Search

Sosiaali- ja terveysala on kohdannut 2020-luvulla suuria muutoksia ja haasteita, mikä on kuormittanut alan esihenkilöitä. Hoitotyön esihenkilöiden työnkuvat ovat laajentuneet ja käyneet epäselviksi. Tutkimme vuonna 2022 kerättyjen hoitotyön esihenkilöiden haastattelujen (N=20) pohjalta, millaiset edellytykset esihenkilöillä on rajata ja hallita omaa työtään. Tarkastelemme rajojen hallintaa vaikutusvallan käsitteen pohjalta sisällönanalyysiä käyttäen. Hoitotyön esihenkilöiden vaikutusvalta näyttäytyy hyvin kapeana, kun puhutaan omista työtehtävistä suhteessa organisaation rakenteisiin. Työtä on liikaa, työt sanellaan ylhäältä päin ja oma työnkuva on epäselvä, jolloin mahdollisuus tehdä oma työ hyvin vaarantuu. Sen sijaan suhteessa kollegoihin työ koetaan yhteisenä asiana, josta otetaan kollektiivisesti vastuuta. Työtovereiden kanssa keskustellaan työn rajoista, töitä tasataan ja etsitään yhdessä ratkaisuja liiallisen työkuorman hallintaan. Suhteessa omaan itseen työn rajaaminen on puolestaan itsenäisiä päätöksiä, rohkeutta ja joskus hallitsematonta ajatusten virtaa, mutta myös jotakin, jota voi oppia. Työn rajaaminen on kokemuksen myötä karttunutta ammattitaitoa, ymmärrystä nähdä olennainen ja hyväksyä se, että jotain tärkeää rajautuu ajoittain ulkopuolelle.

Tutkimus käsittelee vanhustyössä työskentelevien hoitajien moraalista toimijuutta moraalisissa ristiriitatilanteissa. Moraalisen toimijuuden rajoittumisen on esitetty olevan keskeinen tekijä eettisen kuormituksen synnyssä. Eettinen kuormitus on yhdistetty esimerkiksi heikentyneeseen työhyvinvointiin ja hoidon laatuun sekä hoitoalan pito- ja vetovoimaisuuden vähenemiseen. Tutkimuskysymys on: miten vanhustyössä työskentelevien hoitajien kohtaamat moraaliset ristiriidat voivat rajoittaa heidän moraalista toimijuuttaan? Aineisto muodostui 40:n vanhustyössä työskentelevän hoitajan ja esihenkilön teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla, hyödyntäen Hallamaan muotoilua moraalisesta toimijuudesta. Tutkimuksen päätulos on, että hoitajien moraalinen toimijuus näyttäytyi varsin rajoittuneena. Heidän mahdollisuutensa asettaa tavoitteita moraaliselle toiminnalle, tehdä rationaalisia moraalisia päätöksiä ja toimia moraalisesti oikein rajoittuivat. Johtopäätöksenä esitetään, että vanhustyössä tulee luoda riittävät edellytykset hoitajien moraaliselle toimijuudelle.

Vanhuspalveluissa työn kuormitus on ollut suurta jo pidemmän aikaa, mikä korostaa työssä jaksamisen merkitystä. Tutkimuksemme tuottaa tietoa työn kuormitus­ ja voimavaratekijöistä vanhuspalveluissa ja niiden suhteesta huonoon työkykyyn. Tietoa voidaan hyödyntää ylläpidettäessä vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä ja jaksamista. Aineistona käytimme vuonna 2020 julkisista sosiaali­ ja terveysalan (sote) organisaatioista (sairaanhoitopiirejä ja kuntayhtymiä) kerättyä kyselyaineistoa (n = 22 528). Vastaajista 4 347 työskenteli vanhuspalveluissa ja 18 155 muussa sotessa. Logistisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että huonoon työkykyyn yhteydessä olevat kuormitus­ ja voimavaratekijät olivat vanhuspalveluissa ja muualla sotessa samoja, mutta kovarianssianalyysin perusteella niiden tasoissa oli eroja. Kotihoidossa, palveluasumisessa sekä poliklinikka­ ja osastohoidossa työhön liittyi enemmän kuormitustekijöitä kuin muussa sotessa. Lisäksi voimavaratekijöistä työaika­autonomiaa ja kykyjen käyttömahdollisuuksia oli muuta sotea vähemmän. Työkuormituksen helpottamiseksi ja työkyvyn edistämiseksi vanhuspalveluissa ja sote­organisaatioissa huomio tulee kääntää yhteisöllisiin ratkaisuihin, kuten työyhteisön yhteistyön sujuvuuteen, päätöksenteon oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja valmentavan johtajuuden vahvistamiseen.

Työelämän moninaiset muutokset haastavat kaikki toimijat terveyden ja työkyvyn edistämiseen työpaikoilla. Työkyvyn talo -malli on yksi tapa kuvata 1980-luvun puolivälissä kehitettyä laaja-alaista työkyvyn käsitettä. Tässä tutkimuksessa kuvataan, millaisia työntekijän hyvinvoinnin sisältöjä Työterveyslaitoksen järjestämissä Sytyttäjä-työpajoissa muodostuu Työkyvyn talon kerroksiin ja niiden ulkopuolelle. Tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa Sytyttäjä-työpajamallin ja Työkyvyn talo -mallin soveltuvuutta yhteisölliseen terveyden ja työkyvyn edistämiseen sekä kehittämistarpeiden tunnistamiseen työpaikoilla. Työterveyslaitoksen kehittämän ja vuosina 2015–2016 järjestämien Sytyttäjä-työpajojen yhteydessä tehdyt piirustukset ja niiden sisältämät hyvinvoivaa työntekijää tai yrittäjää kuvaavat ilmaisut analysoitiin ensin deduktiivisella sisällönanalyysilla käyttäen luokittelurunkona Työkyvyn talo -mallia. Mallin ulkopuolelle jääneet ilmaisut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tulokset tukevat Työkyvyn talo -mallin terveyden ja toimintakyvyn -kerroksen sekä johtamisen, työyhteisön ja työolojen -kerroksen tärkeyttä työkyvyn ulottuvuuksina. Työkyvyn talo -mallin ulkopuoliset sisällöt liittyvät yksilön työkykyä tukeviin ominaisuuksiin, piirteisiin ja toimintatapoihin. Uudet sisällöt kuvastavat työelämässä tapahtuneita muutoksia ja asettavat haasteita työkyvyn määritelmän päivittämiselle. Työkyvyn talo -malli on toimiva perusta ja lähtökohta yhteisölliseen terveyden ja työkyvyn edistämiseen työpaikalla.