Search

Johdanto Oulun yliopiston johtamaan Asumisen uudet muodot — Eheytyvät elävät lähiöt (AsuMut) -tutkimukseen osallistuivat Oulun yliopiston kumppaneina Tampereen yliopisto sekä Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun kaupungit. Tutkimuskohteina olivat kaupunkien osoittamat pilottilähiöt eli Turun Lauste, Tampereen Peltolampi-Multisilta sekä Oulun Kaijonharju ja Puolivälinkangas monitasoisesti lähiön, kortteleiden ja rakennusten tasolla. Helsingissä kohteena oli sarjavalmisteisen puukerrostalokonseptin suunnittelu. Tavoitteena on ollut tukea lähiöiden eheyttä ja elinvoimaa, tehostaa maankäyttöä sekä parantaa joukkoliikenteen ja lähiöiden palveluiden toimintaedellytyksiä. Työssä on testattu myös asukastyöpajatoimintaa yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa ja kehitetty osallistavan suunnittelun käytänteitä.

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen näkemyksiä pohjoismaisesta aatteesta ja yhteistyöstä Pohjola-Nordenin julkaisemassa Pohjola-lehdessä vuosien 1941–1956 välillä. Pohjola-Norden on vuodesta 1924 alkaen ollut vahvistamassa yhdessä muiden Norden-yhdistysten kanssa pohjoismaisten kansojen yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä heidän välillänsä. Kansalaistason pohjoismaisen yhteistyön kultakautena voidaan nähdä toisen maailmansodan jälkeinen aika, jolloin esimerkiksi Norden-yhdistyksillä oli yli 100 000 jäsentä ympäri Pohjolaa. Pohjola-lehtien kautta pyrin löytämään vastauksia siihen, miten pohjoismaista yhteistyötä kuvattiin, millaisena kokonaisuutena Pohjoismaat nähtiin, millaiseksi pohjoismainen aate määriteltiin ja miksi tämä aate nähtiin tärkeänä Suomessa vuosien 1941–1956 välillä. Pohjola-lehden tekstien kirjoittajina toimi suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia, jotka kannattivat pohjoismaista yhteistyötä. Tutkielma on aatehistoriallinen tutkimus, jossa metodeina hyödynnetään kontekstualisointia ja lähilukua. Sota-aika 1940-luvun alussa vaikeutti pohjoismaisen yhteistyön tekemistä ennen kaikkea valtiollisella tasolla, kun Pohjoismaiden välillä ei annettu sotilaallista apua. Sen sijaan kansalaisten välinen solidaarisuus ja avustustyö vahvisti yhteenkuuluvuutta. Sodan jälkeen yhteistyö oli käytännönläheistä, jolloin esimerkiksi ystäväkuntaliikkeen kautta pyrittiin luomaan henkilökohtaisia suhteita Pohjoismaiden kansalaisten välillä. Pohjoismaiden neuvoston perustaminen vuonna 1952 vahvisti merkittävästi laki- ja käytäntöyhteistyötä. Suomen kuuluminen Pohjolaan ei ollut vielä 1940-luvun alussa ilmiselvää, jolloin Pohjola-lehdessä oli suuri tarve todistaa Suomen yhteyttä muihin Pohjoismaihin. Sodan jälkeen Neuvostoliiton paine haastoi Suomen suvereniteettia, jolloin vastapainoa haettiin Pohjolasta, joka oli Suomen ikkuna länteen tuona aikana. Pohjoismainen yhteistyö perustui pohjoismaisten kansojen väliseen yhteistyöhön, jossa kansallista identiteettiä täydennettiin pohjoismaisella ulottuvuudella. Pohjolan maiden ja kansojen tasa-arvoisuutta korostettiin, mutta itsehallintoalueiden rooleissa oli vaihtelevuutta Norden-yhdistyksien toiminnan alla. Pohjoismainen aate perustui pohjoismaisten kansojen yhteenkuuluvuudentunteen vahvistamiseen. Arvopohjan ja yhteisen yhteiskunnallisen perinnön kautta korostettiin Pohjolan yhtenäisyyttä. Vapauden, demokratian ja oikeusturvan teemat olivat keskiössä, mutta vanha näkemys kieli- rotu- ja kulttuuriyhteydestä oli läsnä ainakin sota-aikana. Pohjolan veljeskansoja ja heidän välistä yhteistyötä pidettiin rauhan edistämisen esimerkkinä muulle maailmalle. Suomessa pohjoismainen aate nähtiin tärkeänä, koska siihen liitettiin demokratia ja oikeudenmukaisuus, jonka menettämistä pelättiin sota-aikana saksalaisille ja myöhemmin neuvostoliittolaisille.

Tiivistelmä. Sextortion on uudenlainen teknologian, yleensä internetin välityksellä tehtävä hyökkäys. Se tulee englannin kielen sanoista “sex” ja “extortion” ja siinä hyökkääjä kiristää uhria seksuaalisella materiaalilla, jotka hän on saanut käsiin joko uhrin antamana tai uhrin tietämättä ja hyökkääjän tarkoituksena voi olla esimerkiksi uusien samankaltaisten kuvien saaminen, rahan kiristäminen tai jokin muu tarkoitus (Patchin & Hinduja, 2018). Kiristyksen uhkana on yleensä arkaluontoisten kuvien levittäminen internetiin tai uhrin lähipiirin nähtäville. Se kohdistuu lähes kaikkiin tietotekniikan käyttäjiin, mutta se näyttää olevan yksi vakavimmista netissä olevista uhista, jotka kohdistuu lapsiin ja nuoriin (Europol, 2019). Kuvien saamiseen käytetään erilaisia sosiaalisen manipuloinnin tapoja. Sosiaalinen manipuloinnilla tarkoitetaan ihmisten luontaisten heikkouksien kuten auttamishalun hyväksikäyttöä saavuttaakseen tietyn tavoitteen (Mitnick & Simon, 2001, s. 1). Sosiaalisen manipuloinnin yksi eduista onkin se, että se ei vaadi minkäänlaista teknistä osaamista, vaan pelkillä sosiaalisilla taidoilla pääsee pitkälle. Se siis mahdollistaa hyökkäyksen tekemisen käytännössä kenelle tahansa, ja joskus sextortionin tekeminen voi tulla hyökkääjälle mieleen vasta jälkeenpäin, eikä välttämättä olla tarkoituksena jo ennen kuvien saamista. Sextortionia on kuvailtu virtuaaliseksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jonka ansioista uhri ja tekijä voivat asua eri maissa, jolloin myös rikoksesta tuomitseminen voi olla hankalaa erilaisten lainsäädäntöjen takia (Wittes et al, 2016). Sen lisäksi sitä ei yleensä tunnisteta omaksi rikoksekseen, jonka vuoksi rikosnimikkeet voivat vaihdella lapsipornografian hallussapidosta yksityisyyden suojan rikkomiseen. Koska se esiintyy myös osana muita rikoksia, sen mieltäminen omaksi rikokseksi onkin hyvä keskustelun kohde. Olipa se sitten oma rikos tai ei, on sillä selviä vaikutuksia uhrin elämään, vaikka fyysistä kontaktia ei tapahtuisikaan (Hamilton-Giachritsis, Hanson, Helen & Beech, 2017). Tämän vuoksi sen tutkiminen sekä ehkäiseminen on erittäin tärkeää. Tässä katsauksessa käyn läpi sextortionin esiintyvyyttä sekä sosiaalisen manipuloinnin roolia sextortion-hyökkäyksissä. Omaa tutkimusta tässä tutkimuksessa ei tehdä, vaan käyn läpi aikaisempaa tutkimusta ja pyrin niiden avulla tekemään johtopäätöksiä sextortionista rikoksena sekä sen toteuttamisesta.

Tutkielmassani tarkastelen suomalaisen Norden-yhdistyksen perustamisesta käytyä keskustelua suomalaisessa lehdistössä vuosina 1922–1924. Yhdistyksen perustamisesta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä esitettiin eriäviä mielipiteitä, joiden taustalla vaikutti vahvasti Suomessa käynnissä ollut kielikiista.

Peliala on voimakkaasti kasvava ja kehittyvä ala ja tieteen puolella aiheeseen on viime aikoina alettu kiinnittämään enemmän huomiota. Tämän tutkimuksen on tarkoitus perehtyä pelien kehittymisen myötä lisääntyneiden automaatioiden vaikutuksista viihdyttävyyteen olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia. Viihdyttävyys on hankalasti tutkittava aihe siinä mielessä, että se on hyvin henkilökohtainen. Viihtymiseen vaikuttaa ihmisten luontainen halua oppia erilaisia asioita, kulttuuri joka kannustaa kilpailemaan ja yksilö itse. Yksi tärkeimmistä viihdyttävyyttä kuvaavista teorioista on flow-teoria, jonka mukaan ihminen voi nauttia mistä tahansa tekemisestä kun tietyt ehdot täyttyvät. Automaatiot ovat lisääntyneet kaikkialla ja useimmat länsimaiset ihmiset ovat nähneet erilaisia automaatteja, olivat ne sitten yksinkertaisia juoma-automaatteja tai sitten monimutkaisempia robotteja. Myös pelit sisältävät automaatiota, vaikka toisinaan rajanveto pelistä puuttuvan sisällön ja automatisoinnin välillä voikin olla hankala, mutta siitä huolimatta automaatteja on olemassa ja löydettävissä. Kysymys kuuluukin missä vaiheessa automaatit ovat jo ihmisiä haittaavia tekijöitä pelien kohdalla ja milloin ne ovat hyödyllisiä. Automaatioita ja flow-teoriaa yhdistellen voidaan pohtia mahdollisia hyviä ja huonoja puolia, jotka on vahvistettava tai kumottava tutkimuksella. Automaatioiden vaikutuksia tutkittiin määrällisellä tutkimuksella, johon osallistui Oulun yliopiston opiskelijoita. Tutkimusta varten tehtiin tietokonepeli ja peliin liittyvä kysely, johon pelaajat vastasivat peliä pelattuaan. Tutkimuksessa saatiin selville yksinkertaisimpien automaatioiden toimivan yhteisvaikutukseltaan hyvinä mutta monimutkaisempien toimintojen automatisoinnin vaikuttavan negatiivisesti.

This volume honours Professor Helena Sulkala’s 60th birthday. Sulkala is the Professor of Finnish language at the University of Oulu. The volume contains articles that represent the versatility of Sulkala’s research, and the authors are her colleagues, friends and former students. The first part of the volume ’Texts and meanings’ includes contributions by text linguists and semanticists. Sulkala indeed started her career as a participant in a research project on stylistics, which was lead by Professor Pauli Saukkonen, and she also wrote her doctoral thesis on semantics. The articles in the second part are closely connected to Sulkala’s contacts in Estonia and to the many research interests that she has with respect to the Estonian language. During the past couple of years, Sulkala has concentrated on the language planning of Finnic minority languages. Consequently, the third part is devoted to articles written by researchers of these languages. The articles in the volume have been written not only in Finnish but also in Estonian and Meänkieli. Tiivistelmä Tämä teos ilmestyy Oulun yliopiston suomen kielen professorin professori Helena Sulkalan 60-vuotispäivän kunniaksi. Se sisältää artikkeleita Sulkalan eri tutkimusaiheiden piiristä, ja kirjoittajat ovat hänen kollegoitaan, ystäviään ja entisiä opiskelijoitaan. Ensimmäisessä osiossa Tekstit ja merkitykset esiintyvät tekstintutkijat ja semantikot. Sulkala nimittäin aloitti uransa osallistumalla Professori Pauli Saukkosen johtamaan tyylintutkimushankkeeseen, ja väitöskirjansa hän kirjoitti semantiikan alalta. Toisen osan artikkelit liittyvät Helena Sulkalan Viron-kontakteihin ja moniin viron kieleen liittyviin tutkimusintresseihin. Viime vuosina Sulkala on keskittynyt itämerensuomalaisten vähemmistökielten suunnitteluun, ja kolmannessa osassa kirjoittavatkin näiden kielten tutkijat. Kirjan tekstit ovat paitsi suomeksi myös viroksi ja meänkielellä.

The objective of this study is to examine and shed light on the process of developing Finnish multi-story timber apartment buildings. It deals with the basic problems and technical solutions related to multi-story timber apartment buildings. The study also examines the background, principles, objectives and fundamentals of Finnish multi-story timber apartment building construction and describes the main questions, activities and events related to the development of Finnish timber construction, especially from the 1990s to the beginning of the new millennium. This study provides a general idea of the present situation and future challenges in the development of the Finnish multi-story timber apartment building. The results of the study that are given the most emphasis are multi-story timber apartment building fire safety, the space cost factor and feedback from residents. The study also presents Finland’s first multi-story timber apartment building sites and their technical designs. Ten multi-story timber apartment buildings containing 338 apartments were constructed in Finland in 1995–2001. The next two sites will be completed in 2002. The national publicity and feedback of the multi-story timber apartment buildings has primarily been positive. Multi-story timber apartment buildings have not, however, made an actual break-through in Finland. Multi-story timber apartment building construction has been hindered by many biases and the impression that the construction is experimental and expensive. Many of these doubts and biases have been exaggerated. The period of experimental construction of multi-story timber apartment buildings in Finland has indicated that technical issues, such as construction techniques, issues related to heating, sound, fire, water and moisture insulation, and HVAC installation, are manageable. A survey of residents indicates that they have a positive attitude toward multi-story timber apartment buildings, and residents hope wood will be used more in Finland. Multi-story timber apartment buildings are felt to be cosy and pleasant, they have a good indoor climate, they are functional, architecturally successful, fire-safe and well insulated against airborne sounds. On the basis of the survey of residents, special attention should be given to impact sound insulation in the intermediate floors. The residents would like to see more wood used in the stairways and interior facing. Space cost is an important factor from the standpoint of the competitiveness of multi-story timber apartment building construction. According to the currently used definition of permitted building volume based on gross floor area, the space cost of a multi-story timber apartment building constructed using current frame designs, which utilise load-bearing inner walls and short spans, is less advantageous than that of concrete frame buildings, which utilise long slab intermediate floors. Construction methods that utilise different construction materials and frame designs would be more on par if the concept of permitted building volume were based on net floor area. The fire code of multi-story timber apartment buildings still requires revising. For example, the Finnish fire code recommends visible protruding fire stops on high wooden façades. Nevertheless, these fire stops do not function as intended, and in some cases they even contribute to the spreading of a façade fire. Instead of using visible protruding fire stops, the spreading of a small façade fire can be effectively limited by partitioning the air space behind the facing in the horizontal direction and by using horizontal structures in the air space that choke the spreading of a fire in the air space. Based on housing statistics, there is a potential market in Finland for multi-story timber apartment buildings: 43,7% of Finns live in a multi-story apartment building, and 75% of all multi-story apartment buildings have less than five stories, which according to current regulations means they could be constructed out of wood. In order to make multi-story timber apartment buildings competitive, their construction should be continuous, experience in their construction should be accumulated and their technical designs should become established procedure. The ecology and market value of the life cycle of timber construction should be exploited more than is presently done. Developers and residents have a central role in making multi-story timber apartment buildings more common. Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja valottaa suomalaisen puukerrostalon kehittämisprosessia käymällä läpi ongelmakeskeisesti puukerrostalojen peruskysymyksiä ja teknisiä ratkaisuja. Tutkimuksessa tarkastellaan maamme puukerrostalorakentamisen taustoja, lähtökohtia, tavoitteita ja perusteita sekä kuvataan niitä keskeisiä kysymyksiä, toimenpiteitä ja tapahtumia, mitä suomalaisen puurakentamisen kehitystyössä on tehty ja kohdattu erityisesti 1990-luvulta uuden vuosituhannen alkuun. Tutkimuksen perusteella muodostetaan yleiskäsitys suomalaisen puukerrostalon kehitystyön nykytilanteesta ja tulevaisuuden haasteista. Tutkimustuloksista keskeiselle sijalle on asetettu puukerrostalojen paloturvallisuus, tilakustannustekijä ja asukaspalaute. Tutkimuksessa esitellään myös maamme ensimmäiset puukerrostalokohteet teknisine ratkaisuineen. Vuosina 1995–2001 Suomeen on rakennettu kymmenen puukerrostalokohdetta, yhteensä 338 asuntoa. Kaksi seuraavaa kohdetta valmistuvat vuonna 2002. Puukerrostalojen valtakunnallinen julkisuus ja palaute on ollut pääasiassa myönteistä. Puukerrostalot eivät ole kuitenkaan tehneet varsinaista läpimurtoa Suomessa. Puukerrostalorakentamista ovat rasittaneet useat ennakkoasenteet sekä koerakentamisen ja kalliin rakentamisen leima. Monet näistä epäilyistä ja ennakkoluuloista ovat olleet liioiteltuja. Suomalaisten puukerrostalojen koerakentamisaika on osoittanut, että puukerrostalojen tekniset kysymykset, kuten rakentamistekniikka, lämmön-, äänen-, palon-, veden- ja kosteudeneristyskysymykset sekä LVIS-asennustekniikkaan liittyvät asiat pystytään hallitsemaan. Asukaskyselytutkimuksessa asukkaat suhtautuivat puukerrostaloihin myönteisesti, ja puurakentamista ja puun käyttöä toivottiin lisättävän maassamme. Puukerrostaloja pidettiin yleisesti kodikkaina, viihtyisinä, sisäilmastoltaan hyvinä, toimivina, arkkitehtuuriltaan onnistuneina, paloturvallisina ja ilmaääneneristykseltään hyvinä. Asukaskyselyn perusteella puukerrostalojen keveiden välipohjien askelääneneristävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Asukkaat toivoivat puuta käytettävän tähänastista enemmän porrashuoneiden ja asuntojen sisäpintaverhouksissa. Tilakustannus on keskeinen tekijä puukerrostalorakentamisen kilpailukyvyn kannalta. Tähänastisilla teknisillä ratkaisuilla ja kantaviin väliseiniin ja lyhyihin jänneväleihin perustuvalla runkojärjestelmällä rakennettu puukerrostalo on tilakustannuksiltaan tavanomaista pitkälaattavälipohjaista betonirunkokerrostaloa epäedullisempi nykyisen kerrosalaan perustuvan rakennusoikeuden määritelmän mukaan. Eri rakennusmateriaaleilla ja runkojärjestelmillä toteutettavat rakentamistavat tulisivat nykyistä tasa-arvoisemmiksi, jos rakennusoikeuden käsite muutettaisiin nettoalaan perustuvaksi. Puukerrostalojen palosäädökset kaipaavat tarkentamista. Esimerkiksi Suomen palosäädöksissä suositeltavat korkeiden puujulkisivujen näkyvät palokatkoulokkeet eivät käytännössä toimi toivotulla tavalla, ja joissakin tapauksissa ne jopa edistävät julkisivupalon leviämistä. Näkyvien palokatkoulokkeiden sijasta pienehkön julkisivupalon leviämistä voidaan rajoittaa tehokkaasti kaistoittamalla julkisivun taustan tuuletusrakoa sivuttaissuunnassa ja käyttämällä tuuletusraossa vaakasuuntaisia rakenteita, joilla tukahdutetaan palon leviäminen tuuletusraossa. Asumistilastojen valossa suomalaisille puukerrostaloille voisi olla potentiaaliset markkinat: 43,7 % suomalaisista asuu kerrostalossa, ja 75 % kaikista kerrostaloista on alle 5-kerroksisia, eli ne voitaisiin nykymääräysten mukaan toteuttaa puisina. Jotta puukerrostalojen kilpailukyky paranisi, tarvitaan niiden rakentamisessa jatkuvuutta ja harjaantumista sekä teknisten ratkaisujen vakiinnuttamista. Puurakentamisen ekologisuutta ja elinkaarimarkkina-arvoa tulisi hyödyntää tähänastista enemmän. Rakennuttajat ja asukkaat ovat keskeisessä roolissa puukerrostalojen yleistymisessä.

In interaction, a proposal projects an acceptance or a rejection as a sequentially relevant next turn. However, conversation does not always proceed so straightforwardly but it is possible for participants to respond to a proposal in many ways without taking an explicit stand. This thesis focuses on such responses and uses Conversation Analysis as a research method. The thesis analyses the sequences in which the recipient 1) does not verbally respond to a proposal, 2) responds to a proposal with a stand-alone particle, mm, jaa or joo, or 3) responds to a proposal by teasing, by shifting the focus to the procedural details of the activity or by rejecting the entire activity. Additionally, the thesis exploits the fact that the research data (22 psychological interaction tests) have already been analysed as part of a psychiatric schizophrenia study in which the methodological approach was the Communication Deviance (CD) Scale. Consequently, in the second phase of the thesis, Conversation Analysis and the CD Scale are compared as methodological approaches to interaction. The thesis shows that by not responding or by responding with a mere particle, a recipient does not accept the proposal and may also avoid explicit disagreement with the proposer. However, the particles under analysis constitute a continuum in terms of agreeing with a proposal, with mm at one end as the least encouraging particle, jaa in the middle as neutral and joo at the other end as the most encouraging. The responses that tease, shift to the procedural details of the test or reject the test task, in turn, do also other interactional work: they control and guide other participants and rebel against the test task. On the whole, participants orient to discontinuity in the course of action initiated by the proposal: they treat the responses under analysis as insufficient and pursue a more explicit acceptance or rejection. The thesis also shows that the CD Scale finds communication defects in the same sequences but that the defects do not primarily involve the discontinuity of interaction. Thus CA and the CD Scale look at interaction from different perspectives and disagree on what is considered an interactional problem. Tiivistelmä Vuorovaikutuksessa ehdotus luo odotuksen hyväksynnästä tai hylkäyksestä sekventiaalisesti relevanttina seuraavana vuorona. Aina keskustelu ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, vaan ehdotukseen on mahdollista vastata monin eri tavoin ottamatta siihen eksplisiittisesti kantaa. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan keskustelunanalyysin menetelmää käyttäen tällaisia tapoja eli analysoidaan toimintajaksoja, joissa vastaanottaja 1) ei reagoi ehdotukseen kielellisesti tai kuultavasti, 2) vastaa ehdotukseen pelkällä dialogipartikkelilla mm, jaa tai joo tai 3) vastaa ehdotukseen kiusoittelemalla, puuttumalla toimintatapaan tilanteessa tai torjumalla koko toiminnan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sitä, että tutkimusaineisto eli 22 psykologista vuorovaikutustestiä on jo aikaisemmin analysoitu psykiatrisen skitsofreniatutkimuksen yhteydessä, jolloin menetelmänä käytettiin kommunikaatiohäiriöpisteytystä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa verrataan siis keskustelunanalyysiä ja kommunikaatiohäiriöpisteytystä vuorovaikutuksen analyysimenetelminä. Tutkimus osoittaa, että jättämällä vastaamatta ehdotukseen tai vastaamalla pelkällä dialogipartikkelilla vastaanottaja ei hyväksy ehdotusta ja voi lisäksi välttää eksplisiittisen erimielisyyden ilmauksen. Tutkitut dialogipartikkelit asettuvat kuitenkin saman- ja erimielisyyttä kuvaavalle jatkumolle siten, että toisessa päässä on vähiten jatkamaan kannustava mm, keskellä neutraali jaa ja toisessa päässä kannustavin joo. Kiusoittelevat, toimintatapaan puuttuvat ja testitehtävän torjuvat responssit puolestaan tekevät myös muuta vuorovaikutustyötä, eli ne kontrolloivat ja ohjaavat toisten toimintaa sekä kapinoivat testitehtävää vastaan. Kaiken kaikkiaan osallistujat orientoituvat ehdotuksen aloittaman toimintalinjan jatkumattomuuteen: he käsittelevät tutkittuja responsseja riittämättöminä ja hakevat ehdotukselle eksplisiittisempää hyväksyntää tai hylkäystä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että kommunikaatiohäiriöpisteytys löytää vuorovaikutusongelmia tutkituista toimintajaksoista mutta ongelmat eivät useinkaan liity vuorovaikutuksen jatkumattomuuteen. Siksi voidaankin sanoa, että keskustelunanalyysi ja kommunikaatiohäiriöpisteytys katsovat vuorovaikutusta eri näkökulmista ja näkevät eri piirteet ongelmallisina.