Search

Tässä raportissa tarkastellaan MyData-mallin soveltumista Liikennepalvelulain mukaiseen puolesta-asiointiin. Puolesta-asiointivelvoitteella tarkoitetaan sitä, että liikkumis- tai yhdistämispalvelu voi hankkia toiselta liikkumis- tai yhdistämispalvelulta kyseisen palvelun asiakkaan henkilökohtaisia ja käyttäjätiliin sidottuja matkustusoikeuksia tai muita liikkumispalveluun käyttöön oikeuttavia tuotteita. MyDatalla tarkoitetaan puolestaan ihmiskeskeisiä henkilötiedon hallinta- ja hyödyntämismalleja, joissa lähtökohtana on, että ihmiset itse voivat hyödyntää, hallita ja luvittaa eteenpäin heistä kerättyä dataa, kuten liikkumistietoa esim. puolesta-asiointiin.

Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista. Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti.

Kuntouttavan työtoiminnan pitkäaikaistyöttömiä palveleva luonne on paikoin hämärtynyt. Osalle se on kuitenkin aito toimintamahdollisuus, joka antaa elämään merkityssisältöä. Artikkelissa syvennytään etnografisen haastattelu- ja kenttätyöaineiston avulla siihen, millaisia toimintamahdollisuuksiakuntouttava työtoiminta tarjoaa ja miten osallistujien toimijuus suuntautuu, kun kuntouttavaan työtoimintaanosallistuminen on ollut elämänkulun kannalta myönteinen käänne. Tulokset valottavat kuntouttavan työtoiminnan toimintamahdollisuuksien sisältöä ja toimijuuden suuntia ja johtavat pohtimaan, miten palvelujärjestelmää ja kuntouttavan työtoiminnan sisältöjä voitaisiin edelleen kehittää toimijuuden näkökulmasta.

Tiivistelmä Suomessa on ylläpidetty ennennäkemättömiä sosiaalisen etäisyyden toimenpiteitä COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi. Etäisyyden pitäminen voi heikentää mielenterveyttä ja lisätä yksinäisyyttä erityisesti mielenterveyskuntoutujilla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, miten viestintäpalvelut sekä etäyhteydellä toteutetut sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat mielenterveyskuntoutumista COVID-19-epidemian aikana. Tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva laadullinen tutkimus. Aineisto koostui mielenterveyskuntoutujien (n=12) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat rekrytoitiin kolmannen sektorin palveluista ympäri Suomen. Haastattelut toteutettiin puhelimitse COVID-19-epidemian toisen aallon aikana marraskuusta 2020 helmikuuhun 2021. Litteroidut haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Etäpalvelut mahdollistivat kuntoutujille sosiaalisen verkostoitumisen, mielenterveyden tukemisen, yksinäisyyden lievittämisen, sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisen kotiin ja palveluihin helpottuneen pääsyn. Henkilökohtaiset syyt, kuten digitaidot tai koetut haasteet sosiaalisissa tilanteissa, sekä etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja onnistunut toteutus lisäsivät kokemuksia hyödyistä. Toisaalta taas haasteet käytännön toteutuksessa, käytettävyydessä ja vuorovaikutuksellisuudessa estivät hyötymistä etäpalveluista. Haasteista huolimatta etäpalvelut ovat voineet lievittää COVID-19-epidemian haittavaikutuksia tukemalla kuntoutujien mielenterveyttä ja yksinäisyyttä. COVID-19-epidemian jälkeisessä yhteiskunnassa etäpalveluista saattavat hyötyä etenkin ne, jotka kokevat sosiaaliset tilanteet vaikeina. Palveluita kehittäessä on otettava huomioon, että onnistuneet etäpalvelut ovat helppokäyttöisiä, vuorovaikutteisia ja tietoturvallisia sekä edellyttävät yksityisyyttä kotioloissa. Fyysisten palveluiden ohella sosiaali- ja terveyspalveluita pitäisi voida hyödyntää monipuolisin tavoin etäyhteydellä, mikä voisi tukea eroja yksilöiden soveltuvuudessa ja valmiudessa käyttää etäpalveluita. Asiakassegmentointia tehostamalla voitaisiin paremmin tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien erilaisia tarpeita ja kohdentaa palveluiden toteutusta tarpeiden mukaisesti. Abstract Virtanen, L., Kaihlanen, A-M., Isola, A-M., Laukka, E., Heponiemi, T. Experiences of mental health rehabilitees on the benefits of remote services during the COVID-19 era: A qualitative descriptive study. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti — Journal of Social Medicine 2021: 58: 266–283. Finland, along with the other countries in the world, has taken unprecedented social distancing measures to prevent the spread of the COVID-19 pandemic. Social distancing can affect mental health and increase loneliness for which mental health rehabilitees are particularly vulnerable. Our study aimed to describe how communication services and remote social and health services support mental health rehabilitation during the COVID-19 era. In a qualitative descriptive study, we interviewed mental health rehabilitees (n=12) recruited from third sector services across Finland. We analysed the data with an inductive content analysis. Remote services promoted the health and wellbeing of the interviewees by enabling social networking, mental health support, alleviation of loneliness, access at home, and easier access. Personal reasons, such as digital skills friendliness were elements promoting perceived benefits. Challenges in usability, interaction, and practical implementation, such as lack of privacy at home, hampered benefitting from remote services. Our results suggest that remote services may mitigate the adverse effects of the pandemic on mental health rehabilitees. However, the usability, interactivity, and security of services should be developed. Differences in the suitability and ability of individuals to use remote services highlight the need for providing services in various methods of remote delivery alongside physical services.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia tutkimusaineistojen aineistonhallinnasta. Tutkimukseni tuo esiin tutkijoiden tapoja toimia tutkimusaineistojen kanssa sekä tutkimusaineistojen aineistonhallintaan liittyviä ongelmia. Tutkimusaineistojen hallinnan kehittäminen on ajankohtainen aihe Suomessa, sillä tutkimusaineistojen, tietokantojen ja tilastojen saatavuutta on käsitelty monissa erilaisissa työryhmissä ja hankkeissa. Aineistonhallinnan kehittäminen on hyödyksi tutkimuksen edistämiselle ja sillä on myös taloudellisia ja poliittisia etuja. Aineistojen siirtyminen digitaaliseksi on muuttanut tutkimuksen luonnetta. Nykyään tutkimukseen kerättyä materiaalia ei käytetä pelkästään todistamaan yhden tutkimuksen hypoteeseja, vaan aineistoja käytetään myös uusien hypoteesien ja tutkimusten luomiseen. Tutkimukseni on toteutettu haastattelemalla Tampereen yliopiston tutkijoita. Menetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusta tekeviä tutkijoita. Tutkimuksessa selvisi, että kaiken kaikkiaan aineistonhallinta on monimuotoinen aihealue, johon liittyy useita osa-alueita ja näkökulmia. Tutkijoille oli osittain vaikea tunnistaa, mitä kaikkea aineistonhallintaan kuuluu, mutta toisaalta aineistonhallinta oli heille joiltain osin kuitenkin tuttua. Osalle tutkijoista oli kokemusta aineistonhallintasuunnitelman laatimisesta. Koska kaikille ei ollut aivan selvää, mitä aineistonhallintasuunnitelmaan tulisi sisällyttää, laadittiin suunnitelmat melko pintapuolisesti. Aineistonhallinnasta puhuttaessa tutkijoille tuli useimmiten mieleen tutkimusaineistojen arkistointi ja jatkokäyttö. Ongelmina nousivat esiin esimerkiksi yksityisyydensuojan turvaaminen etenkin laadullisten aineistojen arkistoinnin ja jatkokäytön osalta. Tutkimuksessa esiin nousseet aineistonhallintaan liittyvät ongelmat olivat pitkälti saman tyyppisiä kuin aiemmin tehdyssä tutkimuksessa.

Ville Isola, 2017. Fitnessurheilijoiden kehonkoostumus, lihaskoko ja hormonitasapaino kilpailudieetillä ja palautumisjaksolla. Liikuntabiologia, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Valmennus- ja testausoppi, pro gradu-tutkielma 95s. 2 liitettä. Fitness-lajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina räjähdysmäisesti. Aiheen suuresta kiinnostuksesta huolimatta tieteellistä tutkimusta fitnessurheilijan kilpailudieetistä tai sen palautumisjaksosta ei ole juurikaan saatavilla, lukuun ottamatta muutamia tapaustutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muuttuvatko fitnessurheilijoiden kehonkoostumus ja lihaskoko, lihasten voimantuotto sekä hormonitasapaino kilpailudieetin aikana ja sen jälkeisellä palautumisjaksolla. Tutkimuksessa oli mukana 27 naisfitnessurheilijaa, jotka kilpailivat Suomen Fitnessurheilu ry:n alaisissa kilpailuissa syksyllä 2015. Mittaukset järjestettiin ennen kilpailudieettiä, 20 viikon pituisen kilpailudieetin jälkeen (välimittaus) ja samanpituisen palautumisjakson jälkeen. Kontrolliryhmässä oli 23 tavoitteellisesti kuntosalilla harjoittelevaa naista ja heidän mittauksensa järjestettiin vastaavina ajankohtina kuin kilpailijoiden mittaukset. Mittausten välinen ajanjakso oli noin 20 viikkoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittavien kehonkoostumuksen muuttujia DXA:lla (Dual-energy X-ray Absorptiometry), bioimpedanssilla ja ihopoimumittauksilla. Lisäksi ultraäänellä mitattiin vastus lateralis –lihaksen poikkipinta-ala ja rasvamassan paksuus sekä olkavarren kolmipäisen ojentajalihaksen paksuus sekä rasvamassan paksuus. Verestä mitattiin testosteronin, estradiolin ja kortisolin paastopitoisuudet. Tutkittavien suorituskyvyn muuttujia tarkasteltiin mittaamalla maksimaalinen isometrinen voima penkkipunnerruslaitteessa ja jalkaprässissä sekä alaraajojen ojentajalihasten räjähtävää voimaa kevennyshypyllä. Lisäksi tutkittavien energiansaantia tutkittiin ruoka- ja aktiivisuuspäiväkirja-analyyseillä. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin kaksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) ja kahden ryhmän tai ajankohdan vertailut toteutettiin Holm-Bonferronikorjatuilla t-testeillä. Tutkimustulokset osoittivat, että kehonpaino laski dieettijakson aikana 64,3 (± 6,9) kg:sta 56,5 (± 5,3) kg:aan (p

Tässä työssä suunnitellaan yleiskäyttöinen mikroprosessori, joka toteutetaan FPGA:lle VHDL:llä. Nykyään on FPGA-piireille alkanut saada yhä enemmän niin kutsuttuja ”softcore”-prosessoreita. Tarkoitus on tutkia mitä tällaisen prosessorin suunnittelu alusta asti vaatii. Suunnittelun päätavoitteena on toteuttaa prosessorin arkkitehtuuri niin, että sitä on helppo muokata jälkikäteen. Tämä mahdollistaa, että prosessoria on nopea muokata sopimaan erilaisiin tehtäviin. Se on myös suunnittelun tärkein vaatimus. Prosessorin ensimmäinen versio suunnitellaan piirikaaviopohjaisella Logisim-simulaattorilla, jossa sitä on hyvä hahmotella ennen VHDL:llä tapahtuvaa lopullista toteutusta. Prosessoriin suunnitellaan ja toteutetaan VHDL:llä lisäksi PS/2-portti näppäimistöä varten sekä VGA-näytönohjain tekstin tulostamiseksi näytölle. Prosessorin testaamista varten suunnitellaan ja toteutetaan kontrolliohjelma, joka sisältää komentotulkin ja 18 suoritettavaa käskyä (ohjelmaa). Kontrolliohjelman ohjelmointia varten toteutetaan Python-ohjelmointikielellä assembler-kääntäjä. Tässä työssä tutustutaan myös avoimen lähdekoodin FPGA-laitteistosuunnitteluun keskittyvän OpenCores-sivuston prosessoritarjontaan. Tarkoitus on vertailla suunniteltua prosessoria sivuston prosessoreihin sekä miettiä hieman prosessorin jatkokehittelymahdollisuuksia. Pääpaino tässä työssä on kuitenkin prosessorin suunnittelussa ja toteutuksessa, jota tullaan käymään läpi erittäin tarkasti. Suunniteltuun prosessoriin on myös mahdollista tutustua osoitteessa: http://www.saunalahti.fi/~matisol/CPU/. The purpose of this Master’s thesis is to design and implement a general-purpose microprocessor in VHDL on FPGA. Nowadays, there are so called “softcore” microprocessors available for FPGAs. This thesis investigates how to design a softcore processor from scratch. The main goal is to design the processor architecture to be easily modified afterwards. This allows quick customizing of the processor for various tasks. That is also the most important design requirement. The first version of the processor is designed in Logisim circuit simulator which provides a working prototype before final implementation in VHDL. Other hardware designed and implemented in VHDL are a PS/2 port for keyboard and a VGA controller for displaying text on a screen. To test the processor a control program is implemented which includes a command prompt and 18 executable commands (programs). A Python-based assembler is also implemented to compile the control program. This thesis also investigates open source FPGA hardware development community OpenCores.org. The aim is to compare the implemented processor to other processors found from OpenCores and to think about some further development opportunities. The main focus however is in the processor design and implementation which is explained carefully in detail. Additionally, the designed processor can also be found at: http://www.saunalahti.fi/~matisol/CPU/.

Liikenneverkon kunnolla on suuri merkitys Suomen elinkeinoelämän kilpailukyvylle ja henkilöliikenteen sujuvuudelle. Tieverkon kunto on kuitenkin jo pitkään heikentynyt ja korjausvelan määrä kasvanut. Tienpidon rahoitustaso Suomessa on jo 1990-luvulta asti ollut liian pieni liikennesuoritteeseen nähden. Esimerkiksi Ruotsissa perusväylänpidon rahoitus on 2,5-kertainen Suomeen verrattuna. Nykyisellä tienpidon rahoitustasolla korjausvelan suuruus Suomessa jatkaa kasvuaan. Tässä työssä tutkittiin Lapin ELY-keskuksen toiminta-aluetta ja tienpidon nykytilannetta Lapissa. Lapissa välimatkat ovat pitkiä ja alue on harvaan asuttu, mutta elinkeinotoimintaa on kuitenkin joka puolella Lappia. Metsätaloutta, kaivostoimintaa ja matkailua harjoitetaan laajalti ympäri maakuntaa. Metsä- ja metalliteollisuuden tehtaat ovat sen sijaan keskittyneet Kemi-Tornion alueelle. Lapin ELY-keskuksen alueen erityispiirre on vilkas kansainvälinen liikenne, koska alue rajautuu Ruotsiin, Norjaan ja Venäjään. Tienpidon rahoitus Lapissa on vähentynyt viime vuosina. Tienpidon rahoituksen taso koko Pohjois-Suomessa on pienempi kuin muualla Barentsin alueella. Tienpidossa on jouduttu tinkimään erityisesti päällysteiden ylläpidosta. Käyttäjien tyytyväisyys Lapin teihin onkin viime vuosina laskenut. Tyytymättömyyttä aiheuttavat etenkin päällysteiden kunto ja talvihoidon taso. Tässä tutkimuksessa kehitettiin tienpidon rahoitukselle vaihtoehtoinen kohdistamismalli, jossa tienpidon toimenpiteitä kohdistetaan alueellisesti eri käyttäjäryhmien tarpeiden mukaan. Vaihtoehtoja tarkasteltiin tiekuljetusten, matkailuliikenteen ja arjen liikkumistarpeiden näkökulmista. Kehittämisvaihtoehdoissa esitetyt toimenpiteet liittyivät tiestön ajettavuuteen, koulu- ja työmatkojen sujuvuuteen, matkailun mukavuuteen ja liikenneturvallisuuteen. Kehitetyssä rahoituksen kohdentamisen mallissa voidaan ottaa tienpidon alueelliset ja paikalliset vaikutukset huomioon nykyistä paremmin. Mallin avulla ei kuitenkaan voida laskea tienpidon kokonaiskustannuksia, joten malli vaatii vielä kehittelyä. Kehitettyä mallia voidaan soveltaa myös muualla Suomessa. Erityisen hyvin malli soveltuu muille harvaan asutuille alueille.

31 s. + 6 s. liitteitä Syrjäytymisestä selviytymiseen Suomessa -tutkimushankkeessa kerättiin kolme laadullista seuranta-aineistoa. Ensimmäinen osa koostuu Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun 134 kirjoituksesta vuodelta 2006 ja samojen henkilöiden uusista kirjoituksista vuodelta 2012. Yhteensä kirjoituksia on 268. Toisen kokonaisuuden muodostavat saman kirjoituskilpailun 13 kirjoitusta vuodelta 2006 ja samojen henkilöiden haastattelut vuodelta 2012. Nämä kaksi kokonaisuutta on arkistoitu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon. Kolmas aineisto koostuu diakoniarahaston avustushakemuksista joko vuodelta 2007 tai 2008 sekä näiden perusteella vuonna 2012 kerätyistä kahdestakymmenestä haastattelusta. Aineiston avulla tutkitaan ihmisten prosessinomaista selviytymistä köyhyydessä ja köyhyydestä. Sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa selviytymisen käsitteellä ei ole systemaattista ja vakiintunutta sisältöä. Käsittelemme selviytymisen käsitteen erilaisia lähestymistapoja, kuten selviytymistä yksilön ominaisuutena ja toimintakykynä ja esittelemme aiheesta tehtyä aiempaa tutkimusta. Käymme sitten läpi aineiston keruuta ja siihen liittyviä valintoja sekä pohdimme aineiston pätevyyttä ja tutkimusetiikkaa. Syrjäytymisestä selviytymiseen Suomessa -aineiston esittely on suunnattu pääasiassa seuranta-aineistoa käyttäville tutkijoille.

In both Russia and Finland, at the turn of the 21st century, there was a considerable amount of concern about too low domestic fertility. This concern was not, however, expressed in the same way in these two countries. The differences in participants and in the emphasis of the discussion were remarkable. In this doctoral thesis we study the relationship between gender and citizenship in Russian and Finnish fertility rhetorics. The study shows that Russian and Finnish demographic policies can be an island of nationalism in a globalizing world and that from a demographic point of view, traditional national state citizenship is still going strong. The study is based on the contents analysis and the rhetoric analysis of Russian and Finnish population policy documents. Fertility rhetorics in Russia and Finland are contrasted with respect to the contents of fertility concern, underlying values and the subjects of fertility policy as well as gender. The study consists of five articles and a summary. In three articles, I take a look at Russian fertility discourse, in one of them at the Finnish one and in one at both. The study answers the question what is written about when the topic is fertility. What is the role of fertility in demographic policy and what means of persuasion are used in fertility rhetorics? I try to clarify what kind of relationship between the citizens and the state the rhetoric implies and how this relationship is determined on the basis of gender. The ways in which Russian and Finnish rhetorics dealt with fertility differed from each other a great deal. In Russia the focus was on explaining the reasons for low fertility and solutions to it were sought in policy. In Finland, the focus was on such solutions that could mitigate the negative impacts of low birth rates. The way in which low fertility is conceptualized would seem to have an impact on the direction taken in the implements of policies. In Russia they were building a policy whose aim was to boost fertility by stressing the importance of traditional family values, mental and spiritual values and citizens ́ duty to reproduce. In Finland, demographic policy was redefined so that it would not be as obliging as it was in past. The aim of Finnish demographic policy was to make the population structure younger and to balance the public economy. A higher fertility was aimed at but without clearpronatalistic emphasis. Instead of stressing citizens ́ duty to reproduce, the right to reproduce was emphasized. The underlying values of Finnish demographic policy were fairness, equality and a positive view of children. Gender differences were stressed in Russia in the 21st century and thus the subject of demographic policy was the woman. Men were not viewed as reproductive citizens. In Finland, the reproductive rhetoric was almost gender-neutral and its demographic subject was the productive worker and the taxpayer. In Finland men have gradually started to be documented as reproductive citizens. Venäjällä ja Suomessa vallitsi 2000-luvun taitteessa huoli liian alhaisesta syntyvyydestä. Huoli ei kuitenkaan saanut samanlaista ilmiasua, vaan maiden väliset erot keskustelijoissa ja painotuksissa olivat huomattavia. Väitöskirjassa tutkitaan sukupuolen ja kansalaisuuden suhdetta Venäjän ja Suomen syntyvyysretoriikassa. Tutkimus osoittaa, että Venäjän ja Suomen väestöpolitiikka on nationalismin saareke globalisoituvassa maailmassa, ja että väestöpoliittisessa mielessä perinteisellä kansallisvaltiokansalaisuudella on edelleen vahva asema. Tutkimus perustuu Venäjän ja Suomen väestöpoliittisten asiakirjojen sisällönanalyysiin ja retoriikan analyysiin. Syntyvyyden retoriikkaa Venäjällä ja Suomessa kontrastoidaan syntyvyyshuolen sisällön, tausta-arvojen ja syntyvyyspolitiikan subjektien ja sukupuolen mukaan. Tutkimus koostuu viidestä artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Kolmessa artikkelissa tarkastellaan venäläistä syntyvyyskeskustelua, yhdessä suomalaista ja yhdessä molempia maita. Tutkimus vastaa kysymykseen siitä, mistä kirjoitetaan, kun kirjoitetaan syntyvyydestä. Miten syntyvyys sijoittuu väestöpolitiikkaan ja mitä vakuuttelun keinoja syntyvyyden retoriikassa käytetään? Minkälaisia kansalaisen ja valtion välisiä suhteita retoriikka luo, ja miten nämä suhteet määrittyvät sukupuolen mukaan. Venäläisen ja suomalaisen retoriikan tavat jäsentää syntyvyyttä poikkesivat toisistaan. Venäjällä keskityttiin selittämään alhaisen syntyvyyden syitä ja etsittiin niihin ratkaisua politiikasta. Suomessa huomio oli sellaisissa ratkaisuissa, jotka tasoittaisivat alhaisen syntyvyyden kielteisiä seurauksia tulevaisuudessa. Se, miten alhaista syntyvyyttä jäsennetään, näyttäisi vaikuttavan politiikan suuntaan. Venäjällä politiikka tähtää syntyvyyden nostamiseen pronatalistisin keinoin korostamalla perinteisiä perhearvoja, henkisiä ja hengellisiä arvoja sekä lisääntymisen velvollisuutta. Suomessa väestöpolitiikkaa määriteltiin uusiksi, jotta se ei olisi ollut yhtä velvoittavaa kuin se on historiallisesti ollut. Suomalaisen väestöpolitiikan tavoitteena oli ikärakenteen nuorentaminen ja talouden tasapainottaminen. Korkeampaa syntyvyyttä tavoiteltiin, mutta ei selkeän pronatalistisesti. Velvollisuuksien sijaan painotettiin lisääntymisoikeuksia. Suomalaisen väestöpolitiikan tausta-arvoina olivat oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja lapsimyönteisyys. Venäjällä sukupuolieroa korostettiin. Siksi väestöpolitiikan subjekti oli nainen/äiti. Miehelle ei tarjottu reproduktiivista kansalaisuutta. Suomessa retoriikka oli lähes sukupuolineutraalia, ja sen väestöpoliittinen subjekti oli tuottava työntekijä ja veronmaksaja. Suomessa miestä kirjoitetaan lisääntyväksi kansalaiseksi.

Vasta-aineisiin perustuvat lääkkeet ovat vakiinnuttaneet asemansa syövän hoidossa viimeisen vuosikymmenen aikana. Ensimmäisen sukupolven vasta-ainelääkkeiden teho perustuu niiden kykyyn tunnistaa syöpäsolu (täsmälääkeperiaate), hidastaa solukasvun viestintää ja aktivoida puolustusvaste. Toisen polven vasta-ainelääkkeiden teho perustuu niihin konjugoituihin solunsalpaajiin, jotka aktivoituvat tunkeuduttuaan syöpäsoluun. Rintasyövän hoidossa käytettävistä ensimmäisen polven vasta-ainelääkkeistä käyttöön on vakiintunut trastutsumabi. Trastutsumabista on hiljattain kehitetty uusi johdos, trastutsumabi-DM1, joka on ensimmäinen rintasyövän hoitokokeissa oleva vasta-ainekonjugaatti. Sen teho perustuu sekä trastutsumabin vaikutukseen vasta-aineena että sen syöpäsolun sisälle kuljettamaan ja siellä aktivoituvaan DM1-solunsalpaajaan. Julkaistut alustavat kliiniset tulokset ovat lupaavia. Vasta-aineisiin konjugoituja solunsalpaajia on kehitteillä monen eri syöpätyypin hoitoon.

Etnografisessa tutkimuksessa kuvataan perheen arkea, kun siinä on 0–10-vuotias ihoatoopikkolapsi. Aineistot kerättiin perheitä (n=7) haastattelemalla (n=24) ja havainnoimalla. Lääkärin arvioimana tutkimukseen osallistuneiden lasten atooppinen ihottuma oli kohtalainen tai vaikea. Lapsen pitkäaikainen ihottuma ja sen päivästä toiseen jatkuva hoitaminen koetaan ajoittain epätoivoiseksi. Toisaalta tieto, että ihottuma lievittyy lapsen kasvaessa, antaa toivoa ja auttaa perheitä jaksamaan. Yksilöllisesti lapsen tilanteeseen ja perheen arkipäivään kohdentunut tieto on välttämätöntä perheen hyvinvoinnin ja arjen sujumisen kannalta. Toisaalta yhtä tärkeää on perheen tukeminen hyväksymään lapsen pitkäaikaissairaus ja löytämään itse keinoja oman elämänlaatunsa parantamiseksi.

Artikkelin tarkoituksena on kuvata vaikeavammaisten lasten vanhempien ja lapsia hoitavien ammattihenkilöiden näkemyksiä moniammatillisen perhetyön esteistä sekä toiminnan kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä. Kehittämis- ja tutkimustyö toteutettiin toimintatutkimuksena vuosina 2000 – 2003 päiväkodin erityisryhmässä ja siihen osallistui sekä päivähoidon että terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Tutkimusaineistot kerättiin teemahaastatteluilla. Ne analysoitiin sisällön analyysilla käyttäen QSR Nvivo -tietokoneohjelmaa. Tulosten mukaan moniammatillisen perhetyön esteenä oli tiedon, tasa-arvon ja keskustelun puute sekä toiminnan pirstaleisuus. Toiminnan kehittymiseen vaikuttivat positiivinen asennoituminen, joka ilmeni myönteisenä ilmapiirinä ja muutosmyönteisyytenä, ja keskusteleva kulttuuri, joka ilmeni keskustelutaitona ja tietoisuutena asioista. Tutkimuksessa on tuotettu tietoa moniammatillisen perhetyön esteistä ja toiminnan kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillista yhteistyötä ja perhetyötä ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan koronaepidemian ja sen rajoittamistoimien välittömiä vaikutuksia yksinäisyyden tunteen lisääntymiseen ja yksinäisyyden yleisyyttä 18–34-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla helmi-maaliskuussa 2021. Tutkimuksessa selvitetään psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä yksinäisyyden kokemukseen korkeakouluopiskelijoilla. Osana psyykkisen hyvinvoinnin suojatekijöitä tarkastellaan sosiaalisten verkostojen mahdollista roolia yksinäisyyden ja psyykkisen kuormittuneisuuden välisessä yhteydessä. peerReviewed

Patologian laboratoriossa kudosnäyte käy läpi monivaiheisen prosessin. Esikäsittelyvaiheessa kudosnäytteestä leikataan tarvittaessa pienempiä paloja, jotka päätyvät lopulta näytelaseiksi ja mikroskoopilla katseltaviksi. Useissa suomalaisissa patologian laboratorioissa käytetään yhä alkeellisia työkaluja kudosnäytteen esikäsittelyvaiheen dokumentointiin. Yleensä tämä tarkoittaa kaaviokuvan piirtämistä sanallisten kuvausten lisäksi. Tällainen dokumentaatio on parhaimmillaankin epätarkka ja samanlaisen näytteen dokumentaatiossa on suuria eroja henkilöiden ja organisaatioiden välillä. 2000-luvulla digitalisoituminen on toden teolla alkanut myös patologian alalla ja erityisesti virtuaalimikroskopia, eli näytelasien digitointi ja katseleminen verkon yli yleistyy nopeasti. Myös siirtymä digitaalisiin esikäsittelyvaiheen kuvausjärjestelmiin on käynnissä. Tässä diplomityössä käsitellään kuvausjärjestelmän kehittämistä kudosnäytteen esikäsittelyvaiheen digitaalista kuvaamista ja dokumentointia varten käyttäen kuluttajaelektroniikkaa ja UWP-sovelluskehitysalustaa. Sovellus toteutetaan hybridisovelluksena, eli web-tekniikoita käyttäen, mutta käärittynä natiivisovellukseen. Projektin aikana arvoioidaan UWP-sovelluskehitysalustan ja yleisesti hybridisovellus-lähestymistavan soveltuvuutta kuvausjärjestelmän toteutukseen. Työn lopputuloksena todetaan, että esikäsittelyvaiheen kuvausjärjestelmän toteuttaminen kuluttajaelektroniikasta on mahdollista, vaikka käyttökokemus ei ole kaikilta osin ihanteellinen. Järjestelmän hyviä puolia ovat kuvien laatu ja annotaatiotyökalut, mutta kameran WiFi-yhteyden takia viiveet esimerkiksi kuvan ottamisessa kasvavat toisinaan liian suuriksi. Projektin sivutuotteena syntyi myös kuvausjärjestelmä ruumiinavausten dokumentoimista varten, jonka toteutuksessa kameraongelmista päästiin eroon, koska WiFi-yhteyttä ei käytetty. Järjestelmä soveltui hyvin hybridisovelluksena toteutettavaksi. Olemassaolevaa web-ohjelmointiosaamista pystyttiin hyödyntämään, eikä toteutuksen aikana havaittu suorituskykyongelmia, jotka olisivat johtuneet lähestymistavasta. UWP-ympäristö web-tekniikoiden kanssa todettiin ongelmalliseksi projektin aikana vastaan tulleiden suoritus- ja kehitysympäristöjen ongelmien vuoksi. Visual Studio -kehitysympäristö ei soveltunut erityisen hyvin web-tekniikoiden kanssa käytettäväksi ja sen toiminta oli epävakaata. Lisäksi Windows-käyttöjärjestelmän päivitykset toivat esiin sovelluksen suoritusympäristön bugeja, jotka rikkoivat sovelluksen.

According to the law patients have a right to good care and the care has to be of a high level, safe and evidence based. Medication has been found to be a nursing procedure that is associated with many risks. It has been documented that mistakes occur even in every fifth medication event. All Finnish nurses have been trained to carry out advanced medication and iv-therapy, and it is the nurses who are the main administrators of medication in the health care units. For these reasons nurses’ medication competence is important. The constant development of medical treatment increases the demands of nurses’ competence in medication. The aim of the study was to describe and to explain the medication competence of nurses assessed by themselves and according to theoretical and online exams. The aim was to describe the nurses’ perceptions of the verification process of medication competence and e-learning as the method for verification. The quantitative data of the study consisted of 692 nurses’ self-assessment of medication competence and of 2479 nurses’ results on theoretical and drug calculation exams. The qualitative data consisted of 342 nurses’ perceptions of the verification and e-learning. In the theoretical exam the nurses had 84,9% correct answers while the required level to pass was 75%. The nurses themselves considered their medication competence to be good. Challenges were found most in the areas of anatomy, physiology and pharmacology, and in reading of professional and scholarly literature. About 5% of the nurses had persistent problems in the drug calculations. Diluting and solution calculations were the most challenging ones. The nurses who had taken the online course considered their medication competence better than the other nurses. The ones who regularly administer advanced medication and iv-therapy in their daily work considered their medication competence better than the other nurses. The nurses accepted the verification process of medication competence, and e-learning was considered a sound teaching method. Some of the nurses criticised the present model of verification and they wished for verification that is better targeted to their daily duties. In addition to e-learning they wished for other teaching methods. A nationally and even internationally standardised model needs to be developed for verification of nurses’ medication competence. Tiivistelmä Potilailla on lain mukaan oikeus hyvään hoitoon, ja hoidon tulee olla korkeatasoista, turvallista ja näyttöön perustuvaa. Lääkehoito on todettu riskialttiiksi tehtäväksi. Jopa joka viidennessä lääkitystapahtumassa on havaittu tapahtuvan virheitä. Kaikki suomalaiset sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksen vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen, ja sairaanhoitajat ovatkin terveydenhuollon toimintayksiköissä keskeisiä lääkehoidon toteuttajia. Näistä syistä sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on tärkeää. Lääkehoidon jatkuva kehittyminen lisää sairaanhoitajien osaamisen vaatimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutentin perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kuvata sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta osaamisen varmistamisen menetelmänä. Tutkimuksen määrällinen aineisto koostui 692 sairaanhoitajan lääkehoidon osaamisen itsearvioinnista ja 2 479 sairaanhoitajan teoria- ja lääkelaskutentin tuloksista. Laadullinen aineisto perustui 342 sairaanhoitajan käsityksiin lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta. Teoriatentissä sairaanhoitajat saivat 84,9 % kysymyksistä oikein, kun hyväksyttyyn suoritukseen vaadittiin 75 % oikein. Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisensa hyväksi. Anatomian, fysiologian ja farmakologian tiedoissa sekä ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemisessa oli eniten haasteita. Lääkelaskuissa toistuvia ongelmia oli n. 5 %:lla vastaajista. Haastavimpia olivat infuusioihin ja laimennoksiin liittyvät laskut. Lääkehoidon verkkokurssin käyneet arvioivat osaamisensa paremmaksi kuin muut vastaajat. Säännöllisesti työssään vaativaa neste- ja lääkehoitoa toteuttavat arvioivat lääkehoidon osaamisensa muita paremmiksi. Sairaanhoitajat hyväksyivät lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin, ja verkkokurssi oli heidän käsitystensä mukaan toimiva opetusmenetelmä. Osa sairaanhoitajista kritisoi nykyistä osaamisen varmistamisen mallia ja he toivoivat enemmän työtehtäviin kohdennettua osaamisen varmistamista. Verkko-oppimisen rinnalle toivottiin muita opetusmenetelmiä. Lääkehoidon osaamisen varmistamisesta tulisi jatkossa kehittää kansallisesti yhtenäinen ja jopa kansainvälinen malli.

There are multiple factors simultaneously affecting speech perception in elderly people. These factors include hearing acuity, aging of the auditory system, and changes in both perception and cognitive processes, all of which can interfere with speech comprehension, especially in cognitively demanding situations. The aim of this study is to clarify which factors influence the use of an automatic phone service system designed for elderly (N = 36) people. More specifically, the aim is to investigate whether it is the factors connected to the system itself or the factors connected to the elderly users and their actions with the system that are the most crucial for using the system successfully. Both quantitative and qualitative methods are used in the study. There were four people who performed as speakers in the system. Analysis of the prosodic features of their speech was performed using acoustic analysis software. The variables connected to the elderly participants (n = 30) were investigated using interviews, pure-tone and speech audiometric tests, the Mini-Mental State Examination test (MMSE), and the Token Test for speech comprehension. Statistical analyses were used to explore whether there was a statistical connection between the acoustic measurements or the variables connected to participants themselves and their performance in usability test situation. In addition, the elderly participants’ actions in the test situation were observed using a material-based, qualitative video-analysis. The individuals who performed as speakers in the system were observed to use features of elderspeak in their speech. However, these speaker characteristics had little effect on the participants’ performance in the tasks. It was the voice-menu that contained the most semantically complex text structure that proved to be the most difficult for participants. Both low scores in the Token test and poor word recognition were connected to poor performance in the tasks. It was found based on the qualitative analysis that in addition to speech comprehension, there were other cognitive processes that were important for completing the tasks successfully, i.e. remembering the instructions given (memory), and the ability to direct, divide and maintain attention during the tasks. Poor performance in the tasks and in the Token Test, as well as problems in executive functions observed in the test situation, were found to be factors predicting dropping out of the next phase of the study the following year. Qualitative analysis of language use in cognitively demanding situations can be used in evaluation of high-level language performance. It may be useful for detecting mild changes in language skills that can be symptomatic of early stages of memory disorders. The results of this study can also be utilized when designing voice-based interfaces. In addition, it is important to consider both advantages and disadvantages of using elderspeak in the fields of nursing and speech therapy. Tiivistelmä Ikääntyvien ihmisten puheen vastaanotossa vaikuttavat samanaikaisesti monet tekijät: kuulokyky, auditiivisen järjestelmän ikääntymismuutokset sekä havaintotoimintojen ja kognitiivisten toimintojen muutokset. Nämä voivat vaikeuttaa puheen ymmärtämistä erityisesti kognitiivisesti vaativassa tilanteessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ikääntyneille osallistujille (N = 36) suunnitellun automaattisen puhelinpalvelujärjestelmän käyttöön liittyviä tekijöitä. Tavoitteena on selvittää se, missä määrin toisaalta kokeiltuun järjestelmään liittyvät tekijät ja toisaalta käyttäjien ominaisuudet sekä heidän toimintansa tutkimustilanteessa olivat yhteydessä järjestelmän menestykselliseen käyttöön. Tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Järjestelmässä kokeiltiin neljän eri puhujan äänillä nauhoitettuja toimintaohjeita. Heidän puheensa prosodisia piirteitä analysoitiin äänen ja puheen analyysiohjelmilla. Ikääntyneisiin osallistujiin (n = 30) liittyviä muuttujia tutkittiin haastattelulla, kuulon tutkimuksilla (äänesaudiometria ja puheaudiometria), kognitiivisella seulontatestillä (Mini-mental state examination = MMSE) ja puheen ymmärtämistä mittaavalla Token-testillä. Mittaustulosten ja muuttujien yhteyttä tehtävistä suoriutumiseen tarkasteltiin tilastollisesti. Osallistujien toimintaa havainnoitiin järjestelmän käyttötilanteessa aineistolähtöisellä laadullisella videoanalyysillä. Järjestelmän puhujilla havaittiin ikääntyneille suunnatun puheen piirteitä. Tehtävistä suoriutuminen oli kuitenkin hyvin samanlaista puhujasta riippumatta. Semanttisesti monimutkaisin tekstivalikko oli osallistujille vaikein äänite. Matala Token-testin pistemäärä ja heikko puheen tunnistuskyky liittyivät heikkoon tehtävistä suoriutumiseen. Laadullisen analyysin perusteella puheen ymmärtämisen ohella keskeisiä kognitiivisia prosesseja tehtävissä menestymisen kannalta olivat seuraavat: ohjeiden muistaminen, huomion suuntaaminen, jakaminen ja ylläpito. Heikko suoriutuminen tehtävissä ja Token-testissä sekä tutkimustilanteessa havaitut toiminnan ohjauksen ongelmat ennustivat toisesta tutkimusvaiheesta poisjääntiä seuraavana vuonna. Kognitiivisesti vaativista kielen käyttötilanteista tehtävillä laadullisilla analyyseilla voidaan arvioida monimutkaisia kielellis-kognitiivisia toimintoja ja löytää mahdollisesti alkaviin muistisairauksiin liittyviä lieviä kielellisiä muutoksia. Tuloksia voidaan hyödyntää ääneen perustuvien käyttöliittymien suunnittelussa. Ikääntyneille suunnatun puheen etuja ja haittoja on tärkeää pohtia myös hoitotyön ja puheterapian näkökulmasta.

The purpose of the study was to describe and analyse the leadership styles of nurse managers as part of the leadership culture in health centre wards. The aim was to produce scientific knowledge about nurse managers’ leadership styles and the factors affecting them, and about the sufficiency of their leadership style knowledge and skills. The study was conducted using a mixed method approach. In the first phase, the leadership styles of nurse managers were examined systematically with the aid of a literature review. The material consisted of 45 scientific articles that focused on or touched upon leadership styles. The approach in the second phase of the study was qualitative. Data were collected from nurse managers (n = 13), nurse directors (n = 10) and nursing staff (n = 11) using themed interviews. The data were analysed using inductive content analysis. The approach in the third phase was quantitative. Data were collected from nurse managers (n = 252) in health centre wards using questionnaires. The data were collected using a stratified sample based on the number of nurse managers in the health centres. The data were analysed with descriptive statistics. The results indicated that nurse managers’ leadership styles were influenced by the flow of information, organisational values, previous supervisors, nurse managers’ training and values, the staff working under the nurse managers and collaboration. The nurse managers reported using four resonant leadership styles: visionary, coaching, affiliate and democratic leadership style, while commanding leaderhsip was used among dissonant styles. According to nurse directors and nursing staff, nurse managers also used isolating leadership style. Leadership styles affected collaboration, staff well-being and commitment to work, the operation of the work unit and development work as well as the atmosphere within the organisation. Nurse managers reported visionary leadership style as the most important and isolating leadership style as the least important leadership style. Through self-reflection, nurse managers could increase their knowledge on the use of different leadership styles and their effects and use them in an appropriate manner. Leadership styles where employees are seen as having a participatory and active role have become increasingly more common. Resonant leadership styles have a positive impact on staff work satisfaction, professional development and staff retention. These factors have a positive effect on the quality of patient care. The information generated by the study may be utilised in basic, continued and further nursing education. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida, mitä ovat hoitotyön osastonhoitajien johtamistyylit osana johtamiskulttuuria terveyskeskusten vuodeosastoilla. Tavoitteena oli tuottaa tieteellistä tietoa osastonhoitajien käyttämistä johtamistyyleistä ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä heidän johtamistyylitietojensa ja -taitojensa riittävyydestä. Tutkimuksessa on käytetty monimenetelmällistä tutkimusmenetelmää. Ensimmäisessä vaiheessa hoitotyön johtajien johtamistyylejä tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineisto koostui 45 johtamistyylejä käsittelevästä tai niitä sivuavasta tieteellisestä julkaisusta. Toisen vaiheen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja aineistot kerättiin osastonhoitajilta (n = 13), ylihoitajilta (n = 10) ja hoitohenkilökunnalta (n = 11) teemahaastatteluilla. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Kolmannen vaiheen lähestymistapa oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin kyselylomakkeilla terveyskeskusten vuodeosastojen osastonhoitajilta (n = 252). Aineisto kerättiin käyttäen ositettua otantaa terveyskeskusten osastonhoitajalukumäärittäin. Aineisto analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmillä. Tulosten mukaan osastonhoitajien johtamistyyleihin vaikuttivat tiedonkulku, organisaation arvot, aiemmat esimiehet, osastonhoitajien koulutus ja arvot, osastonhoitajien alaiset työntekijät sekä yhteistyö. Osastonhoitajat kuvasivat käyttävänsä neljää resonoivaa johtamistyyliä, jotka olivat visionäärinen, valmentava, välittävä ja demokraattinen, kun taas ei- resonoivista johtamistyyleistä he käyttivät komentavaa johtamistyyliä. Ylihoitajien ja henkilökunnan mukaan osastonhoitajat käyttivät myös eristäytyvää johtamistyyliä. Johtamistyylit vaikuttivat yhteistyöhön, työntekijöiden työhyvinvointiin ja sitoutumiseen, työyksikön toimintaan ja kehittämistyöhön sekä organisaation ilmapiiriin. Tärkeimpänä johtamistyylinä osastonhoitajat raportoivat visionäärisen ja vähiten tärkeänä eristäytyvän. Itsereflektion kautta osastonhoitajat voisivat vahvistaa tietojaan eri johtamistyylien käytöstä ja niiden vaikutuksista sekä käyttää niitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Johtamistyylit, joissa työntekijät nähdään osallistuvassa ja aktiivisessa roolissa, ovat yleistyneet. Resonoivat johtamistyylit vaikuttavat positiivisesti työntekijöiden työtyytyväisyyteen, ammatilliseen kehittymiseen ja työssä pysymiseen. Nämä tekijät vaikuttavat potilaiden hoidon laatuun myönteisesti. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

The purpose of this study was to develop the patient classification at the Oulu University Hospital, establish the validity and reliability of the patient classification from the perspective of nursing care quality standards. The data were collected at the Oulu University Hospital through the use of content experts judgements (n=36) and by gathering inter-rater classifications (n=8129), by nursing care activity study (n=17599), focus-group interviews (n=8) and through the international literature review. Data were analyzed and described using Excel and SPSS programs and data driven content analysis. The inter-rater reliability was tested using per cent agreement, weighted per cent agreement, Gronbach’s alfa correlation coefficient, Phi correlation coefficient, ICC-(intraclass-coefficient) and Kappa coefficient. Associations between the variables in the amount of time spent with various activities were tested using chi-square test within and between medical and surgical wards. There was notable consensus among the experts showing that the items and categories of Oulu patient classification represented the known content of nursing care at the wards of the Oulu University Hospital. The agreement and the weighted agreement provided evidence of an acceptable level of agreement concerning the intensity of nursing care. Nurses performed inter-rater classifications regularly. The agreement between raters had approved during the study at many wards. However, the agreement between raters had also declined at some wards. The declining trend of inter-rater classifications showed problems in the consistent patient classification. The problems may due to changes of the environment affecting nursing care. Nurses performed most of their time with medication and patient physical nursing care activities. The nursing personnel spent least of their time with emotional support and guidance. The indirect nursing care activities consisted of charting and reporting. The study results indicate that the nurses do not use the patient classification for matching caregiver skills and patients or for anticipating the workload shift-by-shift. There are problems with using Oulu-patient classification for classifying the nursing care provided if the patient classification does not account the patients’ actual individual needs for nursing care. The basic question is does the nursing care provided respond to patients’ actual individual needs. If it does not, the patient classification does not quarantee high quality of nursing care. If it is possible to prove that the nursing care provided respond to patients’ individual needs, the patient classification information can be used in staffing and nursing cost accounting. The information obtained from the study can be used to assure the quality of nursing processes based on individual needs of the patients. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä oli kehittää hoitoisuusluokitus Oulun yliopistolliseen sairaalaan, arvioida hoitoisuusluokituksen luotettavuus hoitoisuuden mittaamiseen ja arvioida hoitoisuusluokitus hoitotyön laatuvaatimusten näkökulmasta. Tutkimusaineistot kerättiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa asiantuntija-arvioinneilla (n=36) ja rinnakkainluokituksilla (n=8129), ajanhavainnoinnilla (n=17599), ryhmähaastattelulla (n=8) ja kansainvälisellä kirjallisuuskatsauksella. Aineistojen analyysissa käytettiin Excel- ja SPSS-ohjelmistoja sekä sisällön analyysiä. Luokitusten vastaavuuden testaamisessa käytettiin yksimielisyysindeksiä, painotettua yksimielisyysprosenttia, yksisuuntaista varianssianalyysia (ANOVA), Cronbachin alfaa, Phin korrelaatiota, ICC- (intraclass-coefficient) kerrointa ja Kappa-tunnuslukua. Khiin neliön testiä käytettiin osoittamaan eroja sairaanhoitajien ajankäytössä kirurgisten ja sisätautien osastojen välillä. Oulu-hoitoisuusluokitus kattoi hoitotyön sisällön vuodeosastopotilaan hoidossa yliopistosairaalassa tutkimuksen lähtötilanteessa hyvin ja vastasi näkemystä hoitotyöstä. Rinnakkainluokituksia tehtiin säännöllisesti. Useilla osastoilla luokitusten välinen vastaavuus oli kehittynyt parempaan suuntaan tutkimusaikana. Luokitusten välinen vastaavuus oli toisaalta heikentynyt joillakin osastoilla. Tulosten aleneva trendi monilla osastoilla osoitti ongelmia luokituksen yhtenäisessä käytössä. Ongelmat voivat johtua ainakin osittain muutoksista toimintaympäristössä ja niiden vaikutuksesta hoitotyöhön. Eniten hoitohenkilökunnan aikaa kului lääkehoidon ja fyysisen hoidon toteuttamiseen. Vähiten aikaa käytettiin potilaan psyykkiseen tukemiseen ja potilaan ohjaukseen. Välillisessä hoitotyössä kaikilla osastoilla eniten aikaa käytettiin potilaan hoidon suunnitteluun ja raportointiin. Tulosten perusteella näytti kuitenkin siltä, että luokitusta ei hyödynnetty työvuoroittain päivittäin osaamisen kohdentamisessa tai työkuormituksen ennakoimisessa. Oulu-hoitoisuusluokituksen käyttäminen toteutuneen hoitotyön luokittelussa oli ongelmallista, jos luokitus ei ottanut huomioon potilaan yksilöllisiä hoitotyön tarpeita. Olennainen kysymys on, vastasiko toteutunut hoito potilaiden todellisia yksilöllisiä tarpeita. Jos toteutunut hoito on vastannut potilaiden yksilöllisiä tarpeita, on hoitoisuusluokitustietoja voitu käyttää myös henkilöstösuunnittelussa ja kustannusten selvittämisessä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää potilaan yksilöllisen ja tarpeenmukaisen hoitotyön kehittämisessä.

The aim of the study was to search for, analyse and describe the visions of the future of representatives of the baby boom generation in Northern Finland concerning their own ageing, the factors affecting their well-being and their social and health care services. Visions of the future are based on views charted in two phases in accordance with qualitative driven mixed method research methodology. The material consisting of narratives describing future visions (n = 39) was collected using the method of empathy-based stories. Analysis of themes revealed three main themes in the narratives: 1. ageing as a subjective and social experience, 2. factors contributing to well-being from the viewpoint of life control and the environment and 3. social and health care services from the viewpoint of operational environments and resources. The material for the second phase was collected with the aid of a questionnaire drawn up based on the results of phase 1 (n = 405). The material was analysed using multivariate methods: main component analysis, K-means Kluster analysis and correspondence analysis. According to the results, ageing consists of subjective and social experience associated with adaptation, resignation and opening up of new possibilities. An existential experience about life, active self-care and a sense of community based on different networks seemed to have increased. Three future scenarios of the role of senior citizens emerged: seniors as objects of actions, as active, participating actors and as actors in their immediate community. A sense of life control, which was associated with the social, physical and symbolical factors of the environment, was seen as a source of well-being in the future. The operational environments and resources of service and support providers made up three categories: public social services and support from the immediate community, varied service networks and support from the immediate community in a wider sense, as well as public health care services and self-help. It was considered both desirable and likely that future services would comprise pre-emptive, versatile and technology-aided service combinations as well as family- and community-based housing services. The information provided by the study contributes to and expands the social, health-policy and nursing science knowledge base. The information may be utilised as basis for planning, decision-making and operation among professionals, NGOs and political decision-makers working with the elderly. Gerontological nursing science research and practical nursing can obtain information about future clients of elderly care services and the operating environments and resources of nursing. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä, analysoida ja kuvata millaisia tulevaisuudenkuvia pohjoissuomalaisilla suurten ikäluokkien edustajilla on ikääntymisestään, hyvinvointiinsa vaikuttavista tekijöistä ja sosiaali- ja terveyspalveluistaan. Tulevaisuudenkuvat perustuvat näkemystietoon, jota on kartoitettu laadullisesti ohjautuvan monimenetelmällisen tutkimusperinteen mukaisesti kahdessa vaiheessa. Tulevaisuustarinoista (n = 39) koostuva aineisto kerättiin eläytymismenetelmän avulla. Teemoitteluanalyysi tuotti tarinoista kolme pääteemaa: 1. ikääntyminen subjektiivisena ja sosiaalisena kokemuksena, 2. hyvinvointia tuottavat tekijät elämänhallinnan ja ympäristön näkökulmasta ja 3. sosiaali- ja terveyspalvelut toimintaympäristöjen ja resurssien näkökulmasta. Toisen vaiheen aineisto kerättiin 1. vaiheen tuottamien tulosten pohjalta laaditulla kyselylomakkeella (n = 405). Aineisto analysoitiin monimuuttujamenetelmillä: pääkomponenttianalyysilla, K-means Kluster -analyysilla sekä korrespondenssianalyysilla. Tulosten mukaan ikääntyminen muodostuu subjektiivisesta ja sosiaalisesta kokemuksesta, johon liittyy sopeutumista, luopumista sekä uusien mahdollisuuksien avautumista. Eksistentiaalinen kokemus elämästä, aktiivinen itsestä huolenpito ja erilaisista verkostoista syntynyt yhteisöllisyys näyttivät lisääntyneen. Ikäihmisen roolista muodostui kolme tulevaisuudenkuvaa: ikäihminen toiminnan kohteena, aktiivisena osallistuvana toimijana ja lähiyhteisönsä toimijana. Hyvinvointia tulevaisuudessa tuottivat kokemus elämänhallinnasta, joka oli yhteydessä ympäristön sosiaalisten, fyysisten ja symbolisten tekijöiden kanssa. Palveluiden ja tuen tuottajien toimintaympäristöistä ja resursseista muodostui kolme tyyppiä: yhteiskuntavastuiset palvelut ja suppeiden lähiyhteisöjen tuki, monipuoliset palveluverkostot ja laaja-alaisten lähiyhteisöjen tuki sekä julkiset terveyspalvelut ja oma-apu. Toivottavana ja todennäköisenä pidettiin, että tulevaisuuden palvelut sisältävät ennakoivia, monipuolisia ja teknologia-avusteisia palvelukombinaatioita sekä perhekeskeisiä ja yhteisöllisiä asumispalveluita. Tutkimuksessa tuotetulla tiedolla laajennetaan yhteiskunnallista, terveyspoliittista sekä hoitotieteen gerontologista tietoperustaa. Tietoa voidaan hyödyntää ikääntyvien parissa työskentelevien ammattilaisten, kansalaisjärjestöjen sekä poliittisten päättäjien suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan perustana. Hoitotieteen gerontologiselle tutkimukselle ja hoitotyölle tutkimus tuottaa tietoa tulevaisuuden vanhusasiakkaista ja hoitotyön toimintaympäristöistä ja resursseista.