Search

Tässä tutkimuspuheenvuorossa kuvaamme ilmiöpöytäprosessia menetelmällisenä kokeiluna edistää tutkimuksen ja päätöksenteon vuorovaikutusta. Ilmiöpöytäprosessi on innovatiivinen tiedeviestinnän menetelmä monimutkaisen ilmiön haltuun ottamiseksi dialogin keinoin. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla järjesti syksyn 2021 ja kevään 2022 aikana kolme ilmiöpöytäkeskustelua, jotka käsittelivät perhetaustan ja koulutuksen yhteyksiä. Tavoitteemme oli syntetisoida ja välittää aiheen tutkimustietoa yhdistämällä ilmiöpöydistä saatua asiantuntijatietoa ja systemaattista tiedonhakua. Tarkastelemme tässä puheenvuorossa dialogin käsitettä ja tiedon selväksi tekemisen merkitystä tiedeviestinnän näkökulmasta sekä ilmiöpöytäprosessimenetelmän mahdollisuuksia, haasteita ja kehityskohtia. Keskustelemme siitä, miten tutkijat, ammattilaiset ja päättäjät voivat hyötyä dialogisesta prosessista ja miten ilmiöpohjainen lähestymistapa edistää tiedon jalostumista ja hyödyntämistä päätöksenteon tukena sekä lisää tiedonvaihtoa eri ryhmien välillä. Lopuksi pohdimme, miten ilmiöpöytäprosessi huomioi erilaiset tiedonintressit ilmiön diagnosoinnista sen ratkaisemiseen ja miten se tekee näkyväksi tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelun puutteen. Tapaustutkimuksen keskeisenä löydöksenä ovat ammattilaisten, päätöksentekijöiden ja tutkijoiden ilmaisema halu avoimeen ja tasevertaiseen dialogiin yksisuuntaisten viestien sijaan sekä dialogisten kanavien puute ammattilaisten, tutkijoiden ja päättäjien välillä. Päätöksentekijöille dialogisten menetelmien käyttö, kuten ilmiöpöytäprosessi, tarjoaa syntetisoidun tutkimustiedon lisäksi mahdollisuuden rikastaa ymmärrystä kompleksisista ilmiöistä., This paper describes a method titled “ilmiöpöytä” to promote the interaction between research and decision-making. Ilmiöpöytä is an innovative science communication method for understanding of a complex phenomenon through a dialogue process. Itla organized three round table discussions, which focused on the connections between family background and education. Our goal was to synthesize available research around this complex phenomenon by combining expert information elicited from the round table discussions and systematic literature search. The paper at hand examines this process, the concept of dialogue and the opportunities and challenges of the ilmiöpöytä method, as well as its potential development points. We will discuss how researchers, professionals and decision-makers benefited from the dialogic process and how the phenomenon-based approach increased the exchange of information between researchers, practitioners and policymakers. The key findings of this case study are the desire expressed by professionals, decision-makers and researchers for an open and balanced dialogue instead of one-way messages.

• Hoito syytteen sijaan on Lapin poliisin ja sosiaali-, terveys- ja nuorisopalvelujen yhteistyömalli, jonka tavoitteena on ehkäistä lasten ja nuorten huumausaineiden käyttöä. • Käyttörikoksesta ensimmäisen kerran kiinni jääneelle alle 25-vuotiaalle tarjotaan psykososiaalista hoitoa. • Mallia ollaan kehittämässä yhtenäisemmäksi, vaikuttavammaksi ja kuntien rakenteisiin paremmin integroitavaksi. • Tässä artikkelissa esitellään kehittämisen tueksi toteutettu laadullinen haastattelututkimus ja ­systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Niiden perusteella mallia verrataan samankaltaisiin ­kansainvälisiin toimintamalleihin. • Päätelmänä on, että monialaisen toimintamallin onnistuminen edellyttää säännöllistä ­yhteyden­pitoa toimijoiden välillä. Yhteiseen tavoitteeseen ja yhteistyöhön sitoutuminen on tärkeää. • Monialaisesti organisoitujen toimintamallien kehittämisessä toimijoiden yhteistyön laadullinen ­arviointi on varteenotettava vaihtoehto perinteisille vaikuttavuustutkimuksille.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) syksyllä 2021 käynnistämän ohjelman tavoitteena on ­selvittää lapsiperheköyhyyden laajuutta, kohdentumista ja syvyyttä Suomessa. Lisäksi ohjelmassa ­vauhditetaan kokeilutoimintaa ja etsitään vaikuttavia toimia köyhyyden ja sen haittojen vähentämiseksi.

• Alueellisen oppimisverkoston (AO) työskentely tähtää uudenlaiseen vaihtoehtoon ­hallituskausittaiselle projektikehittämiselle. • AO-työskentelyssä keskeistä on systeemien sisältäpäin tulevan inkrementaalisen muutoksen ­pitkäjänteinen tukeminen ja vauhdittaminen. • Resursseja ohjataan aloitteisiin, joilla pyritään ratkaisemaan alueiden kannalta keskeisiä kysymyksiä. • Alueiden toimijoiden säännöllinen kommunikaatio ­mahdollistaa vertaisoppimisen onnistumisen, sudenkuoppien välttämisen ja jopa sektorisiilojen ­ylittämisen aloite kerrallaan. • Paikallista tietoa lapsiperheiden arjesta käytetään yhteisen työn suuntaamisen ja vaikuttavuuden ­arviointiin.

Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle. Raportissa vertaillaankin hyvinvoinnin ulottuvuuksia näiden kahden syntymäkohortin välillä. Tulosten mukaan suurin osa ikäluokan lapsista voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavien tekijöiden kasautumista. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia tekijöitä matkalla täysi-ikäisyyteen. Tutkimuksessa havaittiin merkittäviä sukupuolieroja eroja useiden hyvinvoinnin alueiden osalta. Psykiatrisen diagnoosin on saanut ikäluokasta noin viidesosa (20,7 %). Psyykenlääkkeiden ostokertoja tarkastellessa sukupuolittainen ero on huomattava tyttöjen (12,7 %) ja poikien (9,6 %) välillä. Rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %). Vastaavasti 5,2 prosenttia tytöistä on saanut rangaistusmääräyksen. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 5,7 prosenttia koko kohortista, aikaisempaan kohorttiin verrattuna kasvu on lähes kaksinkertainen. Noin 3 prosenttia kohorttilaisista ei ole saanut paikkaa 2. asteen koulutuksessa seurannan loppuun mennessä. Ilman paikkaa jääneistä hieman yli puolet eivät olleet hakeneet paikkaa. Vanhempien matala koulutusaste ja heikko taloudellinen tilanne on selkeästi yhteydessä lasten hyvinvointiin, ja esimerkiksi koulumenestys määrittyi vahvasti vanhempien taloudellisen tilanteen mukaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten hyvinvointia haastavia tekijöitä oli kasautunut muuhun ikäluokkaan verrattuna merkittävästi enemmän. Alueelliset erot ovat paikoitellen voimakkaita. Raportin johtopäätöksissä tuodaan esiin lapsiperheisiin suunnattujen sosiaalisten investointien merkitys sekä muiden kasvuympäristöjen rooli varhaisen hyvinvoinnin tukemisessa.

Recent decades have witnessed new transitional migration systems across the globe. Inter- and intra-regional migrations have been propelled by the political and economic changes in Eastern Europe, the massive growth of industrial and service economies such as China and India, and increasing conflict and climate driven refugee movements. According to the migration systems theory, migration alters the social, cultural, economic, and institutional conditions at the sending and receiving ends − that is, the entire developmental space within which migration processes operate. These new migration systems have been accompanied by an unprecedented mobility of capital, restructuring of national and regional economies and the flexibilization of labour markets. Hence the new political economy of migration is linked to profound changes in contemporary working life (Vezzoli and Castles 2009, 74). Numerous reports have highlighted the direct and indirect discrimination which immigrants experience in European labor markets, including Finland. Not only do recent migrants experience drastically higher rates of unemployment, but when managing to find work their pay is often signifi cantly lower than that of the white majority. Also, problems − from rejection of qualifi cations acquired in the nation of origin to institutional racism − are common experiences among migrant job seekers. As a great majority of the welfare provisions in European countries are gained through a long-term and stable connection to the labor market, immigrants are in a particularly vulnerable position. Research by the Finnish Institute of Migration has shown that while “foreigners sometimes have lower education, more extended family structures and less working experience, these factors can only partially explain their disadvantage in the labor market, with the much more fundamental problems remaining those associated with discriminatory practices linked to ethnic and cultural prejudices” (Heikkilä 2005).