Search

This paper analyses holistic urban housing concepts that combine spatial, social and digital solutions. The analysis is based on qualitative empirical case research, utilizing service-dominant logic approach and recent platform and sharing economy studies in residential context. The research focuses on 1) chosen service concepts to meet the diverse needs of residents, 2) related opportunities of platform and sharing economy, and 3) alternative network models considering life cycle perspective. The results indicate that value creation of housing expands from an apartment to a block providing sustainable base for all local ecosystem actors. While implementation models and applications of platform and sharing economy are still emergent, the conceptual frame is proposed for guiding further studies. The topical contribution of results to housing research and urban planning is also discussed.

Tämä julkaisu kokoaa yhteen Asumisen tulevaisuus-hankkeen päätulokset ja opit laajasti asumisen ekosysteemien toimijoiden hyödynnettäväksi. Vuosina 2019-2021 toteutettu VTT:n vetämä Asumisen tulevaisuus-hankekokonaisuus koostui toisiinsa limittyvistä tutkimusprojektista, kolmesta yrityskohtaisesta T&K-projektista sekä konsortion jäsenet kokoavista työpajoista. Yritykset edustivat laaja-alaisesti asuinrakentamisen sekä toimitila-, majoitus- ja asumisen liiketoimintaa. Konsortion muodostivat Cubesta, Kotopro, SSA Group, Osuria (ent. Mobimus), MTR Isännöinti, Herttuan Kiinteistöpalvelu, Runosmäen Lämpö, Setlementtiasunnot sekä Walttari. Lisäksi Isännöintiliitto on ollut tulosten välittäjäkumppanina. Hankkeen päärahoittajana on ollut Business Finland. Hankkeen visioksi määriteltiin Suomi asukaskeskeisen rakentamisen ja palvelujen avoimen ekosysteemien edelläkävijänä 2023! Edelläkävijyys perustuu kestävää uudistumista edistäviin palveluratkaisuihin, jotka hyödyntävät jakamistalouden ketteryyttä sekä alustatalouden skaalautuvuutta ja palvelujen personoitavuutta, ja mahdollistavat yritysten pääsyn kansainvälisille markkinoille. Tavoitteena on ollut tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä asukaskeskeisten ekosysteemien sekä jakamis- ja alustatalouden reunaehdoista, mekanismeista ja mahdollisuuksista uudistaa asuinrakentamisen perinteisesti suljettuja arvoketjuja sekä vauhdittaa asumisen palvelujen vielä kehkeytyviä markkinoita. Uutuusarvo muodostuukin tulevaisuuden asumisen arvonmuodostuksen kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä. Erityisesti dataliiketoiminnan ja alustatalouden liiketoimintapotentiaalit asumisen markkinassa ovat pitkälti hyödyntämättä. Alustatalouden tutkimus on nuorta ja sen mekanismeja on toistaiseksi tutkittu varsin yleisellä tasolla. Tutkimuksessa integroitiin aiemmista lähestymistavoista poiketen kolme eri lähestymistapaa asukaskeskeisten palveluratkaisujen tutkimiseksi ja kehittämiseksi: 1) asuinrakentamisen ja asuinkorttelien elinkaaridata, 2) asuminen arvon lähteenä sekä 3) asumisen ajalta kertyvä data eri elämänalueilta ja elämänkaaren vaiheista. Toiseksi asumisen arvonmuodostusta tutkittiin monitieteisellä tutkimusotteella, jossa ovat yhdistyneet asumisen kontekstissa tuoreet näkökulmat kuten ekosysteemien orkestrointi, dataliiketoiminta, alusta- ja jakamistalous sekä palvelututkimus.Yhdeksän itsenäistä artikkelia käsittävän julkaisun punaisena lankana ovat asukkaat ja heidän moninaistuvat asumisen tarpeet ja odotukset, joihin julkaisu esittelee tuoreita tutkimustuloksia ja innovatiivisia palveluratkaisuja asumisen ekosysteemien osapuolten näkökulmista. Lisäksi artikkeleissa esitetään suosituksia ja kehitysehdotuksia julkisille päätöksentekijöille, kuten kuntatoimijoille, rakennusalan viranomaisille sekä laki- ja säädösvalmisteluun. Kirjoittajina ovat sekä VTT:n asiantuntijat että yritysten edustajat.

Tässä selvityksessä esitetään KUNiT-hankkeen (Kuntien digitaalisen toiminnan ja päätöksenteon kehit-täminen sekä digitalisaation mahdollistaman säästöpotentiaalin tarkentaminen osana JTS -miljardia) tuloksia. Selvityksessä tarkastellaan digitalisaation mahdollisuuksia kuntaorganisaatioille toiminnan ke-hittämisen ja konkreettisten hyötyjen - sekä laadullisten että määrällisten - näkökulmasta. Kuntien digi-talisaation nykytilaa ja kehityskohteita avataan tietotekniikkakartoituksen, kuntahaastatteluiden, tapaus-tutkimusten ja esimerkkien avulla. Raportissa tarkastellaan kuntien digitalisaatiopotentiaalia, hyötyjen mittaamista sekä keinoja ja toimenpiteitä, joita säästöjen toteuttaminen kunnissa edellyttäisi. Selvityksessä esitellään tutkimuksen tuloksena kehitetyn kuntien digitalisaation kypsyysmalli, joka huo-mioi kuntien palveluprosessien eri digitalisaation vaiheissa olevan lähtötilanteen. Kypsyysmallia hyödyn-täen kunnat voivat suunnitella toimenpiteitä palvelujensa digitalisaation edistämiseksi omista lähtökoh-distaan. Kunnat voivat hyödyntää mallia myös digitalisaatiotavoitteidensa asettamisessa. Selvityksessä kuvataan lisäksi kuntien kannustinmallien rakentamiseen liittyviä haasteita sekä alustavia ehdotuksia ja kriteereitä siitä, miten ja mihin valtion tukea kuntien digitalisaation edistämiseksi tulisi kohdistaa.

Toukokuusta 2018 alkaen sovellettava yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) on yksi askel Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden kehityspolulla. Asetus käsittää henkilötiedot laajasti, ja se koskee kaikkia henkilötietoja kerääviä ja käsitteleviä organisaatioita. Tavoitteena on parantaa kuluttajien luottamusta datapohjaisiin palveluihin, edistää heidän mahdollisuuksiaan hallita omia tietojaan ja lisätä valinnanvapautta. Pelisäännöt datan hyödyntämisestä selkiytyvät, mikä helpottaa dataperusteisen liiketoiminnan kehittämistä.Asetettuihin vaatimuksiin valmistautumisen ohella yrityksissä tulisi valmistautua strategisesti nostamalla katse sisämarkkinoiden tuomaan kilpailuun ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Kynnys laajentaa liiketoimintaa Suomen rajojen ulkopuolelle madaltuu, kun sääntely on Euroopassa yhdenmukaista ja asiointi yhden Euroopan maan viranomaisen kanssa riittää. Toisaalta asiakaskeskeiset ratkaisut ovat yhä tärkeämpiä kilpailun kiristyessä. Julkisten toimijoiden on tehtävä hyvää yhteistyötä digitaalisten sisämarkkinoiden kilpailukyvyn luomiseksi. Osaamisen kasvattaminen tärkeillä osa-alueilla, kuten data-analyysi ja tekoäly, luovat perustaa tekniselle valmiudelle. Julkiset kokeiluhankkeet ja pilottikäyttö voivat luoda hyviä esimerkkejä parhaista tietosuojan huomioon ottavista käytänteistä. Sisämarkkinoiden ensitoimijan tilaisuus tulisi hyödyntää.Tietosuoja-asetus on hyvä esimerkki siitä, mitä asioita lainsäädäntö voi dataliiketoiminnassa kehystää. Muutos ei kuitenkaan pääty tietosuoja-asetukseen, vaan valmistelussa on jatkossakin digitaalisuuteen liittyvää lainsäädäntöä. Suomalaisten, niin yritysten kuin julkistenkin toimijoiden, tulisi olla aktiivisia, kun lakeja valmistellaan. Ainoastaan näin varmistetaan suomalaisen yhteiskunnan etu.

Tämä dokumentti esittää kirjallisuustutkimukseen perustuvia näkökulmia digitalisaation tuomista muutoksista tarvittaviin osaamisiin, työllisyyteen ja työtehtäviin tulevaisuudessa. Toistuvasti kirjallisuuslähteessä mainittuja digitalisaation tuomia muutoksia ovat epätasa-arvoisuuden ja palkkaerojen kasvu, työn pirstaloituminen sekä se, että ihmisillä voi tulevaisuudessa olla monta samanaikaista työsuhdetta. Myös useilla työpaikoilla, joiden olemassaololle digitalisaatio ei ole selkeä uhka, tapahtuu työtehtävissä suuria muutoksia, minkä vuoksi tarvitaan uudenlaisia taitoja ja sopeutumista. Nähtävillä olevat digitalisaatioon liittyvät trendit, kuten jakamistalous ja tietotyön automatisointi (esim. data-analyysien kautta tehtävä automaattinen päätöstenteko) muuttavat myös työn sisältöjä ja tehtäviä, ja siten työmarkkinoita ja tarvittavaa osaamista ja koulutusta. Vähemmän koulutetuilla, rutiinitöitä tekevillä henkilöillä ja suurten kaupunkien ulkopuolella asuvilla arvioidaan olevan heikommat mahdollisuudettyöllistyä digitalisaation edetessä, joten koulutusta tulisi suunnata hoivatyötä, luovuutta ja vuorovaikutusta edellyttäviin töihin, ja toisaalta työvoiman liikkuvuutta tulisi helpottaa. Kirjallisuudessa esitetään, että kehittyneet taloudet saavuttavat digitalisaation kautta pääasiassa tuottavuuden nousua ja taloudellista kasvua, mutta vaikutukset työllisyyteen voivat olla negatiivisia. Kirjallisuudessa on tosin tuotu usein esiin, että koneiden kyky korvata ihmistyövoimaa yliarvioidaan helposti ja että tulevaisuuskuvissa ei huomioida riittävästi automaation ja työvoiman vuorovaikutuksen merkitystä tuottavuuden kasvussa, ja toisaalta aliarvioidaan intuition ja inhimillisen arvion osuutta työtehtävissä,jolloin niiden digitalisointi onkin oletettua vaikeampaa. Automaation kannalta on oleellista tarkastella myös sitä, missä tehtävissä ihmisellä on suhteellinen etu koneeseen nähden. Kirjallisuudessa todetaan toistuvasti, että on haastavaa ennustaa, millä aloilla työpaikkojen määrä merkittävästi kasvaa ja että tässä on suuria eroja maiden välillä. Kunkin maan tulisikin analysoida nykytilanteensa ja laatia suunnitelmat omiin vahvuuksiinsa nojautuen. Suomen edellytykset pärjätä digitaalisessa murroksessa ovat siis lähtökohtaisesti hyvät, kun jo nyt kilpaillaan jatkuvasti kehittyvällä osaamisella eikä halvalla tuntihinnalla.

Suomessa on jo tehty ja käynnistetty monia toimia digitalisaation edistämiseksi julkishallinnossa. Kuitenkin digitalisaatiolla tavoiteltavien hyötyjen määrittely ja mittaaminen on sekä Suomessa että muissa maissa varsin vähäistä. Julkishallinnon digitalisaatio - tuottavuus ja hyötyjen mittaaminen -selvitys esittää suosituksia julkishallinnon toimenpiteistä sekä mittareita hyötyjen mittaamiseen. Suositukset painottuvat asenteiden muuttamiseen digitalisaatiolle ja sen tuomille muutoksille myönteisiksi, yhteistyöhön ja läpinäkyvyyteen, sekä digitalisaatiota tukeviin toimintatapoihin. Mittarit kohdistuvat sekä julkishallinnon että asiakkaiden saamiin hyötyihin. Lisäksi datan hyödyntämisen mittaaminen on tarpeen, koska suurimpia digitalisaation mahdollisuuksia on monipuolinen datanhyödyntäminen sekä julkishallinnon toimijoiden kesken että julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Selvityksen pohjalta merkittäväksi haasteeksi julkishallinnon digitalisaatiossa voidaan todeta asiakaskeskeisyyden puute: digitaalisia palveluja kehitetään yksittäisen viraston näkökulmasta sen sijaan, että huomioitaisiin asiakkaan tarve, yli hallinnon alojen ja virastojen. Digitalisaation edistymistä esitetäänkin seurattavaksi palvelupolkujen määrittelemisen asteen näkökulmasta.Selvityksessä myös arvioidaan digitalisaation mahdollisuuksia kansantalouden näkökulmasta laskennallisen tasapainomallin avulla. Arviointi on tehty neljän politiikkaskenaarion kautta.

Tämä dokumentti esittää Digimuutos-hankkeen tulokset, painottuen suosituksiin ja kokeilun esittelyyn. Hankkeen tavoitteena oli selvittää digitalisaation vaikutuksia työllisyyteen ja tarvittaviin osaamisiin. Dokumentin alussa esitetään lyhyesti aiemmin julkaistun kirjallisuuskatsauksen tulokset. Dokumentissaesitellään suosituksia neljään aihealueeseen: 1) Suomen vahvuudet ja tavoitetila, 2) Yritysten toiminnan edistäminen, 3) Tasa-arvosta huolehtiminen ja 4) Teknologian ja ihmisen yhteistyö. Laajasti esillä olleiden digitalisaation tuomien uhkakuvien toteutuminen voidaan torjua tehokkaimmin pyrkimällä edelläkävijäksi digitalisaation tehokkaassa ja innovatiivisessa hyödyntämisessä sekä tekemällätarvittavia uudistuksia yhteiskunnan kaikilla tasoilla huomioiden käynnissä oleva suuri muutos. Suuri osa dokumenttia keskittyy Digimuutos-hankkeessa tehdyn kokeilun toteutuksen ja tulosten esittelyyn. Tehdyllä kokeilulla oli kolmen tasoisia tavoitteita: Ensinnäkin haluttiin saada selville se, auttaako työnhakuun liittyvien tiedollisten valmiuksien parantaminen työllistymistä. Toiseksi haluttiin selvittää kevyesti, onko digitalisaatioon liittyvillä valmiuksilla jokin yhteys työllistymiseen. Kolmanneksi tutkittiin sitä, millaisia haasteita ja ongelmia kevyestä valtionhallinnon parissa tehtävästä kokeiluasetelmasta syntyy ja kuinka ongelmat saadaan ratkaistua. Hankkeen kokeilu osoitti, että työnhaun tiedollisten valmiuksien lisääminen ei lisännyt työllistymistä. Toinen keskeinen antiDigimuutos-kokeilussa oli oppia siitä, millä tavalla ylipäätään hallinnon kokeiluja kannattaa tehdä. Digimuutos-kokeilu osoitti, että kokeiluasetelmaa toistamalla on mahdollista tehdä varsin kustannustehokkaasti testejä muualla käyttöön otettujen toimintamallien tai kokeilujen hyödyistä Suomessa.

Suomi siirtyy kohti kiertotaloutta uusien liiketoiminta- ja teknologiainnovaatioidenkautta. Uudet ratkaisut mahdollistavat yhteiskunnan läpileikkaavan systeemisenmuutoksen. Erilaiset kumppanuudet ja yhteistyö ovat avainasemassa innovaatioiden synnyttämisessä. Kiertotalouden haasteiden ratkaiseminen on arkea VTT:ntoiminnassa. Nyt on aika koko yhteiskunnan tasolla siirtyä sanoista tekoihin.

Tavoitteena oli arvioida kokonaisvaltaisesti kuluttajien mediakäytön ympäristövaikutuksia ja tunnistaa eri mediankäyttötapoihin liittyvät merkittävimmät ympäristövaikutusten lähteet. Tutkimuksessa haluttiin lisätä ymmärrystä erilaisista mediankäyttötavoista, herättää keskustelua median ympäristövaikutuksista ja aktivoida alan toimijoita laajempaan yhteistyöhön. Lisäksi arvioitiin keinoja hyödyntää tuloksia kuluttajille suunnatussa mediatuotteisiin liittyvässä ympäristöviestinnässä. Menetelminä tutkimuksessa hyödynnettiin laadullista käyttäjätutkimusta kuluttajien mediapäivän kulutuksen selvittämiseksi sekä kirjallisuusselvitystä eri media-alustojen (paperi, tietokone, älypuhelin, tablet sekä sähköinen lukulaite ja televisio) elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Näiden tietojen pohjalta luotiin elinkaariajatteluun pohjautuva median käyttöä kuvaava nelikenttäjaottelu kokonaiskuvan muodostamiseksi. Lisäksi toteutettiin median käytön ympäristövaikutuksia havainnollistava animaatio (http://youtu.be/KYmfAxIBWSs). Median käytön ympäristövaikutusten kattava arviointi ei tällä hetkellä ole mahdollista julkisesti saatavilla olevan tiedon pohjalta. Tietoa puuttuu tai se ei ole ajantasaista ja läpinäkyvää. Tiedon suhteen on myös alueita ja asioita, joiden osalta tiedon muodostaminen on hyvin haasteellista, kuten verkkoliikenne, tai joiden osalta tieto voi olla virheellistä ja vaatii tarkentamista, kuten jotkut elektronisten laitteiden komponentit. Tällä hetkellä julkisen ja ajantasaisen tiedon puute hankaloittaa myös yritysten omia tuotteita ja palveluita koskevien arviointien tekemistä sekä vaikutusten vähentämistä. Suurimmat haasteet ja tiedonpuutteet liittyvät elektronisten laitteiden valmistukseen ja kierrätykseen, tietoverkkoihin ja tiedonsiirtoon sekä mediatuotteiden ja -palveluiden erottamiseen muusta tiedonsiirrosta ja ajankäytöstä. Nopeasti muuttuvat teknologiat ja uudet sähköiset alustat sekä monikanavaiset mediapalvelut ja tuotteet muodostavat kokonaisuuden, joka on haastava, muttei mahdotonta arvioida ympäristövaikutuksien kannalta. Tämä edellyttää kuitenkin yhteistyötä ja läpinäkyvyyden lisäämistä eri mediatuotteisiin liittyvien ympäristövaikutusten osalta, sekä avointa viestintää alan toimijoilta. Lisäksi tarvitaan lisää systemaattisia ja julkisia tutkimuksia eri mediatuotteiden ja jakelukanavien vaikutuksista. Tutkimuksen perusteella koostettiin myös suosituksia ja jatkotutkimustarpeita. Kuluttaja voi osaltaan hillitä merkittävästi median käytöstä aiheutuvia ympäristövaikutuksia sillä, että hän kierrättää painotuotteet ja elektroniikkalaitteet hyötykäyttöön, kun ei niitä enää tarvitse.

Lisätty todellisuus (Augmented Reality, AR) on ollut voimakkaan kehityksen ja mielenkiinnon kohteena jo vuosia, ja esimerkit sen hyödyntämisestä mm. mainonnassa ovat yleistyneet viime vuosien aikana. Lisätty todellisuus on tietyillä erityisaloilla otettu myös opetuksessa käyttöön suhteellisen nopeasti. Tällaisia ovat mm. kirurgia sekä huolto- ja kokoonpanotyöt. Myös muilla opetuksen alueilla mielenkiinto tämän innostavan teknologian tuomia mahdollisuuksia kohtaan on kasvanut, varsinkin kun sovellusten käyttöön riittää tänä päivänä tavanomainen kuluttajaelektroniikka ja 3D-mallinnusta kyetään tekemään hyvinkin kustannustehokkaasti. Kirjallisuusselvityksemme perusteella vuoden 2008 jälkeen tieteellisten julkaisujen, joissa oli tutkittu AR:n käyttöä opetustarkoituksessa, määrä kasvoi huimasti. Monissa julkaistuissa tutkimuksissa on kehitetty itse teknologiaa tai pohdittu muun opetusteknologiasovelluksen kehitykselle mahdollista jatkotutkimusta lisätyn todellisuuden soveltamisesta, mutta myös kunnianhimoisia AR-sovelluksia ja käyttäjätutkimuksia opetuksessa on raportoitu. Tutkimus- ja kehityshankkeiden yhteydessä käyttäjätutkimukset ovat kuitenkin yleensä lyhytkestoisia ja erillisiä muusta opetuksesta. Tämän vuoksi haasteeksi on muodostunut AR-sovellusten vaikutusten arviointi oppimisessa luotettavasti sekä mallien kehittäminen sovellusten integroimiseksi osaksi muuta opetusta. Kuten monien muidenkin uusien teknologioiden kohdalla, lisättyä todellisuutta on alkuinnostuksessa pyritty usein hyödyntämään sovelluksissa, joissa samankaltainen sovellus olisi toteuttavissa yhtä hyvin tai helpommin ilman lisättyä todellisuutta. Joissain tapauksissa myös uuden teknologian käytön mahdollisesti aikaansaama motivaation hetkellinen kasvu on ollut riittävä kannustin projektien toteutukselle. Tähän esitykseen olemme koonneet sellaisia esimerkkejä lisätyn todellisuuden soveltamisesta opetuksessa, joissa teknologiaa hyödynnetään tehokkaasti ja joissa AR ei olisi helposti korvattavissa jollain toisella ratkaisulla. Lisäksi havainnollistamme AR-teknologian ainutkertaisia erityispiirteitä, joiden uskomme tuovan opetukseen merkittävimmin hyötyä. Esitämme myös ajatuksiamme siitä, millaisia kehitysvaiheita vielä tarvitaan, että AR-teknologiaa hyödynnettäisiin opetuksessa laajasti ja että sovellukset olisivat kestäviä ja hyödyllisiksi koettuja.