Search

Metsäsuhde vaikuttaa olennaisesti kokemukseen metsien käyttömuotojen legitimiteetistä ja tulevaisuuden metsien käytön suunnitteluun. Ihmisen luontosuhde kehittyy elämän varrella ja koostuu muun muassa elämänkokemuksista, tiedoista, taidoista ja sosiaalistumisesta. Luonto- ja metsäsuhde on kullekin henkilökohtainen, mutta samanaikaisesti suhde luontoon kehittyy myös yhteisön jäsenenä tapahtuvan sosiaalistumisen kautta. Suomalaisten luontosuhteissa metsät ja suhde metsiin ovat perinteisesti olleet erityisen tärkeässä asemassa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan metsäsuhteen merkitystä nykypäivän suomalaisille. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa suomalaisten aikuisten metsäsuhteiden erilaisia ulottuvuuksia sekä niiden yhteyksiä toisiinsa, erityisesti suhteessa yhteiskunnallisia hyötyjä tuottaviin ekosysteemipalveluihin. Lisäksi metsäsuhteiden ulottuvuuksia tarkastellaan eri-ikäisten aikuisten suhteen. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys perustuu ympäristösuhdetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen, jota käytetään suomalaisille aikuisille tehdyn laajan kyselytutkimusaineiston (n = 822) monimuuttujamenetelmin tehtyjen analyysien lähtökohtana. Metsäsuhdetta analysoitiin neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat: metsiin ja luontoon liittyvä toiminta ja kokemukset, metsien ja luonnon tuottamat hyödyt, metsiin ja luontoon liittyvät huolet sekä metsien ja luonnon hyväksi toimiminen. Tulosten mukaan suomalaisten luonto- ja metsäsuhteet perustuvat sekä yksilöllisiin että yhteisöllisiin kokemuksiin. Tulokset viittaavat siihen, että metsäsuhteiden eri ulottuvuudet limittyvät keskenään, mikä kertoo ilmiön moninaisuudesta. Myös ihmisen ikä vaikuttaa metsään liittyvien ajanviettotapojen, tietojen, taitojen ja kokemusten painottumiseen sekä luonnon hyväksi tehtävässä toiminnassa. Metsäsuhdetta koskevat tulokset auttavat ymmärtämään kansalaisten metsiin liittämiä arvostuksia ja sitä, miten luonto-osaamista syventämällä voidaan edistää metsien kestävää käyttöä.

Syyskuun 2023 alussa käynnistyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Tieto kestäviä tulevaisuuksia rakentamassa” tutkimme, miten historian, maantieteen ja yhteiskuntaopin opetus voi auttaa käsittelemään kohtaamiamme kestävyysongelmia sekä ajattelemaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Hankkeen teoreettisena lähtökohtana on merkityksellisen tiedon (powerful knowledge) käsite, joka auttaa näkemään, miksi luotettavalla ja totuudenmukaisella tiedolla on ratkaiseva asema niin opetuksessa ja oppimisessa kuin kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Tutkimme hankkeessa, miten historian, maantieteen ja yhteiskuntaopin opetus voivat sekä yhdessä että erikseen tuottaa merkityksellisen tiedon oppimisen mahdollisuuksia. Samalla tutkimme prosessia, jossa tieteenaloihin perustuva tieto muunnetaan koulun oppiaineiden tiedoksi opetussuunnitelman, oppimateriaalien ja opetustyön kautta. Hankkeen ensimmäisessä osiossa analysoimme opetussuunnitelmien ja oppimateriaalien maalaamia mahdollisia tulevaisuuksia. Toisessa osiossa tutkimme nuorten tulevaisuuskuvia sekä tiedonalaperustaisen tiedon ja nuorten arkitiedon kohtaamista. Kolmannessa osiossa taas tutkimme, millainen merkitys oppiaineiden rajojen ylittämisellä on merkityksellisen tiedon kehittymiselle. Hanke on käynnissä vuoteen 2027 asti.

Artikkelissa analysoidaan sitä, miten lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin edistää niin koulussa kuin nuorisotyössä tukemalla heidän inhimillisiä toimintavalmiuksiaan. Tarkastelu perustuu Amartya Senin esittämään ja myöhemmin Martha Nussbaumin edelleen kehittämään Capability Approach -ajatteluun eli toimintavalmiusajatteluun. Teoreettisesti painottuneessa artikkelissa avataan toimintavalmiusajattelun lähtökohtia sekä tarkastellaan sitä, millaisia näkökulmia se tarjoaa yksilön toimijuuden ja yhteiskunnallisten rakenteiden välisten suhteiden tarkasteluun. Tarkemmin selvitetään sitä, miten ajattelutapaa on sovellettu toisaalta nuorisotyössä, toisaalta kasvatustieteen ja koulun konteksteissa. Esimerkkeinä tästä artikkelissa esitellään kahta käytännön tapausta, joista toinen tulee nuorisotyön ja toinen maantieteen kouluopetuksen kentältä. Nämä esimerkit osoittavat, kuinka toimintavalmiusajattelun soveltaminen nuorisotyön ja kouluopetuksen välisen yhteistyön hahmottamiseen on vasta alussa. Samalla kuitenkin osoitetaan, kuinka toimintavalmiusajattelun keskeiset elementit soveltuvat koulun ja nuorisotyön välisen yhteistyön analyysiin ja kuinka lähestymistavalla pystytään rakentamaan siltoja tiedonalalähtöisen opetuksen ja nuorten elämismaailman välille.

Treatment paths in psychiatry may extend from infancy to old age, particularly in neuropsychiatric patients. In the diagnostics and treatment it is important to consider the variations in the symptoms and focuses of rehabilitation during the different periods of the life cycle. Good care and its provision require a perspective extending through the lifespan and assurance of continuity. In our case report we describe a treatment path of 20 years' duration of our neuropsychiatric patient

Literature on Asperger's syndrome (AS) has mainly described symptoms that are manifested in boys. Only recently, attention has been paid on the features in AS girls that differ from the typical clinical picture and may complicate the detection of the syndrome. Because AS girls may react passively in general or compensate or hide their difficulties by other abilities, the need for support is not necessarily brought up. In that case this developmental disorder easily remains unrecognized. Recognition of the syndrome at an early stage makes early supportive actions possible.