Search

Käytännön ilmastopolitiikka edellyttää suhteellisen yksinkertaista tapaa verrata eri kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta. Muussa tapauksessa jouduttaisiin sopimaan esimerkiksi päästövähennystavoitteet jokaiselle kaasulle erikseen. Tällä hetkellä eri kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta vertaillaan GWP-kertoimilla (Global Warming Potential). Käytettyjä GWP-kertoimia on päivitetty tieteellisen ymmärryksen lisääntyessä ja niihin vaikutetaan yleisesti suhteellisen tyytyväisiltä. Vuodesta 2005 alkaen GWP-kertoimille on kuitenkin esitetty useita vaihtoehtoja, joista tunnetuimpia ovat GTP-kertoimet (Global Temperature change Potential), jotka mittaavat muutosta lämpötilassa kuten yleiset ilmastopolitiikkatavoiteet. Valintaa eri kertoimien välillä tulisi arvioida ilmastopolitiikan koherenssin lisäksi myös päästöjen rajoittamisen kustannustehokkuuden näkökulmasta. Tässä raportissa esitettyjen arvioiden perusteella GWP-kertoimien periaate voi olla vaikeampi ymmärtää, mutta ne ovat jo käytössä ja lisäksi ne olisivat kustannustehokkaampia kuin GTP-kertoimet. Uusien kertoimien lisäksi keskusteluun on noussut myös aiemmin vähemmän esillä olleiden päästöjen vaikutus lämpenemiseen. Esimerkiksi musta hiili lämmittää voimakkaasti etenkin arktisilla alueilla. Toisaalta joillakin muilla päästöillä, kuten SOx- ja NOx päästöillä, on viilentävä vaikutus. GWP- ja GTP-kertoimia voidaan soveltaa myös näihin päästöihin, mutta epävarmuudet arvioissa ovat vielä suhteellisen suuria. Lyhytikäiset päästöt pienentäisivät EU:n vuoden 2000 laskennallisia kokonaispäästöjä arviolta noin prosentilla. Vaikutus johtuu lähinnä suurista NOx- ja SOx-päästöistä. EU:ssa pyritään saavuttamaan merkittäviä terveysvaikutuksia vähentämällä näitä päästöjä vuoteen 2020 mennessä, mutta samalla kumottaisiin arviolta noin 10 % ilmastopolitiikan tehosta. Arviot ovat alustavia ja niihin sisältyy erittäin suuret epävarmuudet.

Käytännön ilmastopolitiikka edellyttää suhteellisen yksinkertaista tapaa verrata eri kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta. Muussa tapauksessa jouduttaisiin sopimaan esimerkiksi päästövähennystavoitteet jokaiselle kaasulle erikseen. Tällä hetkellä eri kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutusta vertaillaan GWP-kertoimilla (Global Warming Potential). Käytettyjä GWP-kertoimia on päivitetty tieteellisen ymmärryksen lisääntyessä ja niihin vaikutetaan yleisesti suhteellisen tyytyväisiltä. Vuodesta 2005 alkaen GWP-kertoimille on kuitenkin esitetty useita vaihtoehtoja, joista tunnetuimpia ovat GTP-kertoimet (Global Temperature change Potential), jotka mittaavat muutosta lämpötilassa kuten yleiset ilmastopolitiikkatavoiteet. Valintaa eri kertoimien välillä tulisi arvioida ilmastopolitiikan koherenssin lisäksi myös päästöjen rajoittamisen kustannustehokkuuden näkökulmasta. Tässä raportissa esitettyjen arvioiden perusteella GWP-kertoimien periaate voi olla vaikeampi ymmärtää, mutta ne ovat jo käytössä ja lisäksi ne olisivat kustannustehokkaampia kuin GTP-kertoimet. Uusien kertoimien lisäksi keskusteluun on noussut myös aiemmin vähemmän esillä olleiden päästöjen vaikutus lämpenemiseen. Esimerkiksi musta hiili lämmittää voimakkaasti etenkin arktisilla alueilla. Toisaalta joillakin muilla päästöillä, kuten SOx- ja NOx päästöillä, on viilentävä vaikutus. GWP- ja GTP-kertoimia voidaan soveltaa myös näihin päästöihin, mutta epävarmuudet arvioissa ovat vielä suhteellisen suuria. Lyhytikäiset päästöt pienentäisivät EU:n vuoden 2000 laskennallisia kokonaispäästöjä arviolta noin prosentilla. Vaikutus johtuu lähinnä suurista NOx- ja SOx-päästöistä. EU:ssa pyritään saavuttamaan merkittäviä terveysvaikutuksia vähentämällä näitä päästöjä vuoteen 2020 mennessä, mutta samalla kumottaisiin arviolta noin 10 % ilmastopolitiikan tehosta. Arviot ovat alustavia ja niihin sisältyy erittäin suuret epävarmuudet.