Search

The purpose of the study was to describe and evaluate the measured and self-reported physical performance of the elderly people who relocated to senior housing and their change 3 and 12 months after the relocation. Besides, the association of self-reported physical performance, social environment and psychological well-being with measured physical performance changes was examined. The objective of the research was to provide information that can be used in the design and management of practices that aim to assess and support the physical performance of those living in senior housing. Data were collected from elderly (n = 81) who moved to senior housing in northern Finland (n = 11) in 2014, and 70% of them were women. The indicators that were used were the Oldwellactive Questionnaire, the Environmental Support instrument and the Short Physical Performance Battery [SPPB]. The data were analyzed with statistical methods. Physical performance of those who relocated to senior housing was weak. Instrumental Activities of Daily Living [IADL], walking speed, right hand grip strength and self-reported IADL significantly decreased during their first year of residence. Besides, self-reported IADL performance became more difficult but muscle strength training, as well as participation in hobby groups increased. Residents estimated that they can do what they want, and they can sufficiently meet their loved ones in the senior housing. Self-reported physical performance was associated with the deterioration of performing IADL and the slowdown of walking speed. Social environment and psychological well-being were associated with the deterioration of performing IADL, the slowdown of walking speed and the weakening of the dominant hand’s grip strength. This research provides more information about the physical performance, the social environment and the psychological well-being of the elderly who relocated to senior housing. Research results will help service providers to improve the procedures that aim to the physical performance assessment and support of the residents, paying attention to the impact of the elderly’s individuality in requirements associated with the realization of the services. Research results show that organizations maintaining senior housing must organize exercise areas suitable for the residents and the means for indoors and outdoors muscle training and balance exercise. Individual factors related to physical performance, social environment and psychological well-being of the residents should be considered in the design, implementation and management of these services. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää palvelutaloon muuttaneiden ikääntyneiden mitattua ja itsearvioitua fyysistä toimintakykyä ja niiden muutosta 3 ja 12 kuukautta muuton jälkeen. Lisäksi kuvattiin itsearvioidun fyysisen toimintakyvyn, sosiaalisen ympäristön ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyttä mitatun fyysisen toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää palvelutalojen asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arvioimiseen ja tukemiseen tähtäävien käytäntöjen suunnittelussa ja johtamisessa. Aineisto kerättiin pohjoissuomalaisessa kaupungissa palvelutaloihin (n = 11) vuonna 2014 muuttaneilta ikääntyneiltä (n=81), joista 70 % oli naisia. Mittareina käytettiin Hyvinvointiprofiili-kyselylomaketta, Ympäristöhyvinvointimittaria ja SPPB- toimintatestiä (Short Physical Performance Battery). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Palvelutaloon muuttaneiden fyysinen toimintakyky oli heikko. Päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen [IADL], kävelynopeus, oikean käden puristusvoima ja itsearvioitu arkiaskareista suoriutuminen heikkenivät ensimmäisen asumisvuoden aikana. Lisäksi itsearvioitu IADL-suoriutuminen vaikeutui mutta lihaskuntoharjoittelu sekä harrastusryhmiin osallistuminen lisääntyivät. Asukkaat arvioivat voivansa tehdä, mitä haluavat ja tapaavansa riittävästi läheisiä ihmisiä palvelutalossa. Itsearvioitu fyysinen toimintakyky oli yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen ja kävelynopeuden hidastumiseen. Sosiaalinen ympäristö ja psyykkinen hyvinvointi olivat yhteydessä IADL-suoriutumisen vaikeutumiseen, kävelynopeuden hidastumiseen ja oikean käden puristusvoiman heikkenemiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa palvelutaloihin muuttaneiden ikääntyneiden fyysisestä toimintakyvystä, sosiaalisesta ympäristöstä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tutkimustulokset auttavat ikääntyneiden asumispalveluiden tuottajia kehittämään asukkaiden fyysisen toimintakyvyn arviointiin ja toimintakyvyn ylläpitämiseen tähtääviä toimintamalleja, joissa huomioidaan ikääntyneiden yksilöllisyyden vaikutus palveluiden toteuttamiseen liittyviin vaatimuksiin. Tutkimustulokset osoittavat, että palvelutaloja ylläpitävien organisaatioiden tulee järjestää asukkaille soveltuvat liikuntatilat ja välineet sisä- ja ulkotiloihin lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua varten. Asukkaiden yksilölliset fyysiseen toimintakykyyn, sosiaaliseen ympäristöön ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulee ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.

Tutkielma käsittelee suomalaisten 18–65-vuotiaan työvoiman ja opiskelijoiden psyykkistä oireilua ja sitä selittäviä tekijöitä. Psyykkisen oireilun määrä on herättänyt huolta, koska stressin ja uniongelmien määrä sekä naisten masennus ovat yleistyneet 1979–2002 välisenä aikana, vaikka useilla hyvinvoinnin mittareilla Suomi on yksi maailman hyvinvoivimmista valtioista. Psyykkisen oireilun taustalla saattaa olla vaativa työelämä, arvojen muutokset ja sosiaalisen rakenteiden murtuminen, jota kutsutaan myös yhteisöllisyyden rappeutumisella. Työelämässä painotetaan entistä enemmän tehokkuutta ja kilpailua, ja yhteiskunnassa yksilöllisyyttä korostavat ihanteet on korvannut kollektiiviset arvot. Sosiaalisten rakenteiden murros kuvaa sukulaisuuteen ja perheisiin liittyvien traditioiden katoamista sekä liikkuvuuden ja sosiaalisten suhteiden vapaavalintaisuuden lisääntymistä. Mielenterveysongelmien kasvu ja yhteisöllisyyden rappeutuminen ovat kuitenkin kiisteltyjä aiheita. Tutkimukset ovat silti osoittaneet vahvasti, että sosiaalisella hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaalisesta kanssakäymisestä saatavia hyötyjä, kutsutaan usein sosiaaliseksi pääomaksi. Tutkimuksessa kartoitetaan 18–65-vuotiaiden (N=2630) subjektiivisia kokemuksia psyykkisestä oireilusta ja miten sosioekonomiset, yksilölliset ja sosiaalisen pääoman tekijät selittävät psyykkistä oireilua koko tutkimusjoukossa sekä hyvin ja huonosti toimeentulevien ryhmissä. Analyyseissä testataan oletusta, että sosiaalisen pääoman merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille kasvaa, kun taloudelliset tarpeet täyttyvät. Sosiaalinen pääoma määritellään lähisuhteissa ja paikallisympäristössä tapahtuvaksi toiminnaksi, ja psyykkinen oireilu stressin, uniongelmien ja kielteisten tunteiden kautta. Aineistona käytetään STAKESin (nykyään THL) Suomalaisten Hyvinvointi ja Palvelut (HYPA) -aineistoa 2009. Analyysimenetelminä käytän ristiintaulukointia, T-testiä ja Poissonin regressioanalyysiä. Tulosten perusteella lievä psyykkinen oireilu on yleistä joka toiselle työikäiselle suomalaiselle ja oireista useimmin koetaan stressiä. Psyykkisen oireilua selittävät tutkimusjoukossa vahvimmin kokemus toimeentulon riittävyydestä, yksinäisyys sekä itsetyytyväisyys. Myös korkeakoulutuksella on yhteys yleisempään psyykkiseen oireiluun. Vastoin odotuksia ystävien tapaaminen ja osallistuminen järjestötoimintaan eivät olleet yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Hyvin toimeentulevaksi kokevilla psyykkistä oireilua selittää sosiaalisesta pääomasta yksinäisyys ja huonosti toimeentulevaksi kokevilla tyytyväisyys ihmissuhteiden laatuun. Ryhmät poikkeavat selitystekijöissä merkittävästi toisistaan, mikä osoittaa psyykkisen oireilun altistavien tekijöiden vaihtelevan subjektiivisen toimeentulokokemuksen mukaan. Sosiaalisella pääomalla osoittautui olevan vahva yhteys psyykkiseen oireiluun taloudellisten tekijöiden rinnalla. Etenkin yksinäisyyden kokemukset hyvin toimeentulevilla altistavat hyvin voimakkaasti psyykkiselle oireilulle, minkä perusteella sen esiintyvyyteen, syntymekanismeihin ja käyttöön osana sosiaalisesta pääomaa olisi hyvä kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Samoin lievään psyykkiseen oireilun kehitystä tulee seurata, vaikka huoli psyykkisen oireilun dramaattisesta kasvusta ei ole perusteltua tutkimuksen perusteella. ABSTRACT Psychological distress and social capital among the Finnish labour force and students aged 18–65 This thesis focuses on psychological distress and social capital among the Finnish labour force and students. During the past decades, considerable changes in the Finnish working life, social structures and values have aroused concern over increased psychological distress and loss of community spirit. Feelings of being in a hurry and under pressure are reported more commonly at work than before. Traditional social communication and networks are looking for a new shape in modern society – for example, Finns visit each other less frequently than before, but at the same time new technology has become more common in everyday social communication. In addition, emphasizing individual values instead of communal values is more common. Overall, the sources of human well-being have changed radically. Previously researchers have primarily stressed the association between socioeconomic status and mental well-being and placed less emphasis on social determinants in spite of the fact that high social activity and large networks have had a strong positive impact on mental health in several studies. The concept of social capital is often used to measure the benefits of social life. According to theories suggested in previous research, the significance of social capital to psychological well-being increases when economic inequality in society is low. In this thesis, social capital is delineated by a local and horizontal perspective and measured by self-rated loneliness, satisfaction in relationship, visits to friends and organizational participation. Measures of psychological distress include self-reported stress, insomnia and negative thoughts. The prevalence of psychological distress among the labour force and students (N=2630) is first investigated. In the primary analyses, factors of socioeconomic status, individual characteristics and social capital that associate most with psychological distress are examined. The analyses are conducted, firstly, on all respondents in the data and secondly, on two groups of respondents based on their financial difficulties. The data used in the analysis is the panel survey Welfare and Services in Finland 2009 carried out by National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES). Generalized Linear Model with Poisson distribution is used in main analyses. Results suggest that slight psychological distress is common among the labour force and students aged 18–65 and it is associated most significantly with self-esteem, loneliness and financial difficulties. Moreover, high education has a link to higher distress. Unexpectedly, organizational participation and visiting friends stood out as weak measures associated with distress. Experience of financial difficulties influence the predictors of mental well-being, as loneliness appears to particularly affect the psychological distress of respondents who do not have financial difficulties. Social capital has a remarkable relation with mental well-being together with sufficient subsistence and self-esteem, but not with the traditional measures. Loneliness, in particular, should be given more attention as a measure of social well-being and social capital among people whose financial situation is good. Overall, the results of the study suggest that concern over increased psychological distress is unfounded.

Oiva on mobiilisovellus, jonka tarkoitus on opettaa mielen hyvinvointia parantavia taitoja ja lievittää stressiä. Oiva perustuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT), jossa yhdistetään kokemuksellisia harjoituksia ja käyttäytymisen muuttamiseen tähtääviä menetelmiä. HOT-perustaiset interventiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi muun muassa työstressin lievittämisessä ja masennuksen hoidossa. Oiva-sovelluksessa mielen hyvinvoinnin taitoja opitaan tekemällä harjoituksia, jotka ovat sopivan lyhyitä ja joita voi toistaa vaivattomasti päivän aikana. Harjoituksissa opetellaan olemaan tietoisesti yhteydessä vallitsevaan hetkeen ja muuttamaan käyttäytymistä omien arvojen mukaiseksi. Keväällä 2012 tehtyyn kuukauden pilottitutkimukseen osallistui 15 työssäkäyvää henkilöä, jotka käyttivät Oiva-sovellusta keskimäärin 3h 12 min. Koko ryhmä koki elämänlaatunsa parantuneen merkittävästi tutkimuksen aikana. Lisäksi Oivan aktiivinen käyttö oli yhteydessä stressin vähenemiseen.