Search

Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa perehdytään matematiikan käsitteiden opettamiseen S2-oppilaita sisältävässä ryhmässä ja erityisesti opettajien kokemiin haasteisiin ja keinoihin, joita heillä on kielitietoisen opetuksensa toteuttamisessa. Matematiikan käsitteet ovat sekä käsitteinä että sanaston tasolla erityisiä. Kielitietoisuuteen liittyy kunkin oppiaineen tyypillisen diskurssin, eli kielen käytön tapojen kuten käsitteiden, opettamisen huomioiminen. Tutkimuksessa perehdytään kielitietoisuuden määritelmiin, jotka auttavat ymmärtämään opettajien kokemusta kielitietoisuuden toteutumisesta. Kielitietoisuuteen kuuluvat käsitteellisen ajattelun osiot, käsitteet ja tieteenalan tyypillinen kieli, käsitellään tarkemmin matematiikan kontekstissa. Aihe on erittäin ajankohtainen, sillä kielitietoisuus on mainittu erikseen 2014 ilmestyneessä opetussuunnitelmassa ja koulut ovat ottaneet sen haltuun muutama vuosi sitten. Aikaisempaa tutkimusta ei juurikaan ole tehty Suomessa. Tutkimusote on laadullinen ja metodia määrittää fenomenologia. Fenomenologinen tutkimus tutkii kokemusta, ja kuten tässäkin tutkimuksessa, kokemuksen sisältöjä ja niiden merkityksiä. Pyrkimyksenä on kokemuksen ymmärtäminen. Aineiston keruu on toteutettu focus group -keskusteluna, eli ryhmähaastatteluna, jossa haastattelijan antamalle aiheelle syntynyttä vuoropuhelua on hyödynnetty analyysissa. Kokemuksista käyty vuorovaikutus on välttämätöntä tieteellisen tiedon saamiseksi. Keskustelutilanne oli fenomenologian mukaisesti avoin ja osallistujien esille nostamat seikat muodostavat analyysin luokat. Aineiston analyysi on näin ollen aineistolähtöinen. Tutkimuksessa kuvataan opettajien kokemusta kielitietoisuuden toteutumisesta oppiainekontekstissa. Tutkimukseen osallistui kolme alakoulun opettajaa, joilla on kokemusta S2-oppilaiden opettamisesta matematiikan tunnilla. Aineisto osoittaa, että opettajat ovat opetuksessaan kielitietoisia, ja heillä on paljon keinoja ja tapoja sen toteuttamiseen. Kuitenkin opettajat kokevat jäävänsä yksin monipuolisen opetusryhmän kanssa ja kokevat huonoa omatuntoa siitä, että S2-oppilas ei aina saa tarvitsemaansa huomiota muun ryhmän joukossa. Opettajien keskustelusta huokuu tunne siitä, että käsitteitä rakentavia keinoja ei aina pystytä arjen muuttuvissa tilanteissa pitämään opetuksessa mukana ja yksilöllisen materiaalin ja oppimissuunnitelmien tiukka seuraaminen on hyvin työlästä. Käsitteet ja sanasto tuottavat S2-oppilaille paljon haasteita ja erityisesti käsitteet eivät tunnu löytävän mitään tarttumapintaa oppilaiden tietopohjasta tai arjesta.