Search

The aim of this dissertation was to explore factors which affect first-year law students study success. A modified Biggs s 3P model was used as the theoretical framework. The model includes both personal and contextual factors in student learning. The participants were first-year law students from the academic years 2005-2008, and the data were collected through interviews, open-ended question and electronic questionnaires. Study I explored first-year law students spontaneous descriptions of their learning activities at the beginning of their studies as well as fast study pace law students who had already finished their first year. Even though, law students are selected through a demanding entrance examination, some of the beginner students mentioned using only one or very few learning activities, which were mainly non-generative strategies. On the other hand, it was typical for the fast study pace students to mention generative strategies and elements of organised effort in studying. Study II analysed the relationship between approaches to learning and study success in terms of earned study credits and grade point average among first-year law students in three years. Organised students and students applying a deep approach earned the highest number of credits and the highest grades, whereas students applying a surface approach and unorganised students applying a deep approach received the lowest number of credits and the lowest grades. The study confirms previous findings that organised students constitute the largest cluster among first-year law students. Study III explored factors affecting the study pace of law students during their first academic year. The factors mentioned by the students were classified into four categories of self-regulation: motivation, behaviour, cognition and context. The group of fast study pace students turned out to have good skills in all areas of self-regulation. Respectively, the slow study pace group showed more individual variation, and had weaknesses in one or more areas of self-regulation. In addition, students experienced, that other activities such as working affected their study pace, this could be constitute a fifth category. However, the slow and fast study pace students felt differently about work. According to the slow study pace students, work impeded their studying because it took up too much time. For their part, the fast study pace students were able to allocate their time effectively and felt working to be useful and a counterbalanced to their studying, as well as an opportunity to apply knowledge in practice. Study IV analysed differences in law students perceptions of their teaching-learning environments after three learning periods. The students perceptions were compared with pharmacy and veterinary students perceptions of their teaching-learning environments. The results showed that the law students experienced their teaching-learning environment more negatively than the pharmacy and veterinary students. The law students experienced that alignment, teaching for understanding, staff enthusiasm and support, along with constructive feedback were areas that could be developed at the Faculty. Together the four studies indicate that both law students learning skills and the teaching-learning environment could be further developed. The results imply that managing in the demanding teaching-learning environment of law requires student to effectively employ qualitative learning activities: organised studying and a deep approach to learning and good self-regulation skills. In addition to student counselling, it is important for students study success to direct the teaching-learning environment towards a more learning-focused than content-focused approach to teaching. Väitöstutkimuksessa selvitettiin oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden opintomenestykseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin muokattua Biggsin 3P-mallia, jossa oppimista tarkastellaan sekä opiskelijan henkilökohtaisten ominaisuuksien että opetus- ja opiskeluympäristön näkökulmasta. Kohdejoukkona olivat oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijat lukuvuosina 2005-2008, ja aineisto kerättiin haastatteluiden, kirjallisen vastausaineiston sekä sähköisen kyselylomakkeen avulla. Osatutkimus I tutki sekä opintonsa aloittavien että ensimmäisen vuoden opinnoissaan nopeasti edenneiden opiskelijoiden käyttämiä opiskelumenetelmiä. Tulokset osoittivat, että vaikka oikeustieteen opiskelijat valitaan tiedekuntaan vaativan valintakokeen kautta, niin osa opintonsa aloittavista opiskelijoista käytti vain yhtä tai hyvin rajattua määrää opiskelumenetelmiä, ja nämä olivat useimmiten tietoa toistavia strategioita. Sen sijaan nopeasti edenneet opiskelijat käyttivät pääsääntöisesti tietoa muokkaavia ja tehokkuuteen pyrkiviä opiskelustrategioita. Osatutkimus II analysoi kolmen peräkkäisen vuosikurssin opiskelijoiden käyttämien oppimisen lähestymistapojen yhteyttä ensimmäisen vuoden opintomenestykseen. Järjestelmällisten opiskelijoiden ja syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävien opiskelijoiden opintomenestys, sekä opintopisteiden määrällä että arvosanojen keskiarvolla arvioiden, oli merkitsevästi parempi kuin pintasuuntautunutta ja ei-järjestelmällistä syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävien opiskelijoiden. Tutkimus vahvisti aikaisemman tuloksen, jonka mukaan huomattava osa oikeustieteen opiskelijoista kuuluu järjestelmällisten opiskelijoiden ryhmään. Osatutkimus III tutki hitaasti ja nopeasti edenneiden opiskelijoiden opintojen etenemisnopeuteen vaikuttaneita syitä. Aineistosta nousi neljä itsesäätelytaitoja kuvaavaa luokkaa: motivaatio, kognitio, käyttäytyminen sekä opetus- ja opiskeluympäristö. Nopeasti edenneillä opiskelijoilla oli hyvät itsesäätelytaidot kaikilla neljällä itsesäätelyn alueella. Vastaavasti hitaasti edenneiden ryhmä oli heterogeenisempi, ja heillä oli puutteita yhdellä tai useammalla itsesäätelyalueella. Lisäksi aineistosta nousi esille viides luokka, muut syyt, johon sisältyi muun muassa työssäkäynti, mutta sen vaikutus näkyi eri tavalla hitaasti ja nopeasti edenneiden ryhmissä. Hitaasti edenneet opiskelijat nimesivät työssäkäynnin opintoja haittaavaksi tekijäksi, koska sen vuoksi heille ei jäänyt riittävästi aikaa opiskeluun. Vastaavasti nopeasti edenneet opiskelijat osasivat suunnitella ajankäyttönsä tehokkaasti ja kokivat työssäkäynnin hyödyllisenä vastapainona opiskelulle, ja työssäkäynti tarjosi heille mahdollisuuden opittujen tietojen soveltamiseen. Osatutkimus IV analysoi oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia opetus- ja opiskeluympäristöstään kolmen opiskeluperiodin jälkeen. Näiden opiskelijoiden vastauksia verrattiin farmasian tiedekunnan ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vastauksiin. Oikeustieteen opiskelijat kokivat opetus- ja opiskeluympäristönsä negatiivisemmin kuin farmasian ja eläinlääketieteen opiskelijat. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa on kehitettävää etenkin opetuksen linjakkuudessa ja ymmärtämistä tukevassa opetuksessa sekä opettajilta saatavassa tuessa ja palautteessa. Osatutkimukset osoittivat, että kehitettävää on sekä opiskelijoiden opiskelutaidoissa että opetus- ja opiskeluympäristössä. Tulosten mukaan vaativassa oikeustieteen opetus- ja opiskeluympäristössä menestyminen vaatii opiskelijalta kykyä käyttää useita laadukkaita opiskelumenetelmiä, järjestelmällisyyttä ja syväsuuntautuneiden oppimisen lähestymistapojen käyttöä sekä hyviä itsesäätelytaitoja. Opiskelijoiden opintomenestyksen kannalta on tärkeää, että ohjauksen tehostamisen lisäksi oikeustieteen opetus- ja opiskeluympäristössä panostetaan opetuksen suunnittelussa sisältöjen kattavuuden sijaan oppimislähtöiseen lähestymistapaan.