Search

Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää vuorovaikutteisuutta ja paikallisten ihmisten osallistamista maankäytön suunnittelussa. Kokemusperäisen paikallistiedon ja perinteisen tiedon tuominen osaksi suunnitteluprosesseja edistää vuorovaikutteisuutta ja parantaa osallistamista. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus edellyttää perinteisen tiedon huomioimista maankäytön suunnittelussa Suomen saamelaisalueella. Sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi Metsähallitus on ensimmäisenä maailmassa ottanut käyttöön vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa Akwé: Kon -ohjeiden soveltamiseen liittyviä kokemuksia, sekä kartoitamme kokemusperäisen paikallisen ja perinteisen tiedon sisällyttämiseen maankäytön suunnittelussa liittyviä haasteita. Koska paikallista ja perinteistä tietoa enenevässä määrin kerätään paikkatietomenetelmiä käyttäen, pohdimme myös erityiskysymyksiä, joita osallistavien paikkatietomenetelmien käyttöön saamelaisalueella liittyy. Tutkimus pohjautuu vuosina 2016–2018 Enontekiöllä tehtyyn paikkatietokyselyyn sekä maankäytön parissa toimivien virkamiesten ja paikallisten saamelaisten poronhoitajien haastatteluihin. Paikallisen kokemusperäisen ja perinteisen tiedon sisällyttämiseen osaksi maankäytön suunnitteluprosesseja liittyy edelleen haasteita. Saamelaiset informantit toivat ilmi, että poronhoitolaki ei suojaa riittävästi saamelaista poronhoitoa ja siihen liittyvää ylisukupolvista tietoa. Metsähallituksen suunnittelijat toivat esiin paikallistiedon tarkan paikantamisen tarpeen sekä ongelmat, joita syntyy, kun kokemusperäistä paikallista ja perinteistä tietoa sisällytetään suunnittelujärjestelmiin. Osallistavat paikkatietomenetelmät voivat tarjota toimivan työkalun perinteisen tiedon dokumentointiin, mutta saamelaiseen kulttuuriperintöön ja nautinta-alueisiin liittyy sellaisia ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka tekevät tiedon paikantamisen kartoille haasteelliseksi., Land Use and Building Act provides interaction and participation of local people in land use planning. Convention on Biological Diversity requires traditional and local knowledge to be taken into account in land use planning. In the Saami homeland of Finland Metsähallitus, first in the world, has applied the voluntary Akwé: Kon Guidelines to fulfill the requirements of the Convention. Here we study the experiences of applying Akwé: Kon Guidelines into land use planning, based on PPGIS (Public Participatory GIS) survey and interviews of officials and local Saami reindeer herders conducted in 2016–2018 in Enontekiö. The Saami informants reported that Reindeer Husbandry Act does not recognize and protect the Saami reindeer herding system and related knowledge, and this makes inclusion of traditional knowledge into land use planning very difficult. The planners of Metsähallitus brought out the need for exact localization of knowledge and problems related to the inclusion of experience-based knowledge into planning systems. Participatory GIS methods may offer a functional tool for documenting traditional knowledge, but unsolved questions related to the access to natural resources and Saami cultural heritage make knowledge localization on the maps challenging.

Friedrich Küchenmeister (1821 – 1890) oli saksalainen lääkäri ja monipuolinen tiedemies. Hän selvitti ensimmäisenä väkäsheisimadon koko elämänkierron, ja ratkaisi samalla pitkään pohditun arvoituksen suolistoloisten alkuperästä. Monien kollegoidensa tavoin hän teki tartutuskokeita sekä eläimillä että ihmisillä ja sai hiukan kolkon jälkimaineen, koska hänen kaksi koehenkilöään olivat kuolemaantuomittuja vankeja. Küchenmeisterin tarinan lisäksi tässä kirjoituksessa kuvataan lyhyesti yleisimmät ihmisen heisimadot sekä lapamadon historia Suomessa.

Vuosina 2017–2019 Ruokaviraston ylläpitämään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden rekisteriin luokiteltiin tehtyjen epidemiaselvitysten perusteella yhteensä 169 elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa, joista 96 % oli elintarvikevälitteisiä. Talousvesivälitteisiä epidemioita raportoitiin samana ajanjaksona 7. Elintarvikkeiden välityksellä ilmoitettiin sairastuneen yhteensä 2 900 henkilöä ja talousveden välityksellä 567 henkilöä. Kuten aikaisemminkin 2000-luvulla, norovirus oli vuosina 2017–2019 yleisin raportoitu elintarvikevälitteisten epidemioiden aiheuttaja. Norovirus aiheutti 57 (35 %) elintarvikevälitteistä epidemiaa. Suurimmat elintarvikevälitteiset epidemiat aiheutti norovirus hoitolaitosruokailun välityksellä vuonna 2018 (292 ja 110 sairastunutta). Yleisimmät raportoidut välittäjäelintarvikkeet olivat kala ja kalavalmisteet sisältäen äyriäiset ja simpukat. Ne aiheuttivat 14 (9 %) epidemiaa. Toiseksi yleisin välittäjä oli liha ja lihavalmisteet sekä kasvikset ja niistä valmistetut tuotteet (kumpikin 12 epidemiaa; 7 %). Yli 70 %:ssa epidemioista välittäjäelintarvike jäi tuntemattomaksi tai välittäjäksi epäiltiin useita ruokia. Saastuneen raaka-aineen käytöllä oli selvä yhteys 33 (20 %) epidemian syntyyn. Raportoiduista epidemioista 22 %:n taustalla oli lämpötilaan ja säilytysaikaan liittyviä puutteita ja virheitä. Infektoituneen keittiötyöntekijän osallistuminen ruoanvalmistukseen ja puutteellinen käsihygienia oli syynä 19 %:iin elintarvikevälitteisistä epidemioista ja näissä melkein kaikissa tapauksissa aiheuttajana oli norovirus. Elintarvikevälitteisten epidemioiden tapahtumapaikaksi raportoitiin useimmiten ravintola, kahvila tai hotelli (90 kpl; 56 %) ja toiseksi yleisimmin koti (12 kpl; 7 %). Norovirukset aiheuttivat suurimman osan (3 kpl) tunnistetuista talousvesiepidemioista. Yhdessä epidemiassa epäiltiin sapovirusta aiheuttajaksi. Suurin talousvesivälitteinen epidemia havaittiin Nousiaisissa vuonna 2018. Sairastuneita raportoitiin 463. Taudinaiheuttajiksi epäiltiin mm. sapoviruksia. Vuosien 2017–2019 aikana taudinaiheuttaja jäi tuntemattomaksi 67 (41 %) elintarvikevälitteisessä ja kolmessa talousvesiepidemiassa. Uimavesivälitteisten epidemioiden raportointi alkoi vuonna 2012. Suomessa raportoitiin vuosina 2017–2019 neljä uimavesivälitteistä epidemiaa, joissa sairastui noin 200 henkilöä. Kolme epidemioista aiheutui noroviruksen ja yksi kampylobakteerin saastuttamasta uimavedestä tai uimarantaympäristöstä. Ulostevahingon saastuttamalla allasvedellä oli mahdollinen yhteys kylpyläympäristön epidemiaan. Jätevedellä saastunut luonnonvesi aiheutti yhden epidemian. Kahdessa uimarantaympäristöön liittyneessä epidemiassa uimaveden saastumisen syytä ei saatu selville.

Non

Vertaisarvioitu. English summary Fibromyalgiapotilaan hoito on usein vaativaa, ja siinä onnistuminen vaatii hyvää, pitkäjänteistä yhteistyötä potilaan kanssa. Uutta tietoa sekä lääkehoidon että lääkkeettömien hoitomuotojen vaikuttavuudesta on kertynyt viime vuosina runsaasti, ja uusia näyttöön perustuvia hoitosuosituksia on julkaistu. Myös potilasnäkökulmaa on hiljattain kartoitettu. Niin suositukset kuin usein potilaatkin asettavat lääkkeettömät vaihtoehdot ensisijaisiksi. Lääkehoitoa voidaan käyttää niiden tukena. Yleisperiaatteet fibromyalgian hoidossa ovat pitkälti yhtenevät muun hyvänlaatuisen pitkäaikaisen kivun hoidon kanssa. Tärkeää hoitosuhteessa on tiedon jakaminen fibromyalgiasta potilaan oman pystyvyyden tunteen ja muutosjoustavuuden tukemiseksi.

English summary

English summary Maailmanlaajuisesti masennuksen esiintyvyys ei ole muuttunut viime vuosikymmeninä. Suomessa masennushäiriöiden esiintyvyys edustavissa väestötutkimuksissa oli vuonna 2000 7,3% ja vuonna 2011 9,6%. Esiintyvyyden kasvu oli merkitsevä naisilla, mutta ei miehillä. Masennuslääkkeiden kulutus ja erikoissairaanhoidon polikliiniset käynnit masennuksen vuoksi ovat myös lisääntyneet 2000-luvulla, kun taas sairaalahoito on vähentynyt. Masennushäiriöiden hoito on lisääntynyt enemmän kuin esiintyvyys, mikä viittaa siihen, että entistä useampi osaa hakeutua oireiden vuoksi hoitoon. Masennushäiriöiden esiintyvyyden vertailua vaikeuttavat mittaus- ja haastattelumenetelmien erot ja osallistumisaktiivisuuden vaihteluun liittyvä valikoitumisharha. Masennushäiriöiden esiintyvyys Suomessa on jonkin verran korkeampi kuin maailmanlaajuinen keskiarvo, mutta lukuja vertailtaessa on otettava huomioon, että suomalaisissa esiintyvyysarvioissa on korjattu valikoitumisharhan vaikutusta moni-imputoinnilla, toisin kuin useimmissa muissa tutkimuksissa. Siksi voidaan päätellä, että masennuksen esiintyvyys Suomessa ei todennäköisesti ole poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin länsimaihin. Masennuksen esiintyvyyden muutokset voivat heijastaa muita yhteiskunnallisia muutoksia. Erityisesti talouden laskusuhdanteilla on usein kielteisiä seurauksia mielenterveydelle. Masennuksen ilmeinen yleistyminen suomalaisilla naisilla on tapahtunut samaan aikaan 2010-luvun taloudellisen taantuman kanssa. On kuitenkin mahdollista, että masennushäiriöiden nykyiseen esiintyvyyteen vaikuttaa myös 1990-luvun lama, sillä lapsena koetut vaikeudet ovat voimakas riskitekijä masennushäiriöiden kehittymiselle. Masennushäiriöiden lisääntyminen Suomessa erityisesti naisten keskuudessa edellyttää tarkempia tutkimuksia ja toimenpiteitä tämän huolestuttavan kehityksen muuttamiseksi.

TAUSTA: Urologisista maligniteeteista vain eturauhassyöpään on laaja-alaisessa käytössä oleva yksinkertainen seulontamenetelmä, prostataspesifinen antigeeni (PSA). PSA ei eturauhassyövän suhteen epäspesifisenä seulontamenetelmänä kuitenkaan sovellu väestötason seulontaan. Yksinkertaisten non-invasiivisten tutkimusmenetelmien puuttumisen vuoksi urologisten maligniteettien diagnostiikassa joudutaan usein epäselvissä tilanteissa turvautumaan kajoavaan eli invasiiviseen näytteenottoon. AINEISTO JA MENETELMÄT: Aineisto koostui 133 potilaasta, joista 73 potilaalla oli kudosbiopsialla todennettu eturauhassyöpä, 14 potilaalla virtsarakkosyöpä ja 23 potilaalla munuaissyöpä. Kontrolliaineistona toimi 20 prostatahyperplasiapotilasta. Kolmelta aineiston potilaalta puuttui diagnoosi. Terveitä verrokkeja ei ollut. Potilaiden virtsanäytteet analysoitiin ChemPro 100i –laitteella. Mittausdatat luokiteltiin käyttäen lineaarista diskriminanttianalyysiä ja ristivalidoitiin Leave-One-Out –menetelmällä. TULOKSET: Eroteltaessa eri maligniteetteja prostatahyperplasiasta saimme eturauhassyövän suhteen sensitiivisyydeksi 96 % ja spesifisyydeksi 10 %, virtsarakkosyövän suhteen sensitiivisyydeksi 90 % ja spesifisyydeksi 14 %, sekä munuaissyövän suhteen sensitiivisyydeksi 62 % ja spesifisyydeksi 60 %. High grade eturauhassyövän ja prostatahyperplasian suhteen sensitiivisyys oli 79 % ja spesifisyys 30 %. YHTEENVETO: Tutkimuksessa elektroninen nenä kykeni erottamaan high grade –eturauhassyövän prostatahyperplasiasta, mutta eturauhassyöpä kokonaisuudessaan ei erottunut. Munuaissyövän suhteen erotuskyky oli sattumaa parempi. Rakkosyövän suhteen merkitseviä tuloksia ei saatu. Tutkimuksen heikkouksia olivat muun muassa suppea aineisto ja naispotilaiden vähäinen määrä, minkä vuoksi tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti.

Säätutkilla kartoitetaan sadealueita. Ilmassa lentävät hyönteiset aiheuttavat sateiden ja satavien pilvien ohella merkittävimmän kaiun kesäaikaan säätutkissa. Koska tutkan mittauksessa käytännöllinen alin korkeus on sadan metrin luokkaa, hyönteiset ovat tällöin niin korkealla että niitä voidaan yleensä pitää vaeltajina. Vaeltavat hyönteiset nousevat tarkoituksellisesti tällaisille korkeuksille, kun taas muusta syystä liikkeellä olevat yksilöt pysyttäytyvät alhaalla, jossa ne voivat omalla lentonopeudellaan ylittää ilmanvirtausnopeuden ja pystyvät pääsemään kohteeseensa. Säätutkilla hyönteisten aiheuttama kaiku-kerros ulottuu tavallisesti noin +5 asteen lämpötilaan saakka, jolloin noin +25 asteen pintalämpötilassa kauniina kesäpäivänä kaikukerros voi olla noin kahden kilometrin paksuinen.Hyönteismigraatiolla voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia yksilöiden liikkeitä, joilla on merkitystä lajin populaatioille. Suomessa migraatioihin liittyviä tutkimuksia on tehty paljon toisaalta perhosten ja toisaalta tuhohyönteisten osalta. Metapopulaatioiden tutkimuksessa migraatio on myös keskeinen tekijä. Hyönteisten vaellusten tarkkailussa kiinnostuksen kohteena ovat olleet erityisesti immigraatiot, jotka tuovat tarkastellulle alueelle yksilöitä. Immigraation merkitys korostuu tuhohyönteisten vaikutusten arvioinnissa, koska yleensä ennustusmenetelmät populaatioiden kehittymisestä perustuvat havaintoihin paikallisesta populaatiosta.Erityisesti Helsingin yliopiston säätutkan mittauksia on viime kahdenkymmenen vuoden kuluessa käytetty lähinnä kirvojen ja perhosten immigraatioiden tutkimuksessa. Tämän tutkan sijainti Suomenlahden rannikon tuntumassa onkin tehnyt mahdolliseksi erottaa meren yli tulevat immigraatiot lyhytkestoisemmista paikallisista vaelluksista. Toisaalta taas Ilmatieteen laitoksen säätutkaverkosto kattaa varsinkin Etelä-Suomen kesäisten sateiden osalta varsin hyvin, jolloin myös hyönteisvaellusten seurantaa voidaan tehdä koko alueella. Vuoden 2004 lopulla Helsingin yliopiston rakennuksen katolle Kumpulan yliopistoalueella asennettiin uuden säätutkan antenni. Tämä Vaisala Oyj:n rakentama tutka on Suomen ensimmäinen polarimetrinen säätutka.Polarisaatiosäätutkalla kyetään aikaisempaa paremmin erottamaan hyönteiset muista kaiun aiheuttajista ja lisäksi on mahdollista saada lisää tietoa havaittavien hyönteisten lajistosta ja käyttäytymisestä ilmavirtauksissa. Tämän tutkan käyttömahdollisuuksia ja yleensä vastaavanlaisten järjestelmien hyödyntämistä tutkitaan hankkeessa "Polarisaatiotutkan monitieteelliset sovellukset". Yksi alue tässä tutkimuksessa on kehittää tuhohyönteisten vaellusten ennustusmalli. Tässä osuudessa ovat mukana Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Säätutkilla ja erityisesti käytössä olevalla uudella polarisaatiotutkalla hyönteisvaelluksia pyritään seuraamaan tämän ennustusmallin toiminnan varmistamiseksi. Samaan aikaan tehostetulla hyönteisten pyydystyksellä selvitetään vaellusten saapumista maastoon.

Sähköautojen tulemista on ennustettu useaan kertaan, mutta vielä odotukset eivät ole toteutuneet. 2010-luku tarjoaa sähköautoille uuden mahdollisuuden. Tekniikka on kehittynyt, hinnat ovat laskeneet ja energiakysymykset ovat jatkuva keskustelunaihe. Sähköauto käyttää energiaa tehokkaasti, ei aiheuta paikallisia päästöjä, mahdollistaa uusiutuvan energian hyödyntämisen ja lisäksi sähkömoottori on teknisesti erittäin edistyksellinen. Sähköautojen yleistymistä hidastavat ensisijaisesti kolme asiaa: autojen korkea hinta, lyhyt toimintasäde ja latausjärjestelmän puute. Latausjärjestelmän rakentamista jarruttaa pieni asiakasmäärä, joka tekee toiminnasta lyhyellä tähtäimellä kannattamatonta. Sähköautojen latauksesta puuttuvat vakiintuneet tuotteet ja toimintatavat. Se lisää toimijoiden riskiä teknologian valinnan suhteen. Latausjärjestelmän syntymiselle ei ole ylivoimaisia teknisiä esteitä ja myös kustannukset ovat maltilliset, kun järjestelmä rakennetaan harkiten. Sekä energiamäärät että tarvittavat tehot on mahdollista toteuttaa pitkälti olemassa olevia sähköverkkoja hyödyntäen, erikoistapauksissa paikallisia energiavarastoja hyödyntäen. Latausliiketoiminta kaipaa enemmän strategisia innovaatioita ja liiketoimintamallien kehittämistä, kuin teknisiä ratkaisuja. Tässä työssä on hahmoteltu sähköautojen latausliiketoiminnan palvelumalleja, liiketoimintamalleja ja arvoketjua. Tarjolla on esimerkkejä, joita yritykset voivat hyödyntää pohtiessaan omia mahdollisuuksiaan latausliiketoiminnassa. Esimerkkien tueksi on tuotettu laskelmia, joista saadaan konkreettinen käsitys siitä, mitä kustannuksia sähköautojen latausaseman rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyy. Oleellista on huomata, että latausliiketoiminnan kannattavuus ei ole niinkään riippuvainen sähköautojen yleisestä määrästä Suomessa tai latausaseman perustamiskustannuksista, vaan enemmän yksittäiseen asemaan liittyvistä lataustapahtumista. Sähköautoa ja sen latausta tulee tarkastella eri tavoin kuin polttomoottoriautoa, eikä sovittaa vanhaan malliin. Suurin ero on sähköauton jatkuva tarve ”tankata” ja asiakkaiden viipyminen latauspisteillä aikaisempaa pidempään. Molemmat ominaisuudet luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Olemassa olevat yritykset eivät ole toistaiseksi kokeneet sähköautojen lataamista niin lupaavaksi liiketoiminnaksi, että olisivat valmiita investointeihin, vaikka aihe kiinnostaakin. Resurssien yhdistäminen on yksi ratkaisumahdollisuus. Dominoivat mallit ovat vielä syntymättä ja markkinoilla on tilaa uusille ratkaisuille ja uusille yrityksille.

Alkuperäiskansojen, kuten meillä saamelaisten, luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto ja käytännöt ovat YK:n biodiversiteettisopimuksen erityisen huomion kohteena. Sopimuksen artikla 8(j) kannustaa sopimuksen osapuolia tällaisen tiedon ja käytäntöjen suojeluun ja ylläpitoon. Kiinnostus alkuperäiskansojen ekologiseen perinnetietoon on biodiversiteettisopimuksen toimeenpanon myötä lisääntynyt ja asian merkitys kasvanut ympäristöpoliittisessa keskustelussa, tutkimuksen kohteena ja osana kansainvälistä ympäristöoikeutta. Mielenkiinto on kohdistunut alkuperäiskansojen perinnetiedon luonteeseen ja käyttöön sekä laajemminkin ihmisten ja luonnon vuorovaikutukseen liittyviin kysymyksiin erityisesti maapallon pohjoisilla alueilla. Suomessa saamelaisten kotiseutualueella on tapaustutkimusten ja teemahaastatteluiden avulla, joiden kohteena olivat Tenon kalastuskulttuuri sekä luontaiselinkeinojen harjoittajat, selvitetty luonnon käyttöön liittyvää perinteistä tietoa ja luonnonolosuhteiden vaikutusta elinkeinojen kirjoon ja vuodenaikaiskiertoon. Biodiversiteettisopimuksen Akwé: Kon -ohjeet koskevat alkuperäiskansojen pyhien paikkojen, paikallisten elinkeinojen ja perinteisten ekologisten tietojen ja taitojen huomioimista muun muassa ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Näiden ohjeiden soveltuvuutta on selvitetty kahdessa esimerkkitapauksessa saamelaisalueella.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena on helsinkiläispoikien varastamiseen ja väkivaltaan liittyvä merkityksenanto ja siinä tapahtuva maskuliinisuuksien rakentaminen. Aineisto koostuu neljällä helsinkiläisellä nuorisotalolla tehdystä yhdeksästä haastattelusta, joista pääosa on ryhmähaastatteluja. Tutkielman lähtökohta on yhteiskunnallinen keskustelu nuoruudenaikaisesta normienvastaisesta toiminnasta ja sen merkityksistä nuorille; onko normienvastainen toiminta osa nuoruutta vai ei ja ennen kaikkea, mikä on nuorten käsitys asiasta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu kahtalainen ilmiö: toisaalta vähäisen rikollisuuden on havaittu olevan varsin yleistä nuorten keskuudessa, mutta toisaalta nuorten asenteet ovat koventuneet, eikä nuorten rikkomuksia olla enää yhtä valmiita ymmärtämään. Mitä tämä kahtalaisuus käytännössä tarkoittaa poikien maskuliinisuuksien rakentamisen kannalta? Maskuliinisuuskeskustelu on tutkielmani punainen lanka. Keskustelussa on viime vuosikymmeninä alettu korostaa maskuliinisuuksien moninaisuutta yhden staattisen maskuliinisuuden sijaan. Hyödyntämäni kriminologisen maskuliinisuustutkimuksen perusajatus on, että maskuliinisuutta voidaan rakentaa eri tavoin eri rikoslajeissa. Nuorisorikollisuus on ilmiönä luonteeltaan "poikamaista", vaikka muutamissa rikoslajeissa tyttöjen osuus on jo melkein saavuttanut ja ohittanutkin poikien tason. Tutkielman tarkoitus on lähestyä tätä rikoksenteon maskuliinisuutta ja lisätä ymmärrystä varastamisen ja väkivallan merkityksestä nimenomaan poikien maskuliinisuuksien rakentamisen kannalta. Tyttöjen normienvastaisen käyttäytymisen ja feminiinisyyden yhteyttä on jo aiemmin tutkittu, mutta poikien osalta vastaavaa tutkimusta ei ole vielä tehty. Keskeinen merkitysten ja maskuliinisuuksien moninaisuuden selittäjä on poikien tekemä kategorisointi omaan ja muiden toimintaan. Pojat käyttävät tämän jaottelun apuna diskursiivisia strategioita, joiden pohjalta itselle pyritään rakentamaan positiivinen ja muille jollain tasolla negatiivinen maskuliininen asema. Varastamis- ja väkivaltapuheessa jäsentyy kuva moninaisista maskuliinisuuksista. Siinä syntyneitä maskuliinisuuksia on mahdollista tarkastella lainkuuliainen ja rikollinen sekä me ja muut -ulottuvuuksilla. Lopulta voidaan erotella neljä erilaista maskuliinisuutta: maskuliininen rikollinen ja maskuliininen lainkuuliainen toimija sekä ei-maskuliininen rikollinen ja ei-maskuliininen lainkuuliainen toimija. Aineistosta eriteltyjen merkitysten ja maskuliinisuuksien pohjalta lähestytään sitä, missä tilanteessa pojat ovat valmiita ymmärtämään varastamista ja väkivaltaa. Lähden kehittelemään neutralisaatioteoreettista lähestymistapaa ensinnäkin yhdistämällä ymmärrystapojen analyysiin pragmaattisen modaalisuuden eri ulottuvuudet, joiden pohjalta jaottelen maskuliinisen puolustamisen ja varastamisen pakon sekä teon vähättelyn ja vastuun välttämisen ymmärtämistavat. Ymmärtämättömyyden mahdollisuuden huomioiminen on toinen lisäys neutralisaatioteoreettiseen keskusteluun. Pojat eivät nimittäin ymmärrä osaa teoista laisinkaan.

Opiskelijassa, asiakkaassa, tapahtuvat välittömät ja välilliset muutokset ovat aina keskeisin tuloksekkuuden mittari. Nykyaikaisesta laatutoiminnasta saatava hyöty syntyy käyttämällä laatutoimintaa koko organisaatiolle yhtenäisen, asiakasta korostavan ajattelutavan prosessikehikkona ja työvälineenä. Kirjoittajan mukaan nykyaikaisen laatutoiminnan systemaattista soveltamista koulutukseen on Suomessa suoritettu varsin vähän. Positiivisena esimerkkinä hän esittää "Teknillisen korkeakoulutuksen laatu" - kehittämisohjelman ensimmäisenä työvaiheena luotua KOLA-mallia, jonka ideaalitavoitteeksi määriteltiin kehittää korkeakoululaitos TQM-periaatteita noudattavaksi, asiakasläheiseksi palveluorganisaatioksi., The direct and indirect changes taking place in the student, the client, are always the foremost measure of what has been achieved. The benefit to be gained from state-of-the-art quality activity is based on using quality activity as the process framework and tool for a way of thinking that is uniform throughout the organisation and one that emphasises the role of the client. According to the author, systematic application of modern quality activity in training in Finland has been very low-key. As a positive example, the author mentions the KOLA model created as the first stage of a development project called "Quality of Technical University Education". KOLA was given the idea! objective of developing tertiary education institutions into customer-oriented, service organisations adhering to TQM principles.

Etelä- ja Keski-Suomesta v. 1936 hankitussa puna-apilan mykerönäyteaineistossa esiintyi seuraavia puna-apilan siementuholaisia: apilanirppu (Apion apricans Herbst), pieni apilanirppu (A.assimile Kirby), lounainen apilanirppu (A. trifolii L.), korvakekärsäkäs (Phytonomus nigrirostris Fabr.), mykerökärsäkäs (Ph. meles Fabr.), apilan siemensääski (Dasyneura leguminicola Lintn.) ja apilaripsiäinen (Haplothrips niger Osb.) sekä lisäksi jonkin verran keltasäärinirppua (Apion flavipes Payk.), joka kuuluu alsike- ja valkoapilan siementuholaisiin. Apilanirppu ja pieni apilanirppu olivat runsaslukuisimpia. Niiden yhteenlasketusta yksilömäärästä oli ensin mainittua 3/4 ja viimeksi mainittua 1/4. Lajien runsaus oli suurin maan keski- ja itäosissa. Kummankin lajin yksilömäärä oli sitä suurempi mitä vanhempia nurmet olivat. Tuloksia on verrattu Tuhoeläintutkimuslaitokselle v. 1958 hankitun vastaavanlaisen mykerönäyteaineiston antamiin tuloksiin ja todettu ne määrätyissä rajoissa toisiaan vastaaviksi., The article discusses results obtained in 1936 from red clover head material collected in southern and central Finland (188 samples from 111 communes, each sample containing 100 flower heads). The following insect pests were found in the samples: Apion apricans Herbst. A. assimile Kirby, A. trifolii L., Phytonomus nigrirostris Fabr., Ph. meles Fabr., Dasyneura leguminicola Lintn. and Haplothrips niger Osb.; in addition the species Apion flavipes Payk., which is ordinarily a pest of alsike and white clover, was also present to some extent. The most abundant species of these pests were the clover weevils Apion apricans and A. assimile, reaching a total of 10 739 individuals. The former weevil comprised three-fourths of this number and the latter one-fourth. These species were most abundant in the central and eastern parts of the country and were found in increasing numbers as the age of the ley increased. The results are compared to those obtained in 1958 from corresponding red clover head material collected by the Department of Pest Investigation and are found within certain limits to be closely similar.

Coil coating -teollisuudessa teräsohutlevy pinnoitetaan esimerkiksi maalilla tai lakalla jatkuvatoimisella pinnoitusmenetelmällä. Muovipinnoitteita käytetään suojaamaan teräsohutlevytuotteita valmistuksen ja käytön aikaisilta rasituksilta sekä antamaan tuotteelle haluttu ulkonäkö. Metallituoteteollisuudessa valmistetaan teräsohutlevystä pieniä tuotteita pääasiassa sisäkäyttösovelluksiin. Sisäkäyttötuotteisiin soveltuvien pinnoitteiden tärkeimmät ominaisuudet ovat joustavuus, kulutuskestävyys sekä ulkonäkö, kuten väri, kiilto ja pinnan struktuuri. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää metallituoteteollisuuteen optimoitujen muovipinnoitteiden markkinoita. Työn lähtökohtana oli Ruukin (nyk. SSAB) sisäkäyttöpinnoitevalikoiman yhtenäistäminen ja uusien, mahdollisesti nykyisiä tuotteita korvaavien pinnoitteiden kartoittaminen. Pinnoitemarkkinoiden tarjontaa selvitettiin maalinvalmistajien internet-sivujen avulla sekä ottamalla heihin yhteyttä. Kysyntää selvitettiin haastattelemalla Ruukin asiakkaita puhelimitse. Markkinatutkimuksessa keskityttiin erityisesti kartoittamaan pinnoitteita, joilla on jokin erikoisominaisuus, kuten erinomainen joustavuus, kulutuskestävyys tai koristeellinen ulkonäkö. Tarjonnasta valittiin mielenkiintoisimmat pinnoitteet, jotka maalattiin laboratoriossa. Pinnoitteiden ominaisuuksia testattiin useilla joustavuutta ja kulutuskestävyyttä mittaavilla testeillä. Tuloksia vertailtiin sekä keskenään että Ruukin pinnoitteiden ominaisuuksiin. Testien perusteella Ruukin nykyiset pinnoitteet ovat mekaanisilta ominaisuuksiltaan markkinoiden parhaimpia, joten tarvetta pinnoitteiden korvaamiselle ei ole. Pinnoitteiden joukosta valittiin kaksi pinnoitetta maalattaviksi jatkuvatoimisella pinnoituslinjalla. Maalattu ohutlevymateriaali toimitettiin kahdelle asiakasyritykselle koemuovaukseen. Molemmat pinnoitteet kestivät muovaukset, mutta pinnoitteiden ulkonäköä ei koettu massatuotantoon soveltuvaksi. Markkinaselvityksen perusteella nykytilanne kysynnän ja tarjonnan välillä on hyvä, sillä joustavia ja kulutuskestäviä pinnoitteita on tarjolla paljon. Ainostaan koristeellisten pinnoitteiden kohdalla vaikutti olevan ylitarjontaa, koska niille ei koettu olevan tarvetta eikä mielenkiintoa haastateltujen asiakkaiden keskuudessa. Koska markkinoita ei ole, ne pitää luoda. Koristeellisille pinnoitteille pitää kehittää sopivia käyttökohteita, ja tarjota niitä asiakkaille aktiivisesti.