Search

Käsitetietomallinnus on tarpeellinen, mutta resursseja vievä osa dataprojektia. Se ei myöskään välttämättä tuota arvoa, sillä asiakkaan tai ihmisten tapaiset yleiset kohdealueet ovat hyvin samankaltaisia tietosisällöltään organisaatiosta riippumatta. Tämä pätee erityisesti Master Dataan, joka pyrkii löytämään organisaation olennaisimman ydintiedon ja tällainen data on yleensä samankaltaista organisaatioissa. Referenssitietomallit tarjoavat ongelmaan mahdollisen ratkaisun ja niillä on mahdollista siirtää resursseja mallinnustyöstä arvoa tuottavaan työhön, kuten datan laadun hallintaan ja informaatiosta saataviin löydöksiin. Jotta käsitetietomalli voisi palvella Master Data-tarkoitusta, täytyy sen olla yleistettävä ja riittävän pitkälle normalisoitu, jotta sen rakenne takaa organisaation ydintiedon laadun. Normalisaation työkaluna toimii funktionaalisten riippuvuuksien tarkastelu. Microsoftin Dynamics 365-asiakkuushallintajärjestelmään pohjautuva Common Data Model on esimerkki referenssitietomallista ja tässä opinnäytteessä keskitytään sen Account-entiteettityyppiin, joka vastaa asiakasta tai liikekumppania. Tutkielmaa tehdessä havaittiin, että vaikka CDM:n Account-entiteetissä on paljon puoltavia tekijöitä, kuten kattava metadata asiakastiedon hallintaan, käsitemalli on teknisesti liian kytköksissä Dynamics-taustaan ja liian denormalisoitu, että sitä voisi suositella yleiseen käyttöön Master Data-hankkeissa.

Matkailun kehittämiseen on viime vuosina kohdistunut kasvavassa määrin odotuksia. Näille odotuksille on monessa suhteessa katetta, sillä matkailu on Suomessa ja erityisesti Pohjois-Suomessa edelleen kasvava elinkeino, joka työvoimavaltaisena alana ylläpitää monia syrjäseutujen kyliä, yhteisöjä ja niiden palvelurakenteita. Pohjois-Suomen aluekehitystyössä matkailun tarjoamiin mahdollisuuksiin myös uskotaan. Lapista ei juuri löydy kuntaa, joka ei nostaisi matkailua esille kehittämisstrategiassaan. Monissa Lapin kunnissa matkailu saattaa myös edustaa lähes ainoaa varteenotettavaa elinkeinoa, jolla on realistisia toiminta- ja kehittämismahdollisuuksia myös tulevaisuudessa; perinteisten elinkeinojen roolin kaventuessa, tuotannollisen toiminnan ja väestön huvetessa keskuksiin on matkailusta monin paikoin muodostunut ’viimeinen oljenkorsi’ johon tarttua. Kaikilla alueilla ei kuitenkaan ole edellytyksiä nousta merkittäviksi matkailukohteiksi, eivätkä nykyisessä kansainvälisessä kilpailutilanteessa pelkät ’luontaiset mahdollisuudet’ yksinomaan riitä. Lisäksi tarvitaan tehokasta uusien tuotteiden kehittämistyötä, saavutettavuuden parantamista ja sitä paljon puhuttua markkinointia, mutta kasvavassa määrin myös tietoa muun muassa siitä, miten alueen matkailutalous toimii, millaisia vaikutuksia sillä on ja miten matkailun aluetalousvaikutuksia olisi mahdollista parantaa.

This study analyses citizenship and governmentality concerning persons with learning disabilities. It contributes to academic debates in disability studies and educational sociology by analysing the educational and societal positioning of persons with learning disabilities. In addition, the study participates in social policy research debates concerning social services for and living conditions of persons with learning disabilities. The dissertation consists of four academic articles and a summary. The articles analyse Finnish national and international disability and education policy from the early 1990s to the end of the 2010s as well as everyday education practices of the vocational programme called “Preparatory education and training for work and independent living” (the training programme) at a vocational special education institution. The summary discusses and scrutinizes the themes and findings of the articles in their historical context. The research data consists of (1) national and international policy documents, (2) interviews conducted with nine experts in vocational special needs education, and (3) ethnographic fieldnotes and interviews from fieldwork conducted in a vocational special education institution during the school year in 2015–2016. The concept of governmentality and theory on the relation between normalcy and disability form the theoretical framework for this study. Utilizing these theoretical perspectives, the analysis focuses on various technologies and rationalities by which persons with learning disabilities are governed as citizens. The analysis of disability and education policies shows that since the 1990s the main objective of these policies has been to improve the socio-economic situation of people with learning disabilities and their opportunities to participate in society. In line with these policy objectives, in the last few decades persons with learning disabilities have had more opportunities for social participation, especially in education. Since the late 1990s, persons with learning disabilities have had the right to participate in both basic and post-compulsory education within the general education system. This however intersects with neo-liberal rationalization becoming mainstream in political reasoning. The neoliberal reasoning of self-sufficiency and economic independence has altered the legitimization of social and educational provision for persons with learning disabilities. Analysis of the interviews with vocational special needs education experts and the ethnographic data from the training programme shows how segregated educational arrangements are legitimized and how persons with learning disabilities are governed within these arrangements. The training programme does not lead to vocational qualifications. Instead, its societal function is to guarantee students who are not seen as able to cope with vocational education an opportunity to participate in post-compulsory education. Therefore, the training programme is legitimized though its societal function; participation in it is considered as societal participation per se. In contrast to this view, the analysis of the content of the programme makes visible how the students are actually guided to social services and trained to live as self-sufficiently as possible within these settings. By historizing both the expansion of educational options for persons with learning disabilities and the mainstreaming of neoliberal reasoning in disability and education policy, the study shows how disability and education services have been separated during the last decades. This separation has depoliticized the connection between social services and education. Through depoliticization, the educational objectives and practices of the training programme are defined as an educational matter, and therefore, as both unquestionable and reasonable. It is argued that this change has affected the societal positioning of persons with learning disabilities as deserving poor citizens since the 1990s. Väitöskirjassa analysoidaan kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden hallintaa ja kansalaisuutta. Tutkimus koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenvedosta. Tutkimuksen artikkeleissa analysoidaan kansallista ja kansainvälistä vammais- ja koulutuspolitiikkaa 1990-luvulta 2010-luvun lopulle sekä kehitys- ja vaikeavammaisille opiskelijoille suunnatun työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen (TELMA) arkea ammatillisessa erityisoppilaitoksessa. Yhteenvedossa artikkelien teemoja ja tuloksia tarkastellaan niiden historiallisessa kontekstissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kolmea aineistokokonaisuutta: (1) kansallisia ja kansainvälisiä vammais- ja koulutuspoliittisia asiakirjoja, (2) ammatillisen erityisopetuksen asiantuntijoiden haastatteluita sekä (3) ammatillisessa erityisoppilaitoksessa tehtyyn etnografiseen kenttätyöhön perustuvaa aineistoa. Analyyttis-teoreettisen viitekehyksen muodostavat kriittisen vammaistutkimuksen teoretisoinnit vammaisuuden ja normaaliuden suhteesta sekä hallinnan analytiikan ja hallinnallisuuden tematiikan käsitteellistykset vallan harjoittamisen käytännöistä. Eri hallinnan tasoilla liikkuvassa analyysissä katse on moninaisissa hallinnan tekniikoissa ja järkeistämisen tavoissa, joissa kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden kansalaisasemaa muodostetaan. Tutkimuksessa esitetään, että 1990-luvulta lähtien yhteiskunnalliseen integraatioon ja osallisuuteen tähtäävä vammais- ja koulutuspolitiikka on muuttanut tapaa, jolla kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden kansalaisasema vammaispalveluverkostossa ansaitsevina autettavina jäsennetään. Kehitys- ja vaikeavammaisten henkilöiden elämää edelleen käsikirjoitetaankin pitkälti palvelujärjestelmän ehdoilla.

Vertaisarvioitu. Lähtökohdat : Suomessa tuli 1.5.2019 voimaan niin sanottu toisiolaki eli Laki sosiaali- ja terveys¬tietojen toissijaisesta käytöstä. Kyselytutkimuksemme tarkoitus oli selvittää kliinikkotutkijoiden kokemuksia toisiolain vaikutuksista ja käytännön toteutuksesta. Menetelmät : Suomalaisia kliinikkotutkijoita pyydettiin arvioimaan Webropol-alustalla toisiolain aiheuttamia aikataulumuutoksia, talousvaikutuksia, tutkimusyhteistyössä tapahtuneita muutoksia, mahdollisia esteitä ja hyötyjä lain voimaantuloon liittyen sekä muita lain aiheuttamia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Tulokset : Vastaajista (n = 430) 64,4 % raportoi, että tutkimustoiminnan kustannukset ovat nousseet toisiolain mukana. Vastaajista 38,4–45,6 % oli jättänyt tutkimusprojekteja käynnistämättä joko lupahakemuksen hinnan tai etäkäyttöympäristön kustannusten sekä sen käyttövaatimuksen vuoksi. Päätelmät :Tutkimuksemme perusteella on syytä epäillä, että toisiolain soveltaminen vaikuttaa heikentävästi julkaisujen määrään ja laatuun ja heikentää Suomen kilpailukykyä etenkin tutkija¬lähtöisessä tutkimuksessa. Toisiolain seuraukset kohdistuvat erityisesti suomalaisiin potilaisiin, heidän hoitonsa laatuun sekä hoidon tasavertaisuuteen.

Metsät ovat suomalaisille perinteisesti hyvin tärkeitä, ja niillä on monia eri merkityksiä virkistäytymisestä talouskäyttöön. Metsiä koskeva julkinen keskustelu on Suomessa politisoitunutta, ja 2020-luvulla sitä käydään paitsi perinteisessä myös sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä. Tämä tutkielma keskittyy metsiä koskevaan julkiseen keskusteluun Twitterissä. Tapaustutkimuksena on 16. heinäkuuta 2021 julkaistu EU:n metsästrategia vuodelle 2030. Strategia pyrkii määrittelemään metsäpolitiikan painopisteitä EU:ssa, ja siitä syntyi paljon julkista keskustelua Suomessa kesällä 2021. Keskustelua määritti se, että metsästrategiasta vuodettiin ennen varsinaista julkaisua luonnos, joka loi tilaa viime hetken lobbaukselle. Vaikutus näkyi lopullisessa strategiassa niin, että avohakkuisiin suhtauduttiin myönteisemmin kuin vuodetussa luonnoksessa. Osa keskustelijoista piti lobbauksen vaikutusta hyvänä ja osa huonona asiana. Pyrin tässä tutkielmassa jäsentämään Twitterissä käytyä keskustelua metsästrategiaa koskevien ensireaktioiden kautta. Empiirisessä analyysissä kiinnostus kohdistuu argumentteihin ja niiden perusteluihin, sekä käsitykseen, joka keskustelussa syntyy metsäteollisuuden vastuullisuudesta. Tutkimus on toteutettu retorisella analyysillä, ja empiirinen aineisto koostuu 16. heinäkuuta 2021 julkaistuista twiiteistä, jotka nähtiin kannanottoina metsästrategiaan. Analysoituja twiittejä oli yhteensä 169 kappaletta. Analyysissä olen tunnistanut aineistosta kuusi puhujapositiota: lobbaustuloksen juhlijat, EU:n toimivallan kyseenalaistajat, suomalaisen metsänhoidon puolustajat, suomalaisen metsänhoidon kritisoijat, ekologisuuden ehdottomat puolustajat ja poliitikkojen syyttäjät. Näille positioille annetut nimet kuvaavat argumentteja, joita puhujat esittivät keskustelussa. Argumenttien pohjalta rakentui kaksi laajempaa näkemystä metsästrategiaan: tasapainonäkökulma ja riittämättömien toimien näkökulma. Tasapainonäkökulma edustaa perinteistä taloudellisia seikkoja korostavaa näkemystä, jossa on kuitenkin myös ekologisia painotuksia. Retoriikan perusstrategioina pidetyt paatos ja logos sekoittuivat keskenään monissa twiiteissä, ja kummassakin näkökulmassa hyödynnettiin paatosta eri tavoin. Keskusteluun on tullut uutena vastakkainasettelu päätöksenteon paikasta: Twitter-keskustelussa väitellään siitä, pitäisikö metsiä koskevan päätöksenteon olla kansallista vai ylikansallista.

Tarkastelen tutkielmassani suomalaisen metalliyhtye Stam1nan konseptialbumia Viimeinen Atlantis (2010). Väitän, että albumin sanoitukset muodostavat teoskokonaisuuden ja analysoin tutkielmassani, millaisten tekijöiden kautta teoskokonaisuus hahmottuu. Lisäksi tarkastelen sanoituksissa esiintyviä dystopian lajirepertoaarille tyypillisiä piirteitä ja sitä, miten ne tukevat teoskokonaisuuden muodostumista. Lähestymistapani on tekstuaalinen ja rajaan tutkielmani käsittelemään albumin sanoituksia. Teoskokonaisuus käsittää joukon tekstejä, jotka suhteutuvat toisiinsa erilaisten periaatteiden mukaan. Hahmottelen teoskokonaisuuden muodostumista sanoituksista kerronnallisuuden, yhtenäisen miljöön sekä temaattisen yhtenäisyyden kautta. Tutkielmani jakautuu kolmeen käsittelylukuun teoskokonaisuutta rakentavien periaatteiden mukaan. Keskeisiä kerronnallisuutta muodostavia tekijöitä Viimeisen Atlantiksen sanoituksissa ovat juonellinen kokonaisuus ja sanoitusten yhtenäinen puhuja. Juonellinen kokonaisuus on toisiinsa liittyvien tapahtumien jatkumo, joiden välille juoni rakentaa merkityssuhteita. Tapahtumat voivat yhdistyä toisiinsa ajallisesti tai kausaalisesti. Hyödynnän klassisen narratologian tapahtumakeskeisen kerronnallisuuden teoriaa analysoidessani sanoitusten tapahtumia. Puhujan välityksellä ilmenevää kerronnallisuutta tarkastelen jälkiklassisen narratologian piirin kuuluvan kognitiivisen narratologian avulla. Hahmotan kerronnallisuuden rakentumista puhujan sisäisen maailman sekä kokemuksellisuuden kautta. Lisäksi pohdin lukijan tapoja hahmottaa kerronnallisuutta tekstissä sanoituksista muodostuvien kehysten ja skriptien avulla. Sanoitusten teoskokonaisuutta luo myös tapahtumaympäristö sekä luonto. Albumin sanoituksia leimaa vahva luonnon läsnäolo ja luonto nousee esille sanoituksissa paitsi tapahtumien näyttämönä, myös subjektiivisena ulottuvuutena. Sanoitusten maailman voi nähdä fragmentaarisena sanoitusten puhujan kuvatessa maailmaa omien kokemustensa kautta. Kokoan käsittelyluvussa yhteen sanoituksista löytyviä tapahtumaympäristöä rakentavia tekijöitä ja tarkastelen, onko tekstiainesta tarpeeksi koherentin dystooppisen maailman muodostumiseksi. Viimeisen Atlantiksen sanoituksista on löydettävissä yhtenäistä temaattista kuvastoa. Albumi sisältää myös teemoja yhteen kokoavia kappaleita, joita tarkastelen omana käsittelylukunaan. Temaattiset kappaleet rakentavat teoskokonaisuutta viittaamalla muissa kappaleissa esiintyviin teemoihin ja luomalla koheesiota ja jatkuvuutta kappaleiden välille. Lisäksi teemakappaleet korostavat teemojen merkittävyyttä dystooppisen maailman synnyssä. Lähestymiseni lajiteoriaan on antiessentialistinen ja pohjaa Alastair Fowlerin (1982) lajiteoriaan, joka nostaa lajitutkimuksen arvoksi teosten välisen kommunikaation tunnistamisen ja tulkinnan. Pyrin tutkielmassani määrittelyn ja luokittelun sijasta kuvaamaan sanoituksista esiin nousevia dystopian lajirepertoaarille ominaisia piirteitä. Vertailen tutkimuksessani sanoituksia myös muihin dystopian lajin teoksiin. Lisäksi sanoituksista löytyy apokalyptiselle fiktiolle, postapokalyptiselle fiktiolle, ilmastofiktiolle sekä satiirille lajityypillisiä ominaisuuksia. Osoitan tutkimuksessani, että Viimeinen Atlantis on monipuolinen teoskokonaisuus, joka käsittelee dystooppisen tradition useita eri puolia. Teoskokonaisuutta voidaan tarkastella myös konseptialbumina. Teoskokonaisuus rakentuu kerronnallisuuden, yhtenäisen miljöön, luonnon kuvauksen sekä temaattisen kuvaston kautta. Viimeinen Atlantis kytkeytyy monin tavoin dystopian lajiperinteeseen ja asettuu dialogiin muiden teosten kanssa. Viimeisen Atlantiksen sanoituksista esille nousevat dystopian lajipiirteisiin kuuluvat kerronnalliset keinot sekä yhtenäinen dystooppinen kuvasto rakentavat myös osaltaan teoskokonaisuutta. Sanoituksista löytyy dystopioille tyypillinen varoitustarina, kun sanoituksia tarkastellaan kokonaisuutena.

Tiivistelmä Lähtökohdat: Suomessa tuli 1.5.2019 voimaan niin sanottu toisiolaki eli Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä. Kyselytutkimuksemme tarkoitus oli selvittää kliinikkotutkijoiden kokemuksia toisiolain vaikutuksista ja käytännön toteutuksesta. Menetelmät: Suomalaisia kliinikkotutkijoita pyydettiin arvioimaan Webropol-alustalla toisiolain aiheuttamia aikataulumuutoksia, talousvaikutuksia, tutkimusyhteistyössä tapahtuneita muutoksia, mahdollisia esteitä ja hyötyjä lain voimaantuloon liittyen sekä muita lain aiheuttamia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia. Tulokset: Vastaajista (n = 430) 64,4 % raportoi, että tutkimustoiminnan kustannukset ovat nousseet toisiolain mukana. Vastaajista 38,4–45,6 % oli jättänyt tutkimusprojekteja käynnistämättä joko lupahakemuksen hinnan tai etäkäyttöympäristön kustannusten sekä sen käyttövaatimuksen vuoksi. Päätelmät: Tutkimuksemme perusteella on syytä epäillä, että toisiolain soveltaminen vaikuttaa heikentävästi julkaisujen määrään ja laatuun ja heikentää Suomen kilpailukykyä etenkin tutkijalähtöisessä tutkimuksessa. Toisiolain seuraukset kohdistuvat erityisesti suomalaisiin potilaisiin, heidän hoitonsa laatuun sekä hoidon tasavertaisuuteen. Abstract Background: The Act on the Secondary Use of Health and Social Data (Secondary Use Act) came into effect in Finland in May 2019. The purpose of our survey was to evaluate clinical researchers’ experiences with the implementation and effects of the act. Methods: The survey, directed to clinical researchers in Finland, was conducted on the Webropol platform. The respondents evaluated the effects and consequences of the Secondary Use Act, including scheduling, financing, and collaborating in research. Potential benefits, barriers and other positive and negative effects of this act were also assessed. Results: A total of 430 respondents completed the survey. Of these, 64.4% reported higher costs of research following implementation of the Secondary Use Act while 38.4–45.6% of respondents reported that the act had prevented starting new research projects due to application costs, demand for the use of remote access and mandatory costs associated with its use. Conclusions: According to our survey, the Secondary Use Act has had alarming effects and consequences in Finnish clinical research, reducing the number of research outputs, the quality of research, and the competitiveness of Finnish research internationally, especially in researcher-driven science. The consequences of the Secondary Use Act negatively impact Finnish patients, quality of care, and equality of care.

Julkaisun sivua 2 on päivitetty 14.4.2022: Kannen kuva: Riku Lumiaro. Maatalouden aiheuttaman vesien rehevöitymisongelman ratkaisemisessa tarvitaan tehokasta maatalouden ympäristösääntelyä. Tätä sääntelyä uudistetaan parhaillaan. Nykyiset rajoitukset lannoitetypen käytölle täydentyvät lannoitelainsäädäntöön tuotavilla, kaikkia viljelijöitä koskevilla säännöksillä fosforilannoituksen enimmäismääristä. Samalla vapaaehtoisen maatalouden ympäristökorvauksen ehdoksi asetetut lannoitusrajat poistuvat. Tämä raportti käsittelee lannoituksen ja maatilan viljelytoimien suunnittelua sekä enimmäislannoitusmäärien valvontaa tukevan peltolohkokohtaisen ravinnetietovarannon tarvetta ja tietosisältöä. Tällaiseen viranomaiskäyttöön tarkoitettuun digitaaliseen ravinnetietovarantoon kerättäisiin kaikkien Suomen peltolohkojen ravinne-, viljely- ja satotiedot. Ravinnetietovarantoa ylläpitäisi Ruokavirasto. Tällä hetkellä lannoitusta ja lannan levitystä valvotaan maatiloilta kerättävien peltolohkokohtaisten muistiinpanojen avulla. Lohkokohtaiset muistiinpanot saadaan viranomaisten käyttöön vuosittain vain pientä osaa tiloista koskevien valvontojen yhteydessä, eikä niitä kerätä tai välitetä järjestelmällisesti viranomaisten käyttöön. Näin ollen tilojen keräämää aineistoa hyödynnetään viranomaistoiminnassa vain vähän. Ravinnetietovarantoon kaikilta peltolohkoilta kerättäväksi suunnitellut viljavuus-, viljely- ja satotiedot tehostaisivat ravinteiden käytön valvontaa ja auttaisivat muodostamaan kokonaiskuvan Suomen peltolohkojen viljavuuden muutoksesta ja ravinnehuuhtoumapotentiaalista. Maanviljelijöiden haastattelut osoittavat, että joillekin viljelijöille lohkokirjanpito on hyvän tilanhoidon työkalu, kun taas toisille se edustaa perusteetonta kontrollia ja tilan toimintaan puuttumista. Fosforirajoihin suhtaudutaan eri tavoin. Tämä osaltaan korostaa valvonnan merkitystä. Jos pelisäännöt ovat selvät ja niiden noudattamista seurataan, ovat säännöt kaikille samat. Osa haastatelluista viljelijöistä epäilee, että näin ei tällä hetkellä ole. Maatalouden ravinnetietovarannon käyttöönotto vaatii viljelijöiltä lisätoimia lähinnä niillä tiloilla, jotka eivät tällä hetkellä tee lohkokohtaisia muistiinpanoja nykyisen ympäristökorvauksen edellyttämässä laajuudessa sekä niillä tiloilla, joilla lohkomuistiinpanoja ei tallenneta digitaalisesti. Muut merkittävimmät käytännön muutostarpeet koskevat viljavuustutkimusten maanäytteiden oton luotettavuuden lisäämistä, kasvirekisterien yhdenmukaistamista sekä reaaliaikaisen lannoitevalmisterekisterin perustamista. Ravinnetietovarannon perustaminen edellyttää uutta lainsäädäntöä. Kaikille viljelijöille tulee säätää velvollisuus pitää ja raportoida viranomaiselle nykyisen ympäristökorvausjärjestelmän tasoista lohkokirjanpitoa tavalla, joka mahdollistaa enimmäislannoitusmäärien valvonnan. Vaikka ravinnetietovaranto on tarkoitettu ensisijaisesti viranomaistarkoituksiin, sen sisältämät tiedot ovat pääosin julkista ympäristötietoa, jonka saatavuuden rajoittamiselle ei ole perusteita. Tietojen luovuttamisesta on kuitenkin säädettävä erikseen joko yleisesti ympäristötietoja koskevalla julkisuuslain muutoksella tai sisällyttämällä ravinnevarantoon sisältyvien ympäristötietojen luovuttamista koskevat säännökset ravinnekuormituksen rajoittamista koskevaan erityislainsäädäntöön.

Ruokatorvi- ja mahasyöpäkirurgia on raskasta kirurgiaa, johon liittyy runsaasti komplikaatioita. Tiivistelmä Leikkausten yhdistävä tekijä on mahalaukun säiliötoiminnan häviäminen kokonaan tai osittain. Tämä aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita. Elämänlaatu huononee kuukausien ajaksi leikkauksesta, mutta palautuu vuoden jälkeen lähes normaaliväestön tasolle. Keskeistä on tunnistaa selvittelyä vaativat ja hoidettavissa olevat oireet, kuten nielemisvaikeudet, refluksi ja dumping-oireet. Ongelmia lievitetään ravitsemuksen, lääkityksen, tähystystoimenpiteiden ja psykologisen tuen keinoin.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisten elementtien avulla kohuja rakennetaan journalistisessa mediassa. Tutkielmassa tarkastellaan skandaalin rakentumista tarkastelemalla elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä koskevaa kohua Ylen ja Ilta-Sanomien verkkouutisoinnin avulla. Aku Louhimies joutui skandaalin keskelle 19.3.2018, kun Yleisradio (Yle) julkaisi jutun, jossa useat naisnäyttelijät kertoivat Louhimiehen kyseenalaisista ohjausmetodeista. Jutussa kerrottiin naisnäyttelijöiden negatiivisista kokemuksista Louhimiehen alaisena. Näyttelijät rohkaistuivat kertomaan tapahtumista elokuva-alan häirintätapauksista käynnistyneeseen Me Too -liikkeeseen viitaten. Tästä alkoi Louhimiehen ympärillä poikkeuksellisen laaja ja kotimaista elokuva-alaa ravisuttanut kohu, jota useat mediat käsittelivät pitkään. Tutkimuksessa tarkastellaan laadullisen tekstianalyysin keinoin, miten Louhimies-kohusta uutisoidaan kahdessa journalistisessa mediassa: Ylellä ja Ilta-Sanomissa (IS). Yhteensä aineisto koostuu 82 Louhimies-kohua koskevasta verkkouutisesta. Tarkastelun kohteena oli erityisesti se, millainen dramaturginen kaari Louhimies-kohussa on ja millaisin vaihein se rakentuu, sekä millaisin tekstuaalisin ja kuvallisin keinoin syyllisyyttä rakennettiin kohun eri vaiheissa. Analyysin tavoitteena on tuoda esiin Louhimies-kohua rakentava dramaturginen kaari sekä tehdä näkyväksi muun muassa otsikoinnin, juttujen rakenteiden, lausetason verbaalisten ilmausten sekä visuaalisten elementtien kautta mahdollisesti syntyviä syyllisyyttä tuottavia tulkintoja, ja katsoa erosivatko tavat Ylen ja Ilta-Sanomien välillä. Tutkielmasta kävi ilmi, että Louhimies-kohusta on nähtävillä selkeä viiden vaiheen kautta rakentuva dramaturginen kaari ja paljon erilaisia elementtejä, joiden avulla kohussa luotiin syyllisyysvaikutelmaa. Sekä Yle että Ilta-Sanomat julkaisivat Louhimies-kohusta aktiivisesti uutisia pitkään ja niissä korostui pääosin Louhimiehen esittäminen syyllistävässä valossa. Kohussa esiintyneitä syyllistämisen keinoja olivat muun muassa syyllistävät lauserakenteet kuten kysymyslauseiden käyttö, syyllisyydestä vihjailevat sanavalinnat, kohun osapuolten sekä muiden asiantuntijoiden haastattelut ja tarkat kuvaukset tapahtumista, jotka todistivat tapahtumat tosiksi. Myös toisto, asioiden yleistäminen sekä kuvailmaisussa synkähköt ja tarkkaan rajatut lähikuvat esiintyivät kohua käsitelleissä uutisissa. Näillä keinoilla syyllisyyttä yhtäältä faktuaalistettiin ja toisaalta kärjistettiin. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että syyllistäminen on medioille tyypillistä silloin, kun kyseessä on jokin paheksuttava asia. Syyllistäminen ei vaadi sitä, että kohdetta epäiltäisiin varsinaisen rikoksen tekemisestä. Tämä pro gradu -tutkielma osoittaa, että kohuihin liittyy erilaisia vaiheita ja että journalistinen syyllistäminen on vahva osa kohujen rakentumista mediassa.

nonPeerReviewed

In this project, the current challenges and needs of the industrial small and medium sized enterprises of Sievi, Ylivieska or the areas nearby were examined. Particular focus was paid to issues related to companies’ business models and production processes in the Industry 4.0 environment. The identified challenges and needs were addressed by proposing solutions supporting growth, internationalization, and competitiveness while also accounting for collaboration between municipalities, universities and businesses. The project was executed via so-called forge concept whose main actors were Centria University of Applied Science, University of Oulu, and Sievi Industrial Park. The target was to gain insight to industrial SMEs’ challenges and needs, to which this research would be able to suggest solutions. The qualitative part of the study was accomplished by interviewing the SMEs of the target area and also other relevant stakeholders, such as Scanfil plc and Sievi Industrial Park ltd. The results suggest that industrial SMEs have a lot of similar challenges and needs related to digitalization, the availability of resources, or information sharing, but there can be also company-specific development needs. After identifying the challenges and needs, they were addressed by suggesting solutions, that in addition to directly answering the needs, took also the roles of the municipalities and research and education institutes into account. The suggestions focused mainly on the enhancement of information sharing, the development of cross-organizational collaborations, and the creation of more ecosystemic operational environments for the organizations. Tiivistelmä Hankkeessa tutkittiin Sievin ja Ylivieskan sekä niiden lähialueiden teollisten pk-yritysten ajankohtaisia haasteita ja tarpeita liittyen liiketoimintamalleihin ja prosessien kehittämiseen Industry 4.0 -ympäristössä. Tunnistettuihin tarpeisiin pyrittiin vastaamaan yritysten kasvua, kansainvälistymistä ja kilpailukykyä edistävillä ratkaisuehdotuksilla, jotka ottivat huomioon myös kuntien, korkeakoulujen ja elinkeinonharjoittajien väliset yhteistyöt. Hanke toteutettiin niin sanotun pajakonseptin avulla ja sen päätoteuttajat olivat Centria-ammattikorkeakoulu, Oulun Yliopisto sekä Sievin Teollisuuspuisto Oy. Hankkeen tavoitteena oli tunnistaa sellaiset pk-toimijoiden ajankohtaiset haasteet ja tarpeet, joihin pystyttäisiin tämän tutkimuksen puitteissa vastaamaan. Laadullinen tutkimusosuus toteutettiin haastattelututkimuksina kohdentuen sekä alueen teollisiin pk-yrityksiin, että myös muihin hankkeen kannalta oleellisiin organisaatioihin, kuten Scanfil Oyj:hin ja Sievin Teollisuuspuisto Oy:hyn. Tutkimuksessa kerätty aineisto osoittaa, että pk-yritykset kohtaavat toiminnassaan pitkälti samankaltaisia digitalisaatioon, resurssien saatavuuteen ja tiedonkulkuun liittyviä haasteita ja tarpeita, mutta joukosta löytyy myös yrityskohtaisia, spesifejä kehityskohteita. Tarpeiden kartoittamisen jälkeen niihin kehiteltiin ratkaisuehdotuksia, jotka sisälsivät itse tarpeisiin vastaamisen lisäksi myös esityksiä kuntien ja korkeakoulujen rooleista niiden tarjoamisessa. Ehdotetut kehitystoimet painottuivat pitkälti organisaatioiden keskinäisen tiedottamisen tehostamiseen, pk-yritysten ja muiden organisaatioiden yhteistyömenetelmien kehittämiseen ja ekosysteemimäisempien toimintaympäristöjen luomiseen.

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, joka on syntynyt tarpeesta ymmärtää ja kuvata työttömien työnhakijoiden omia kokemuksia työnhakuvalmennusten ohjauksesta ja vertaistuesta. Näkökulma tutkimuksessa on valmennettavien työnhakijoiden, ja tavoitteena on saada heidän äänensä kuuluville työnhakuvalmennuksiin liittyen. Työttömyys on yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista ongelmistamme tänä päivänä, ja sitä pyritään vähentämään muun muassa työttömille työnhakijoille suunnatuilla valmennuksilla. Työnhakuvalmennus on yksi TE-palveluiden palveluvalikoimaan kuuluvista lainsäädäntöön perustuvista työnhakijoille tarjottavista valmennustyypeistä. Tutkimuksen aineisto on saatu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2018 järjestettyjen 68:n työnhakuvalmennuksen 612:sta sanallisesta palautteesta, jota valmennettavat ovat antaneet TE-palveluiden OPAL-palautejärjestelmään. Aineisto on analysoitu laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysillä. Analyysi on tehty aineistolähtöisesti hyödyntäen teoriaohjaavaa analyysimenetelmää. Tutkimuksen mukaan työnhakijat kokevat työnhakuvalmennusten ohjauksen erittäin positiivisesti. Negatiivista palautetta ohjaajat ja valmentajat saavat työnhakijoilta pääasiassa siitä, että ohjaus ei ole riittävän yksilöllistä. Työnhakuvalmennusten ohjaajat ovat ohjaustyön huippuammattilaisia ja suunnittelevat valmennukset hyvin. Ohjaajat saavat kiitosta työstään, jota he tekevät omalla persoonallaan, ja heidän nähdään olevan esimerkiksi osaavia, ammattitaitoisia, mukavia, empaattisia, ymmärtäväisiä, motivoivia ja kannustavia. He toimivat sujuvasti erilaisissa ohjausrooleissa ja he käyttävät monentyyppistä valmennustyyliä. Työnhakuvalmennusten ohjauksessa korostuu aktiivinen valmennusote. Tutkimustulosten mukaan vertaistuki on tärkeä lisä valmentajien antamalle tuelle sekä kannustukselle, ja vertaiset eli toiset valmennettavat tukevat, osoittavat myötätuntoa, jakavat kokemuksiaan ja kertovat vinkkejään työnhakua varten. Vertaistuki toimii monipuolisesti hyvinvoinnin ja oppimisen edistäjänä. Se piristää, voimaannuttaa, haastaa ja antaa uusia näkökulmia. Vertaistuen yksi hyöty on vertaisoppiminen, jota ryhmien heterogeenisyys ja vertaisjakaminen edistävät. Kyseessä on yksittäinen tapaustutkimus, joten tutkimustulokset eivät ole laajemmin yleistettävissä, mutta tukevat aiempaa tutkimusnäyttöä liittyen työnhakijoille järjestettäviin valmennuksiin. Tutkimuksen tuloksista hyötyvät muun muassa työnhakuvalmentajat, työvoimapoliittiset kouluttajat sekä valmennuspalveluita suunnittelevat, ostavat ja arvioivat asiantuntijat.

Tiivistelmä Ruokatorvisyöpä on edelleen tappava tauti, ja vain joka kuudes potilas elää viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta. Taudin tyyppi ja levinneisyys selvitetään endoskopialla, biopsioilla ja kuvantamistutkimuksilla. Pinnallisen ruokatorvisyövän ensisijainen hoito on endoskooppinen limakalvoresektio tai endoskooppinen submukoosadissektio. Paikallinen, endoskooppiseen hoitoon soveltumaton syöpä leikataan. Suositeltava ruokatorvisyövän radikaalileikkaus on mini-invasiivinen esofagektomia. Paikallisesti edennyt syöpä hoidetaan yhdistämällä onkologinen ja leikkaushoito. Definitiivisellä kemosädehoidolla hoidetaan leikkaukseen soveltumattomat syövät. Leikatuista potilaista yli 40 % elää yli viisi vuotta. Jos tauti on levinnyt, elinajan odote on alle vuoden. Ravitsemuksesta huolehtiminen sekä kivun ja nielemisvaikeuksien hoito on keskeistä taudin kaikissa vaiheissa. Abstract Esophageal cancer continues to be a cancer of high mortality, the 5-year survival being 14 to 17%. The histological type and staging is based on endoscopy, biopsies and radiology. The first-line treatments of superficial cancers are endoscopic mucosal resection and endoscopic submucosal dissection. Local cancer that cannot be treated with endoscopy is treated operatively. Minimally invasive esophagectomy is the recommended type of radical surgery for esophageal cancer. Adjuvant therapy combined with esophagectomy is the mainstay of locally advanced cancer. Definitive chemoradiotherapy is mostly used in patients not suitable for surgery. The 5-year survival of operated esophageal cancer is over 40%. In advanced cancers, the prognosis is less than a year. Treating dysphagia, pain and nutrition is important in all stages of the disease.

Raportissa kuvataan nykyiset SYKEn ylläpitämät ja koordinoimat meren kuormitus- ja tilaseurannat ja esitetään tavoitteita seurantojen kehittämiselle ja seurantatiedon käytön tehostamiselle vuoteen 2026 mennessä. Työ perustuu vuonna 2016 tehtyyn meriseurantojen toteutusta ja niiden kehittämistarvetta koskeneeseen kyselyyn, joka lähetettiin n. 30 seurantojen ja kehittämishankkeiden vastuuhenkilölle SYKEssä. Vastausten perusteella koottiin tiekartan alustava luonnos, jota on vuosina 2018-2019 päivitetty ja tarkistettu yhteistyössä seurantojen ja kehittämishankkeiden vastuuhenkilöiden kanssa. Nyt raportoitava versio antaa ajantasaisen kuvan SYKEn ylläpitämistä ja koordinoimista meren tilaseurannoista ja niiden kehittämisestä heinäkuussa 2020 alkaneen merenhoidon toisen seurantakauden kynnyksellä. Työ jakautuu aihealueisiin, joita ovat manuaaliseen näytteenottoon perustuva seuranta, automaatio, kaukokartoitus, kansalaishavainnointi, seurannan tietojärjestelmät, mallinnus ja sen tietotarpeet, seurantojen optimointi ja aineistojen yhteiskäyttö sekä merenhoidon ja HELCOM -työn tietotarpeet. Lisäksi tarkastellaan seuranta-aineistojen käyttöä. Seurantojen kehittämiselle esitetään välittömät tavoitteet (vastikään valmistunut tai valmistumassa oleva kehittämistyö) sekä tavoitteet vuoden 2020 aikana ja vuoteen 2026 mennessä.

Vertaisarvioitu. English summary

Naiset osallistuvat tilastojen mukaan miehiä aktiivisemmin omaehtoiseen aikuiskoulutukseen, jossa korostuu itse tehty osallistumispäätös. Tämä näkyy erityisesti vapaassa sivistystyössä ja muissa koulutusmuodoissa, joissa opiskellaan harrastus- tai oppimistavoitteisesti. Osallistumistutkimus on tuottanut erilaisia selityksiä ilmiölle. Artikkelissa esitetään uudenlainen tulkinta siitä, mikä voisi selittää naisten aktiivista aikuisopiskelua. Tulkinta pohjautuu aikuisuuden kulttuuristen, sosiaalisesti jaettujen merkitysten, elämänkulun aktiivisen rakentamisen ja toimijuuden tarkastelulle. Aineistona on 14 yksilöhaastattelua, joissa 25–35-vuotiaat naiset pohtivat aikuistumisen ohella aikuisopiskelua ja siihen liittyviä valintoja. Tulosten mukaan elinikäisen oppimisen ihanteen omaksuneet nuoret aikuiset naiset hyödyntävät opiskelua yhtenä mahdollisena resurssina muovatessaan omaa elämän- ja työpolkuaan. Opiskelu rikkoo elämänkulun normatiivista muotoa, ja siihen kuuluu mielikuvia nuoruudesta ja nuorekkuudesta. Näin opiskelu asettuu aikuisuuteen kytketyn työnteon vastapariksi. Opiskelu on haastattelupuheissa keino tavoitella moninaisen ammatillista osaamista sekä liikkuvuutta erilaisten roolien välillä. Se on osa joustavuuden ideaalia, eräänlaista notkeaa toimijuutta.

Tiivistelmä Hankkeessa tutkittiin HSEQ (Health, Safety, Environment, Quality) -toiminnan ja osaamisen tasoa teollisuuden alihankkijaverkostoissa, kohdentuen kahdentoista teollisuuden tilaajayrityksen muodostamaan HSEQ-klusteriin ja sen palvelutoimittajien arviointimenettelyyn. Hanke jatkoi yli kymmenvuotista tutkimus- ja kehitysyhteistyötä HSEQ-klusteriyritysten, Oulun yliopiston ja sidosryhmien välillä. Hankkeen tavoitteena oli syventyä tarkastelemaan kypsään vaiheeseen päässyttä arviointimenettelyä ja HSEQ-klusterin toimintaa tilaaja- ja toimittajayritysten näkökulmista määrällisen ja laadullisen tutkimuksen keinoin. Laadullinen tutkimusosuus toteutettiin haastattelututkimuksina kohdentuen sekä tilaaja- että toimittajayrityksiin. Määrällinen tutkimusosuus pohjautui palvelutoimittajayritysten HSEQ-arvioinneissa kerättyyn materiaaliin sekä yleisesti saatavilla oleviin tilinpäätöstietoihin kohdeyrityksistä. Tutkimuksessa kerätty laadullinen ja määrällinen aineisto osoittavat, että palvelutoimittajien arviointimenettelyllä on ollut positiivista vaikutusta kohteena olleisiin palvelutoimittajayrityksiin. HSEQ-klusterin toiminta koettiin tarkoituksenmukaiseksi ja hyödylliseksi sekä tilaaja- että palvelutoimittajayrityksissä. Tilastollisesti merkitsevää kehitystä havaittiin tarkemman tarkastelun kohteina olleiden kahdesti tai useammin arvioitujen kohdeyritysten HSEQ-, HS- ja Q -arviointipistemäärien kehityksessä. Myönteinen kehitys näkyi myös vuosittaisten tapaturmataajuuslukujen kehittymisessä sekä eräiden liiketoimintaa kuvaavien indikaattorien osalta. Hankkeen tutkimustulokset tukevat nykyaikaista näkemystä verkostomaisen toiminnan ja yritysten välisen yhteistyön tarpeellisuudesta. Tällaista tilaus-toimitusketjuihin liittyvää tarkastelua korostetaan myös uusimmissa HSEQ-aihepiirin standardeissa. Abstract In this project, the level of health, safety, environment and quality (HSEQ) competencies and skills in industrial supplier networks was examined. Particular focus was paid to a Finnish HSEQ cluster and its’ supplier HSEQ assessment procedure. The cluster consists of twelve large industrial buying companies. This study continued a decade of research and development collaboration between the cluster companies, the university of Oulu and other stakeholders. The aim of this study was to provide an in-depth analysis of the cluster and the assessment procedure from both buyer and supplier perspectives, using both quantitative and qualitative research approaches. Qualitative data was collected with interviews at both supplying and buying companies. The quantitative part was based on material gathered in HSEQ assessments, and on publicly available financial statements of suppliers. Both the quantitative and qualitative analyses showed that the HSEQ assessment procedure has had positive effects on the target companies. HSEQ cluster and its’ procedures were evaluated as appropriate and profitable both by the suppliers and the buyers. Statistically significant improvement was identified in the HSEQ-, HS- and Q-assessment scores of supplying companies that had been assessed at least twice. A positive development trend was also identified from analysing annual accident frequency scores and through some financial indicators of the target companies. The results of this study support a modern understanding about the benefits of clusters and collaboration processes between industrial companies. A collaborative approach between the supply chain stakeholders like the one described in this study is also emphasised in current HSEQ -related standards.

Tiivistelmä. Tämän mukaillun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvailla kätilön työkokemuksen vaikutuksia synnytyksen lopputulokseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa tutkittavasta ilmiöstä, jota terveydenhuollon ammattihenkilöt sekä asiasta kiinnostuneet voivat hyödyntää käytännön työelämässä. Tutkielma toteutettiin mukailtuna kirjallisuuskatsauksena keväällä 2019. Aineistohaku suoritettiin PubMed-, Scopus- ja CINAHL-tietokannoista. Katsaukseen otettin mukaan neljä vertaisarvioitua alkuperäisartikkelia. Tutkielman aineisto analysoitiin induktiivisella kuvailevalla luokittelulla. Aineistosta nousi esiin kolme teemaa, jotka vaikuttivat synnytyksen lopputulokseen. Nämä teemat olivat kätilön työkokemuksen vaikutus toimenpidesynnytyksiin, vaikutus vauvan vointiin ja vaikutus perinataalikuolleisuuteen. Tulokset ovat osittain ristiriitaisia toistensa kanssa. Tutkimustuloksista voidaan kuitenkin todeta, että kätilön lisääntyvällä kokemuksella saattaa olla positiivisia vaikutuksia synnytyksen lopputulokseen.

Opinnäytteessäni käsittelen pervoa, sen dramaturgiaa ja mahdollisuuksia näyttämöllä kolmen esityksen kautta. Käytän Lasse Kekin tavoin sanaa pervo suomennoksena englanninkieliselle sanalle queer. Kekin mukaan queer ja suomenkielinen pervo merkitsevät tiettyyn identiteettiin paikantuvan identiteettikäsitteen ylittävää tai siihen sopeutumatonta henkilöä, jonka toiminta, eleet, puheet ja liikkeet horjuttavat ’normaaliin’ ankkuroituvaa seksuaali- ja sukupuolikulttuuria. Opinnäytteessä käsittelemäni esitykset ovat Rikko, Hevoseni Kvääri ja maisterin tutkintoni taiteellinen opinnäyte Siegfried. Rikko-esitys syntyi Esiintyvä ruumis koreografiassa -kurssilla syksyllä 2017, ja siinä tutkin rikkinäisen sukupuolen esitystä. Hevoseni Kvääri -esityksellä osallistuin Veikko Sinisalo -kilpailuun vuoden 2018 keväällä. Siegfried on minun, Katariina Havukaisen ja Julia Jäntin yhteistyönä syntynyt esitys, jossa olen ainoa esiintyjä. Esitys sai ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilan näyttämöllä maaliskuussa 2019. Pohdintani tukena käytän sukupuolentutkimuksen teoriaa. Tutkin opinnäytteessäni pervoa myös suhteessa kirjoitettuun asiatekstiin ja kirjalliseen opinnäytteeseen.

Vertaisarvioitu Eosinofiilisen ruokatorvitulehduksen esiintyvyys on lisääntynyt kansainvälisesti 20 viime vuoden aikana. Esiintyvyydestä Suomessa ei ole tietoa. Raskaudenaikaisilla ja varhaislapsuuden tapahtumilla saattaa olla vaikutusta taudin kehittymiseen. Tautia esiintyy useimmiten atooppisia sairauksia sairastavilla potilailla, ja se on yleisempi pojilla sekä miehillä. Yleisimmin tauti diagnosoidaan nuorella aikuisiällä.

Vesienhoidon ympäristötavoitteina ovat vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan, että 1) vesimuodostumien tila ei heikkene, 2) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä ja 3) keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ja kemiallinen tila hyvä. Vesipuitedirektiivissä ympäristöllisten lupien muuttaminen on yksi keino ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Suomen lainsäädäntöä on syytä kehittää siten, että vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisia lupia voidaan muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Kansallisen sääntelyn mukaan vesienhoitosuunnitelmassa tulee tarvittaessa esittää toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteita ei mainita lupien muuttamisen perusteena. Raportissa arvioidaan Suomen nykytilaa, EU-oikeuden vaatimuksia ja perustuslaillisia reunaehtoja lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella. Lisäksi tarkastellaan Itävallan, Ruotsin ja Saksan oikeusjärjestelmiä. Sääntelyn kehittämiseksi esitetään seuraavia ehdotuksia: - lisätään vesienhoidon ympäristötavoitteet luvan muuttamisen perusteeksi vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin - lievennetään vesilain mukaisen luvan muuttamisen rajoitteita - sovitetaan lupien muuttamisen menettely yhteen vesienhoidon suunnittelun kanssa.

Nurmen fosforilannoitukselle on tutkimuksissa saatu satovastetta vain harvoin. 2000-luvulla tehdyt fosforilannoitustutkimukset on tehty viljavilla kivennäismailla, joilla mm. vesitalous ja juurten kasvuedellytykset ovat hyvät. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää fosforin satovastetta raskaalla hiuemaalla ja orgaanisella maalla, joilla maan viljavuusfosforin tila on matalampi kuin aiemmissa kokeissa. Lisäksi tutkittiin nurmentuotantoon kiinteästi liittyvän karjanlannan käyttöä fosforilannoitteena.Tutkimus toteutettiin vuosina 2015–2017 Luonnonvarakeskuksen Maaningan ja Ruukin toimipaikoilla. Maaningalla koeala perustettiin viljavuusfosforiluokaltaan keskimäärin huononlaiselle (4,6 mg PAAC l-1) hiuemaalle ja Ruukissa keskimäärin tyydyttävälle (8,3 mg PAAC l-1) multamaalle. Koekasveina Maaningalla oli timotei-nurminata-seos ja Ruukissa puhdas timoteikasvusto. Perustamisvuonna koekasvina oli suojaviljaksi kylvetty ohra, joka korjattiin kokoviljana. Kokeet suoritettiin osaruutukokeina: pääruutuna lietteenkäyttö (ei lietettä/liete, 30 tn ha-1) ja osaruutuna mineraalilannoitteena annetut fosforitasot (0, 10, 20 ja 40 kg P ha-1 v-1). Liete (sis. 10–22 kg P ha-1) levitettiin sijoittamalla vuonna 2015 kylvön yhteydessä ja nurmivuosina 2. sadolle. Fosforiportaat annettiin pintaan kylvön yhteydessä vuonna 2015 ja 1. sadolle nurmivuosina. Karjanlannan typpi täydennettiin ja typpeä annettiin ympäristökorvausjärjestelmän sallima maksimimäärä (Maaninka 230 kg ha-1 v-1, Ruukki 190 kg ha-1 v-1). Nurmivuosina korjattiin kolme satoa, joista määritettiin kuiva-ainesato, rehuarvot ja pääkivennäiset ruuduittain. Maan viljavuusfosforia seurattiin vuosittain.Vuosina 2015 ja 2016 P-lannoitus ei nostanut satoa P-lannoittamattomaan verrattuna kummallakaan paikkakunnalla (p>0,05). Kokoviljasato oli Maaningalla keskimäärin 3400 kg ka ha-1 ja Ruukissa 9300 kg ka ha-1, ja nurmisato Maaningalla 10200 kg ka ha-1 ja Ruukissa 14100 kg ka ha-1. Vuonna 2017 Maaningalla P-lannoitus nosti toisessa korjuussa sadon määrää 200 kg ka ha-1 (0 kg P ha-1 vs. 40 kg P ha-1, p=0,01) ja Ruukissa ensimmäisessä korjuussa 30 kg P ha-1 –koejäsenen sato oli 350 kg ka ha-1 suurempi kuin 0-ruudun. Ilmiö oli sama liete ja ei lietettä –pääruuduilla.P-lannoituksella ei ollut vaikutusta kokoviljan P-pitoisuuteen. Vuosina 2016 ja 2017 P-lannoitus nosti 1.sadon P-pitoisuutta sekä Maaningalla että Ruukissa (keskimäärin 2,4 g kg-1 ka → 2,7 g kg-1 ka).Toisessa sadossa P-lannoitus nosti P-pitoisuutta Ruukissa vuonna 2016 (2,6 g kg-1 ka → 2,8 g kg-1 ka),mutta Maaningalla eroa ei ollut (P 3,3 g kg-1 ka). Maaningalla 0-ruudun maan viljavuusfosforipitoisuuslaski vuoteen 2017 3,6:een mg l-1. Ruukissa laskua ei tapahtunut.Tutkimuksessa saadut tulokset tukevat osin aiempia kokeita. Heikko satovaste osoittaa heinänurmienfosforinoton olevan tehokasta, vaikka fosforia olisikin saatavilla niukasti.

Pro gradu -tutkielmani, Postmodernit portot, pelurit ja rakastuneet hölmöt : John Irvingin A Widow for One Year traumakertomuksena ja kehitysromaanina, tarkoituksena on selvittää miten kohdeteos representoi traumaattista maailmaansa postmodernein konventioin. Romaanissa Marion ja Ted Colen esikoispojat kuolevat auto-onnettomuudessa, mistä erityisesti Marion traumatisoituu. Ted taas kuvaillaan läpi teoksen vastuuttomana kirjailijana, joka on kroonisesti viehättynyt nuoremmista naisista. Colet päätyvät saamaan kolmannen lapsen, Ruthin, jonka tarkoituksena on korvata kuolleet pojat, mutta Marion on kykenemätön rakastamaan ainoaa elossa olevaa lastaan. Sanaakaan sanomatta Marion jättää miehensä, tyttärensä sekä nuoren rakastajansa Eddie O’Haren. Tutkimuskysymykseni on täten: Millä kerronnan keinoilla Irving esittää traumatarinan romaanissaan? Ja miten kertomuksen juoni kuvaa näitä tapahtumia? Hypoteesini mukaan A Widow for One Year kuvailee henkilöhahmojen traumoja heidän fiktiivisten tuotostensa kautta. Erityisesti Ted Colen saduissa voidaan nähdä metaforisia merkityksiä traumakertomuksen tulkinnan kannalta. Tutkimuksessani esitän, että romaani voidaan sijoittaa kasvutarinoiden genreen kuuluvaksi teokseksi, sillä siinä kuvataan Ruthin varttumista epävakaasta kiintymyssuhteesta huolimatta. Esitän myös, että romaania voidaan lukea traumakertomuksena, jonka kuvaileminen tapahtuu postmodernistiseen tyyliin. Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että Irvingin romaaneiden postmodernisuus ei näyttäydy desentralisoituneiden henkilöhahmojen kautta, vaan yksilöiden, joiden menneisyys auttaa heitä toimimaan nykyhetkessä ja vallitsevassa kulttuurisessa ilmapiirissä. Romaani on yhtä aikaa postmoderni ja historiallinen, sillä Irving hyödyntää teoksessaan 1800-luvun romaaneiden antia kirjallisuudelle yhdistellen samalla uudempia konventioita. Tulosten perusteella totean, että A Widow for One Year on postmodernin romaanin tavoin kokeellinen, mutta kunnioittaa silti kasvutarinoiden genreen pidättäytyvää kaavaa. Romaanissa äidin ja lapsen separaatio sekä esikoispoikien traaginen kuolema muodostuvat ongelmiksi ja näin ollen henkilöhahmojen käytöstä leimaavat muun muassa freudilainen torjunta, tunteiden siirto sekä toiveiden ja halujen verhoaminen. Pääteoriani nojaa psykoanalyyttiseen tutkimukseen, joten Sigmund Freudin, Jessica Benjaminin sekä Peter Brooksin teoriat ovat vahvasti analyysini tukena. Traumaa ja sen käsitteitä abstrahoidessani tarkastelen kulttuurintutkijoiden Dominick LaCapran ja Michael Rothbergin teoksia sekä kirjallisuudentutkijoiden Anne Whiteheadin, Cathy Caruthin ja Sirkka Knuutilan tutkimuksia. Havainnoidessani romaanin postmodernia otetta nojaan sellaisten teoreetikoiden kirjoituksiin, kuten Fredric Jameson, Linda Hutcheon sekä Brian McHale. Kirjallisuudentutkija Josie P. Campbellin teos A Critical Companion to John Irving on auttanut hahmottamaan John Irvingin kirjoitustyyliä yleisemmällä tasolla.

Yhteisrakentaminen on huomioitu kansallisellakin tasolla merkittäväksi kehitysaskeleeksi infraverkoston rakentamisessa. Eri verkostotoimijat, kuten liikenne-, vesihuolto-, energia- ja viestintätoimijat voivat hyötyä yhteisrakentamisen eduista rakentamisprosessin eri vaiheissa ja lisäksi kehittää toimintaa alueellisesti muiden verkostotoimijoiden kanssa. Tämän työn tavoitteena oli perehtyä Limingan kunnan alueella tapahtuvaan verkostorakentamiseen ja sen nykytilaan. Työssä kuvattiin yleisesti kunnan teknisen liikelaitoksen ja Limingan Vesihuolto Oy:n toimintamalleja verkostorakentamisen yhteydessä sekä tarkasteltiin kahta case-kohdetta, jotka ovat asemakaava-alueiden uudisrakentamiskohteita. Verkostorakentamisen nykytila Limingassa, case-kohteet mukaan lukien, selvitettiin haastattelemalla Limingan kunnan sekä Limingan Vesihuolto Oy:n henkilökuntaa. Lisäksi työn tarkoituksena oli löytää tärkeimmät kehittämisen kohteet yhteisrakentamisen näkökulmista ja luoda kehitysehdotuksia kerättyjen tietojen perusteella. Työssä perehdyttiin yhteisrakentamiseen kirjallisuustarkasteluna, jonka jälkeen tietoja yhteisrakentamisen eri muodoista, haasteista ja hyvistä puolista kerättiin Pohjois-Suomen vesihuoltotoimijoilta kyselyn avulla. Yhteisrakentamisen yhteydessä yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä osoittautui tiedottaminen. Verkostorakentamisen sidosryhmien väliseen aktiivisuuteen sekä erilaisten tiedottamisen työkalujen käyttöön vaadittaisiin lisätoimia Limingan kunnan alueella. Tällä hetkellä tiedottamisen väyliä on useita, jonka takia verkostorakentajien kesken tulisi luoda kaikille tiedossa oleva reitti sekä kasvotusten että digitaalisena. Tiedottamisen lisäksi Limingan kunnassa tulisi kiinnittää huomiota erilaisten käytäntöjen käyttöönottoon verkostojen suunnittelussa sekä kilpailutuksessa. Muun muassa yhdessä kilpailuttaminen, tiiviimpi suunnittelu eri toimijoiden kesken ja yhteisten toimintamallien luonti lisäisi kustannustehokkaampaa sekä verkostorakentamista kehittävää toimintaa. Työssä keskityttiin myös kaavoituksen tärkeään rooliin verkostorakentamisessa sekä vesihuollon järjestämisessä. Limingassa uudisrakentamisen kohdistuessa pääasiassa asemakaavoitettuihin kohteisiin, tulee kaavoituksessa huomioida tulvat, tulvariskialueet sekä hulevesien hallinnan prioriteettijärjestys. Yhteisrakentamisen kannalta kaavoitus toimii yhtenä tiedottamisen lähteenä sekä tärkeänä taloudellisena ja toiminnallisena pohjana verkostoille. Näin kaavoituksen tulisi toimia lähtökohtaisesti verkostotoimijoiden suurimpana yhteen saattajana eri hankkeissa. Eri kuntien ja yritysten verkostojen tilojen ollessa vaihtelevissa vaiheissa rakentamisen ja saneerauksen suhteen, tulee yhteisrakentamisen hyötyjen ja haittojen kartoitus kohdistaa niihin tilanteisiin, joita kyseessä olevalla alueella on meneillään. Työn tarkoitus oli kartoittaa kehittämisen kohteita Limingan kunnassa, mutta tuloksia voidaan soveltaa myös samankokoisiin kuntiin ympäri Suomea, vaikkakin käytännöissä voi esiintyä suuria eroavaisuuksia paikkakunnittain. Joint construction has been taken into account at national level as a major development step in the construction of infrastructure networks. Different network operators, such as transport, water supply, energy and communication operators can benefit from the advantages of joint construction in various stages of the construction process and also develop regionally the operation between other network operators. The purpose of this thesis was to get acquainted with the network construction and the current state in the area of Liminka municipality. The work describes the operating models of the municipal enterprise and Limingan Vesihuolto Oy water company with network construction and looks at two case scenarios that are new construction sites in the town planning areas. The current state of network construction, including the case scenarios, was surveyed by interviewing the local authorities from the municipality of Liminka and Limingan Vesihuolto Oy water company. In addition, the aim of this thesis was to find the most important development targets from the point of view of joint construction and to create development proposals based on the collected data. Initially, joint construction was studied through various sources of literature, after which information on the different forms, challenges and good sides of joint construction were collected through a surveys addressed to Northern Finland’s water supply operators. In the context of joint construction one of the most important factors turned out to be informing. Interaction between network construction stakeholders and the use of various communication tools would require additional efforts in the area of Liminka. At present, there are several communication channels for network constructors and because of that, it would be essential to create a known route for both face-to-face and digital information sharing. In addition to problems with announcements, paying attention to the different practices in network design and competitive tendering is necessary in Liminka. For example, competitive tendering with several operators, a closer design among different operators and the creation of common operating models would increase cost-effective and developmental activities. The thesis results also focused on the important role of town planning in network building and in the organization of water supply systems. In Liminka, where new construction is mainly focused on the areas of town planning, planning should take into account floods, flood risk areas and the prioritization of storm water management. From the aspect of joint construction, town planning is one of the most significant source of information to network operators and an important economic and operational basis for the networks. Under these circumstances, town planning should act as the main coordinator to bring network operators together in various projects. While the networks of various municipalities and companies are in different phases in construction and renovation, the benefits and disadvantages of the joint construction should be focused on the situations that are currently underway in the area concerned. The main purpose of this thesis was to clarify the development targets in the Liminka municipality, but the results can also be applied to the municipalities in Finland which are approximately the same size despite the fact that practices may vary regionally.

Growth in companies is an important engine of the national economy and a force that maintains well-being in the society. Who determines when and how the company should grow? This study is part of the Platform for Micro Enterprise Growth project funded by European Regional Development Fund (ERDF) and the Council of Northern Ostrobothnia. A micro enterprise is defined as an enterprise employing fewer than 10 employees and whose turnover or balance sheet total is less than two million euros. The aim of this study is to produce new and timely knowledge about the growth factors of companies in Northern Finland. The survey was targeted at the business leaders of Kainuu, Lapland and Northern Ostrobothnia provinces. The respondents were invited to respond the questionnaire by e-mail from 6 April 2016 to 18 April 2016. The survey was answered by 301 companies, of whom 230 (76.4%) were micro enterprises. There were 143 solo entrepreneurs (62.2%), 57 (24.8%) employing of the enterprises employed 2–4 and 30 (13.0%) of the enterprises employed 5–9 persons. The company’s growth factors were evaluated by the following indicators: entrepreneurial orientation, the impact of the business environment, resource management, and the direct or indirect impact of management’s personal attitudes on corporate growth. On the basis of the results, it is evident that companies should develop their capacity for risk-taking. Even though most companies report their efforts to anticipate competitors’ innovations and new products, a minority of companies are ready to invest in technology development. As a result, most of the companies do not even aim to market leadership with their products. Nearly half of respondents think that the business environment of the company is challenging. In part, this can be explained by price competition, which led to a more aggressive attitude towards competitors. However, over the past three years, less than one third of the companies had invested in research and development activities. Despite the fact that about one-third of respondents anticipate a decline in demand. Based on the responses, many professional networks have not been able to provide sup-port for decision making. In addition, very few micro-enterprises are outsourcing entrepreneurs to support the company’s development. In this study, businesses are seeking 43% growth in domestic business, 14% growth in exports and 35% in staff growth. Growth opportunities are further undermined by the fact that, according to the responses, companies are carefully exploring opportunities offered by new business opportunities. The entrepreneur is facing a major challenge as a result of the growth in net sales. On the other hand, entrepreneurs are of the opinion that the growth in net sales gives us better opportunities to invest in steering, control and and management of the company. Correspondingly, the growth in turnover was particularly important for the company development so that the turnover and the value of the company could develop faster than their competitors could. Tiivistelmä Yritysten kasvu on tärkeä kansantalouden moottori ja yhteiskunnan hyvinvointia ylläpitävä voima. Kuka määrittelee milloin ja miten yrityksen pitäisi kasvaa? Tutkimus on tehty osana Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoittamaa Mikroyritysten kasvualusta -hanketta. Mikroyritykseksi määritellään yritys, joka työllistää vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka liikevaihto tai taseen loppusumma on vähemmän kuin kaksi miljoonaa euroa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta ja ajankohtaista tietoa Pohjois-Suomen yritysten kasvutekijöistä. Kysely kohdennettiin Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien yrityspäättäjille. Vastaajat kutsuttiin kyselyyn sähköpostitse 6.-18.4.2016 välisenä aikana. Kyselyyn vastasi 301 yritystä, joista mikroyrityksiä oli 230 (76,4 %). Yksinyrittäjiä heistä oli 143 (62,2 %), kahdesta neljään työllistäviä yrityksiä oli 57 (24,8 %) ja viidestä yhdeksään työllistäviä yrityksiä oli 30 (13,0 %). Yrityksen kasvutekijöitä arvioitiin seuraavilla mittareilla: yrittäjäsuuntautuneisuus, liiketoimintaympäristön vaikutus, yrityksen resursointi sekä johdon henkilökohtaisten asenteiden suora tai epäsuora vaikutus yrityksen kasvuun. Tulosten perusteella yritysten tulisi kehittää valmiuksia riskinottoon. Vaikka valtaosa yrityksistä kertoo pyrkivänsä ennakoimaan kilpailijoiden innovaatiot ja uudet tuotteet, niin vähemmistö yrityksistä on valmis panostamaan voimakkaita teknologian kehittämiseen. Tästä seuraa, että suurin osa yrityksistä ei edes tavoittele tuotteilleen markkinajohtajuutta. Lähes puolet vastanneista kokee, että yrityksen liiketoimintaympäristö on haastava. Osittain tätä voidaan selittää hintakilpailulla, josta johtuen kilpailijoiden toiminta koettiin muuttuneen aggressiivisemmaksi. Kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana tutkimus- ja kehitystoimintaan oli investoinut alle kolmannes vastanneista yrityksistä. Siitäkin huolimatta, että kysynnän vähentymistä ennakoi noin kolmannes vastanneista. Useat ammatilliset verkostot eivät ole vastausten perusteella tarjonneet riittävästi apua tärkeiden päätöksien teossa. Lisäksi vain hyvin harvoissa mikroyrityksessä on yrittäjän apuna ulkopuolisia, jotka tukisivat yrityksen kehittymistä. Tässä tutkimuksessa yrityksistä kotimaan liiketoiminnan kasvua tavoittelee 43 %, viennin kasvua 14 % ja henkilöstön kasvua 35 % vastanneista. Kasvumahdollisuuksia osaltaan heikentää se, että vastausten perusteella yritykset tutkivat varovasti uusien liiketoimintamahdollisuuksien tuomia mahdollisuuksia. Yrittäjä kokee isona haasteena liikevaihdon kasvusta aiheutuvan lisäkuorman. Toisaalta yrittäjät ovat sitä mieltä, että liikevaihdon kasvu antaa paremmat edellytykset panostaa yrityksen ohjaamiseen, valvontaan ja johtamiseen. Vastaavasti liikevaihdon kasvu oli erityisen tärkeä yrityksen kehittymiselle niin, että liikevaihdon ja yrityksen arvon pitäisi kehittyä jopa kilpailijoita paremmin.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani laadullisen sisällönanalyysin keinoin miten kotimainen panimoteollisuus hyödyntää mainonnassaan Facebookia. Tarkastelemalla suomalaisten alkoholivalmistajien Facebook-sisältöjä ja vuorovaikutusta kuluttajien kanssa selvitän ensinnäkin, millaisia sisältöjä julkaisuissa esiintyy ja miten näissä julkaisuissa vedotaan kuluttajien identiteetteihin. Toiseksi tarkastelen, miten julkaisuissa hyödynnetään vuorovaikutusta kuluttajien kanssa. Facebookin keskeinen toimintaperiaate perustuu kuluttajien aktiivisuudelle sisältöjen tuottamisessa ja jakamisessa, mikä erottaa sen perinteisestä mediasta, jossa mainontasisältöjen kanssa vastaavaan vuorovaikutukseen ei ole mahdollisuutta. Aineistona käytän vuosilta 2014, 2016 ja 2017 kerättyä suomalaispanimoiden Facebook-julkaisuista koostuvaa aineistoa (N=747). Julkaisujen sisältöjen analyysissa lähtökohtanani on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Määrällisen sisällönanalyysin pohjalta nostan tarkemman analyysin kohteeksi sen, miten julkaisuissa vedotaan kuluttajaidentiteetteihin ja toisaalta sen, millaista kuvaa yritykset luovat julkaisuissa itsestään. Osallistavien mainontakeinojen analyysissä lähtökohtanani on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tarkastelen, miten aiemmassa sosiaalisen median tutkimuksessa, alkoholimainonnan itsesääntelykoodistoissa ja kansallisessa lainsäädännössä keskeisinä pidettyjä kuluttajia osallistavia keinoja hyödynnetään suomalaispanimoiden Facebook-julkaisuissa. Keskeinen tulos julkaisujen sisältöjen osalta liittyy itsen esittämiseen sosiaalisessa mediassa. Yritykset ensinnäkin tuottivat julkaisuissaan kuluttajien alueellisiin identiteetteihin liittyviä sisältöjä, mikä tuli esiin niin kuvastoissa, kirjoituksissa kuin hashtageissa, joiden kautta julkaisut kytkettiin osaksi laajempaa kokonaisuutta. Toiseksi yritykset loivat julkaisuissa tietynlaista kuvaa itsestään esimerkiksi selvittämällä, miten panimot toimivat osana paikallisyhteisöä. Yritysten omakuvaan liittyvät julkaisut kytkeytyivät myös alkoholipoliittisiin kannanottoihin. Kuluttajien osallistamisen kannalta keskeisimpänä tuloksena esiin nousi se, että kuluttajien toimintaa hyödynnetään mainonnassa hyvin hienovaraisin keinoin. Kuluttajien tuottamien sisältöjen ja jaettavaksi tarkoitettujen sisältöjen hyödyntämistä kieltävää lakia noudatetaan tarkasti, mutta käytännössä kuluttajien toimintaa hyödynnetään muin keinoin. Keskeisiä tapoja kuluttajareaktioiden keräämiseen ja sisältöjen levittämiseen ovat humorististen julkaisujen käyttö, juomaehdotusten tarkka ajoittaminen, suorien kysymysten esittäminen kuluttajille sekä tapahtumien hyödyntäminen. Alkoholivalmistajien Facebook-mainontaa käsitteleviä tutkimuksia ei ole Suomessa ole tähän mennessä julkaistu ja tutkielma avaa näkökulmia siihen, miten sosiaaliselle medialle keskeistä kuluttajien osallistumista hyödynnetään alkoholituotteiden mainonnassa.

Suomessa EU:n direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, eli nitraattidirektiivi, pantiin täytäntöön ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston nitraattiasetuksella vuonna 2000. Nitraattiasetus korvattiin uudella asetuksella vuonna 2014. Asetus sisältää nitraattidirektiivin 5 artiklan tarkoittaman toimintaohjelman, jota sovelletaan koko valtakunnan alueella. Se sisältää myös direktiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet. Raportissa esitetään nitraattiasetukseen, eli hyviin maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan tehdyt muutokset, sekä arvioidaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja sen vaikutuksia maatalouskäytäntöihin. Vaikutusten arviointia on aiemmin tehty ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksesta (MYTVAS) saatujen tietojen pohjalta, mutta seurannan päätyttyä vastaavia tietoja ei tällä raportointikerralla ollut käytettävissä. Yleisesti ottaen Suomen pintavesien nitraattipitoisuudet ovat matalalla tasolla muihin Euroopan maihin verrattuna. Seurantajaksolla 2012–2015 pitoisuudet nousivat yhdeksässä Etelä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden joessa vain ajoittain lähelle tai yli direktiivin asettaman raja-arvon, eli 25 mg/l nitraattia. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina ‒ talvikautena 63 %:ssa ja vuositasolla 83 %:ssa kohteista. Voimakkaita nousevia trendejä ei havaittu, mutta sen sijaan Porvoonjoella talviaikaiset nitraattipitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti, johtuen osittain tehostuneesta yhdyskuntien typenpoistosta. Lieviä trendejä havaittiin talvikautena sekä nousevina (19 %) että laskevina (15 %). Rehevyystaso on noussut rannikkovesissä ja jokivesistöissä, mutta laskenut järvissä. Verrattaessa kahta viimeistä jaksoa (2008–2011 ja 2012–2015), havaittiin lievästi kasvavia nitraattipitoisuuden trendejä 23 jokivesistössä, 13 rannikkokohteessa ja 5 järvessä. Laskevia trendejä havaittiin vain neljässä joessa. Suomen seurannassa olevien pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyi. Pohjavesien kahta viimeistä seurantajaksoa (2008–2011 ja 2012–2015) voitiin verrata huomattavasti kattavammalla aineistolla (146 kohdetta) kuin aikaisemmin vuodesta 1996 alkavalla jaksolla (20 kohdetta). Pohjavesille asetettu raja-arvo, 50 mg/l nitraattia, ylittyi jaksolla 2012–2015 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella. Pitoisuudet olivat valtaosin alle 25 mg/l. Edelliseen seurantajaksoon verrattuna nähtiin enemmän laskevia kuin nousevia trendejä, mutta myös voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin. Typpipitoisuuksien nousuun tai laskuun vaikuttavat maankäytön muutosten lisäksi myös hydrologiset olot, mikä vaikeutti arvioita siitä, missä määrin maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet pinta- ja pohjavesin tilaan. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän typen huuhtoumia enemmän Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Tämä raportti on nitraattidirektiivin 91/676/ETY 10 artiklan mukainen ja käsittelee nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2012–2015. Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt vastaavan raportin nitraattidirektiivin täytäntöönpanosta Ahvenanmaalla.

Tämä verkko-oppimateriaali on laadittu erityisesti osaksi taidealojen opettajankoulutukseen kuuluvaa Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa -kurssia. Materiaalin tarkoitus on tukea opiskelijan itsenäistä opiskelua, toimia ryhmätyöskentelyn pohjana ja antaa opiskelijoille mahdollisuus syventyä itseään kiinnostaviin aiheisiin syvemmin myös kurssin jälkeen. Se toimii siis parhaiten yhteydessä kontaktiopetukseen, mutta sitä voi käyttää myös itsenäisesti, irrallaan kurssista.