Search

Vakuutusyhtiöt ovat tehneet pitkään yhteistyötä suomalaisten yksityisten terveyspalveluntarjoajien kanssa. Yhteistyö on viime vuosina lähentynyt kumppanuudeksi toimialaliukuman myötä. Digitaalinen murros mahdollistaa vakuutusyhtiöiden ja terveyspalveluntarjoajien välillä entistä syvemmän palveluiden integraation, mikä luo uusia merkityksiä erinomaisen asiakaskokemuksen tavoittelemiseksi. Urheilijoiden vapaaehtoista tapaturmavakuuttamista ei ole tutkittu Suomessa lähes lainkaan, joten tutkielma luo uuden näkökulman asiakaskokemuksen tutkimiseksi. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, miten asiakaskokemus muodostuu vakuutusasiakkaan urheilutapaturman hoitoprosessissa. Lisäksi tutkitaan, miten urheilija-asiakkaan asiakaskokemusta voidaan kehittää hoitoprosessin aikana. Tutkielma toteute-taan tapaustutkimuksena yhteistyössä Suomen suurimman yksityisen terveyspalveluntarjoajan Terveystalon kanssa. Tutkielmassa asiakaskokemuksen muodostumista urheilutapaturman hoitoprosessissa tarkastellaan terveyspalveluntarjoajan ja vakuutusyhtiökumppanuuden viitekehyksestä. Tutkielman teoria rakentuu vakuuttamiseen ja asiakaskokemukseen liittyvistä tutkimusartikkeleista ja kirjallisuudesta. Teoriaosuudessa käsitellään ensin urheilu- ja tapaturmavakuuttamista sekä kumppanuuden erilaisia muotoja. Tämän jälkeen syvennytään ymmärtämään laajemmin urheilija-asiakkaan asiakaskokemuksen muodostumista teoreettisella tasolla. Tutkielman empiiriset havainnot pohjautuvat teemahaastatteluista kerättyyn aineistoon. Tutkielmaa varten haastateltiin yhtätoista Terveystalon johtajaa ja asiantuntijaa sekä kolmea eri vakuutusyhtiön henkilökorvausjohtajaa. Lisäksi aineistoa täydennettiin tekemällä neljä asiakashaastattelua Terveystalon ja kumppanuusvakuutusyhtiöiden asiakkaille. Aineistot analysoitiin teoriaohjaavalla laadullisella sisällönanalyysilla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveyspalveluntarjoajan ja vakuutusyhtiön välinen kumppanuus on edellytys hyvän asiakaskokemuksen muodostamiseksi. Vahva kumppanuussuhde edistää merkityksellisen asiakaskokemuksen luomista. Asiakkaat ovat pääosin melko tyytyväisiä terveyspalveluntarjoajan ja vakuutusyhtiön väliseen vuorovaikutukseen, mutta tiedon kulun esteet vaikuttavat negatiivisesti asiakaskokemuksen muodostumiseen. Tutkielmassa havaitaan lukuisia haasteita urheilija-asiakkaan hoitoprosessissa, joiden kehittäminen yhteistyössä vakuutusyhtiökumppaneiden kanssa luo paremman asiakaskokemuksen. Esimerkiksi viiveet maksusitoumusprosessissa, työläs vahinkoilmoituksen tekeminen, epäselvät prosessit ja toimintamallit, vaihtelevat hoitokäytännöt, vakuutustuotteiden joustamattomuus ja ehtojen tulkinnanvaraisuus ilmenevät asiakaskokemukseen vaikuttavina haasteina. Toisena johtopäätöksenä voidaan havaita, että yksityisten terveyspalveluntarjoajien ja vakuutusyhtiöiden on kehitettävä saumatonta yhteistyötä, jotta ne voivat tarjota asiakkaalleen onnistuneen asiakaskokemuksen hoitoprosessin jokaisessa vaiheessa. Tärkeimmät elementit kumppanuuden kehittämisessä ovat molempien keskinäinen luottamus, sitoutuneisuus, tiedon jakaminen, sopimushinnat, yhteiset tavoitteet, prosessit, toimintamallit, markkinointitoimenpiteet, palvelukonseptit ja tietojärjestelmäintegraatiot. Asiakaskokemuksen subjektiivinen luonne on myös haaste vakuutusyhtiöille ja terveyspalveluntarjoajille, koska jokaisella asiakkaalla voi olla erilainen näkemys hoitoprosessista. Urheilutapaturman hoitoprosessista tulisi luoda asiakkaalle personoitu, mieleenpainuva ja merkityksellinen kokemus.

Yhä useammat parit hakeutuvat Suomessa lapsettomuushoitoihin, kun toivottua lasta ei yrityksistä huolimatta ala kuulua. Lapsettomuus voi aiheuttaa kokijalleen syvän kriisin, josta selviämiseksi tarvitaan tukea monelta eri taholta. Tarjotun tuen kehittämiseksi on syytä tutkia tahattomasti lapsettomien kokemuksia saamastaan tuesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tahattomasti lapsettomien naisten tukijatahoja ja tahattomasti lapsettomien naisten saamaa tukea. Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston suruhanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tahattomasti lapsettomia naisia kohtaavan hoitohenkilöstön tietoa naisten saamasta tuesta ja näin auttaa kehittämään tarjottua tukea paremmin naisten tarpeita vastaavaksi. Tutkimusaineisto muodostui 111 tahattomasti lapsettoman naisen kokemuksista saamastaan tuesta. Aineisto kerättiin lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n internet-sivustolle liitetyn e-kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajien taustatietoja ja kokemuksia lapsettomuudesta. Tämän osatutkimuksen aineisto muodostui vastauksista pyyntöön kuvailla keneltä ja millaista tukea vastaaja on lapsettomuuteen saanut. Aineisto analysoitiin taustakysymysten osalta SPSS tilasto-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen tuottamien vastausten osalta aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tukijatahoihin liittyvän tutkimuskysymyksen osalta suoritettiin määrällinen sisällönanalyysi, joka mahdollisti kunkin tukijatahon määrällisen osuuden kuvaamisen suhteessa vastaajien määrään. Tahattomasti lapsettomat naiset olivat saaneet tukea (n=319) lähipiiriltä, vertaisilta ja ammattihenkilöstöltä. Lähipiirin tukea oli saatu puolisolta (67,6 %), ystävyyssuhteista (46,8 %), perheenjäseniltä (33,3 %), puolison vanhemmilta (2,7 %) ja lapsettomuudesta tienneiltä (17,1 %) saadusta tuesta. Vertaisten tuki sisälsi lapsettomuuden kokeneilta sukulaisilta (5,4 %), lapsettomuuden kokeneilta vertaisilta (22,5 %) ja lapsettomuuden kokeneilta ystäviltä (12,6 %) saadun tuen. Se oli myös vertaistoiminnasta (8,1 %) ja vertaisilta internetissä (32,4 %) saatua tukea. Ammattihenkilöstöltä saatu tuki oli terveydenhuoltohenkilöstön (19,8 %), henkiseen tukeen erikoistuneen ammattihenkilöstön (11,7 %), vaihtoehtohoitoja tarjoavien (4,5 %) sekä muun ammattihenkilöstön (2,7 %) tukea. Saatu tuki oli toisten avulla elämän mielekkyyden ylläpitämistä, lapsettomana onnistuneesti tai epäonnistuneesti kohdatuksi tulemista sekä toisten kokemuksiin ja tietoon perustuvaa tukea. Eniten tahattomasti lapsettomat naiset saivat tukea omalta puolisoltaan. Muita merkittäviä tukitahoja olivat ystävyyssuhteet, perheenjäsenet ja vertaiset. Tässä tutkimuksessa puolison vanhemmilta koettiin saadun tukea vain harvoin. Vaikka lähes kaikki naiset olivat joko parhaillaan lapsettomuushoidoissa tai jo läpikäyneet hoidot, heistä alle viidennes koki saaneensa tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä. Systemaattiseen tuen tarjoamiseen osana lapsettomuushoitoprosessia tulisi tämän tuloksen perusteella kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia saadun tuen luonteesta ja laaja-alaisuudesta. Kokemukset saadusta tuesta ovat hyvin henkilökohtaisia mikä tulisi ottaa huomioon tukea tarjottaessa.

Suomalaista väestöhistoriaa tutkimalla voidaan selvittää sitä, miten väestön määrä on vaihdellut esihistorian aikana. Populaation koko ja erityisesti sen vaihtelut vaikuttavat oleellisesti geneettisen variaation määrään. Varsinkin ahtaan populaation pullonkaulan merkitys on suuri, sillä sellainen voi eliminoida aiemmin olemassa olleesta geneettisestä vaihtelusta jopa valtaosan. Yhdistämällä arkeologista ja geneettistä tietämystä voidaan rakentaa tarkempaa kuvaa esihistoriallisen väestön vaiheista.

Elementtirakentaminen on jo pitkään mahdollistanut rakennusten nopeamman tuotannon. Työvaiheiden siirtyminen hallittuihin tehdasolosuhteisiin ja muun muassa kuivumisaikojen vähentyminen ovat parantaneet rakentamisen laatua ja pienentäneet siihen kohdistuvia riskejä. Perinteisten betonielementtien lisäksi, rakentamisessa hyödynnetään nykyään myös valmistilaelementtejä. Asuntorakentamisessa eniten käytettyjä valmistilaelementtejä ovat kylpyhuone-elementit, joiden kustannustehokas hyödyntäminen vaatii kokemusta ja osaamista niin suunnittelijoilta kuin projektijohdolta. Asuntorakentaminen ja rakennuksen loppukäyttäjät luovat haasteita kylpyhuone-elementtien käytölle rakennusprosessissa. Tämän tutkimuksen päätavoitteena on ollut kehittää kylpyhuone-elementtien käyttöä asuntotuotannossa ja kartoittaa siihen liittyviä ongelmia. Päätavoitteen saavuttamiseksi tutkimusongelmaa lähestyttiin alatavoitteiden kautta, joita olivat kirjallisuusselvitys rakennusosan tuotteistamisesta ja kylpyhuone-elementin rakenteesta, tuotantotapojen analysointi ja vertailu sekä asuntorakentamisen erityispiirteiden arviointi. Tutkimuksen kirjallisuusselvityksessä keskityttiin rakennusosan tuotteistusprosessiin sekä kylpyhuone-elementtien rakenteeseen. Tuotteistuksella on suuri merkitys kylpyhuone-elementtien tehokkaaseen tuotantoon ja prosessin sujuvuus on elinehto kylpyhuone-elementtien kilpailukyvylle. Kylpyhuone-elementtien rakenteeseen perehdyttiin tarkemmin tutustumalla elementtitehtaan tuotantoprosessiin. Kirjallisuusselvityksen perusteella kylpyhuoneiden merkittävin osa on tekniikkahormi, koska siihen havaittiin kulminoituvan merkittävä osa kylpyhuone-elementtien kannattavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Empiirinen tutkimus toteutettiin haastattelemalla rakennusprojektin osapuolia. Haastatteluihin valittiin sekä suunnittelu- että tuotantovaiheen osapuolia, joiden avulla selvitettiin kylpyhuone-elementtien käyttöön liittyviä haasteita. Lisäksi vertailtiin ja analysoitiin kylpyhuone-elementeillä ja paikallarakentamalla toteutettuja kerrostalokohteita. Haastatteluiden, tuotantotapojen vertailun ja tutkijan omien havaintojen perusteella kartoitettiin kylpyhuone-elementtien ongelmakohtia asuntorakentamisessa. Merkittävimpiä ongelmakohtia olivat asukasmuutokset ja kylpyhuoneiden suunnittelussa huomioitavat ratkaisut.

TIIVISTELMÄ Petra Sundell (2014). Lisää liikuntaa koulupäivään. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu –tutkielma, 60 s., 2 liitettä. Kouluikäisten lasten ja nuorten päivittäinen fyysinen aktiivisuus on vähentynyt merkittävästi. Passiivisen elämäntavan yleistyminen ja arkiliikunnan väheneminen ovat johtaneet lasten ja nuorten lihomiseen, joka on kolminkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Muutokset nuorten elämäntavoissa näkyvät ylipainon, tyypin 2 diabeteksen sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien lisääntymisenä. Koululiikunnalla on erittäin tärkeä rooli niiden lasten ja nuorten elämässä, jotka eivät harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa tai liikkuvat erittäin vähän. Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon tutkittavan koulun oppilaat liikkuivat fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän, välituntiliikunnan sekä koulumatkaliikunnan osalta. Tutkimuksessa selvitettiin myös, kuinka suuri osa oppilaista saavutti kestävyysliikunnan suosituksen ja kuinka paljon heille kertyi passiivista ruutuaikaa viihdemedian ääressä päivän aikana. Tuloksia verrattiin sukupuolten ja luokka-asteiden välillä. Tutkimuksen aineisto on kerätty Liikkuva koulu –hankkeeseen kuuluneella sähköisellä kyselyllä keväällä 2014. Tutkittavaksi joukoksi muodostui tutkittavan koulun 3–6 luokkalaiset oppilaat. Heitä oli yhteensä 133, joista 73 oli tyttöjä ja 60 poikia. Tutkimuksen mukaan pojat olivat välitunneilla hieman liikunnallisesti aktiivisempia kuin tytöt. Pojat osallistuivat aktiivisemmin pallopelien pelaamiseen ja tytöt leikkivät liikuntaleikkejä poikia enemmän. Luokka-asteiden välillä ei esiintynyt eroja välituntiaktiivisuudessa. Koulumatkaliikunnan osalta tytöt olivat hieman poikia aktiivisempia kulkemaan liikuntaa vaativilla tavoilla koulumatkansa. Tutkimus osoitti, että yleisin liikkumistapa kodin ja koulun välillä on moottoriajoneuvo. Tutkituista 3–6 luokkalaisista liikkui riittävästi noin puolet lasten ja nuorten liikunnan asiantuntijaryhmän antaman fyysisen aktiivisuuden suositukseen nähden (1–2 tuntia päivässä). Tulosten mukaan pojat olivat tyttöjä vain hieman aktiivisempia päivän aikana eikä luokka-asteiden välillä esiintynyt merkitseviä eroja fyysisessä kokonaisaktiivisuudessa. Viihdemedian ääressä vietetyn ruutuajan suosituksen (korkeintaan kaksi tuntia päivässä) arkipäivisin ylitti vain kymmenenosa oppilaista, mutta viikonloppuisin suosituksen ylitti joka viides. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tutkittavan koulun oppilaista lähes puolet liikkuu terveytensä kannalta riittävästi ja passiivisen ruutuajan suosituksen ylittää vai pieni osa oppilaista arkipäivisin. Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistettäessä liikuntatuntien aktiivisuuden lisääminen ei ole ainoa keino, vaan on tarkasteltava koko koulupäivän ja -ympäristön liikunnallistamista, kuten välituntien, toiminnallisten oppituntien sekä koulumatkaliikunnan avulla. Avainsanat: fyysinen aktiivisuus, ruutuaika, välituntiliikunta, koulun liikunta ABSTRACT Petra Sundell (2014). Increasing physical activity during the school day. Department of Sport Science, University of Jyväskylä, Master´s thesis in Sports Pedagogy, 60 pp., 2 appendicies. Daily physical activity has decreased remarkably among school-aged children. Inactive lifestyles and reduced overall physical activity have led to the prevalence of overweight among children and adolescents, which has tripled in the last decades. Changes in youth lifestyles can result in a variety of adverse health outcomes, including obesity, type 2 diabetes and musculoskeletal diseases. Physical activity during school days has a very important role in those school-aged children's lives, who are not enthusiastic about exercising in their leisure time. This study aimed to determine in the school surveyed, the pupils' overall amount of physical activity, including recesses and school journeys. The study also investigated how large a proportion of the pupils achieved the recommended amount of health-related physical activity and how much inactive TV and computer time the pupils spent during the day. The results were compared by gender and age. The data of this study was collected with the electronic questionnaire of the Liikkuva koulu project in the spring of 2014. The studied population consisted of 133 (73 girls and 60 boys) 3–6 grade elementary school students. The results revealed that the boys were slightly more physically active than girls during recess times and engaged more in ball games, while girls reported a larger percentage of time spent in playground games. There was no difference in recess activity between the age levels. Girls were a slightly more physically active during the school journeys than boys. The study pointed out that the most common mode of transportation between home and school is motor vehicle. Fifty percent of the 3–6 graders exceeded the current recommendation for health-related physical activity (1–2 hours per day). The boys were only a little bit more physically active than girls and there were no differences between age levels. Only ten percent of the students exceeded the recommended level of TV and computer viewing (max. two hours per day) but during the weekend the recommendation was exceeded by every fifth student. Based on this study half of the pupils exceeded the current recommendations for health-related physical activity and only a small proportion of the pupils exceeded the recommended level of inactive TV and computer viewing. In addition to physical education, schools should offer physical activity in a variety of settings during the school day. The main ways students can participate in physical activity during the school days are recess, physical activity integrated into classroom lessons and school journeys. Key words: Physical activity, screen time, recess activity, school physical activity

Tutkielma tarkastelee Philip Pullmanin fantasiatrilogiaa His Dark Materials erityisesti sen muodostamien dualististen oppositioiden, panteismin sekä hybridisyyden kautta. Mahdollisten maailmojen teoriaa mukaillen Pullmanin fantasiamaailmoja käsitellään omina kokonaisuuksinaan, jotka yhdessä muodostavat teoksen universumin. Tarkastelussa jätetään ulos Pullmanin kirjailijaminä ja keskitytään löytämään teosten sisäiset merkitykset analysoimalla niin henkilöhahmoja, teosten rakennetta kuin rakennettua tematiikkaakin. Pavelin käsitysten mukaisesti merkitykset pyritään muodostamaan teosten omassa kontekstissa ja soveltamaan vasta sen jälkeen aktuaaliseen maailmaan. Tärkeänä lähteenä tutkielmassa toimii Maria Ihosen laaja Pullmanin trilogiaan keskittynyt lisensiaatintyö. Pullman -tutkimuksen piiristä tärkeäksi nousevat myös Millicent Lenzin artikkelit. Fantasian teoriaa sovelletaan sekä angloamerikkalaisesta että mannermaisestakin perinteestä, jolloin päästään paremmin käsiksi nykyfantasian monimuotoisuuteen. Pullmanin fantasian suhde uskontoon on herättänyt kerkustelua ja tuohon keskusteluun otetaan osaa tässäkin tutkielmassa. Tämä tapahtuu purkamalla tieteen ja uskonnon dualismia ja paljastamalla trilogian taustalla vaikuttava panteistinen käsitys universumista. Olennaisena osana fantasiaa katsotaan tutkielmassa olevan yliluonnollisen saama painoarvo kerronnan maailmassa. Tämän vuoksi fantasian suhteen painotetaan erityisesti sen aiheuttamia efektejä niin lukijassa kuin henkilöhahmoissakin, keskittyen erityisesti ihmeellisyyden tuntuun sekä Tzvetan Todorovin fantastisen käsitteen mukaiseen epäilyyn. Fantasiassa kerrotun muodon naiviuden katsotaan olevan valittu retorinen moodi, joka tasapainottaa sisällön rajatonta vapautta. Parhaimmillaan fantasian katsotaan saavan lukijan näkemään oman aktuaalisen maailmansa toisin, niin sanotusti uusin silmin. Tätä analysoidaan muun muassa Pullmanin trilogian maailmojen rakenteen kautta. Analyysin tärkein oivallus on Pullmanin näennäisten dualististen oppositioiden purkaminen hybrideiksi ja tuon käsityksen yhdistäminen teoksen panteismiin. Trilogian universumissa muun muassa tieteen ja uskonnon, maskuliinisen ja feminiinisen sekä eläimen ja ihmisen vastakkainasettelut sulavat hybrideiksi, joissa nuo puolet tekevät toisiaan jatkuvasti näkyviksi. Tämä nähdään kantavimpana voimana Pullmanin fantasian monimuotoisuudessa. Asiasanat:Philip Pullman, fantasia, fantasiakirjallisuus, hybridi, panteismi, dualismi, sekundaarimaailma, primaarimaailma, aktuaalinen maailma

nonPeerReviewed

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa tarkastellaan vuoden 1999 Euroopan parlamentin vaaleja puoluekannatuksen ja läpimenneiden ehdokkaiden näkökulmasta. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on Karlheinz Reifin ja Helmut Schmittin ensimmäisten europarlamenttivaalien jälkeen vuonna 1980 luoma teoria toisen asteen vaaleista. Teorian mukaan äänestyskäyttäytymisessä on eroja ensimmäisen asteen (parlamenttivaalit parlamentaarisissa järjestelmissä ja presidentinvaalit presidentaalisissa järjestelmissä) ja toisen asteen vaalien (esim. europarlamenttivaalit tai kunnallisvaalit) välillä. Koska toisen asteen vaaleissa pelataan vähäisemmillä poliittisilla panoksilla eli vaalit eivät johda uuden hallituksen muodostumiseen Reifin ja Schmittin mukaan toteutuvat seuraavat oletukset: 1) alhainen äänestysaktiivisuus, 2) pienet ja uudet puolueet menestyvät, 3) suuret ja hallituspuolueet menettävät ääniä, 4) enemmän hylättyjä ääniä. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa mahdollisia eroja ensimmäisen ja toisen asteen vaalien välillä vertailemalla vuoden 1999 europarlamenttivaalien tuloksia aikaisempiin euro- ja eduskuntavaaleihin. Tuloksia tarkastellaan lisäksi protestikäyttäytymisen valossa eli oliko vaalien tulos tietoinen kannanotto harjoitettua Eurooppa-politiikkaa kohtaan vai muistuttaako se enemmän perinteisen puoluekannatuksen mallia. Lisäksi työssä analysoidaan valituksi tulleiden ehdokkaiden menestymistä tiettyjen protestin indikaattoreiden avulla eli ilmenikö vuoden 1999 eurovaaleissa edellisten eurovaalien kaltaista protestin kanavoitumista tiettyjen ehdokkaiden kannatukseen. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja se on toteutettu SPSS-ohjelmalla. Aineistona työssä on käytetty vaalitilastoja sekä kuntien rakenteellisia ja yhteiskunnallisia oloja kuvaavia taustamuuttujia. Tuloksista ilmenee, että puoluekannatuksessa Suomessa ei ole havaittavissa oleellisia eroja kahden eri vaalityypin välillä. Vaalitulos muistutti suurelta osin saman vuoden maaliskuussa pidettyjen eduskuntavaalien tulosta. Näin ollen perinteisen puoluekannatuksen mallit vaikuttavat edelleen äänestäjien valinnoissa. Erityisen pysyvää puoluekannatus on keskustalla ja RKP:llä. Vasemmistopuolueet puolestaan näyttivät menettäneen ääniä perinteisessä kannattajajoukossaan. Myöskään läpimenneiden ehdokkaiden tai puolueiden kannatukseen ei näyttänyt liittyvän samanlaista protestimielialaa kuin vuoden 1996 eurovaaleissa. Eniten ääniä saivat EU-myönteiset, europarlamenttikokemusta omaavat ehdokkaat viime vaalien protestiehdokkaiden äänimäärän romahdettua. Puolueista vaalien voittajiksi nousivat kokoomus ja vihreät, joiden kannatuksesta tuskin on löydettävissä protestin elementtiä.