Search

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä toiminnallinen oppimisympäristö tarjoaa oppimistilanteisiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Toimintatutkimuksen hengessä tavoitteena oli kehittää toiminnallisten oppimisympäristöjen suunnittelua. Tutkimuksen teoriaa ohjaa Decin & Ryanin itsemääräämisteorian kolme ihmisen perustarvetta. Lisäksi tutkimuksessa on syvennytty toiminnallisen opetuksen teoriaan. Tutkimuksessa kerättyjen havaintojen pohjalta pyrittiin selvittämään, mikä yhteys toiminnallisella oppimisympäristöllä oli luokan toimintaan sekä millaisena oppilaat kokivat toiminnallisen oppimisympäristön luokassa. Tutkimusaineisto on kerätty helmikuussa 2022 Pirkanmaalla sijaitsevassa peruskoulussa. Aineisto kerättiin triangulaationa ja käytettävät metodit olivat kenttäpäiväkirja, fokusryhmähaastattelu sekä puolistrukturoitu haastattelu. Tutkijat suunnittelivat ja toteuttivat luokalle valmiit toiminnalliset opetuspaketit ympäristöopin ja matematiikan oppitunneille. Näillä oppitunneilla kerättiin myös kenttäpäiväkirjat. Oppitunnit pidettiin yhden viikon aikana, jonka lopussa oppilaita ja luokan omaa opettajaa haastateltiin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta kerättiin ilmauksia, jotka pelkistettiin ja muodostettiin edelleen pääteemoiksi. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että toiminnallinen oppimisympäristö toi luokkaan oppimisen iloa, vastuun lisääntymistä, neuvottelua ryhmän sisällä ja motivaation lisääntymistä. Toiminnallisen oppimisympäristön huomattiin kuitenkin myös lisäävän erimielisyyksiä ryhmien sisällä, keskittymisen häviämistä ja motivaation loppumista. Oppilaiden kokemana toiminnallinen oppimisympäristö näyttäytyi etenkin onnistumisten, ryhmän merkityksen ja itsesäätelyn kautta. Oppilaiden kokemukset olivat pienoisessa ristiriidassa tutkijoiden omien havaintojen kanssa. Tätä selittää osaltaan subjektiiviset tulkinnat kokemuksista ja yksilöiden erilaiset mielipiteet tilanteista. Tutkimuksen tulosten koetaan kokonaisuudessaan lisäävän tietoa toiminnallisen oppimisympäristön suunnittelusta ja toteutuksesta. Tutkimus antaa näkökulmaa valmiin toiminnallisen opetuspaketin toimivuudesta luokassa. Näin myös toiminnallisten menetelmien jatkokehittämiseen saadaan perusteita.

Ei abstraktia.

Teema : biopankki. English summary

Aurinkosähkö on varteenotettava osaratkaisu Suomen siirtyessä ilmastoneutraalimpaan ja resurssitehokkaampaan energiajärjestelmään. Sitä ei itsessään tarvitse välttämättä tukea, koska se on jo kannattavaa omaan kulutukseen käytettynä ja tullee vielä kannattavammaksi. Aurinkosähköratkaisuihin liittyy kuitenkin teknisiä, lainsäädännöllisiä ja energiapoliittisia ongelmia, joiden seurannaisvaikutukset ulottuvat laajemmalle sähköjärjestelmään. Tässä analyysissa pohdimme niihin ratkaisuja erityisesti sähkövarastoja hyödyntämällä. Ongelmien ratkaisuksi suosittelemme erityisesti seuraavia suosituksia: 1) energiayhteisön muodostaminen, 2) vaihenetotuksen mahdollistaminen, 3) tunti-/varttinetotuksen käyttöönotto, 4) ylijäämäsähkön verkkoon syötön verkkopalvelumaksurajoitteen uudelleenarviointi, 5) pysyvään kesäaikaan siirtyminen aurinkosähkön tuotannon hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti, 6) akkutilan rakentamisen kannustaminen, 7) sähköveron muuttaminen dynaamiseksi, 8) sähkön siirron hinnoittelun muuttaminen tehoperusteiseksi, 9) akkujärjestelmäinnovaatioiden tukeminen.

publishedVersion

Väestössä yleiset hengityselininfektiot ja mahasuolikanavan infektiot leviävät helposti riittämättömän käsihygienian vuoksi aiheuttaen sairauspoissaoloja ja siten myös merkittäviä taloudellisia kustannuksia. Käsihygienian edistämisinterventioiden suunnittelemiseksi tulisi ymmärtää käsienpesukäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten varusmiesten käsienpesuaikomukseen ja käsienpesuun vaikuttavia tekijöitä integroidun sosiaaliskognitiivisen teorian avulla. VirusFight-hankkeeseen kuuluva kyselytutkimuksen otos koostui 18–22-vuotiaista peruspalveluskauden miesalokkaista (N=139). Tilastollisena menetelmänä käytettiin hierarkkista lineaarista regressioanalyysia. Käsienpesuaikomusta ennustivat koettu pystyvyys, positiivinen tunneperäinen asenne, sosiaalinen paine sekä likaan ja puhtauteen liittyvät tunnereaktiot. Varsinaista käsienpesukäyttäytymistä puolestaan ennustivat käsienpesuaikomus, deskriptiivinen normi ja inhon tunteet. Käsienpesu on paitsi tietoiseen aikomukseen perustuvaa, myös automaattisemmin ympäristövihjeistä ohjautuvaa käyttäytymistä. Nuoriin miehiin kohdistuvissa käsihygieniainterventioissa mahdollisesti vaikuttavia toimenpiteitä ovat inhon virittäminen likaisuutta kohtaan ja käsienpesun yleisyyden korostaminen.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella lukio-opiskelijoiden voimaantumista kuraattorityön näkökulmasta. Kuraattorityö on osa lukion opiskelija-huollollista työtä, jonka tarkoituksena on pyrkiä edesauttamaan opiskelijoita selviytymään opinnoistaan. Tarkasteluni kiinnittyy kuraattorityön mahdollisuuksiin auttaa ja tukea opiskelijaa vaikeissa elämäntilanteissa ja näin pyrkiä voimaannuttamaan opiskelijoita. Tutkimus edustaa opiskelijoiden käsityksiä omista voimavaroistaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on tuoda esille myös lukiolaisten arkea ja elämää aikuisuuden kynnyksellä. Tutkimusaineisto koostui kuudesta lukio-opiskelijasta. Haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua ja aineiston analyysissä käytettiin metodina teemoittelua. Teemat koskivat lukiolaisten elämää ja tulevaisuutta, opiskelijahuollon palveluita sekä kuraattorin antamia palveluita. Tutkimukseen osallistuville opiskelijoille merkityksellisiä asioita vaikeissa elämäntilanteissa olivat omien ystävien antama apu ja tuki. Viranomaisten antama apu ja tuki korostui silloin, kun opiskelijalla ei ollut ystäviä. Kuraattorityössä keskustelut opiskelijan kanssa koettiin tärkeiksi. Keskustelujen kautta tuleva tuki ja kannustus oli tärkeä elementti opiskelijan voimaantumisprosessissa. Voimaantumista lisäsivät opiskelijan oma halu vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa sekä luottamus omaan selviytymiseen. Tutkimuksen perusteella yksilön voimaantumista edistivät opiskelijan omat tavoitteet elämässä, unelmat, huumori ja positiivinen suhtautuminen elämään. Avainsanoja: nuoruus omana elämänvaiheenaan, opiskelijahuolto, kuraattorityö, voimaantuminen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. The aim of this study was to examine how depressive symptoms and cynical hostility are related to socioeconomic status (SES), smoking cessation, obesity. In spring 1992, randomly selected subjects (N=3404) aged 25 to 64, from four areas in Finland participated in a survey. Smokers from the annual Finnish health behavior surveys between 1989 and 1994 were used as another data source (N=4483). Hostility and depression have been proposed as mediators between SES and poor health. It was found that cynical hostility was less prevalent among respondents in higher SES groups but that expression of anger was reported more often among higher SES groups. Divergent results with regard to socioeconomic status require more accurate hostility concepts. SES differences in smoking prevalence is a major cause for SES differences in health. No significant differences in motivation to quit smoking between smokers in different SES groups was found in this study. However, smokers in higher SES groups were more likely to believe that they were able to quit smoking. Negative emotions such as depression and anger play an important role in addiction to smoking. Here, a cognitive aspect of depression was also related to smoking cessation. Smokers of both genders with elevated depressive symptoms had lowered self-efficacy in smoking cessation but depressed female smokers were more willing to quit smoking than other female smokers. Cynical distrust was related to lower self-efficacy in cessation. In relation to weight, depressive symptoms had moderate association with obesity and central obesity. Higher cynical distrust scores were related to higher BMI except among well-educated females. However, cynical distrust scores were not related to weight gain or loss, but depressive symptoms predicted both weight gain and loss. Increasing SES differences in smoking and obesity are important issues in public health. Psychosocial factors, such as depression and hostility, are not easy targets for the diminishment of SES differences in obesity and smoking. However, knowledge about these psychosocial factors contributes to our understanding about how to change health related behaviors. Furthermore, by examining SES differences in psychosocial factors we can increase our understanding of how psychosocial environments can influence health. Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin miten masentuneisuus ja kyyninen vihamielisyys ovat yhteydessä sosioekonominen asemaan, tupakoinnin lopettamiseen, sekä lihavuuteen. Tutkimusaineistoina käytettiin keväällä 1992 neljältä eri alueelta satunnaisotoksella valittuja 25-64 vuotiaita henkilöitä (N=3404). Tämän lisäksi tutkimusaineistona oli tupakoitsijoita vuosien 1989-1994 aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksesta (N=4483). Vihamielisyyttä ja masentuneisuutta on esitetty välittäviksi psykososiaalisiksi tekijöiksi sosiaalisen aseman ja terveyden väliselle yhteydelle. Kyyninen vihamielisyys oli vähäisempää ylempien sosioekonomisten ryhmien jäsenille, kun taas suuttumuksen ilmaiseminen suuttuessa oli näissä ryhmissä yleisempää. Erilaiset tulokset lisäävät vaatimuksia käyttää tarkempia vihamielisyys käsitteitä. Sosioekonomisten ryhmien väliset erot tupakoinnissa ovat osoittautuneet tärkeäksi tekijäksi näiden ryhmien välisille terveyseroille. Tutkittaessa tupakoinnin lopettamiseen liittyviä asenteita havaittiin, ettei halussa lopettaa tupakointi esiintynyt merkittäviä eroja sosioekonomisten ryhmien välillä. Sitä vastoin usko tupakoinnin lopettamisen onnistumiseen oli yleisempää enemmän koulutetuilla tupakoitsijoilla. Tupakoinnin yhtenä riippuvuutta ylläpitävänä tekijänä on pidetty tupakoinnin vaikutusta kielteisten tunteiden kuten masentuneisuuden ja suuttumuksen hallintaan. Tutkimuksessa havaittiin myös masennusoireisiin liittyvien kognitiivisten tekijöiden heijastuvan tupakoitsijoilla heikompaan uskoon tupakoinnin lopettamisen onnistumisesta. Naistupakoitsijat, joilla oli masennusoireita olivat sitä vastoin halukkaampia lopettamaan tupakoinnin. Kyyninen vihamielisyys oli yhteydessä huonompaan uskoon lopettamisen onnistumisesta. Masennusoireet olivat yhteydessä sekä korkeampaan keskivartalolihavuuteen että painoindeksiin perustuvaan lihavuuteen. Kyyninen vihamielisyys oli yhteydessä korkeampaan painoindeksiin muissa ryhmissä paitsi eniten koulutetuilla naisilla. Seurantatutkimuksessa se ei kuitenkaan ennustanut painonmuutoksia, sitä vastoin masennusoireet ennustivat sekä painon nousua että laskua kolmen vuoden seurannassa. Sosiaaliryhmien väliset erot tupakoinnissa ja ylipainossa ovat lisääntymässä ja tämä pitäisi ottaa huomioon terveyden edistämisessä. Psykososiaaliset tekijät, kuten masentuneisuus ja vihamielisyys, ovat vaikeita terveysinterventioiden kohteita näiden erojen vähentämiseksi. Ne tuovat kuitenkin tärkeää lisätietoa terveyskäyttaytymisen muutoksiin tai terveyttä ylläpitäviin tekijöihin. Samoin sosioekonomisten erojen tarkastelu psykososiaalisten tekijöiden ja terveyden välisessä tutkimuksessa tuo merkittävää lisätietoa miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa terveyteen.

Self-esteem can be regarded as an essential component of mental health. Research has also shown that self-esteem is associated with happiness and life satisfaction as well as other indicators of well-being, including educational attainment for example. Research on self-esteem and its development has traditionally focused on child and adolescent samples, but during the last decade studies have begun to shed light on the life-span development of self-esteem. Finnish studies on self-esteem employing life course approach are relatively scarce, however. The present study examines the developmental trajectory of self-esteem from adolescence to mid-adulthood and its correlates. The study is part of a larger research project called Stress, development and mental health, conducted in National Institute for Health and Welfare. The original target population included all Finnish-speaking ninth-grade pupils attending secondary school in the spring of 1983 in Tampere. In 1983, 2194 pupils completed a questionnaire during school hours. Participants in the 1983 baseline study have been followed up by postal questionnaires at ages 22 (n = 1656), 32 (n = 1471) and 42 (n = 1334). The results showed that in this study cohort self-esteem developed favorably from adolescence to adulthood: the growth was linear between ages 16 and 32, but it stopped thereafter. Males had a higher self-esteem throughout the study period, while the growth rate was faster among females. Better school achievement and higher parental socioeconomic status were associated with a high self-esteem in adolescence, although the association relating to parental socioeconomic status was explained by adolescent s school achievement. Parental divorce among females and daily smoking among males were associated with poorer self-esteem in adolescence. Daily smoking in adolescence predicted also slower self-esteem growth rate among males from adolescence to adulthood. Among females higher and increasing body mass index (BMI) was associated with lower and more slowly increasing self-esteem. Among females also the negative association between self-esteem and BMI got stronger in adulthood, whereas among males the (negative) association between the two emerged only in the last measurement point at age 42. Among both females and males those who reported constantly low numbers of interpersonal conflicts throughout the study period had the most favorably developing self-esteem trajectory, whereas those with an increasing number of interpersonal conflicts had the slowest self-esteem development. As to the directionality of effects between interpersonal conflicts and self-esteem, the results indicated effects from low self-esteem to later conflicts, although they were relatively weak and observed among males only. No effects were observed in the opposite direction. Higher socioeconomic status at ages 22 and 32 was associated with higher self-esteem and among females higher socioeconomic status at age 22 predicted more favorably developing self-esteem from age 22 to 32 years. Positive change in self-esteem also buffered the negative effects of lower socioeconomic status on psychosomatic symptoms. The results of this study indicate that self-esteem develops positively from adolescence to adulthood, but this development stops somewhere between ages 30 and 40. Males was shown to have higher self-esteem than females. Daily smoking among males, more rapidly increasing BMI among females and increasing number of interpersonal conflicts among both genders, were the factors that were associated with more slowly developing self-esteem. These factors are thus possible focal points of effective interventions to promote favorable self-esteem development from adolescence to adulthood. However, also factors that are associated only with the level of self-esteem, not with its growth rate, may reflect mechanisms of persistent disparities in well-being. Regarding such factors it is important to gain knowledge on the exact mechanism that produce the disparities to begin with as well as to study means for reducing such disparities. Favorably developing self-esteem is likely to have beneficial effects on other measures of well-being, both directly but also indirectly through its buffering mechanisms, for example in the context of low socioeconomic status and poor health. However, it is important to recognize that healthy self-esteem should be cherished in its own right, as one of the key components of good mental health. Hyvä itsetunto on osa hyvää mielenterveyttä. Hyvän itsetunnon on todettu olevan yhteydessä onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen, mutta myös muihin hyvinvoinnin tekijöihin, kuten esimerkiksi parempaan koulutukseen. Itsetuntoa ja sen kehitystä on tyypillisesti tutkittu lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana myös itsetunnon koko elämänaikaista kehitystä on alettu enenevässä määrin kartoittaa. Suomalaisia, elämänkaaritutkimuksen otetta soveltavia tutkimuksia aiheesta on kuitenkin vähän. Tämä tutkimus tarkastelee itsetunnon kehitystä nuoruudesta keski-ikään ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Stressi, kehitys ja mielenterveys tutkimusprojektia, jossa on seurattu yhtä tamperelaisnuorten kohorttia, joka koostui keväällä 1983 Tampereella peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyneistä, keskimäärin 16-vuotiaista nuorista. Vuoden 1983 koululaiskyselyyn osallistuneita (n = 2194) on seurattu postikyselyin 22-vuotiaina (n = 1656), 32-vuotiaina (n = 1471) sekä 42-vuotiaina (n = 1334). Tulosten mukaan itsetunto kehittyi positiivisesti nuoruudesta aikuisuuteen: kasvu oli suoraviivaista ikävuosien 16 ja 32 välillä, minkä jälkeen se pysähtyi. Miesten itsetunto oli koko tarkasteluajanjaksolla parempi kuin naisten, vaikka naisilla itsetunnon kasvuvauhti oli nopeampaa. Hyvä koulumenestys ja vanhempien korkeampi sosioekonominen asema olivat yhteydessä parempaan itsetuntoon nuoruudessa, joskin sosioekonomiset erot itsetunnossa selittyivät korkeamman sosioekonomisen aseman ja hyvän koulumenestyksen välisellä yhteydellä. Naisilla vanhempien avioero ja miehillä päivittäinen tupakointi olivat yhteydessä huonompaan itsetuntoon nuoruudessa. Miehillä tupakointi nuorena ennusti myös keskimääräistä hitaampaa itsetunnon kehitystä. Naisilla korkeampi ja nopeammin kasvava painoindeksi (BMI) oli yhteydessä matalampaan ja hitaammin kehittyvään itsetuntoon. Naisilla myös ylipainon ja heikomman itsetunnon välinen yhteys vahvistui iän myötä, miehillä vastaava yhteys ilmeni vasta 42 vuoden iässä. Yhteydet painon ja itsetunnon välillä eivät kuitenkaan olleet kovin voimakkaita. Itsetunto oli yhteydessä ihmissuhteissa ilmeneviin konflikteihin: sekä miehillä että naisilla itsetunnon kehitys oli suotuisinta ryhmässä, jossa oli keskimääräistä vähemmän ihmissuhdevaikeuksia. Hitainta itsetunnon kehitys puolestaan oli ryhmässä, jossa ihmissuhdevaikeudet lisääntyivät ajan myötä. Tuloksissa oli lisäksi viitteitä siitä, joskin vain miehillä, että huono itsetunto ennustaa myöhempiä ihmissuhdevaikeuksia. Päinvastaiseen suuntaan meneviä, so. ihmissuhdevaikeuksista myöhempään huonoon itsetuntoon johtavia vaikutuksia ei löytynyt. Tutkittavien oma korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä parempaan itsetuntoon sekä 22 että 32 vuoden iässä. Naisilla korkeampi sosioekonominen asema 22 vuoden iässä myös ennusti parempaa itsetunnon kehitystä ikävuosien 22 ja 32 välillä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella itsetunto kehittyy positiivisesti nuoruudesta aikuisuuteen, mutta kehitys näyttää pysähtyvän jossain 30 ja 40 ikävuoden välillä. Miehillä todettiin naisia parempi itsetunto. Tekijät, jotka olivat yhteydessä itsetunnon hitaampaan kehitykseen, olivat miehillä tupakointi nuoruudessa, naisilla nopeammin kasvava painoindeksi sekä molemmilla sukupuolilla lisääntyvät ihmissuhdevaikeudet elämänkulun aikana. Nämä tekijät ovat siten asioita, jotka itsetunnon suotuisaa kehitystä turvaavissa interventioissa on syytä ottaa huomioon. Toisaalta tekijät, jotka ovat yhteydessä itsetunnon tasoon, mutta eivät sen kehityskulkuun (tässä tutkimuksessa esim. koulumenestys), voivat heijastella pysyviä eriarvoisuutta ylläpitäviä mekanismeja tällaisten tekijöiden kohdalla on syytä pohtia, miten erot itsetunnossa ovat syntyneet, mikä niitä ylläpitää, ja minkälaisin toimin eriarvoisuutta voitaisiin vähentää. Vaikka itsetunnon suotuisalla kehityksellä voi olla positiivinen vaikutus myös muun hyvinvoinnin kannalta, tulisi hyvä ja nuoruudesta aikuisuuteen suotuisasti kehittyvä itsetunto kuitenkin nähdä itsessään tärkeänä tavoitteena, osana hyvää mielenterveyttä.