Search

Työnohjaus on ohjaajan kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuva ammatillisen kehittymisen työmuoto erityisesti niillä työaloilla, joilla työtä tehdään henkisten varustusten ja persoonan varassa. Vaativassa ihmissuhdetyössä, kuten kasvatus-, sosiaali- ja hoitoaloilla se on vakiintunut Suomessa yleiseksi käytännöksi. Sen historialliset juuret ovat 1920-luvun Pohjois-Amerikan sosiaalityössä. Koska sosiaalityöntekijöiden koulutusta ei vielä ollut olemassa, työ opittiin käytännössä esimiehen opastuksella "mestari-kisälli" -periaatteella. Työnohjauksen laajentuessa muille työaloille työnohjaajina on käytetty ulkopuolisia ihmissuhdealojen ammattilaisia. Viitekehyksenään he käyttävät niitä käsitteitä ja teorioita, joihin he omassa ammattikäytännössään ja -koulutuksessaan ovat itselleen suodattaneet. Moniparadigmaisena käytäntönä työnohjaus on sekoitus arkikäsitteitä ja eri tieteenaloilta peräisin olevia teoreettisia käsitteitä. Työnohjauksen käytön laajentuessa sen käsitteellinen epämääräisyys on muodostunut ongelmaksi. Tutkimukseni tavoitteena oli selkiinnyttää epäselvää työnohjauksen käsitettä muotoilemalla teoreettisia käsitteitä, joiden avulla on mahdollista jäsentää työnohjaus omana sosiaalisena systeeminään osana yhteiskunnan kokonaisuutta. Kyseessä on teoreettinen tutkimus, jonka metodina on tutkijan käsitteellinen ajattelu. Ajatteluni ja tutkimuskohteeni välinen suhde on dialoginen. Tutkimustehtäväni oli kaksiosainen. Ensiksi etsin vastausta kysymykseen, miten on mahdollista, että käsitteellisestä epämääräisyydestään huolimatta työnohjaus on vain lisännyt suosiotaan vuosikymmenien kuluessa sen sijaan että se olisi hävinnyt ohimenevänä muotivirtauksena. Vastaus antaisi edellytykset varsinaiselle tutkimustehtävälleni eli sellaisen teoreettisen mallin etsimiselle työnohjausta varten, joka lähtökohdiltaan vastaa inhimillisen todellisuuden luonnetta ja siihen perustuen tarjoaa realistisen mahdollisuuden teoreettisesti jäsentää kaikki ne prosessit ja osaprosessit, joiden kautta edellä esittämääni tavoitteeseen on mahdollista päästä. Saadakseni vastauksen ensimmäiseen kysymykseeni analysoin työnohjauksen historiaa käyttämällä teoreettisina analyysivälineinäni systeemisesti orientoitunutta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Analyysin tulos osoitti, että työnohjaajiksi ilmeisesti valikoituu tietynlaisen persoonallisuusrakenteen omaavia henkilöitä, joilla on luontaista ymmärrystä ihmisen syvempiä inhimillisiä tarpeita kohtaan. He kykenevat ottamaan ne huomioon jopa niin, että kumpikaan osapuoli ei tule niistä selvästi tietoiseksi. Se selittää työnohjauksen "vaikuttavuuden" ilman että sitä kyetään perustelemaan tietoisista paradigmoista käsin. Tutkimukseni tavoitteen kannalta tämä tulos merkitsi, että kehitettävä työnohjauksen teoria on ulotettava tälle persoonan syvätasolle, jotta sillä tasolla esiin nousevaan problematiikkaan osattaisiin kiinnittää tietoista huomiota. Se antoi viitteen, että työnohjauksen teorian tulee perustua sellaiselle metateorialle, joka ottaa huomioon kaikki ne inhimillisen elämän puolet, jotka työnohjaustilanteessa aktivoituvat vaikuttaen työnohjausprosessiin. Tässä vaiheessa saatoin siirtyä tutkimuksessani toiseen vaiheeseen eli sellaiseen ihmiskäsitykseen perustuvan työnohjauksen teoreettisen mallin kehittämiseen, jossa ihminen biologisena, psyykkisenä ja sosiaalisena olentona muodostaa systeemisen kokonaisuuden.Filosofista perustaa sille löysin Martin Heideggerin fundamentaaliontologiasta. Ihmisen kehitystä hänen omista lähtökohdistaan suhteessa omaan elämismaailmaansa jäsentävänä erityisteoriana palvelee psykoanalyyttinen teoria, sillä jo alkuhistoriassaan 1900-luvun alussa se on noudattanut systeemisen ajattelun periaatteita. Vaikka systeemiteoriaa ei siihen aikaan ollut vielä olemassa, psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud oli vakuuttunut siitä, että ihminen on oman evoluutionsa tuotos. Psykoanalyysin myöhempi kehitys on tähän mennessä tuottanut runsaasti empiiristä tutkimustietoa inhimillisen varhaiskehityksen eri vaiheista ja prosesseista vuorovaikutussuhteessa läheisiin ihmisiin. Ympäröivän kulttuurin kehitystä omista historiallisista lähtökohdistaan jäsentävää teoriaa löytyy runsaasti yhteiskuntatieteiden piiristä. Kuten Freudin teoriassa, myös sosiologian uranuurtajien Emile Durkheimin ja Max Weberin teorioissa vaikuttanut systeeminen tutkimusote on vasta myöhemmin tunnistettu. Työnohjauksen teorian kehittelyn mallina käytin Klaus Holzkampin holistista metodologista tutkimusohjelmaa, sillä sen lähtökohtana on ajatus kontekstualisoitavasta ja historioitavasta inhimillisestä subjektista. Löytämäni metateoria ja siihen pohjautuvat erityisteoriat tarjoavat riittävät edellytykset sellaisen ehyen teoreettisen mallin rakentamiseen, joka täyttää tutkimustehtäväksi asettamani vaatimukset. Näin ollen ne ovat osa tutkimukseni tulosta. Työnohjauksen teoreettisen mallin kehittämiseksi etsin vastausta toiseen tutkimuskysymykseeni, miten työnohjauksen teoriaa olisi mahdollista rakentaa niin, että se parhaalla mahdollisella tavalla palvelisi tarkoitustaan välityssuhteena työelämän toimijan ja työorganisaation välisessä refleksiivisessä suhteessa. Löydettyäni sellaisen metateoreettisen näkemyksen, joka tarjoaa mahdollisuuden kohdata ihminen omissa luonnollisissa suhteissaan, erottelin ne ydinfunktiot, jotka erottavat työnohjauksen lähikäsitteistään. Erottaviksi tekijöiksi osoittautuivat erilaiset kontekstit, tehtävät ja tavoitteet. Tämän jälkeen etsin ja luokittelin valitsemaani metateoriaan pohjautuvia työnohjauksen ydinfunktioita teoreettisesti jäsentäviä erityisteorioita, jotka kuvaavat a)ihmisen kehitystä yksilönä hänen omista lähtökohdistaan suhteessa omaan elämismaailmaansa, sekä b) teorioita, jotka kuvaavat ympäröivän kulttuurin kehitystä omista historiallisista lähtökohdistaan tulevaisuutta ennakoiden. Lopuksi etsin sellaista filosofiaa ja metodologiaa, jota työnohjaaja voi käyttää välineenään voidakseen ymmärtää ja auttaa paitsi ohjattavia yksilöinä myös heidän työorganisaatioitaan jäsentämään omaa tilannettaan sekä laajemmin että syvemmin. Tutkimukseni lopputuloksena syntyi työnohjauksen teoria, jossa työnohjaus näyttäytyy a) ohjattavan työn sisältöä analysoivan, b) hänen identiteettiään kannattelevan ja c) luovuuttaan vapauttavan prosessin integraationa. Jotta työnohjaus voisi toimia välittävänä instituutiona, on analysoitava myös työnohjaussuhde, jotta voitaisiin varmistaa, että työnohjaus täyttää tarkoituksensa. Työnohjaajan täytyisi ymmärtää (i) niitä yksilöllisiä perusteita, joista käsin ohjattavalle syntyy tietynlainen merkityskokemus, (ii) sitä asiakasta tai työorganisaatiota, jolla on omalle toiminnalleen omat perusteensa. Hänen on ymmärrettävä myös, (iii) millä tavalla hän itse voisi olla sillä tavalla avuksi, että ohjattava voisi löytää sellaisen näkökulman ja toimintatavan, josta hänelle avautuisi eheyttäviä mahdollisuuksia ja rakentavia ratkaisuja kyseiseen ongelmatilanteeseensa. Work supervision is a form of proferssional development performed together with a work supervisor especially in sectors where the professional`s mental resources and personality are essential in performing the work. In demanding human resources work, such as education, social an the care sector, work supervision has become standard practice in Finland. Its historical roots go back to social work in the 1920s in North America. Since social worker training did not yet exist by that time, work vas learned in practice under the master/apprentice principle. A work supervision expanded to other sectors of work, special human relationship professionals have been used as work supervisors. As a frame of reference, they use concepts and theories which they have filtered for themselves in their profession and through their training. As a multiparadigm practice, work supervision is a combination of everyday concepts and concepts derived from various fields of science. As work supervision is becoming more and more widely applied, lack of conceptual precision has become a problem. The purpose of my styudy is to clarify the unclear conmcept of work supervision by formulating theoretical concepts with which you can see work supervision as a social system of its own as part of a larger social context. This is a theoretical study, and the method used is the researcher´s conceptual thinking. The relationship between my thinking and my research object is one of a dialog. My research consisted of two parts. Firstly, I was looking for an answer to the question of how it is possible that, despite its conceptual inexactness, work supervision has only increased in popularity along the decades instead of being forgotten as a passing fad. An answer for this would lay the foundation for my actual focus of research, that is, the search for a theoretical model for work supervision with roots in the nature of our human reality. This in turn would offer a realistic chance of structuring all the processes and subprocesses through which it would be possible to reach the above goal. In order to get an answer for my first question, I analysed the history of work supervision by using systemically oriented social science research as my theoretical tool for analysis. The analysis suggested that work supervisors are typically persons with a particular personality structure and with natural understanding about people`s deepest human needs. They can take them into account even without either party being conscious about them. This would explain the effectiveness of work supervision despite the lack of conscious paradigms. From the viewpoint of my study, this result meant that the work supervision theory being developed must reach this deep personal level in order to pay conscious attention to any emerging problems. This gave an indication that the theory of work supervision must be based on such a metatheory that takes into account all the aspects of human life that are activated in a work supervision context, thus affecting the work supervision process. At that stage I was able to move to the second stage of my study, that is, to the development of a theoretical model for work supervisin based on such a view of humans in which humans as biolocal, mental and social being create a systemic whole. I found a philosophical basis for this in Martin Heidegger`s fundamental ontology. Human development as an individual and as a specialized theory that starts from their individual vantage points to structure their experience of the world is supported by the psychoanalytical theory, because it followed the principles of systemic thought right from its early stages in the early 29th century. Even though the systems theory did not exist at the time, Sigmund Freud, the father of psychoanalysis, was convinced that humans are the product of their own evolutionary development. The later development of psychoanalysis has so far created plenty of empirical research data on the different stages and processes of the early development of the human psyche in the interaction with other people. Specialised theories structuring the development of the surrounding culture from the personal historical standpoint are abundant within social sciences. As in Freud`s theory, the systemic research approach in the theories of Emile Durkheim and Max Veber, pioneers in sociology, was not identified until later. As a model for the development of work supervision, I used Klaus Holzkamp`s methodological reseach program, because it stems from the concept of a contextualizable and historically describable human subject. The metatheory I discovered and the specialized theories that are based on it provide a sufficient background for the construction of such a comprehensive theoretical model that meets the requirements I set for my research. Therefore they are part of my research result. In order to develop a theoretical model for work supervision, I was looking for an answer to my other research question, that is, how it would be possible to build a work supervision theory so that it would serve its purpose optimally as an intermediary in the reflexive relationship between working life actor and the work organization. Having found such a metatheoretical view that makes it possible to meet people in their own natural relationships,I extracted the core functions that separate work supervision from any adjoining concepts. The factors that stood out were various contexts, tasks and objektives. I then found and categorized specialized theories which are based on the chosen metatheory and which describe the structure of the core functions of work supervision theoretically, and describe a)development of humans as individuals from their own starting points in relation to their experience of life, and b)theories that describe the development of the surrounding culture from their historical starting points,predicting the future. Finally I vas looking for such a philosophy and methodology which a work supervisor can use as a tool to understand and help people as individuals, but also help their work organization to structure their own situation both broadly and deeply. The outcome of my research was a work supervision theory in which work supervision is shown as the integration of processes that a) analyze the content of the work of persons being supervised, b) support their identity and c) release creativity. In order for work suoervision to work as an intermediary institution, it is also necessary to analyze the supervisory relationship to ensure that work supervision fufills its purpose. A work supervisor shoud understand (i) the individual elements that give to the person supervised a spesific, meaningful experience and (ii) the customer or work organization that has reasons for the way they operate. Supervisors should also understand (iii), how they can assist in a way that the person supervised can find such an angle or way of operating to open up harmonizing apportunities and constructive solutions for their problem at hand.