Search

Consumerism emphasises the patient s position and freedom of choice. Consumerism is being promoted by a range of phenomena occurring in society and health care. Different actors hold different views on the patient as a consumer and on his or her participation. Consumer demand is created outside the patient physician relationship and the commercialisation of services generates new expectations with respect to physician s work. More and more patients may be interested in adopting a more equal position in the care relationship, and trying to negotiate with the physician or to even dictate how he or she should be cared for. In Finland, very little research has been conducted on patients and consumers organising themselves at national system level, patients as choosers, and physicians attitudes to various consumerist phenomena or the choice made by the patient. In the empirical data for this study, the term consumer-patient refers to active consumers and patients making choices related to their clinical care prior to a physician s diagnosis. Consumer-patients are also represented by consumer and patient organisations and movements. The main research question is: How do physicians regard the care choice made by the patient? This question is addressed from a perspective encompassing patients and consumers organised activities and individuals active behaviour in health care as well as physicians experiences and their views on patients as consumers making choices related to their care. The first part (Study I), examines the patient organisation field, information sources used including the websites of such organisations, files from Finland s Slot Machine Association, RAY, a survey conducted by a Finnish television news department and interviews of patient organisations. Based on observation and a physician survey, Study II examines physicians attitudes to the idea that patients could obtain information through consumer movements about physicians care practices before seeking medical care. Studies III−IV use a physician survey to examine physicians attitudes to direct-to-consumer-advertising of prescription drugs (DTCA) and their experiences and views of patient requests related to treatments and examinations. Study V uses comparative surveys to examine the attitudes of health care professionals and the population to the introduction of new technologies in health care, using genetic screenings and tests as an example. The number of patient organisations increased, with a particular escalation as of the 1990s. The characteristics and operating methods of the organisations varied greatly. Physicians organisations adopted a negative or neutral attitude towards the consumer movements idea of distributing information on care practices, whereas individual physicians attitudes were slightly more positive. Physicians regarded direct-to-consumer-advertising of prescription drugs as negative, but took a more permissive attitude towards indirect advertising. More than every third physician considered drug advertisements in general to be harmful or useless in the distribution of drug information to patients or consumers. More than half of physicians conducting patient work reported that they (very) often encountered patients who stated upon arrival for a consultation that they wanted specific treatments or examinations, and that the number of such situations had increased. Such situations were viewed as positive with regard to the care relationship by every fifth physician and as negative by two fifths. Physicians justified a reserved attitude to the patients consumer role by referring to their medical expertise and position as care decision-makers, the patient physician relationship and the public health care system. Reasons for a positive attitude included the patient s participation and co-operation, the patient physician relationship and the patient s knowledge. Professionals were more reserved than lay people about the introduction and extension of genetic technologies in health care. A significant minority of the physicians did not take a clear pro or con attitude to the patients consumer role or to the use of new technologies in health care. The physicians age, gender, place of work and specialisation influenced their attitudes to the patient s consumer role, and private physicians viewed it in a more positive light than those working in public health care. Active consumer-patients challenge the society to hold a discussion of the patient s choice, participation in care decision-making and participation in health care policy in general. Their transformation into customers and consumers implies not only a new division of individuals roles and powers, but also contributes to changing relationships between system level roles: between citizens and the state and between public and private health care. This phenomenon raises various issues related to health care policy. In conclusion, topics are presented for discussion, practical measures and further research. Keywords: health care, consumerism, distribution of technologies, commercialisation, physicians, patients, consumers, patient s choice, patient s role. Konsumerismilla tarkoitetaan potilaan aseman ja valinnanvapauden korostamista. Konsumerismia edistävät erilaiset ilmiöt yhteiskunnassa ja terveydenhuollossa. Nykyisin terveydenhuollon hallinnossa ja terveyspolitiikassa korostetaan potilaan osallistumista. Eri toimijoiden käsitys potilaasta kuluttajana ja potilaan osallistumisesta eroaa. Käsitys potilaasta kuluttajana on alkujaan lähtöisin kuluttajaliikkeestä, mutta myös kaupallisen mallin tuomisesta terveydenhuoltoon. Osallistuminen on osa uudelleenmuotoutuvaa terveydenhuoltoa ilmiön ollessa kansainvälinen. Esimerkiksi Euroopan unionissa oli vuosina 2001 - 2003 teollisuuden taholta yritys sallia reseptilääkkeiden yleisömainonta ja tilanne on aktivoitunut uudelleen. Kaupallisista geenitesteistä, joiden mainonta on samansuuntaista, on ryhdytty kriittiseen keskusteluun. Palvelujen kaupallistuminen kohdistaa lääkärityöhön uusia odotuksia. Yhä useampi potilas saattaa olla kiinnostunut asettumaan hoitosuhteessa entistä tasavertaisempaan asemaan, neuvottelemaan lääkärin kanssa tai jopa sanelemaan, kuinka häntä tulee hoitaa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan potilasjärjestöjen lukumäärä lisääntyi etenkin 1990-luvulta lähtien kiihtyvästi. Lääkärit eivät suhtautuneet 1990-luvun puolivälissä innostuneesti ajatukseen, että kuluttajaliikkeet jakaisivat tietoa hoitokäytännöistä. Terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuivat 1990-luvun lopulla geeniseulontojen ja geenitestien käyttöönottoon ja laajentamiseen varovaisemmin kuin maallikot. Vuoden 2002 lääkärikyselyssä lääkärit suhtautuivat kielteisesti reseptilääkkeiden yleisömainontaan. Yli kolmannes piti lääkemainoksia yleensäkin haitallisina tai hyödyttöminä tiedon jakamisessa väestölle. Yli puolet potilastyötä tekevistä lääkäreistä raportoi, että heillä on (erittäin) usein potilaita, jotka ilmoittavat jo vastaanotolle tullessaan haluavansa tiettyjä tutkimuksia, toimenpiteitä ja lääkkeitä, sekä kyseisten tilanteiden lisääntymisestä. Joka viides koki tilanteen hoitosuhteen kannalta myönteisenä ja kaksi viidestä kielteisenä. Yksityislääkärit suhtautuivat potilaiden kuluttajarooliin myönteisemmin kuin julkisella sektorilla työskentelevät. Potilaiden ja kuluttajien aktivointi ja aktiiviset kuluttaja-potilaat haastavat keskusteluun potilaan tekemästä valinnasta ja osallistumisesta hoitopäätöksentekoon sekä potilaiden osallistumisesta terveyspolitiikkaan yleensä. Muuttuminen asiakkaiksi ja kuluttajiksi ei ole vain yksilöiden roolin ja vallan uudelleenjakoa, vaan se vaikuttaa suhteiden muuttumiseen myös järjestelmätasolla kansalaisten ja valtion sekä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon rooleissa. Esiin nousee terveyspoliittisia asioita.

This dissertation belongs to the field of home economics science. The background of the study includes a family work development project called Arki haltuun (AH -project), which Väestöliitto (The Family Federation of Finland) conducted from 2007–2010. This study focuses on the everyday activities of the families in the context of social work via a new tool called a sequence map. The aim of this research is to analyze what kind of activity the sequence map will produce during both family workers’ home visits and in the everyday lives of families. This research is theoretically based on the cultural-historical activity theory. In this frame of reference, the introduction of the sequence map represents cultural re-tooling, which creates possibilities for the development of new family work practices. This study, in which a zone of proximal development is the central concept, analyzes the mastery of the everyday life during family work home visits. The research data originates from the AH -project and consists of audio recordings from home visits and the written diaries of family workers. The data covers an approximately three-month working period in each family and the follow-up visits at both six months and one year after the work has ended. A total of 30 families participated in the project, and 7 families were chosen for the study. Regarding the analysis, the dynamic and contextual natures of activities were considered. The analysis focused on both interaction and activity settings between family workers and the family during home visits. The first phase of the analysis examined the development of a client process during the AH -project and the second phase focused on the objects of the everyday life within the families as well as related working processes. Use of the sequence map was essential to both phases of the analysis. The third phase conceptualized the possessions of everyday life, based on a previous analysis. The main findings of the research correlate the role of the sequence map as a mediator between family workers and the family. The sequence map integrates the client process in both social work and practical work within families. The findings concerning the mastering of everyday life can be summarized into two points: (1) the essential meaning of the human mediator while working with the sequence map and (2) the twofold meaning of routines in everyday settings. The results show that, when developing everyday activities in families, it is not enough to merely concentrate on new practices; rather families must systematically unlearn old habits at the same time. Kotitaloustieteen alaan kuuluvan tutkimuksen taustalla on Arki haltuun -perhetyön kehittämishanke (AH -hanke), jonka Väestöliitto toteutti vuosina 2007–2010. Tutkimus kohdistuu perheiden arkitoimintaan sosiaalitoimen perhetyön kontekstissa, jossa kokeillaan uutta työmenetelmää (sekvenssikarttaa). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista toimintaa arjen rytmittämiseen perustuvan välineen käyttö synnyttää kotikäynneillä ja perhearjessa. Teoreettisesti toiminnan teorian viitekehykseen sijoittuvassa tutkimuksessa sekvenssikartan käyttöönotto tulkitaan toiminnan uudenlaiseksi välittymiseksi, joka luo mahdollisuuden perhetyön uudenlaisten käytäntöjen kehittymiselle. Perhetyön kotikäynneillä tapahtuvaa arjen hallintaa tutkitaan lähikehityksen vyöhykkeen viitekehyksessä. Tutkimusaineisto on peräisin AH -hankkeesta. Se sisältää sekä äänitallenteita kotikäyntien työskentelystä, että perhetyöntekijöiden laatimat muistiot kotikäynneiltä. Perhekohtainen aineisto kattaa noin kolmen kuukauden työskentelyjakson sekä seurantakäynnit puoli vuotta ja vuosi hankkeen päättymisen jälkeen. Tutkimukseen valittiin seitsemän perhettä kolmestakymmenestä hankkeeseen osallistuneesta perheestä. Aineiston analyysi suoritettiin siten, että voitiin ottaa huomioon ja pitää keskiössä toiminnan dynaaminen ja kontekstuaalinen luonne. Analyysin kohteena olivat työntekijöiden ja perheen kohtaamisessa rakentuvat vuorovaikutus- ja toimintatilanteet. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin asiakkuuden rakentumista ja toisessa vaiheessa perhekohtaisia työskentelyn kohteita arjessa (arjen hallinnan kohteet) ja niihin liittyviä työskentelyprosesseja arjen rutiinien, rytmittämisen ja suunnittelun kontekstissa. Sekvenssikartan käytön analyysi sisältyi molempiin vaiheisiin. Arjen hallintaa käsitteellistettiin kehitysprosessina näiden analyysien pohjalta. Tutkimuksen keskeiset tulokset liittyvät sekvenssikartan käyttöön työntekijöiden ja perheen vuorovaikutusta ja toimintaa välittävänä välineenä. Kartta integroi perhetyön vuorovaikutuksessa rakentuvan asiakkuuden ja perhearjen yksityiskohtien käytännön suunnittelun ja konkreettisen työskentelyn. Tutkimus nostaa arjen hallintaan tähtäävän toiminnan näkökulmasta esille erityisesti kaksi seikkaa: (1) inhimillisen välittäjän keskeisen merkityksen kartan käytön yhteydessä sekä (2) rutiinien kaksinaisen merkityksen arjen ympäristöissä. Toiminnan kehittämisessä ei ole riittävää keskittyä uuden suunnitteluun ja opetteluun, vaan totutusta poisoppimista tulee rakentaa sensitiivisesti ja suunnitelmallisesti uuden oppimisen rinnalla.