Search

Esipuhe Käsillä olevassa julkaisussa tuomme esiin Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen -tutkimushankkeen (Suomen Akatemia, 2019–2023, päätösnumero 344527) keskeisimpiä tuloksia. Kiitämme lämpimästi jokaista tähän tutkimukseen osallistunutta inkeriläistaustaista kyselyyn vastannutta ja elämäkerralliseen haastatteluun osallistunutta. Ilman heidän panostaan tämä inkeriläisten jälkeläisten hyvinvointiin ja perhemuisteluun keskittynyt hanke olisi ollut mahdoton toteuttaa. Hankkeessa kerätty tutkimusaineisto on avannut uusia väyliä inkeriläisten piiloon jääneiden kokemusten ja laajemmin heidän sosiaalihistoriansa tutkimukselle. Perhemuistojen kerääminen on mahdollistanut inkeriläisten historian tarkastelun heidän omista lähtökohdistaan. Tämä näkökulma on aiemmassa tutkimuksessa jäänyt monilta osin huomiotta, koska tutkimus on pitkälti nojautunut suomalaisten viranomaisten tuottamaan materiaaliin. Perhemuistojen tutkimus tuo esiin inkeriläisten 1900-luvun historian vaiherikkauden ja inkeriläistaustaisen yhteisön moninaisuuden. Nämä ovat jääneet jossain määrin varjoon myös inkeriläisten muistelmakirjallisuudessa ja heidän lähettämiensä kirjeiden tutkimuksessa. Monia inkeriläistaustaisia yhdistää perheitä koetellut vaino ja syrjintä. Eri maissa asuvat inkeriläiset ovat joutuneet piilottamaan etnisen taustansa, syntyperänsä tai kansalaisuutensa selviytyäkseen arkielämässä, sopeutuakseen uuteen yhteiskuntaan tai jopa pysyäkseen hengissä. Tutkimuksemme osoittaa, että tällaisilla perheissä sanallisesti tai sanattomasti jaetuilla kokemuksilla, tai niistä vaikenemisella, on ylisukupolvisia vaikutuksia jälkipolvien hyvinvointiin. Nämä kokemukset vaikuttavat monella tapaa myös eri maissa asuvien perheenjäsenien yhteydenpitoon. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, poliittisesti kiristynyt tilanne Venäjällä sekä Venäjää ja sen kansalaisia koskevien asenteiden koveneminen ovat tuoneet esiin, miten tärkeää on tutkia ennakkoluulojen pitkiä jälkiä ja perheiden pakotettua hajoamista sodan, vainojen ja pakolaisuuden seurauksena. Moni inkeriläistaustainen toivoo, että inkeriläisten perheiden historiaa tunnettaisiin paremmin ja sitä myös käsiteltäisiin julkisesti. Tässä hankkeessa jaetut inkeriläisten kokemukset havainnollistavat jokaisen inhimillistä tarvetta tulla nähdyksi ja muistetuksi omalla tarinallaan. Osa tutkimuksen haastatteluista arkistoidaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistoon vuoden 2023 aikana. Kiitämme SKS:n yhteistyökumppaneita, erityisesti Maiju Kortetta, hankkeemme tukemisesta. Kiitämme Taisto Raudalaista avusta kyselyaineiston keruussa Virossa ja Kristel Edelmania, jonka työpanos ja asiantuntemus mahdollistivat tutkimuksen vironkielisten haastatteluiden ja kyselyiden toteutuksen. Kyselyaineisto arkistoidaan Tietoarkistoon. Toivomme, että inkeriläisyyden tutkimus jatkuu arkistoaineistoja hyödyntämällä myös tämän hankkeen päätyttyä. Kiitokset myös Aleksi Huhdalle tärkeästä panoksesta hankkeen suunnitteluvaiheessa, hankkeen ohjausryhmälle sekä Oulun yliopiston ja Siirtolaisuusinstituutin kollegoille tuesta läpi hankkeen toteutuksen. Lopuksi haluamme osoittaa lämpimät kiitoksemme Sarianna Kranzille ja Pertti Alanteelle, jotka ovat antaneet taidettaan julkaisun kuvitukseksi.

The project Postmemory of Family Separation: An Intergenerational Perspective (Academy of Finland, 2019–2023) has gathered information about the mental health of Ingrian descendants whose family history include forced migration, ethnic persecution, and family separation. This research report presents the results of the survey. The data was collected through a mail and online survey in Finland in 2021. Two archival sources were used to reach the target group: the Ingrian refugee congregation’s list of children born in 1919–1950 and the list of Soviet citizens in Finland in 1955. The address information was obtained from the population register for those descendants who were over 15 years old and had a permanent address in Finland at the time. The invitation to participate in the research was sent to 1227 descendants, i.e., children and grandchildren of Ingrians who had experienced forced migration in the first half of the 20th century. The survey response rate was 52. The survey data consists of 650 respondents, of which 282 are children (i.e., second generation) and 368 grandchildren (i.e., third generation) of displaced Ingrians. All second-generation participants are children of Ingrians who were transferred from the Soviet Union to Finland during the Second World War. Their average age was 65 years. Of the third-generation respondents, 209 are grandchildren of these forcibly displaced Ingrians (average age 38 years). In addition, 159 of the third-generation participants are descendants of Ingrian refugees who came to Finland during the First World War (average age 66 years). Traumatic experiences related to war and persecution were common in the respondents’ family history and were reported especially among the second-generation respondents. More than half of the respondents (58%) felt that their parents had been open about their Ingrian background. The descendants’ experience that the parents had kept quiet or concealed things related to their Ingrian background was, however, common. Almost half of the second-generation respondents (45%) felt that their parents had avoided talking about their Ingrian background. Regarding mental health, the study looked at the general quality of life, loneliness, sense of coherence, and psychological strain. The results show that mental health is generally lowest among the youngest respondents, who are under the age of 40. Tiivistelmä Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen -tutkimushankkeessa (Suomen Akatemia, 2019–2023) on kerätty tietoa pakkomuuttoja, etnistä vainoa ja perheen hajaantumista kokeneiden inkeriläisten jälkeläisten mielen hyvinvoinnista Suomessa tänä päivänä. Tässä tutkimusraportissa esitellään kyselytutkimuksen perustuloksia. Tutkimuksen aineisto kerättiin posti- ja verkkokyselynä kesällä 2021. Tutkittavien tavoittamiseksi hyödynnettiin kahta arkistolähdettä: Inkerin pakolaisseurakunnan vuonna 1919–1950 syntyneiden lasten luetteloa ja Neuvostoliiton kansalaiset Suomessa vuonna 1955 -luetteloa. Tutkimuksen perusjoukko koostuu näistä luetteloista poimittujen inkeriläisten yli 15-vuotiaista jälkeläisistä, joilla oli poiminta-ajankohtana vakinainen osoite Suomessa. Heidän osoitetietonsa saatiin väestörekisteristä. Kyselykutsu lähetettiin 1227 inkeriläisen jälkeläiselle eli pakkomuuttoja 1900-luvun alkupuolella kokeneiden inkeriläisten lapsille ja lapsenlapsille. Kyselyn vastausprosentti oli 52. Tutkimukseen osallistui 650 henkilöä, joista 282 on pakkomuuttoja kokeneiden inkeriläisten lapsia (toinen sukupolvi) ja 368 lapsenlapsia (kolmas sukupolvi). Toisen sukupolven vastaajista kaikki kuuluvat siirtoväkenä toisen maailmansodan aikana Suomeen tulleiden inkeriläisten jälkeläisiin. Heidän keski-ikänsä oli keruuajankohtana 65 vuotta. Kolmannen sukupolven vastaajista 159 on ensimmäisen maailmansodan aikoihin Suomeen tulleiden Inkerin pakolaisten jälkeläisiä (keski-ikä 66 vuotta) ja 209 siirtoväkenä tulleiden lapsenlapsia (keski-ikä 38 vuotta). Sotaan ja vainoon liittyvät traumaattiset kokemukset olivat vastaajien perhehistoriassa yleisiä ja niistä raportoitiin erityisesti toisessa sukupolvessa. Yli puolet vastaajista (58 %) koki vanhempiensa olleen avoimia inkeriläistaustastaan. Jälkeläisten kokemus siitä, että vanhemmat olivat vaienneet tai salanneet inkeriläistaustaansa liittyviä asioita, oli kuitenkin yleinen. Toisen sukupolven vastaajista lähes joka toinen (45 %) koki vanhempiensa vältelleen inkeriläistaustastaan puhumista. Mielen hyvinvoinnin osalta tutkimuksessa tarkasteltiin yleistä elämänlaatua, yksinäisyyden kokemusta, koherenssin tunnetta ja psyykkistä kuormittuneisuutta. Tulokset osoittavat mielen hyvinvoinnin olevan yleisesti heikointa nuorimpien, alle 40-vuotiaiden vastaajien keskuudessa.

Tiivistelmä. Tutkimus selvittää yläkouluikäisten oppilaiden näkemyksiä opettajan vuorovaikutuksellisesta toiminnasta luottamuksen kannalta. Tavoitteena on saada selville, miten oppilaat arvioivat luottamusta opettajaa kohtaan, sekä opettajan toimintaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, ja kuinka se vaikuttaa oppilaan ja opettajan väliseen luottamukseen. Lisäksi tutkimuksessa avataan näkökulmia koulussa koettuun viihtymiseen ja hyvinvointiin luottamuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teknologian kehittyminen on vaikuttanut ihmisten vuorovaikutusmaailmaan ja tätä kautta myös luottamussuhteiden rakentumiseen. Perusopetuksen opetussuunnitelma kuitenkin erityisesti painottaa sosiaalisten taitojen merkitystä, joten luottamus- ja vuorovaikutussuhteiden analysointi on myös hyvin ajankohtaista. Lisäksi koulu toimii nuorelle merkittävänä sosiaalisen pääoman lähteenä, joten myös se huomioiden on kyseiseen aihepiiriin syventyminen varsin tärkeää. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää opettajien vuorovaikutustaitojen kehittämisen tukena, tai pohdittaessa syitä ja mahdollisuuksia sujuvamman vuorovaikutuksen sekä luottamuksen rakentamiseksi. Tutkimus toteutettiin kainuulaisella yhtenäiskoululla vuodenvaihteessa 2018–2019. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmentoista oppilaan kokemuksista ja näkemyksistä, jotka kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavina henkilöinä toimivat kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaiset pojat ja tytöt. Teemahaastattelujen analysoinnissa käytettiin laadulliselle tutkimukselle ominaista perusmenetelmää, sisällönanalyysia. Haastatteluaineistot analysoitiin aineistolähtöisesti luokittelemalla ne luottamuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen aihekokonaisuuden kautta eri teemoihin. Tutkimuksessa selvisi, että opettajan luotettavuutta ja tätä kautta luottamusta rakennetaan pitkälti opettajan henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta. Tutkimusaineistosta nousivat esiin käyttäytymisen luotettavuuden, lähestyttävyyden ja avoimuuden, hyväluontoisuuden sekä ammatillisen osaamisen teemat. Ominaisuudet ohjaavat opettajan päivittäistä koulutyöskentelyä, ja näin ollen niissä menestyminen voi joko edistää tai purkaa luotettavaa vaikutelmaa, jolla taas on yhteys luottamuksen muodostumiseen. Lisäksi luottamuksellisilla kontakteilla ja toimivalla vuorovaikutuksella edistetään oppilaiden kokemaa viihtymistä koulussa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että oppiaineiden välille voi muodostua viihtyvyyseroja opettajien suuren vaihtuvuuden vuoksi, mikä näkyy erityisesti perusopetuksen yläluokkien arjessa.

Kandidaatintutkielmani käsittelee kestävää markkinointia markkinointistrategiana. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, ja se keskittyy erittelemään aikaisempien tutkimusten löydöksiä, ja yhdistämään niissä saatuja päätelmiä uudeksi tutkimukseksi. Tutkimus on laadullinen. Päätutkimuskysymykseksi muodostui millä tavoin yritykset voivat hyödyntää kestävää markkinointia markkinointistrategiana. Tutkielmassa keskitytään vastaamaan tähän kysymykseen perinteisen markkinointimixin avulla, ja samalla löytämään syitä sille, miksi kestävää markkinointia kannattaa toteuttaa. Tutkielmassa tarkastellaan syitä yrityksen näkökulman kautta, mutta otetaan kantaa myös kestävään kehitykseen. Tutkielma käy läpi syitä, miksi tavanomainen markkinointi ei ole enää riittävää yrityksen markkinointipäätöksissä. Muuttuva maailmantilanne, asiakkaiden mieltymykset ja esimerkiksi ilmastonmuutos ovat kaikki syitä sille, miksi tavanomainen markkinointi ei ole enää riittävää. Tavanomaisessa markkinoinnissa huomioidaan pääsääntöisesti vain taloudelliset intressit. Tutkielma pyrkii kertomaan, miten kestävällä markkinoinnilla voidaan ottaa huomioon niin taloudellinen, sosiaalinen, kuin ympäristöllinenkin näkökulma. Nämä kolme näkökulmaa voivat muodostaa yhdessä menestyksellisen markkinointistrategian. Markkinointimixissä käytetyt näkökulmat ovat tuote, hinta, jakelu ja markkinointiviestintä. Nämä kuuluvat perinteiseen kilpailukeinojen malliin. Tutkielma tarkastelee miten mallin avulla voidaan muuntaa yrityksen markkinointistrategia kestäväksi markkinoinniksi. Tutkielma ottaa huomioon myös mahdolliset kestävän markkinoinnin kohtaamat haasteet, sekä tulevaisuudennäkymät. Lopussa päästään aiempien tutkimusten avulla johtopäätökseen, että kestävä markkinointi on yritykselle mahdollinen menestyksekäs markkinointistrategia. Päätelmää perustellaan viittaamalla useisiin aiempiin tutkimuksiin.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka sisältömarkkinointia voidaan hyödyntää kuluttajan palvelukokemuksen muotoilussa. Sisältömarkkinoinnin tavoitteena on luoda ja jakaa relevanttia, houkuttelevaa, johdonmukaista ja ajan tasalla olevaa sisältöä kuluttajan ostopäätösprosessin eri vaiheissa. Sisältömarkkinoinnilla pyritään saamaan aikaan parempia asiakaskokemuksia, ja siten sitouttamaan asiakkaita pitkäaikaisiin suhteisiin yrityksen kanssa. Kuluttajan palvelukokemuksen nähdään koostuvan sekä emotionaalisista että rationaalisista havainnoista palvelun laadusta, joita kuluttajat tekevät esimerkiksi erilaisten kokemusvihjeiden pohjalta. Palvelukokemuksen muodostavia vihjeitä on kaikkialla, sillä kaikki, mitä voidaan havaita tai tuntea, ovat kokemusvihjeitä. Orkestroimalla näitä vihjeitä voidaan muotoilla kuluttajan palvelukokemusta. Sisältömarkkinoinnin kontekstissa tämä tarkoittaa sitä, että luomalla sisältöjä, jotka vaikuttavat kuluttajan emotionaalisiin ja rationaalisiin havaintoihin palvelun laadusta ja toimivat siten kokemusvihjeinä, voidaan kuluttajan palvelukokemusta muotoilla. Tutkimus rajattiin koskemaan yksittäistä sisältömarkkinointipalvelua ja sen sisältöjen vaikutusta kuluttajan digitaalisen palvelukokemuksen muodostumiseen ja kuluttajan sitoutumiseen yritystä kohtaan. Työssä tarkastellaan, minkälaisia emotionaalisia ja rationaalisia havaintoja palvelun laadusta sisältömarkkinointipalvelu kuluttajassa herättää, ja vaikuttavatko nämä havainnot kuluttajan haluun sitoutua yritystä kohtaan. Tällä tavoin pyritään selvittämään, minkälainen rooli sisältömarkkinoinnilla on kuluttajan digitaalisen palvelukokemuksen muodostumisessa. Tämä tutkimus on määrällinen tutkimus, jonka tavoitteena on selittää ja kuvailla tutkittavaa ilmiötä, eli sisältömarkkinoinnin hyödyntämistä kuluttajan palvelukokemuksen muotoilussa. Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena yksittäisen sisältömarkkinointipalvelun kontekstissa. Tämän kontekstin koettiin mahdollistavan yleistettävissä olevan aineiston hankinnan, sillä kyseinen sisältömarkkinointipalvelu tuottaa sisältöä, joka vastaa teoriassa esitettyihin sisältömarkkinoinnin tavoitteisiin siitä, millaista sisällön tulisi olla. Empiirinen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sijoitettiin tutkittavalle sisältömarkkinointisivustolle. Aineiston keruun jälkeen aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman versiolla 23. Tutkimustulokset osoittavat, että sisältömarkkinoinnilla on positiivinen vaikutus sekä kuluttajan emotionaalisiin että rationaalisiin havaintoihin palvelun laadusta. Sen lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoastaan sisältömarkkinoinnin avulla luodut positiiviset emotionaaliset havainnot palvelun laadusta vaikuttavat kuluttajan sitoutumiseen yritystä kohtaan merkitsevästi. Rationaalisilla havainnoilla palvelun laadusta ei ole tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kuluttajien sitoutumiseen. Tämä havainto poikkeaa aiemman teorian pohjalta tehtyihin oletuksiin, joiden mukaan myös rationaalisten havaintojen uskottiin vaikuttavan kuluttajan sitoutumiseen yritystä kohtaan. Liikkeenjohdon olisi tärkeää ottaa sisältömarkkinointi osaksi toimintaansa, sillä sen avulla yritykset voivat kasvattaa kuluttajan kokemaa arvoa. Panostamalla sisältöihin, jotka vaikuttavat kuluttajan emotionaalisiin havaintoihin palvelun laadusta, pystyvät yritykset myös helpottamaan kuluttajien sitoutumista yritystä kohtaan.