Search

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista oppimista kehittävän vaikuttavuusarvioinnin prosessi saa aikaan tutkimusorganisaatiossa. Tutkielma tehtiin ajankohtana, jolloin suomalainen tutkimusjärjestelmä oli murroksessa. Tämän päivän tutkimukselta odotetaan yhä parempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tutkimuksen rakenteita ollaan uudistamassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin julkisten tutkimusorganisaatioiden vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohtia ja organisaation oppimisen lähestymistapoja. Tutkimusorganisaatioiden olemassaolon oikeutuksen rinnalla vaikuttavuuden arviointien haasteeksi on noussut arvioinnin kohteiden oppiminen arvioinneista. Tämä edellyttää arviointien toimintatavoilta uusia, ihmisten toiminnan tasolle siirtyviä lähestymistapoja. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin yksilölliskognitiivista, sosiokulttuurista ja kehittävän työntutkimuksen tapaa jäsentää organisaation oppimista. Kehittävässä työntutkimuksessa toiminnan laadullista muutosta eli oppimista on kuvattu ekspan-siivisena oppimisena. Ekspansiiviseksi oppimiseksi kutsutaan oppimista ja työkäytännön kehittämistä, jossa työntekijät itse ratkai-sevat nykyisen toiminnan ongelmia tulkitsemalla työn tarkoitusta, kohdetta ja tuotosta uudella tavalla, entistä laajemmassa yhtey-dessä. Tutkielmassa tutkittiin uudenlaisen kehittävän vaikuttavuuden arvioinnin aikaansaamaa oppimista Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen bioenergiatutkijoille kesällä 2007 järjestetyssä kokeilussa. Menetelmä yhdistää ekspansiivisen oppimisen ja tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnin lähestymistapoja. Prosessin synnyttämän oppimisen selvittämisessä keskityttiin kymmenen eri näkökulmia edustavan osallistujan käsitysten laadulliseen analysointiin. Haastattelut toteutettiin noin kolme kuukautta kehittämiskokeilun jälkeen. Tutkimustulosten pohjalta on ilmeistä, että kehittävän vaikuttavuusarvioinnin prosessi sai aikaan osallistujien ajattelutapojen ekspansiivista oppimista ja ensimmäisiä ituja uudenlaisen, entistä vaikuttavamman tutkimuksen tekemiseen. Analyysin perusteella suurin osa tutkijoista oli sisäistänyt vaikutta-vamman tutkimuksen tekemisen elementtejä ja prosessissa arvioidut hankkeet olivat toimineet vanhan toimintatavan kyseenalaista-misen välineinä. Lisäksi prosessilla ja sen toimintatavalla todettiin olevan tutkijoiden työskentelymotivaatiota kohottava merkitys. Organisaation johto sisäisti prosessissa osallistavan ja omista vahvuuksista lähtevän toimintatavan arvon, mikä on yksi merkittävä edellytys organisaation oppimiselle. Prosessin aikana oppiminen oli vielä keskeneräistä ja vasta alkua organisaation toiminnan laadulli-selle muutokselle ja ekspansiiviselle oppimiselle. Lisäksi kehittävä vaikuttavuusarviointi edisti tutkimusorganisaatiossa asiakasläh-töistä toimintatapaa. Toimintatapaa ollaan kokeilun jälkeen levittämässä MTT:n tutkimusorganisaatiossa laajemmin. Kehittävä vaikuttavuusarviointi näyttää lupaavalta toimintatavalta kehittää tutkimustyötä monitieteellisempään ja vaikuttavampaan suuntaan.

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaista oppimista kehittävän vaikuttavuusarvioinnin prosessi saa aikaan tutkimusorganisaatiossa. Tutkielma tehtiin ajankohtana, jolloin suomalainen tutkimusjärjestelmä oli murroksessa. Tämän päivän tutkimukselta odotetaan yhä parempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tutkimuksen rakenteita ollaan uudistamassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin julkisten tutkimusorganisaatioiden vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohtia ja organisaation oppimisen lähestymistapoja. Tutkimusorganisaatioiden olemassaolon oikeutuksen rinnalla vaikuttavuuden arviointien haasteeksi on noussut arvioinnin kohteiden oppiminen arvioinneista. Tämä edellyttää arviointien toimintatavoilta uusia, ihmisten toiminnan tasolle siirtyviä lähestymistapoja. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin yksilölliskognitiivista, sosiokulttuurista ja kehittävän työntutkimuksen tapaa jäsentää organisaation oppimista. Kehittävässä työntutkimuksessa toiminnan laadullista muutosta eli oppimista on kuvattu ekspan-siivisena oppimisena. Ekspansiiviseksi oppimiseksi kutsutaan oppimista ja työkäytännön kehittämistä, jossa työntekijät itse ratkai-sevat nykyisen toiminnan ongelmia tulkitsemalla työn tarkoitusta, kohdetta ja tuotosta uudella tavalla, entistä laajemmassa yhtey-dessä. Tutkielmassa tutkittiin uudenlaisen kehittävän vaikuttavuuden arvioinnin aikaansaamaa oppimista Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen bioenergiatutkijoille kesällä 2007 järjestetyssä kokeilussa. Menetelmä yhdistää ekspansiivisen oppimisen ja tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnin lähestymistapoja. Prosessin synnyttämän oppimisen selvittämisessä keskityttiin kymmenen eri näkökulmia edustavan osallistujan käsitysten laadulliseen analysointiin. Haastattelut toteutettiin noin kolme kuukautta kehittämiskokeilun jälkeen. Tutkimustulosten pohjalta on ilmeistä, että kehittävän vaikuttavuusarvioinnin prosessi sai aikaan osallistujien ajattelutapojen ekspansiivista oppimista ja ensimmäisiä ituja uudenlaisen, entistä vaikuttavamman tutkimuksen tekemiseen. Analyysin perusteella suurin osa tutkijoista oli sisäistänyt vaikutta-vamman tutkimuksen tekemisen elementtejä ja prosessissa arvioidut hankkeet olivat toimineet vanhan toimintatavan kyseenalaista-misen välineinä. Lisäksi prosessilla ja sen toimintatavalla todettiin olevan tutkijoiden työskentelymotivaatiota kohottava merkitys. Organisaation johto sisäisti prosessissa osallistavan ja omista vahvuuksista lähtevän toimintatavan arvon, mikä on yksi merkittävä edellytys organisaation oppimiselle. Prosessin aikana oppiminen oli vielä keskeneräistä ja vasta alkua organisaation toiminnan laadulli-selle muutokselle ja ekspansiiviselle oppimiselle. Lisäksi kehittävä vaikuttavuusarviointi edisti tutkimusorganisaatiossa asiakasläh-töistä toimintatapaa. Toimintatapaa ollaan kokeilun jälkeen levittämässä MTT:n tutkimusorganisaatiossa laajemmin. Kehittävä vaikuttavuusarviointi näyttää lupaavalta toimintatavalta kehittää tutkimustyötä monitieteellisempään ja vaikuttavampaan suuntaan.

Käsillä oleva julkaisu kokoaa yhteen julkisten tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevän tutkimushankkeemme analyysin ja tulokset Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen (PVTT) osalta. Hankkeen aikana on pyritty testaamaan ja käytännön esimerkkien valossa konkretisoimaan VTT:n kehittämää tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille soveltuvaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden viitekehystä. Viitekehyksessä keskeistä on mm. vaikuttavuuden näkeminen muutoksena ja muutosvalmiutena, jossa huomioidaan, ennakoidaan ja tasapainotetaan sekä asiakkaan ja toimintaympäristön että organisaation omat tarpeet ja tavoitteet. Vaikuttavuuden arvioinnin motivaatioiden joukosta nousevat erityisesti esille legitimaatio (ulkoiset motivaatiot) ja organisatorinen oppiminen (sisäiset motivaatiot). Näiden yhteensovittaminen on yksi vaikuttavuusarvioinnin päähaasteista. Tulosohjausmalli luo hallinnollisen viitekehyksen vaikuttavuudelle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet ohjaavat virastojen ja laitosten toiminnallisten tavoitteiden asettamista. Koska yhteiskunnallinen vaikuttavuus kuvaa toiminnan vaikutuksia suhteessa laajoihin asiakokonaisuuksiin ja politiikkatavoitteisiin, on yhteiskunnallisten vaikutustavoitteiden asettamista yksittäisille organisaatioille pidetty epärealistisena: yksittäiset virastot ja laitokset voivat vaikuttaa yhteis-kunnalliseen vaikuttavuuteen ainoastaan oman toimintansa osalta eli organisaatioiden ns. lisäarvovaikutusten kautta. Sitä vastoin ohjaavien toimijoiden ja valtioneuvoston tulosvastuu painottuu yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kun uudessa tulosohjauksen mallissa on viime vuosina täsmennetty vastuita niin ministeriöiden kuin niiden alaisten virastojen ja laitosten välillä. Tähän liittyy myös tarve käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ministeriön ja sen alaisten tutkimuslaitosten rooli innovaatiotoiminnan kokonaisuudessa. Samalla ohjaava ministeriö ja PVTT:n tapauksessa Pääesikunta (yhdessä muiden julkisen sektorin toimijoiden kanssa) on myös tutkimusorganisaation tärkeä asiakasryhmä, mikä sekin osaltaan motivoi keskustelun tarvetta. Hankkeen johtopäätökset ja yksittäisten organisaatioiden vaikutusarviointiin kohdistuvat kehittämishaasteet liittyvät erityisesti tavoitteisiin, indikaattoreihin ja oppimiseen.

Käsillä oleva julkaisu kokoaa yhteen julkisten tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevän tutkimushankkeemme analyysin ja tulokset Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n osalta. Hankkeen aikana on pyritty testaamaan ja käytännön esimerkkien valossa konkretisoimaan VTT:n kehittämää tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille soveltuvaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden viitekehystä. Viitekehyksessä keskeistä on mm. vaikuttavuuden näkeminen muutoksena ja muutosvalmiutena, jossa huomioidaan, ennakoidaan ja tasapainotetaan sekä asiakkaan ja toimintaympäristön että organisaation omat tarpeet ja tavoitteet. Vaikuttavuuden arvioinnin motivaatioiden joukosta nousevat erityisesti esille legitimaatio (ulkoiset motivaatiot) ja organisatorinen oppiminen (sisäiset motivaatiot). Näiden yhteensovittaminen on yksi vaikuttavuusarvioinnin päähaasteista. Kilpailukykyisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kehittäminen ja toimintaympäristön haasteisiin vastaaminen edellyttävät kokonaisvaltaista ja monitieteellistä osaamista. Tämä on sekä MTT:n vahvuus että haaste. Tässä keskeistä on ketjuajattelun kokonaisvaltaisuus: MTT:n t&k-toiminnan loppuhyödyntäjinä nähdään koko elintarvikeketju viljelijästä teollisuuteen ja edelleen kuluttajaan asti. Ketjun loppupään parempi huomioiminen leimaa MTT:n nykyistä kehityssuuntausta, samoin kuin koko innovaatiotoiminnan muutospaineita. Tulosohjausmalli luo hallinnollisen viitekehyksen vaikuttavuudelle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet ohjaavat virastojen ja laitosten toiminnallisten tavoitteiden asettamista. Koska yhteiskunnallinen vaikuttavuus kuvaa toiminnan vaikutuksia suhteessa laajoihin asiakokonaisuuksiin ja politiikkatavoitteisiin, on yhteiskunnallisten vaikutustavoitteiden asettamista yksittäisille organisaatioille pidetty epärealistisena: yksittäiset virastot ja laitokset voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ainoastaan oman toimintansa osalta eli organisaatioiden ns. lisäarvovaikutusten kautta. Sitä vastoin ministeriöiden ja valtioneuvoston tulosvastuu painottuu yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kun uudessa tulosohjauksen mallissa on viime vuosina täsmennetty vastuita niin ministeriöiden kuin niiden alaisten virastojen ja laitosten välillä. Tähän liittyy myös tarve käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ministeriön ja sen alaisten tutkimuslaitosten rooli innovaatiotoiminnan kokonaisuudessa. Samalla ohjaava ministeriö (yhdessä muiden julkisen sektorin toimijoiden kanssa) on myös tärkeä asiakasryhmä, mikä sekin osaltaan motivoi keskustelun tarvetta. Hankkeen johtopäätökset liittyvät erityisesti tavoitteisiin, indikaattoreihin ja oppimiseen.

Käsillä oleva julkaisu kokoaa yhteen julkisten tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevän tutkimushankkeemme analyysin ja tulokset Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n osalta. Hankkeen aikana on pyritty testaamaan ja käytännön esimerkkien valossa konkretisoimaan VTT:n kehittämää tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille soveltuvaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden viitekehystä. Viitekehyksessä keskeistä on mm. vaikuttavuuden näkeminen muutoksena ja muutosvalmiutena, jossa huomioidaan, ennakoidaan ja tasapainotetaan sekä asiakkaan ja toimintaympäristön että organisaation omat tarpeet ja tavoitteet. Vaikuttavuuden arvioinnin motivaatioiden joukosta nousevat erityisesti esille legitimaatio (ulkoiset motivaatiot) ja organisatorinen oppiminen (sisäiset motivaatiot). Näiden yhteensovittaminen on yksi vaikuttavuusarvioinnin päähaasteista. Kilpailukykyisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kehittäminen ja toimintaympäristön haasteisiin vastaaminen edellyttävät kokonaisvaltaista ja monitieteellistä osaamista. Tämä on sekä MTT:n vahvuus että haaste. Tässä keskeistä on ketjuajattelun kokonaisvaltaisuus: MTT:n t&k-toiminnan loppuhyödyntäjinä nähdään koko elintarvikeketju viljelijästä teollisuuteen ja edelleen kuluttajaan asti. Ketjun loppupään parempi huomioiminen leimaa MTT:n nykyistä kehityssuuntausta, samoin kuin koko innovaatiotoiminnan muutospaineita. Tulosohjausmalli luo hallinnollisen viitekehyksen vaikuttavuudelle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet ohjaavat virastojen ja laitosten toiminnallisten tavoitteiden asettamista. Koska yhteiskunnallinen vaikuttavuus kuvaa toiminnan vaikutuksia suhteessa laajoihin asiakokonaisuuksiin ja politiikkatavoitteisiin, on yhteiskunnallisten vaikutustavoitteiden asettamista yksittäisille organisaatioille pidetty epärealistisena: yksittäiset virastot ja laitokset voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ainoastaan oman toimintansa osalta eli organisaatioiden ns. lisäarvovaikutusten kautta. Sitä vastoin ministeriöiden ja valtioneuvoston tulosvastuu painottuu yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kun uudessa tulosohjauksen mallissa on viime vuosina täsmennetty vastuita niin ministeriöiden kuin niiden alaisten virastojen ja laitosten välillä. Tähän liittyy myös tarve käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ministeriön ja sen alaisten tutkimuslaitosten rooli innovaatiotoiminnan kokonaisuudessa. Samalla ohjaava ministeriö (yhdessä muiden julkisen sektorin toimijoiden kanssa) on myös tärkeä asiakasryhmä, mikä sekin osaltaan motivoi keskustelun tarvetta. Hankkeen johtopäätökset liittyvät erityisesti tavoitteisiin, indikaattoreihin ja oppimiseen.

Ammattikorkeakoulujen merkitys kansallisessa innovaatiojärjestelmässä on jatkuvasti kasvanut. Niiden osaamisen kehittämisestä on tullut keskeinen osa Suomen kansallista kilpailukykystrategiaa ja osaamisen vahvistamista globaalissa toimintaympäristössä. Ammattikorkeakouluilla on entistä keskeisempi rooli niin käytännönläheisen, alueiden ja työelämän kehitystarpeita tukevan tutkimustiedon tuottamisessa kuin kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn tukemisessa. Tähän rooliin ja sen selkeyttämiseen liittyvät sekä toiminnan keskeisimmät haasteet että roolin sisältämä merkittävä tulevaisuuden innovaatiopotentiaali. Tässä julkaisussa tarkastellaan kahden ammattikorkeakoulun, Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulun (Helia) ja Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK), käytäntöjä ja toimenpiteitä t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuraamisessa ja sen arviointiin liittyviä kehittämishaasteita. Kyseessä ei ole tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi, vaan t&k-hankkeita koskevan johtamisen ja seurannan käytäntöjen ja valmiuksien kehittäminen näissä organisaatioissa. Näiden esimerkkitapauksien pohjalta on pyritty tunnistamaan myös yleisemmin ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuraamiseen ja arviointiin liittyviä haasteita ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Seuraavassa on koottu julkaisun keskeiset johtopäätökset ja kehittämishaasteet ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisessa ja arvioinnissa

Käsillä oleva julkaisu kokoaa yhteen julkisten tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta käsittelevän tutkimushankkeemme analyysin ja tulokset Puolustusvoimien Teknillisen Tutkimuslaitoksen (PVTT) osalta. Hankkeen aikana on pyritty testaamaan ja käytännön esimerkkien valossa konkretisoimaan VTT:n kehittämää tutkimus- ja kehittämisorganisaatioille soveltuvaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden viitekehystä. Viitekehyksessä keskeistä on mm. vaikuttavuuden näkeminen muutoksena ja muutosvalmiutena, jossa huomioidaan, ennakoidaan ja tasapainotetaan sekä asiakkaan ja toimintaympäristön että organisaation omat tarpeet ja tavoitteet. Vaikuttavuuden arvioinnin motivaatioiden joukosta nousevat erityisesti esille legitimaatio (ulkoiset motivaatiot) ja organisatorinen oppiminen (sisäiset motivaatiot). Näiden yhteensovittaminen on yksi vaikuttavuusarvioinnin päähaasteista. Tulosohjausmalli luo hallinnollisen viitekehyksen vaikuttavuudelle. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tavoitteet ohjaavat virastojen ja laitosten toiminnallisten tavoitteiden asettamista. Koska yhteiskunnallinen vaikuttavuus kuvaa toiminnan vaikutuksia suhteessa laajoihin asiakokonaisuuksiin ja politiikkatavoitteisiin, on yhteiskunnallisten vaikutustavoitteiden asettamista yksittäisille organisaatioille pidetty epärealistisena: yksittäiset virastot ja laitokset voivat vaikuttaa yhteis-kunnalliseen vaikuttavuuteen ainoastaan oman toimintansa osalta eli organisaatioiden ns. lisäarvovaikutusten kautta. Sitä vastoin ohjaavien toimijoiden ja valtioneuvoston tulosvastuu painottuu yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kun uudessa tulosohjauksen mallissa on viime vuosina täsmennetty vastuita niin ministeriöiden kuin niiden alaisten virastojen ja laitosten välillä. Tähän liittyy myös tarve käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on ministeriön ja sen alaisten tutkimuslaitosten rooli innovaatiotoiminnan kokonaisuudessa. Samalla ohjaava ministeriö ja PVTT:n tapauksessa Pääesikunta (yhdessä muiden julkisen sektorin toimijoiden kanssa) on myös tutkimusorganisaation tärkeä asiakasryhmä, mikä sekin osaltaan motivoi keskustelun tarvetta. Hankkeen johtopäätökset ja yksittäisten organisaatioiden vaikutusarviointiin kohdistuvat kehittämishaasteet liittyvät erityisesti tavoitteisiin, indikaattoreihin ja oppimiseen.

Ammattikorkeakoulujen merkitys kansallisessa innovaatiojärjestelmässä on jatkuvasti kasvanut. Niiden osaamisen kehittämisestä on tullut keskeinen osa Suomen kansallista kilpailukykystrategiaa ja osaamisen vahvistamista globaalissa toimintaympäristössä. Ammattikorkeakouluilla on entistä keskeisempi rooli niin käytännönläheisen, alueiden ja työelämän kehitystarpeita tukevan tutkimustiedon tuottamisessa kuin kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn tukemisessa. Tähän rooliin ja sen selkeyttämiseen liittyvät sekä toiminnan keskeisimmät haasteet että roolin sisältämä merkittävä tulevaisuuden innovaatiopotentiaali. Tässä julkaisussa tarkastellaan kahden ammattikorkeakoulun, Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulun (Helia) ja Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK), käytäntöjä ja toimenpiteitä t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuraamisessa ja sen arviointiin liittyviä kehittämishaasteita. Kyseessä ei ole tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi, vaan t&k-hankkeita koskevan johtamisen ja seurannan käytäntöjen ja valmiuksien kehittäminen näissä organisaatioissa. Näiden esimerkkitapauksien pohjalta on pyritty tunnistamaan myös yleisemmin ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden seuraamiseen ja arviointiin liittyviä haasteita ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Seuraavassa on koottu julkaisun keskeiset johtopäätökset ja kehittämishaasteet ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisessa ja arvioinnissa