Search

Tutkimuksessa on arvioitu fyysisen (rakennetun) ympäristön merkitystä kunnan menestykseen vaikuttavana tekijänä useasta näkökulmasta. Pitkän aikavälin taloudellisuuden huomioon ottamiseksi on tarkasteltu lisäksi fyysisen rakenteen ekologisia ulottuvuuksia. Edelleen on tarkasteltu fyysisen rakenteen imagomerkityksiä menestykseen olennaisesti liittyvien mielikuvien ja niiden tulkintaongelmien takia. Jotta rakennettua ympäristöä ja sen muutoksia voitaisiin paremmin hallita, on kehitetty yksinkertainen ja havainnollinen mikrotietokoneympäristössä toimiva tietojärjestelmä, joka perustuu uusiimpiin tietoteknisiin sovelluksiin kuten paikkatietojärjestelmiin sekä niihin integroituihin kaavataloudellisiin arviointimenetelmiin.

Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten kierrätettäväksi kelpaamattomien tai vaikeasti kierrätettävien jätepaperilaatujen polttomahdollisuudet ja polton päästöt. Vaihtoehtoisten jätepaperin käsittelytapojen - polton, kaatopaikkasijoituksen ja kuituraaka-ainekäytön - ympäristövaikutuksia tutkittiin systeemianalyysin avulla. Keräyspaperin käyttöä energiantuotantoon suositellaan yleensä silloin, kun keräyspaperista on ylitarjontaa tai se ei laadullisesti kelpaa uusiomassan valmistukseen. Eräiden tutkimusten perusteella on myös ehdotettu, että kaikki keräyspaperi olisi hyödyllisintä käyttää polttoaineena. Polttokokeiden jätepaperilaaduksi valittiin tiivispaperihylkyrullat, paalattu ruskea käärepaperi sekä tarrapaperin ja murskatun rakennusjätepuun seos. Kokeet ajettiin Mäntän Energia Oy:n kerrosleijupolttokattilalla. Paperin massavirta oli noin 3 t/h ja osuus polttoainetehosta keskimäärin 20 %. Ennen jokaista paperinpolttokoetta ajettiin nollakoe pelkällä turpeella. Polttokokeiden perusteella vaikuttaa siltä, ettei turpeen korvaaminen paperilla energiantuotannossa vähennä poltossa syntyviä savukaasupäästöjä, mutta muuttaa jonkin verran niiden koostumusta. Tuloksia tarkasteltaessa on vaikea löytää sel-keää linjaa, jonka mukaan päästöt eri vaihtoehdoissa kehittyvät. Jokaisella paperilajilla oli jokin päästökomponentti, jonka suhteen se oli selvästi muita heikompi. Hiilimonoksidi-, typpioksiduuli- ja suolahappopäästöt olivat kaikissa paperinpolttokokeissa nollakoetta suuremmat. Ympäristön kannalta merkittävin ero oli turpeesta peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen väheneminen, kun osa polttoaineesta korvataan paperilla. Verrattaessa keräyspaperin energiahyötykäytön ympäristövaikutuksia kaatopaikkasijoittamiseen tärkein ero on kasvihuonekaasupäästöjen määrän pieneneminen. Myös kaatopaikasta tulevan metaanin määrä vähenee. Muiden päästöjen erot, esimerkiksi SO2- ja NO2-päästöjen happamoitumisvaikutukset, olivat melko pienet. Kiinteän jätteen määrä on huomattavasti pienempi polttovaihtoehdossa. Keräyspaperin toinen hyödyntämisvaihtoehto on käyttö paperi- ja kartonkituotteiden raaka-aineena. Vertailu polttoon osoitti, että raaka-ainekäytössä päästöt ilmakehään lisääntyvät, päästöt vesistöön pienenevät ja puunkulutus pienenee. Jos kasvihuonekaasujen paino ympäristövaikutusten arvioinnissa on merkittävä, tulosten valossa jätepaperin poltto on mielenkiintoinen mahdollisuus sekä kaatopaikkasijoituksen että uusiokäytön vaihtoehtona.

Tutkimuksen tavoitteena oli laatia teollisuuden mineraalisten sivutuotteiden hyötykäyttäjille ohjeet siitä, mitkä ympäristöominaisuudet on huomioitava eri sovelluskohteissa ja antaa suosituksia liukoisuustestimenetelmistä. Maarakentamiseen soveltuvat parhaiten mineraaliset ja tasalaatuiset materiaalit, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat pieniä ja jotka esiintyvät niukkaliukoisina yhdisteinä matriisiin kiinnitettyinä. Tyypillisiä hyötykäyttömateriaaleja ovat kivihiilen ja turpeen lentotuhkat, tietyt kuonat tai lentotuhkapohjaiset kiinteät tuotteet. Hyötykäyttömateriaalit voivat olla granuloituja eli jauhemaisia tai kiinteytettyjä. Granuloiduille materiaaleille ja kiinteytetyille massoille on kehitetty eri testit. Vesi suotautuu granuloiduissa materiaaleissa materiaalikerroksen läpi, kun taas kiin-teytetyissä materiaaleissa aineet voivat liueta ainoastaan kiinteytetyn materiaalin pinnalta. Kiinteytetyssä materiaalissa aineet liukenevat usein diffuusion kautta. Työn tulokset esitetään kahdessa erillisessä raportissa. Tässä julkaisussa esitellään teollisuuden sivutuotteiden tutkimiseen soveltuvien ja käytettyjen standardoitujen testien periaatteet, soveltuvuusalueet ja rajoitukset. Granuloiduille materiaaleille suositellaan kolonnitestiä ja kiinteytetyille materiaaleille diffuusiotestiä kuvaamaan liukenemista lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Nämä testit, joita voidaan pitää minimivaatimuksina hyötykäyttömateriaalien liukoisuustutkimuksissa, ovat tärkeimpiä työkaluja arvioitaessa hyötykäytettävien materiaalien ympäristövaikutuksia. Raportissa esitetään myös tämänhetkinen tieto testien tulosten tulkinta-tavasta. Testien antamaa tietoa voidaan täydentää muilla tapauskohtaisia ympäristöolosuhteita kuvaavilla testeillä, sillä perustestimenetelmissä ei huomioida ympäristötekijöiden vaikutusta liukoisuuteen. Pitkäaikaisliukenemisen arviointi voidaan tehdä kokonaispitoisuuden, geokemiallisen mallinnuksen tai ravistelu-testisarjan perusteella. Jatkoraportissa tarkastellaan Suomessa vallitsevien ympäristöolosuhteiden vaikutusta liukoisuusominaisuuksiin.

Tutkimuksessa selvitettiin erilaisten kierrätettäväksi kelpaamattomien tai vaikeasti kierrätettävien jätepaperilaatujen polttomahdollisuudet ja polton päästöt. Vaihtoehtoisten jätepaperin käsittelytapojen - polton, kaatopaikkasijoituksen ja kuituraaka-ainekäytön - ympäristövaikutuksia tutkittiin systeemianalyysin avulla. Keräyspaperin käyttöä energiantuotantoon suositellaan yleensä silloin, kun keräyspaperista on ylitarjontaa tai se ei laadullisesti kelpaa uusiomassan valmistukseen. Eräiden tutkimusten perusteella on myös ehdotettu, että kaikki keräyspaperi olisi hyödyllisintä käyttää polttoaineena. Polttokokeiden jätepaperilaaduksi valittiin tiivispaperihylkyrullat, paalattu ruskea käärepaperi sekä tarrapaperin ja murskatun rakennusjätepuun seos. Kokeet ajettiin Mäntän Energia Oy:n kerrosleijupolttokattilalla. Paperin massavirta oli noin 3 t/h ja osuus polttoainetehosta keskimäärin 20 %. Ennen jokaista paperinpolttokoetta ajettiin nollakoe pelkällä turpeella. Polttokokeiden perusteella vaikuttaa siltä, ettei turpeen korvaaminen paperilla energiantuotannossa vähennä poltossa syntyviä savukaasupäästöjä, mutta muuttaa jonkin verran niiden koostumusta. Tuloksia tarkasteltaessa on vaikea löytää sel-keää linjaa, jonka mukaan päästöt eri vaihtoehdoissa kehittyvät. Jokaisella paperilajilla oli jokin päästökomponentti, jonka suhteen se oli selvästi muita heikompi. Hiilimonoksidi-, typpioksiduuli- ja suolahappopäästöt olivat kaikissa paperinpolttokokeissa nollakoetta suuremmat. Ympäristön kannalta merkittävin ero oli turpeesta peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen väheneminen, kun osa polttoaineesta korvataan paperilla. Verrattaessa keräyspaperin energiahyötykäytön ympäristövaikutuksia kaatopaikkasijoittamiseen tärkein ero on kasvihuonekaasupäästöjen määrän pieneneminen. Myös kaatopaikasta tulevan metaanin määrä vähenee. Muiden päästöjen erot, esimerkiksi SO2- ja NO2-päästöjen happamoitumisvaikutukset, olivat melko pienet. Kiinteän jätteen määrä on huomattavasti pienempi polttovaihtoehdossa. Keräyspaperin toinen hyödyntämisvaihtoehto on käyttö paperi- ja kartonkituotteiden raaka-aineena. Vertailu polttoon osoitti, että raaka-ainekäytössä päästöt ilmakehään lisääntyvät, päästöt vesistöön pienenevät ja puunkulutus pienenee. Jos kasvihuonekaasujen paino ympäristövaikutusten arvioinnissa on merkittävä, tulosten valossa jätepaperin poltto on mielenkiintoinen mahdollisuus sekä kaatopaikkasijoituksen että uusiokäytön vaihtoehtona.

Tutkimuksessa on arvioitu fyysisen (rakennetun) ympäristön merkitystä kunnan menestykseen vaikuttavana tekijänä useasta näkökulmasta. Pitkän aikavälin taloudellisuuden huomioon ottamiseksi on tarkasteltu lisäksi fyysisen rakenteen ekologisia ulottuvuuksia. Edelleen on tarkasteltu fyysisen rakenteen imagomerkityksiä menestykseen olennaisesti liittyvien mielikuvien ja niiden tulkintaongelmien takia. Jotta rakennettua ympäristöä ja sen muutoksia voitaisiin paremmin hallita, on kehitetty yksinkertainen ja havainnollinen mikrotietokoneympäristössä toimiva tietojärjestelmä, joka perustuu uusiimpiin tietoteknisiin sovelluksiin kuten paikkatietojärjestelmiin sekä niihin integroituihin kaavataloudellisiin arviointimenetelmiin.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten jätehuoltoratkaisujen kasvihuonevaikutuksia. Kaatopaikat ja jäteveden käsittely ovat merkittäviä metaanilähteitä. Globaalisti 10-20 % ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä on peräisin jätehuollosta, teollistuneissa maissa jätehuollon osuus päästöistä on suurempi, keskimäärin 30-40 %. Suomessa jätehuollon on arvioitu aiheuttavan noin puolet ihmisen toiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. Metaani on hiilidioksidin jälkeen merkittävin ihmisen toiminnan tuottama kasvihuonekaasu, jonka lisääntyneet pitoisuudet ilmakehässä edistävät ilmastonmuutosta. Julkaisussa tarkastellaan yhdyskuntajätteiden erilaisten käsittelytekniikoiden kasvihuonekaasupäästöjä ja päästöjen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Yksittäisten käsittelytekniikoiden kasvihuonekaasupäästöjen vertailu ei ole järkevää, sillä yksittäiset tekniikat (kaatopaikkasijoitus, kaatopaikkakaasun talteenotto, anaerobinen käsittely, kompostointi ja poltto) eivät ole täysin rinnakkaisia vaan toisiaan täydentäviä käsittelymenetelmiä. Siksi tutkimuksessa arvioitiin vaihtoehtoisten jätteidenkäsittelyketjujen kasvihuonevaikutus. Jätteidenkäsittelyketjujen kasvihuone-vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin päästöjen lisäksi jätteiden energiantuotannon kautta saatavaa mahdollista päästösäästöä (fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemää) ja hiilen varastoitumista kaatopaikoille (hiilinielua). Tulosten mukaan kaatopaikkasijoitus aiheuttaa suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Päästöjä pystytään vähentämään merkittävästi kaatopaikkakaasun talteenotolla. Biologinen käsittely vähentää myös jätteiden käsittelystä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä pelkkään kaatopaikkasijoitukseen verrattuna. Vaihtoehdot, joissa osa tai kaikki jätteet poltetaan, ovat kasvihuonevaikutuksen kannalta edullisimmat, sillä paitsi että kaatopaikkojen metaanipäästöt vähenevät, voidaan energiatuotannolla saavuttaa säästöä fossiilisten polttoaineiden käytössä. Vaihtoehtoisten jätteidenkäsittelyketjujen kasvihuonevaikutuksen arviointiin liittyy suuria epävarmuuksia. Etenkin kaatopaikkojen ominaispäästöjen vaihteluilla on suuri merkitys tuloksiin, sillä vaihtelut päästöissä merkitsevät muutosta myös kaatopaikoille varastoituvan hiilen määrässä. Eri jätelajien erotustehokkuudella on suuri vaikutus, kun tarkastellaan biologisen käsittelyn ja palavien jakeiden polton merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Alhainen erotustehokkuus vähentää vaihtoehtojen edullisuutta. Julkaisussa tarkastellaan myös kasvihuonekaasujen muodostumista lietteiden käsittelyssä. Käsittelytekniikoiden kasvihuonevaikutusta arvioidaan ainoastaan kvalitatiivisesti eikä vaihtoehtoisten lietteidenkäsittelynketjujen kasvihuonevaikutuksia vertailla. Julkaisun loppuosassa esitetään alustava arvio Suomen nykyisestä vuosittaisesta jätekertymästä ja sen käsittelystä aiheutuvasta kasvihuonevaikutuksesta. Arvioon on otettu mukaan yhdyskuntajätteiden ja lietteiden lisäksi myös teollisuuden, rakennustoiminnan ja maatalouden jätteiden käsittelystä aiheutuva kasvihuonevaikutus. Arvion mukaan jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa noin 7 % fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvista päästöistä. Kaatopaikkojen metaanipäästöt aiheuttavat jätehuollon merkittävimmät kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat arvion mukaan yli puolet kaikista Suomen ihmisen toiminnasta aiheutuvista metaanipäästöistä. Jos kaatopaikkojen toimiminen hiilinieluna otetaan huomioon ja jätteiden poltolla tuotetulla energialla oletetaan korvattavan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa, vähenee kasvihuonevaikutus alle puoleen siitä, mitä se olisi, jos tarkasteltaisiin ainoastaan päästöjen vaikutusta. Nyt kaatopaikoille vietyjen jätteiden metaanintuotanto on suurimmillaan vasta 10 - 20 vuoden kuluttua. Tämä antaa mahdollisuuden vähentää jätehuollon kasvihuonevaikutusta edelleen kaatopaikkakaasun talteenotolla ja energiakäytöllä.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä parametrit soveltuisivat Suomen haju-ohjearvojen perusteiksi. Lisäksi julkaisussa selvitetään hajun eri arviointimenetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta ja esitetään hajupäästöjen vähentämisstrategiaa. Hajun määrittämisen tulee pääsääntöisesti tapahtua ihmisen hajuaistin avulla. Instrumenttianalyyttisiä määritysmenetelmiä voidaan käyttää vain silloin, kun haju-ongelman aiheuttavat tunnetut yhdisteet, joiden pitoisuutta ulkoilmassa voidaan mitata ja seurata tarpeeksi tarkasti. Hajun määritysmenetelmiä ovat olfaktometriset päästömittaukset ja leviämislaskelmat, kenttähavainnointi, asukaspaneelitutkimus ja kertakysely. Hajuyhdisteiden leviämislaskelmat ja kenttähavainnointi antavat tietoa aistitusta ilmanlaadusta, kun taas asukaspaneelitutkimuksen ja kertakyselyn avulla voidaan myös määrittää asukkaiden kokeman viihtyisyyshaitan vakavuus. Hajuohjearvon tavoite on ensisijaisesti viihtyisyyteen kohdistuvien haittojen vähen-täminen tai ehkäiseminen. Koska hajupäästön aiheuttama viihtyisyyshaitta ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se muodostuu monimutkaisesta syy-seuraus-yhteydestä, millään yksittäisellä hajua kuvaava parametrillä (haju-immissio, viihtyisyyshaitta tai hajulähteen ja asukkaiden välinen etäisyys) ei voida kaikkia haju-ongelmia kuvata. Ensisijaisesti hajuohjearvon tulisi kuitenkin perustua hajulähteen aiheuttamaan hajukuormaan. Ohjearvon kytkentä ohjeen tavoitteeseen, eli merkittävän viihtyisyyshaitan vähentämiseen, tulee kuitenkin olla osoitettavissa. Ympäristöhaittoja käsittävän laajan väestökyselyn perusteella hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin, kun 25 - 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava hajuimmission taso on tällöin 3 - 9 %. Edellä esitettyä voidaan käyttää ohjearvona hajuhaitalle. Alaraja (3 %) koskee tällöin hyvin epämiellyttäviä korkean haittapotentiaalin omaavia hajupäästöjä ja yläraja vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Vuonna 1994 tehty Suomen kunnille osoitettu viranomaiskysely osoitti, että kuuden viime vuoden aikana hajua aiheuttavan teollisuuden hajupäästöt ovat selvästi vähentyneet. Hajuntorjunnassa viranomaisten tulisi painottaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoa. Useimmiten riittävän tehokasta tekniikkaa on olemassa, kyse on lähinnä toiminnanharjoittajan asenteista ja taloudellisesta tilasta.

Kestävällä kehityksellä on lukuisia määritelmiä, alkaen Bruntlandin komission raportin Our Common Future näkemyksistä. Kestävän kehityksen osatekijöiksi otettiin tässä tutkimuksessa luonnon biologisen moninaisuuden suojeleminen, energiansäästö ja uusiutuvat energialähteet, luonnonvarojen säästeliäs käyttö ja uusiutuvat luonnonvarat, ravintoketjun huomioonotto, päästöjen minimointi, jätteiden ja jätevesien minimointi sekä taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuristen arvojen kestävyys. Suomessa energian käyttö suhteessa kansantuotteeseen on suurempi kuin useimmissa muissa teollistuneissa maissa korkean elintason, kylmän ilmaston ja teollisuuden rakenteen vuoksi. Yhdyskuntarakenteen energiaa kuluu lähinnä käyttöön ja liikenteeseen. Suurimmat energiansäästömahdollisuudet ovat rakenteellisilla ominaisuuksilla, joita ovat esim. talotyyppi ja pienilmasto, rakennusmateriaaleista puu on avainasemassa. Suomalainen tuottaa keskimäärin 500 kg yhdyskuntajätettä vuodessa, mistä kierrätetään 19 %. Metsäteollisuuden ympäristövaikutukset ovat Suomessa keskeisiä teollisuuden massiivisuudesta johtuen. Vesistöjen suurimpana ongelmana ovat runsaat orgaanisen aineen, kiintoaineen ja ravinteiden päästöt. Suomen laskeumiin vaikuttavat ratkaisevasti myös lähiympäristön voimalaitokset. Liikenteen osuus päästöissä on merkittävä. Liikennemääriin voidaan vaikuttaa elämäntaparatkaisujen, yhdyskuntarakenteen sekä käytetyn teknologian avulla. Joustava ja toimiva kevyen liikenteen verkosto sekä hyvä joukkoliikenne ovat kestävän kehityksen mukaisia liikenneratkaisuja. Suomalainen kuluttaa keskimäärin 155 l vettä vuorokaudessa. Jätevesihuollon ekologisia vaihtoehtoja ovat mm. maahanimeytys ja maasuodatus, juurakkopuhdistamo, kompostikäymälä ja kompostointi sekä biokaasutus. Kestävän kehityksen keskeisiä energialähteitä ovat tuulen, auringon, energiametsän, biomassan, vesivoiman, kaukolämmön, lämpöpumpun sekä biokaasun energia. Energian säästömahdollisuuksia ovat sähköpörssi, hukkalämmön hyväksikäyttö, parhaan taloudellisesti käyttökelpoisen tekniikan käyttö, taloudellinen ohjaus sekä yksittäisen rakennuksen sijaintivalinta ja rakenteelliset ominaisuudet. Yhdyskuntarakenteen kestävän kehityksen ominaisuuksia voidaan arvioida mm. ympäristövaikutusten arvioinnilla, elinkaarianalyysillä ja tässä tutkimuksessa esitetyllä ekotaseella. Ekotaseella tarkoitetaan sellaisten yhdyskuntarakenteen ominaisuuksien kokonaisuutta, jotka oleellisesti vaikuttavat kestävään kehitykseen. Keskeisiä ominaisuuksia ovat yhdyskuntarakenne sinänsä, yhdyskunnan sisäiset, yhdyskuntaan tulevat ja sieltä poistuvat materiaali- ja energiavirrat sekä niiden suunnat. Koska yhdyskunta ei muodostu kustannusriippumattomasti, ekotaseessa tuodaan esille myös kustannustekijöitä. Tutkimuksen kohdealue on Riihimäki, joka on 25 000 asukkaan radanvarsikaupunki. Noin kolmannes riihimäkeläisistä käy kunnan ulkopuolella töissä ja suurin osa näistä pääkaupunkiseudulla. Juuri valmistunut moottoritie vetää puoleensa henkilöautoliikennettä. Riihimäellä on hyviä edellytyksiä ympäristönsuojelullisiin toimiin. Tähän vaikuttavat mm. suhteellisen tiivis ja ehyt yhdyskuntarakenne sekä raskaan teollisuuden puuttuminen. Jokaisella kestävän kehityksen osa-alueella löytyy ratkaisuja Riihimäelle.

Tässä tutkimuksessa on selvitetty älykkään kodin käsitettä. Lähtökohtana on ollut asumisen tarpeiden ja asumisen automaation rinnakkainen tarkastelu, eikä puhtaasti teknisten ratkaisujen raportointi. Käsitteen määrittämisen lisäksi on selvitetty tarjolla olevaa teknologiaa sekä koti- että ulkomailla. Älykäs talo -käsite on pyritty määrittämään sekä tulevaisuuden tutkimuksesta esille tulevien tulevaisuuskuvien että koko rakennusalan käsittävän kokonaisvaltaisen käyttäjäkeskeisen lähestymistavan pohjalta. Tämä näkemys poikkeaa laajuutensa vuoksi jonkin verran älytalo-käsitteestä, jossa älykäs rakennus nähdään pelkästään tietotekniikan eri sovelluksina. Keskeisinä asuntorakentamisen tavoitteina on pidetty luonnon ja inhimillisyyden (henkisen kasvun) huomioonottoa, joka saa aikaan hyvää fysiologista ja psyykkistä terveyttä sekä sosiaalisia taitoja. Tulevaisuuden asunto edistää inhimillisiä tekijöitä ja samalla toteuttaa taloudellisuuden ja tuotantotekniikan vaatimukset. Älykäs talo -termi on annettu koko systeemille, jota automaatiossa joudutaan käsittelemään, eikä pelkästään jo automatisoiduille osille. Tässä raportissa esitellään ensisijaisesti asunnon nykytekniikalla toteutettavia piirteitä, joiden taustalla arkielämän helpottaminen, ekologiset kysymykset, terapeuttiset ympäristötekijät yms. seikat ovat vaikuttamassa tekniikan käyttöönoton muotoihin. Luvussa Tietoyhteiskunnan asunto valotetaan joitakin keskeisiä kysymyksiä tulevaisuuden asumisesta, jonka osana älykoti tulee olemaan. Tulevaisuuden asuntokysymysten selvitys ei kuitenkaan ole ollut tämän tutkimuksen keskeisin tehtävä, eikä raportointi siltä osin pyri tieteelliseen kattavuuteen eikä tarkkuuteen. Luvuissa Elektroninen koti, Älykäs rakennustekniikka ja Esimerkkirakennukset luetellaan aihepiiriin liittyvää älykodin rakennus- ja elektroniikkateknistä tietoa ulkomailta sekä kotimaisen tuotekehityksen tuloksista. Viestintä- ja tietoliikennetekniikkaa käsitellään luvussa Elektroninen koti, mutta niiden sovellusmahdollisuudet on käsitelty Varkauden kaupungille tehdyssä selvityksessä Puurtilan asuntoalueen tietoverkkokokeilun toiminta- ja seurantatutkimus, joka on raportoitu ympäristöministeriön julkaisusarjassa otsikolla: Älykoti tietoverkon varrella - kokeilu Varkauden asuntomessuilla.

Julkaisu on yhteenveto Suomen Akatemian rahoittaman Monivammaisen lapsen ja tietokoneen vuorovaikutus -tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista. Projektissa selvitettiin vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tavoitteita ja pyrittiin kehittämään keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Saavutettuja tavoitteita tarkasteltiin suhteessa vammaisen ja vammattoman toimintakyvyn normaaliin kehitykseen. Tulosten pohjalta kehitetään malli tietokoneavusteisen kuntoutuksen kehittymisestä, vammaisen ja tietokoneen käyttöliittymästä ja vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 8 monivammaista lasta, jotka käyttivät tietokonetta henkilökohtaisena apuvälineenään. Lasten ikä vaihteli 10 ja 21 vuoden välillä. Tutkimuksessa arvioitiin lasten kuntoutuksen ongelma-alueet, rakennettiin tietokonelaitteet ja ohjelmat sekä seurattiin monivammaisten ja tietokoneen vuorovaikutusta. Projekti kesti kaksi ja puoli vuotta. Tietokoneavusteinen kuntoutus alkaa ongelma-alueiden määrittelyllä. Ensimmäisenä kuntoutustoimenpiteenä on ohjausliikkeen valinta. Kuntoutukseen kuuluvat myös tietokoneohjelman, tulostusmuodon ja tietokoneen valinta. Tutkimuksen aikana kuntoutuksen ongelmat tarkentuivat, ja sen myötä laitteita ja niiden käyttömenetelmiä oli muutettava useaan kertaan. Tämä lisäsi tietokoneavusteista kuntoutusta ohjaavan henkilön työmäärää. Tutkimuksessa tehtiin useita uusia ohjaimia, ohjelmia ja laitepaketteja. Erityisesti hiiren korvaavat ohjaimet, pyörätuoliin sijoitettu puhuva tietokone ja liikuntavammaisten sähköinen kirja koettiin tärkeiksi. Monivammaisen ja tietokoneen käyttöliittymään määriteltiin kuuluvaksi ohjelmien ja laitteiden lisäksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Monivammaisten itsenäinen fyysisen ympäristön vuorovaikutus oli jäljessä lapsen normaalia kehitystä. Sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksen kautta tutkimuslapset saivat runsaasti uusia kontakteja myös vammaisympä ristön ulkopuolelta. Tutkimuslasten toiminnallisen ympäristön vuorovaikutuksen tavoitteet vaihtelivat motoristen valmiuksien ja kommunikaation lisäämisestä oppimiseen sekä leikkiin ja pelamiseen. Toiminnallisessa ympäristössä tulivat esiin myös erilaiset onnistumisen ilmaisut ja vastareaktiot. Vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen harjoittaminen olisi syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Aikaisessa vaiheessa saavutettu pienikin edistysaskel on tärkeä jatkossa. Kaikkien tutkimuslasten motoriikan ongelmia voitiin vähentää tai heille löytyi kommunikointitapa. Kaikkein vaikeimmin vammaisten itsenäinen toiminta oli hidasta ja tietokoneen käytön harjoittelu kesti pitkään. Heillekin kuitenkin voitiin löytää tekniset ratkaisut, jotka lisäsivät omatoimisuutta.

Suomen rakennusalalla on nopeasti muuttuvissa ja kansainvälistyvissä uusissa olosuhteissa kaksi periaatteellista vaihtoehtoa tulevaisuuden strategian luomisessa: keskitytään rakennusalan perinteiseen "kotimarkkinarooliin" ja maan sisäisen fyysisen rakenteen kehittämiseen tai Iuodaan kotimaisten toimintojen ja tehtävien rinnalle merkittävä rakennusalan kansainvälistymisstrategia osana Suomen viennin ja vientiteollisuuden yleistä edistämistä. Raportissa esitetään yhteenveto Suomen rakennusalan tulevaisuuden näkymistä ja strategioista pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä perustuen siihen lähtökohtaan, että rakennusalan kokonaisstrategiassa edetään vientiin ia kansainvälistymiseen tähtäävän tavoiteasettelun mukaisesti. Lähtökohta liittyy läheisesti kauppa- ja teollisuusministeriön esittämään arvioon rakennusalan mahdollisuuksista kilpailukykyisenä teollisuusklusterina. Suomen rakennusalan kannalta tärkeimpinä strategisina valintoina ja toimenpiteinä, joihin tulisi ryhtyä lähivuosina, voidaan pitää seuraavia: kestävä kehitys osaksi rakennusalan kilpailukykyä teknologiastrategiat rakennusalan kehittämistarpeisiin rakennusalan tulevaisuuden tutkimus ja kokonaisstrategiat yhdyskuntatutkimuksen tehostaminen rakennetun ympäristön "taloustalkoot" yhdyskunta- ja rakennustason vuorovaikutteinen kehittäminen rakennusten tekeminen niiden käyttäjiä varten y m p ä r i s t ö y s t ä v ä I I i s y y s k i I p a iI u k e i n o k s i rakentaminen nousuun uudella rakentamisprosessilla palvelukokonaisuuksilla kilpailukykyä kansainvälistymiseen korjausrakentamispaketit ja ylläpitopalvelut rakentamisen ongelmat kuntoon rakennuttajien johdolla. Suomen rakennusala on sodanjälkeisen ajan vaikeimmassa tilanteessa yleisen taloudellisen laman ja rakennusalan itsensä tekemien ratkaisujen ja virheiden vuoksi. Rakennusalan kokonaisstrategian avulla tulisi luoda mahdollisimman hyvä ja realistinen kokonaiskuva niistä mahdollisuuksista, joilla rakennusteollisuus ja -ala voisi toimia käsillä olevan murrosvaiheen ajan sekä aloittaa uuden kehitysvaiheen ilman liian suuria ja myöhemmässä vaiheessa koko kansantaloudelle haitallisiksi tai kohtalokkaiksi muodostuvia kapasiteetin menetyksiä. Koko rakennusalan klusteria koskevan yleisstrategian lisäksi tulee valmistella yritys- ja toimialakohtaisia nousuvaiheen strategioita.

Suomen rakennusalalla on nopeasti muuttuvissa ja kansainvälistyvissä uusissa olosuhteissa kaksi periaatteellista vaihtoehtoa tulevaisuuden strategian luomisessa: keskitytään rakennusalan perinteiseen "kotimarkkinarooliin" ja maan sisäisen fyysisen rakenteen kehittämiseen tai Iuodaan kotimaisten toimintojen ja tehtävien rinnalle merkittävä rakennusalan kansainvälistymisstrategia osana Suomen viennin ja vientiteollisuuden yleistä edistämistä. Raportissa esitetään yhteenveto Suomen rakennusalan tulevaisuuden näkymistä ja strategioista pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä perustuen siihen lähtökohtaan, että rakennusalan kokonaisstrategiassa edetään vientiin ia kansainvälistymiseen tähtäävän tavoiteasettelun mukaisesti. Lähtökohta liittyy läheisesti kauppa- ja teollisuusministeriön esittämään arvioon rakennusalan mahdollisuuksista kilpailukykyisenä teollisuusklusterina. Suomen rakennusalan kannalta tärkeimpinä strategisina valintoina ja toimenpiteinä, joihin tulisi ryhtyä lähivuosina, voidaan pitää seuraavia: kestävä kehitys osaksi rakennusalan kilpailukykyä teknologiastrategiat rakennusalan kehittämistarpeisiin rakennusalan tulevaisuuden tutkimus ja kokonaisstrategiat yhdyskuntatutkimuksen tehostaminen rakennetun ympäristön "taloustalkoot" yhdyskunta- ja rakennustason vuorovaikutteinen kehittäminen rakennusten tekeminen niiden käyttäjiä varten y m p ä r i s t ö y s t ä v ä I I i s y y s k i I p a iI u k e i n o k s i rakentaminen nousuun uudella rakentamisprosessilla palvelukokonaisuuksilla kilpailukykyä kansainvälistymiseen korjausrakentamispaketit ja ylläpitopalvelut rakentamisen ongelmat kuntoon rakennuttajien johdolla. Suomen rakennusala on sodanjälkeisen ajan vaikeimmassa tilanteessa yleisen taloudellisen laman ja rakennusalan itsensä tekemien ratkaisujen ja virheiden vuoksi. Rakennusalan kokonaisstrategian avulla tulisi luoda mahdollisimman hyvä ja realistinen kokonaiskuva niistä mahdollisuuksista, joilla rakennusteollisuus ja -ala voisi toimia käsillä olevan murrosvaiheen ajan sekä aloittaa uuden kehitysvaiheen ilman liian suuria ja myöhemmässä vaiheessa koko kansantaloudelle haitallisiksi tai kohtalokkaiksi muodostuvia kapasiteetin menetyksiä. Koko rakennusalan klusteria koskevan yleisstrategian lisäksi tulee valmistella yritys- ja toimialakohtaisia nousuvaiheen strategioita.

Julkaisu on yhteenveto Suomen Akatemian rahoittaman Monivammaisen lapsen ja tietokoneen vuorovaikutus -tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista. Projektissa selvitettiin vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tavoitteita ja pyrittiin kehittämään keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Saavutettuja tavoitteita tarkasteltiin suhteessa vammaisen ja vammattoman toimintakyvyn normaaliin kehitykseen. Tulosten pohjalta kehitetään malli tietokoneavusteisen kuntoutuksen kehittymisestä, vammaisen ja tietokoneen käyttöliittymästä ja vuorovaikutuksesta. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 8 monivammaista lasta, jotka käyttivät tietokonetta henkilökohtaisena apuvälineenään. Lasten ikä vaihteli 10 ja 21 vuoden välillä. Tutkimuksessa arvioitiin lasten kuntoutuksen ongelma-alueet, rakennettiin tietokonelaitteet ja ohjelmat sekä seurattiin monivammaisten ja tietokoneen vuorovaikutusta. Projekti kesti kaksi ja puoli vuotta. Tietokoneavusteinen kuntoutus alkaa ongelma-alueiden määrittelyllä. Ensimmäisenä kuntoutustoimenpiteenä on ohjausliikkeen valinta. Kuntoutukseen kuuluvat myös tietokoneohjelman, tulostusmuodon ja tietokoneen valinta. Tutkimuksen aikana kuntoutuksen ongelmat tarkentuivat, ja sen myötä laitteita ja niiden käyttömenetelmiä oli muutettava useaan kertaan. Tämä lisäsi tietokoneavusteista kuntoutusta ohjaavan henkilön työmäärää. Tutkimuksessa tehtiin useita uusia ohjaimia, ohjelmia ja laitepaketteja. Erityisesti hiiren korvaavat ohjaimet, pyörätuoliin sijoitettu puhuva tietokone ja liikuntavammaisten sähköinen kirja koettiin tärkeiksi. Monivammaisen ja tietokoneen käyttöliittymään määriteltiin kuuluvaksi ohjelmien ja laitteiden lisäksi fyysinen ja sosiaalinen ympäristö. Monivammaisten itsenäinen fyysisen ympäristön vuorovaikutus oli jäljessä lapsen normaalia kehitystä. Sosiaalisen ympäristön vuorovaikutuksen kautta tutkimuslapset saivat runsaasti uusia kontakteja myös vammaisympä ristön ulkopuolelta. Tutkimuslasten toiminnallisen ympäristön vuorovaikutuksen tavoitteet vaihtelivat motoristen valmiuksien ja kommunikaation lisäämisestä oppimiseen sekä leikkiin ja pelamiseen. Toiminnallisessa ympäristössä tulivat esiin myös erilaiset onnistumisen ilmaisut ja vastareaktiot. Vammaisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen harjoittaminen olisi syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Aikaisessa vaiheessa saavutettu pienikin edistysaskel on tärkeä jatkossa. Kaikkien tutkimuslasten motoriikan ongelmia voitiin vähentää tai heille löytyi kommunikointitapa. Kaikkein vaikeimmin vammaisten itsenäinen toiminta oli hidasta ja tietokoneen käytön harjoittelu kesti pitkään. Heillekin kuitenkin voitiin löytää tekniset ratkaisut, jotka lisäsivät omatoimisuutta.

Tämä kirjallisuustutkimus on tehty tutkimusprojektin "Kestomuovikomposiittien tekstiilitekniset valmistusmenetelmät" alkaessa. Projektissa tutkitaan mahdollisuuksia valmistaa jatkuvakuitulujitettuja kestomuovikomposiitteja käyttämällä hybridilankamenetelmää. Kuitulujitettujen komposiittien mekaaniset ominaisuudet paranevat lujitepitoisuuden kasvun myötä ja parhaat tulokset saavutetaan, kun lujittava kuitu jatkuu yhtenäisenä läpi tuotteen. Kertamuovimatriisisten komposiittien yhteydessä jatkuvakuitulujitteita voidaan hyödyntää suhteellisen helposti johtuen reagenssien alhaisesta viskositeetista. Kestomuovisulien viskositeetti on olennaisesti korkeampi kuin kertamuovireagenssien ja tällöin valmistuksen yhteydessä ongelmaksi muodostuu mm. lujitekuitujen heikko impregnoituminen valmistuksen yhteydessä. Eräs tapa ratkaista mainittu ongelma on sekoittaa lujitekuitu ja kuitumainen matriisimuovi hybridilangaksi ja varsinainen impregnoituminen voi tapahtua vasta tuotteen valmistuksen yhteydessä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on esitelty eräitä jatkuvakuitulujitteisten kestomuovikomposiittien valmistustekniikan keskeisimpiä tekijöitä lähestyen ongelmia erityisesti hybridilankamenetelmän näkökulmasta.

Tämä kirjallisuustutkimus on tehty tutkimusprojektin "Kestomuovikomposiittien tekstiilitekniset valmistusmenetelmät" alkaessa. Projektissa tutkitaan mahdollisuuksia valmistaa jatkuvakuitulujitettuja kestomuovikomposiitteja käyttämällä hybridilankamenetelmää. Kuitulujitettujen komposiittien mekaaniset ominaisuudet paranevat lujitepitoisuuden kasvun myötä ja parhaat tulokset saavutetaan, kun lujittava kuitu jatkuu yhtenäisenä läpi tuotteen. Kertamuovimatriisisten komposiittien yhteydessä jatkuvakuitulujitteita voidaan hyödyntää suhteellisen helposti johtuen reagenssien alhaisesta viskositeetista. Kestomuovisulien viskositeetti on olennaisesti korkeampi kuin kertamuovireagenssien ja tällöin valmistuksen yhteydessä ongelmaksi muodostuu mm. lujitekuitujen heikko impregnoituminen valmistuksen yhteydessä. Eräs tapa ratkaista mainittu ongelma on sekoittaa lujitekuitu ja kuitumainen matriisimuovi hybridilangaksi ja varsinainen impregnoituminen voi tapahtua vasta tuotteen valmistuksen yhteydessä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on esitelty eräitä jatkuvakuitulujitteisten kestomuovikomposiittien valmistustekniikan keskeisimpiä tekijöitä lähestyen ongelmia erityisesti hybridilankamenetelmän näkökulmasta.

Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisena asuntoalueena voidaan pitää aluetta, joka kokonaisuutena, kaikkien vaiheidensa aikana kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja sekä aiheuttaa mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä ja jätteitä. Alueen tulee myös olla asuinympäristönä hyvä sekä taloudellisesti mahdollinen. Tutkimuksessa on laadittu arviointikehikko ja laskentamalli sekä arvioitu niillä asuntoalueen koko elinkaaren aikana kulutetut energia ja materiaalit sekä aiheutuvat päästöt ja jätteet. Lisäksi on arvioitu alueen rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset. Arvioinnin kohteena on neljä tyypillistä suomalaista asuntoaluetta, joista kaksi on pientalo- ja kaksi kerrostalovaltaisia alueita. Tutkimuksessa on myös arvioitu asuntoalueiden eri suunnitteluratkaisujen merkitystä kestävän kehityksen kannalta. Asuntoalueiden kokonaisenergiankulutus 40 vuoden aikana on keskimäärin 685 MWh asukasta kohden. Raaka-aineita kuluu asuntoalueella keskimäärin 136 tonnia asukasta kohden. Raaka-aineet ovat puuta lukuun ottamatta uusiutumattomia luonnonvaroja. Rakennusmateriaaleja kuluu keskimäärin 90 tonnia asukasta kohden, tiiviisti rakennetuilla alueilla vähiten. Polttoaineita kuluu keskimäärin 47 tonnia asukasta kohden. Päästöjä aiheutuu keskimäärin 156 tonnia asukasta kohden. Suurimman osan näistä muodostaa hiilidioksidi, 154 tonnia asukasta kohden. Jätteitä aiheutuu kaikkiaan 19 tonnia asukasta kohden. Asuntoalueen tuottamisesta, käytöstä ja liikenteestä aiheutuu kustannuksia keskimäärin 290 000 mk asukasta kohden. Pientaloalueilla kuluu enemmän energiaa ja polttoaineita sekä aiheutuu enemmän päästöjä ja kustannuksia kuin kerrostaloalueilla. Suurimmat erot alueiden välillä aiheutuvat liikenteestä, aluelämpöverkon häviöistä, talotyypistä ja verkostojen määrästä. Minkälainen siis on ympäristöystävällinen asuntoalue? Se voi olla kerros- tai pientaloalue ja sillä on kehittynyt lämmitysjärjestelmä. Se sijaitsee lähellä työpaikkoja ja palveluja. Se on rakenteeltaan suhteellisen tiivis, mikä mahdollistaa tehokkaan liikenne- ja teknisen huollon verkon rakentamisen sekä samalla myös säästää luonnonympäristöä. Sen suunnittelussa ja rakentamisessa on lisäksi otettu huomioon ja hyödynnetty paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet.

Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisena asuntoalueena voidaan pitää aluetta, joka kokonaisuutena, kaikkien vaiheidensa aikana kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja luonnonvaroja sekä aiheuttaa mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä ja jätteitä. Alueen tulee myös olla asuinympäristönä hyvä sekä taloudellisesti mahdollinen. Tutkimuksessa on laadittu arviointikehikko ja laskentamalli sekä arvioitu niillä asuntoalueen koko elinkaaren aikana kulutetut energia ja materiaalit sekä aiheutuvat päästöt ja jätteet. Lisäksi on arvioitu alueen rakentamisesta ja käytöstä aiheutuvat kustannukset. Arvioinnin kohteena on neljä tyypillistä suomalaista asuntoaluetta, joista kaksi on pientalo- ja kaksi kerrostalovaltaisia alueita. Tutkimuksessa on myös arvioitu asuntoalueiden eri suunnitteluratkaisujen merkitystä kestävän kehityksen kannalta. Asuntoalueiden kokonaisenergiankulutus 40 vuoden aikana on keskimäärin 685 MWh asukasta kohden. Raaka-aineita kuluu asuntoalueella keskimäärin 136 tonnia asukasta kohden. Raaka-aineet ovat puuta lukuun ottamatta uusiutumattomia luonnonvaroja. Rakennusmateriaaleja kuluu keskimäärin 90 tonnia asukasta kohden, tiiviisti rakennetuilla alueilla vähiten. Polttoaineita kuluu keskimäärin 47 tonnia asukasta kohden. Päästöjä aiheutuu keskimäärin 156 tonnia asukasta kohden. Suurimman osan näistä muodostaa hiilidioksidi, 154 tonnia asukasta kohden. Jätteitä aiheutuu kaikkiaan 19 tonnia asukasta kohden. Asuntoalueen tuottamisesta, käytöstä ja liikenteestä aiheutuu kustannuksia keskimäärin 290 000 mk asukasta kohden. Pientaloalueilla kuluu enemmän energiaa ja polttoaineita sekä aiheutuu enemmän päästöjä ja kustannuksia kuin kerrostaloalueilla. Suurimmat erot alueiden välillä aiheutuvat liikenteestä, aluelämpöverkon häviöistä, talotyypistä ja verkostojen määrästä. Minkälainen siis on ympäristöystävällinen asuntoalue? Se voi olla kerros- tai pientaloalue ja sillä on kehittynyt lämmitysjärjestelmä. Se sijaitsee lähellä työpaikkoja ja palveluja. Se on rakenteeltaan suhteellisen tiivis, mikä mahdollistaa tehokkaan liikenne- ja teknisen huollon verkon rakentamisen sekä samalla myös säästää luonnonympäristöä. Sen suunnittelussa ja rakentamisessa on lisäksi otettu huomioon ja hyödynnetty paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Rakennetun ympäristön kauneus ja laatu koostuu niistä kirjoituksista, jotka käsittelevät aihepiiriä melko yleisesti. (Ympäristön havainnollistamista ja kokemista sekä tekniikkaa ja suunnitteluvälineitä tarkastelevat kirjoitukset on julkaistu erikseen.) Arkkitehtuuri- ja yhdyskuntasuannittelu etsimässä itseään on johdatus suunnittelun ongelmakenttään ja sen lähihistorian tunnuspiirteisiin. Katsaus ESSU-hankkeen osatutkimuksiin pyrkii tarjoamaan kokonaisarvion tutkimuksen erilaisista lähtökohdista ja tarkastelutavoista. Synteettiseen kauneuteen: ympäristö kokonaistaideteoksena esittää estetiikan pohjalta syntyneen näkemyksen ympäristön suunnittelun tavoitteista. Lähtökohtana on wagnerilainen kokonaistaideteoksen idea. Arkkitehtuuria määrittelevien kirjoitusten episteeminen tulkinta on katsaus arkkitehtuurin ideologioihin sekä niiden merkitykseen ja tulkinnan mahdollisuuksiin. Rakennetun ympäristön laatutaso on lyhennelmä laajemmasta, englanninkielisestä kirjoituksesta. Tämä filosofinen essee käsittelee laadun käsitteen olemusta, käyttötapoja ja väärintulkintoja. Rakennetun ympäristön suunnittelun johtavista periaatteista Suomessa toisen maailmansodan jälkeen käsittelee perusteellisesti ympäristön suunnittelun järjestelmiä ja niiden perustavia ajatusmalleja. Keskeisessä asemassa ovat suunnitteluteoriat, rakennuslainsäädäntö sekä kaavoituksen ja kuntasuunnittelun organisointi. Näitä arvioidaan kriittisesti, samoin kuin 1990-luvun tulossa olevaa intressipohjaista suunnittelumallia. Viimeinen kirjoitus, Näkökulmia keskusteluun 1990-luvun yhdyskuntasaunnittelusta, on pamflettimainen arvio yhdyskuntasuunnittelun ongelmista. Se asettaa myös tavoitteet kestävän kehityksen ja uuden rakentamiskulttuurin luomiselle.

Talviajan tieliikennettä koskevan tutkimusohjelman yleisenä tavoitteena on talviajan tieliikenteelle aiheuttamia ongelmia koskevan tietämyksen laajentaminen ja perinteisten näkökulmien avartaminen. Keskeisenä tavoitteena on lisäksi talviajan liikenteeseen liittyvän tutkimustarpeen kartoittaminen. Tutkimustarpeita koskevissa ehdotuksissa on pyritty varautumaan erilaisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Ehdotetuilla tutkimuksilla pyritään tuottamaan sellaistatietoa, jota voidaan käyttää talvesta tieliikenteelle aiheutuvien vaikeuksien voittamiseksi entistä järkevämmin ja taloudellisemmin. Talven ja erityisesti liukkauden sekä sen torjunnan vaikutukset on järjestelmällisesti kuvattu kehyksessä, jonka rungon muodostavat tieliikenteen käyttökustannukset ja niihin vaikuttavat tekijät. Laadittua tarkastelukehikkoa voidaan käyttää mm. vaihtoehtoisten liukkaudentorjuntamenetelmien arvioinneissa ja vertailuissa. Monet vaikutuksista voidaan suhteellisen vaivattomasti muuntaa rahaksi. Joidenkin, etenkin ympäristövaikutusten, arvottamiseen sen sijaan ei ole valmiita ratkaisuja. Liukkaus on tärkein tieliikennettä talvella haittaavista tekijöistä. Liukkauden torjuntaan käytettyjen menetelmien, joihin luetaan sekä tienpitäjän toimet (mm. hiekoitus ja suolaus) että ajoneuvotekniset varusteet (mm. nastarenkaat), vaikutukset ovat moninaisia ja ulottuvat paljon tarkoitetun vaikutusalueensa ulkopuolelle. Liukkauden torjuntaan liittyvää tutkimustarvetta on selvitetty tienpitäjän talvihoidon, ajoneuvotekniikan, päällystetekniikan liikennekäyttäytymisen ja -turvallisuuden sekä ympäristövaikutusten näkökulmista. Laaditun tarkastelukehikon sekä osa-alueittaisen kartoituksen perusteella on tehty joukko tutkimusehdotuksia. Ne on ryhmitelty kokonaisuuksiksi, jotka koskevat varautumista erilaisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Tutkimuskokonaisuudet käsittelevät - nykykäytännön jatkamisen mahdollisuuksia - nastattoman liikenteen mahdollisuuksia - ympäristövaikutusten merkityksen kasvuun varautumista ja - kehittyvän tekniikan vaikutuksia talviliikenteessä.

Asuinympäristön laadun arviointi Pohjoismaissa tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa 1980-1uvulla tehtyjä tutkimuksia asuinympäristön laadun arvioinnista. Tarkastelun pääpaino on arvioinneissa käytetyissä menetelmissä. Selvityksen avulla on määritelty joitakin asuinympäristön laadun arviointirnenetelmiltä vaadittavia ominaisuuksia ja esitelty esille nousseita ajatuksia asuinympäristön laadun arvioinnin kehittämiseksi Suomessa. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisenä osana on luvussa 1 esitelty teoreettinen johdatus asumisen laatuun ja sen arviointiin. Luku perustuu Christian Burmanin ja Simo Säätelan kirjoitukseen. Tutkimuksen toisen osan muodostavat luvut 2, 3 ja 4. Ne käsittelevät Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa rakennusalan tutkimuslaitoksissa tehtyjä arviointitutkimuksia (12 tutkimusta). Vertailun vuoksi on niitten rinnalla esitelty kymmenen tutkimusta Pohjoismaitten ulkopuolelta Tutkimuksen kolmantena osana on luku 5, jossa käsitellään asuinympäristön laadun arviointia Suomessa ja esitetään ajatuksia menetelmien kehittämiseksi. Kaikki tutkitut työt yhtä lukuun ottamatta olivat jälkikäteisiä arviointeja, ts. arvioitiin olemassa olevaa ympäristöä. Esitellyt arvioinnit voidaan jakaa kolmeen menetelmiltään erilaiseen ryhmään: sosio logien tekemiin haastatteluihin ja kyselyihin, arkkitehtien ja ympäristöpsykologien pääasiassa visuaalisiin menotelmiin perustuviin arviointeihin sekä kokonaisarviointimenetelmiin. Kokonaisarviointimenetelmistä kolme, amerikkalainen Post Occupancy Evaluation (POE), siihen perustuva tanskalainen Evaluering af boligbebyggelser i brug (EBB) ja norjalainen työkirjamenetelmä on esitelty muita tutkimuksia laajemmin. Tarkastellut tutkimukset painottuivat fyysisen ympäristön eri ominaisuuksien ja sosiaalisten tekijöitten arviointiin. Arviointi kohdistui useimmiten asuntojen, pihojen ja alueen toimintoihin, varustukseen, tekniikkaan ja ulkonäköön. Asuinympäristön ekologista laatua tai terveellisyyttä ei oltu arvioitu. Arviointi tapahtui pääasiassa joko asukkaan tai tutkijan näkökulmasta muita näkökulmia tai intressejä asuinympäristön laatuun ei yleensä otettu huomioon. Luvussa 5 on otettu kriittinen kanta Suomessa vallitsevaan jäykkään, vanhentuneeseen ja puutteelliseen laatunormistoon. Rakentamismääräysten tulisi tukea mahdollisimman joustavaa laatukäsitystä ja määritellä ympäristön laadulliset tavoitteet monipuolisesti ja korkeatasoisesti. Tutkimuksessa on esitetty ajatuksia asuinympäristön laadun arvioinnin erilaisista tehtävistä rakentamisen eri vaiheissa sekä muutamia vaatimuksia arvioinnissa käytettäville menetelmille.

Tutkimuksen tavoitteena on peilata arkkitehtuurikirjoitusten asemaa arkktehtuurin kentässä ja kartoittaa suomalaisten arkkitehtien arkkitehtuuriajattelua toisen maailmansodan jälkeen (1940 - 1989) sellaisena kuin se välittyy alan ammattilehdestä Arkkitehti. Aineisto edustaa suomalaista ja Suomessa esitettyä ulkomaista arkkitehtuuriajattelua. Artikkeleiden valintaperusta on ollut arkkitehtuurin deskriptiivinen tai normatiivinen määrittely. Arkkitehtuuria ohjelmallisesti määrittelevät tekstit ovat lujasti historialliseen tilanteeseen sidottuja, ne rakentuvat olemassa oleville arkkitehtuurikäsityksille ja polemisoivat niitä vastaan. Kirjoitukset ovat yksi tapa ilmaista arkkitehtuuriajattelua, muita ilmaisumuotoja ovat piirustukset ja fyysiset rakennukset. Kirjoitukset ilmaisevat ajattelua valikoiden, toimivat arkkitehtuurin välitysmekanismeina ja välittävät impulsseja muilta kulttuurin aloilta. Niiden tehtävä on ensisijaisesti operatiivinen: ne suuntaavat arkkitehtuuria käytäntöön, eivät sen tieteelliseen määrittelyyn. Tutkimuksen toinen luku pohtii arkkitehtuurikirjoitusten asemaa sekä käsiteltyjen kirjoitusten taustoja funktionalismissa ja modernismissa. Kolmas luku tulkitsee tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa ja jäsentää sen kolmeen ryhmään: absoluuttiseen arkkitehtuuriin, toiminnallisuuden arkkitehtuuriin ja merkitykselliseen arkkitehtuuriin. Dominanssin vaihtelu eri ryhmien välillä piirtää kuvan suomalaisen arkkitehtuuriajattelun historiasta. Neljännessä luvussa tulkinta viedään yleisemmälle tasolle. Siinä käsitellään niitä metaforisia malleja, joiden kautta arkkitehtuuria on lähestytty. Näiden voi perustellusti väittää kuvastavan aikakaudelle tyypillistä ajattelutapaa laajemmin. Tutkimuksen viimeinen luku käsittelee vuoden 1991 tarjoamia lähtökohtia rakentamiselle. Tutkimuksen primaariaineiston muodostavat Arkkitehti-lehden artikkelit. Ne on lueteltu tutkimuksen liitteessä ryhmiteltyinä vuosikymmenittäin ja temaattisen tulkinnan mukaisesti.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Ympäristön kokeminen ja havainnollistaminen käsittelee Helsingin Ruoholahden kaupunginosan tietokoneanimaatiota, Tampereen kaupunkikuva-analyysia, ympäristökuvan analysointimenetelmää sekä piirustusten merkitystä. Ruoholahti-animaation tavoitteet ja toteutus kuvataan kirjoituksessa Arkkitehtuuri- ja ympäristösuannitelmien visualisointi. Se käsittelee myös ympäristön visualisoinnin ohjauksen ongelmia. Osittain samoista ongelmista lähtee myös kirjoitus Suunnitelmien kuvaamisen lähtökohdat ja Ruoholahden arviointi. Sen pääkohteena ovat kuitenkin itse suunnitelmat ja niiden arviointiperiaatteet. Ruoholahti-projektissa arvioitiin sekä arkkitehtuuria että sen visuaalista esittämistä. Arkkitehtuurikritiikin perusteet laajentaa aihepiiriä edelleen kritiikin teorian alueelle. Ruoholahti-animaation yhteydessä kritiikkiä yritettiin soveltaa käytäntöön. Tämä osuus on kuvattu kirjoituksessa Ruoholahti-kokeilun arkkitehtuurikritiikki. Uudet visualisointimenetelmät on tekninen katsaus, joka tarjoaa yhteenvedon tietokoneavusteiden arkkitehtuurin visualisoinnin teknisistä keinoista ja mahdollisuuksista. Ympäristöanalyysi Tampereella tarkastelee havainnollistamisen sijasta ympäristön kokemista psykologian näkökulmasta. Kohteena ovat Tampereen eri kaupunginosat ja yksittäiset rakennukset. Ympäristökuvan ja siihen liittyvien merkitysten analysointimetodiikasta on laajemman opinnäytetyön lyhennelmä. Se arvioi arkkitehtuuria käyttäjän ympäristölle antamien symbolisten merkitysten kannalta. Kirjoituksessa esitetään ympäristökuva-analyysin käyttämistä suunnittelun pohjana. Rakennuspiirustusten ymmärtämisestä käsittelee arkkitehtuuripiirustusten tulkinnan ja ymmärtämisen ongelmia. Kirjoitus on käännös englanninkielisestä alkuperäistekstistä On understanding arehiteetural drawings.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Työkalut ja tietojärjestelmät on kokoelma kirjoituksista, jotka käsittelevät suunnittelu teknisiä apuvälineitä ja tietokoneen käyttämistä. Aihepiiri kattaa eri lähestymistapoja kokeiluhankkeista filosofisiin tarkasteluihin. Arkkitehtuurin tietoteknisten välineiden kehitysnäkymät on kriittinen katsaus tietoteknisten välineiden kehitystyöhön. Lähtökohtana ovat ne mahdollisuudet, joita perustekniikan kehitys tarjoaa. Tietokone työkaluna - ATK avusteisen arikitehtaurisuunnittelun, EAAD:n, uudelleen arviointi on englanninkielisen filosofisen esseen suomennos. Aiheena ovat tietotekniikan käsitykset työn, työvälineiden ja tietokonesovellusten luonteesta. Samaa aihepiiriä käsittelee myös Välineet ja toiminnot ATK-avusteisessa arikitehtisuunnittelussa, joka on myös suomennettu englannin kielestä. Arkkitehtuurin typologioita käsittelee kolme kirjoitusta. Typologioiden kehittämismahdollisuudet tietokoneavusteista suunnitelmaa varten tarkastelee erilaisia typologioiden muodostamisperiaatteita ja luonnostelee semiotiikan pohjalta lähtevät rakenneperiaatteet. Näiden pohjalta muodostettu kokeellinen järjestelmä kuvataan kirjoituksessa flypertekstiin perustava kokeellinen typologiajärjestelmä. Huomion kohteena ovat sekä hypertekstin käyttö typologiatietokannan perustana että prototyyppiä varten luotu käsitteistö. Asuntotyyppien generointi rivitalotuotannossa - Typologia kontra muutos puolestaan kuvaa hieman toisenlaisille periaatteille rakentuvaa asuntojen typologiaa. Se on myös yhteenveto alan uranuurtajan kokemuksista. Ympäristöanalyysiohjelman kehittäminen käsittelee hypertekstisovellusta, jonka tehtävänä on opastaa pienrakentajaa oikean talotyypin valinnassa. Kyseessä on kuitenkin pikemminkin opetusohjelma kuin asiantuntijajärjestelmä. EAD-työskentelyyn ja luonnosteluun liittyy myös kolme kirjoitusta. Tredimensionell interaktion med dator i arkitektarbete on dokumentti kolmiulotteisen luonnostelujärjestelmän kokeilusta. Metaviews-ohjelman koekäyttö arkkitehtitoimistossa vertailee keskenään kahta erilaista mallinnusohjelmaa ja niiden luonnostelukäyttöä. Vertailukohteina ovat "historiamekanismin" sisältävä Metaviews-prototyyppi sekä yleisesti myynnissä oleva Medusa-ohjelma. Arkkitehtoninen luonnostelu tietokoneella käsittelee luonnostelua hermeneuttisesta näkökulmasta. Se esittelee myös mallin, jonka avulla voitaisiin kehittää välineitä luonnosteluun. Luovuutta avustavista välineistä tarkastelee luovuuden välineellisen edistämisen mahdollisuuksia. Perustana on mentalististen luovuusteorioiden kritiikki. Kysymyksessä on laajemman kirjoituksen lyhennelmä.

Asuinympäristön laadun arviointi Pohjoismaissa tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa 1980-1uvulla tehtyjä tutkimuksia asuinympäristön laadun arvioinnista. Tarkastelun pääpaino on arvioinneissa käytetyissä menetelmissä. Selvityksen avulla on määritelty joitakin asuinympäristön laadun arviointirnenetelmiltä vaadittavia ominaisuuksia ja esitelty esille nousseita ajatuksia asuinympäristön laadun arvioinnin kehittämiseksi Suomessa. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisenä osana on luvussa 1 esitelty teoreettinen johdatus asumisen laatuun ja sen arviointiin. Luku perustuu Christian Burmanin ja Simo Säätelan kirjoitukseen. Tutkimuksen toisen osan muodostavat luvut 2, 3 ja 4. Ne käsittelevät Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa rakennusalan tutkimuslaitoksissa tehtyjä arviointitutkimuksia (12 tutkimusta). Vertailun vuoksi on niitten rinnalla esitelty kymmenen tutkimusta Pohjoismaitten ulkopuolelta Tutkimuksen kolmantena osana on luku 5, jossa käsitellään asuinympäristön laadun arviointia Suomessa ja esitetään ajatuksia menetelmien kehittämiseksi. Kaikki tutkitut työt yhtä lukuun ottamatta olivat jälkikäteisiä arviointeja, ts. arvioitiin olemassa olevaa ympäristöä. Esitellyt arvioinnit voidaan jakaa kolmeen menetelmiltään erilaiseen ryhmään: sosio logien tekemiin haastatteluihin ja kyselyihin, arkkitehtien ja ympäristöpsykologien pääasiassa visuaalisiin menotelmiin perustuviin arviointeihin sekä kokonaisarviointimenetelmiin. Kokonaisarviointimenetelmistä kolme, amerikkalainen Post Occupancy Evaluation (POE), siihen perustuva tanskalainen Evaluering af boligbebyggelser i brug (EBB) ja norjalainen työkirjamenetelmä on esitelty muita tutkimuksia laajemmin. Tarkastellut tutkimukset painottuivat fyysisen ympäristön eri ominaisuuksien ja sosiaalisten tekijöitten arviointiin. Arviointi kohdistui useimmiten asuntojen, pihojen ja alueen toimintoihin, varustukseen, tekniikkaan ja ulkonäköön. Asuinympäristön ekologista laatua tai terveellisyyttä ei oltu arvioitu. Arviointi tapahtui pääasiassa joko asukkaan tai tutkijan näkökulmasta muita näkökulmia tai intressejä asuinympäristön laatuun ei yleensä otettu huomioon. Luvussa 5 on otettu kriittinen kanta Suomessa vallitsevaan jäykkään, vanhentuneeseen ja puutteelliseen laatunormistoon. Rakentamismääräysten tulisi tukea mahdollisimman joustavaa laatukäsitystä ja määritellä ympäristön laadulliset tavoitteet monipuolisesti ja korkeatasoisesti. Tutkimuksessa on esitetty ajatuksia asuinympäristön laadun arvioinnin erilaisista tehtävistä rakentamisen eri vaiheissa sekä muutamia vaatimuksia arvioinnissa käytettäville menetelmille.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Rakennetun ympäristön kauneus ja laatu koostuu niistä kirjoituksista, jotka käsittelevät aihepiiriä melko yleisesti. (Ympäristön havainnollistamista ja kokemista sekä tekniikkaa ja suunnitteluvälineitä tarkastelevat kirjoitukset on julkaistu erikseen.) Arkkitehtuuri- ja yhdyskuntasuannittelu etsimässä itseään on johdatus suunnittelun ongelmakenttään ja sen lähihistorian tunnuspiirteisiin. Katsaus ESSU-hankkeen osatutkimuksiin pyrkii tarjoamaan kokonaisarvion tutkimuksen erilaisista lähtökohdista ja tarkastelutavoista. Synteettiseen kauneuteen: ympäristö kokonaistaideteoksena esittää estetiikan pohjalta syntyneen näkemyksen ympäristön suunnittelun tavoitteista. Lähtökohtana on wagnerilainen kokonaistaideteoksen idea. Arkkitehtuuria määrittelevien kirjoitusten episteeminen tulkinta on katsaus arkkitehtuurin ideologioihin sekä niiden merkitykseen ja tulkinnan mahdollisuuksiin. Rakennetun ympäristön laatutaso on lyhennelmä laajemmasta, englanninkielisestä kirjoituksesta. Tämä filosofinen essee käsittelee laadun käsitteen olemusta, käyttötapoja ja väärintulkintoja. Rakennetun ympäristön suunnittelun johtavista periaatteista Suomessa toisen maailmansodan jälkeen käsittelee perusteellisesti ympäristön suunnittelun järjestelmiä ja niiden perustavia ajatusmalleja. Keskeisessä asemassa ovat suunnitteluteoriat, rakennuslainsäädäntö sekä kaavoituksen ja kuntasuunnittelun organisointi. Näitä arvioidaan kriittisesti, samoin kuin 1990-luvun tulossa olevaa intressipohjaista suunnittelumallia. Viimeinen kirjoitus, Näkökulmia keskusteluun 1990-luvun yhdyskuntasaunnittelusta, on pamflettimainen arvio yhdyskuntasuunnittelun ongelmista. Se asettaa myös tavoitteet kestävän kehityksen ja uuden rakentamiskulttuurin luomiselle.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Ympäristön kokeminen ja havainnollistaminen käsittelee Helsingin Ruoholahden kaupunginosan tietokoneanimaatiota, Tampereen kaupunkikuva-analyysia, ympäristökuvan analysointimenetelmää sekä piirustusten merkitystä. Ruoholahti-animaation tavoitteet ja toteutus kuvataan kirjoituksessa Arkkitehtuuri- ja ympäristösuannitelmien visualisointi. Se käsittelee myös ympäristön visualisoinnin ohjauksen ongelmia. Osittain samoista ongelmista lähtee myös kirjoitus Suunnitelmien kuvaamisen lähtökohdat ja Ruoholahden arviointi. Sen pääkohteena ovat kuitenkin itse suunnitelmat ja niiden arviointiperiaatteet. Ruoholahti-projektissa arvioitiin sekä arkkitehtuuria että sen visuaalista esittämistä. Arkkitehtuurikritiikin perusteet laajentaa aihepiiriä edelleen kritiikin teorian alueelle. Ruoholahti-animaation yhteydessä kritiikkiä yritettiin soveltaa käytäntöön. Tämä osuus on kuvattu kirjoituksessa Ruoholahti-kokeilun arkkitehtuurikritiikki. Uudet visualisointimenetelmät on tekninen katsaus, joka tarjoaa yhteenvedon tietokoneavusteiden arkkitehtuurin visualisoinnin teknisistä keinoista ja mahdollisuuksista. Ympäristöanalyysi Tampereella tarkastelee havainnollistamisen sijasta ympäristön kokemista psykologian näkökulmasta. Kohteena ovat Tampereen eri kaupunginosat ja yksittäiset rakennukset. Ympäristökuvan ja siihen liittyvien merkitysten analysointimetodiikasta on laajemman opinnäytetyön lyhennelmä. Se arvioi arkkitehtuuria käyttäjän ympäristölle antamien symbolisten merkitysten kannalta. Kirjoituksessa esitetään ympäristökuva-analyysin käyttämistä suunnittelun pohjana. Rakennuspiirustusten ymmärtämisestä käsittelee arkkitehtuuripiirustusten tulkinnan ja ymmärtämisen ongelmia. Kirjoitus on käännös englanninkielisestä alkuperäistekstistä On understanding arehiteetural drawings.

Esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat -tutkimushanke käsittelee laajasti ympäristön suunnittelun, estetiikan ja tietotekniikan käytön kysymyksiä. Työkalut ja tietojärjestelmät on kokoelma kirjoituksista, jotka käsittelevät suunnittelu teknisiä apuvälineitä ja tietokoneen käyttämistä. Aihepiiri kattaa eri lähestymistapoja kokeiluhankkeista filosofisiin tarkasteluihin. Arkkitehtuurin tietoteknisten välineiden kehitysnäkymät on kriittinen katsaus tietoteknisten välineiden kehitystyöhön. Lähtökohtana ovat ne mahdollisuudet, joita perustekniikan kehitys tarjoaa. Tietokone työkaluna - ATK avusteisen arikitehtaurisuunnittelun, EAAD:n, uudelleen arviointi on englanninkielisen filosofisen esseen suomennos. Aiheena ovat tietotekniikan käsitykset työn, työvälineiden ja tietokonesovellusten luonteesta. Samaa aihepiiriä käsittelee myös Välineet ja toiminnot ATK-avusteisessa arikitehtisuunnittelussa, joka on myös suomennettu englannin kielestä. Arkkitehtuurin typologioita käsittelee kolme kirjoitusta. Typologioiden kehittämismahdollisuudet tietokoneavusteista suunnitelmaa varten tarkastelee erilaisia typologioiden muodostamisperiaatteita ja luonnostelee semiotiikan pohjalta lähtevät rakenneperiaatteet. Näiden pohjalta muodostettu kokeellinen järjestelmä kuvataan kirjoituksessa flypertekstiin perustava kokeellinen typologiajärjestelmä. Huomion kohteena ovat sekä hypertekstin käyttö typologiatietokannan perustana että prototyyppiä varten luotu käsitteistö. Asuntotyyppien generointi rivitalotuotannossa - Typologia kontra muutos puolestaan kuvaa hieman toisenlaisille periaatteille rakentuvaa asuntojen typologiaa. Se on myös yhteenveto alan uranuurtajan kokemuksista. Ympäristöanalyysiohjelman kehittäminen käsittelee hypertekstisovellusta, jonka tehtävänä on opastaa pienrakentajaa oikean talotyypin valinnassa. Kyseessä on kuitenkin pikemminkin opetusohjelma kuin asiantuntijajärjestelmä. EAD-työskentelyyn ja luonnosteluun liittyy myös kolme kirjoitusta. Tredimensionell interaktion med dator i arkitektarbete on dokumentti kolmiulotteisen luonnostelujärjestelmän kokeilusta. Metaviews-ohjelman koekäyttö arkkitehtitoimistossa vertailee keskenään kahta erilaista mallinnusohjelmaa ja niiden luonnostelukäyttöä. Vertailukohteina ovat "historiamekanismin" sisältävä Metaviews-prototyyppi sekä yleisesti myynnissä oleva Medusa-ohjelma. Arkkitehtoninen luonnostelu tietokoneella käsittelee luonnostelua hermeneuttisesta näkökulmasta. Se esittelee myös mallin, jonka avulla voitaisiin kehittää välineitä luonnosteluun. Luovuutta avustavista välineistä tarkastelee luovuuden välineellisen edistämisen mahdollisuuksia. Perustana on mentalististen luovuusteorioiden kritiikki. Kysymyksessä on laajemman kirjoituksen lyhennelmä.

Esteettinen kauneus on yksi kauneuden päälajeista; muita ovat esimerkiksi moraalinen, tiedollinen ja toiminnallinen kauneus. Koska taideteokset on tehty nimenomaan esteettiseen käyttöön, on taide nähty perustellusti tämän kauneuden lajin esiintymisalueena. Kuitenkin esteettistä kauneutta esiintyy myös luonnon- ja kulttuuriympäristössä. Erityisesti ympäristöyhteyksissä korostuu riippuvuus muista arvoista (kauneuksista). Synteettisen kauneuden hakemista voi nähdä viimeaikaisissa taiteen kentän rajojen ylityksissä ja ulkorajan rikkomisessa, jolloin taiteen ja ympäristön rajat ovat katoamassa. On pyritty eri lajien yhdistelyyn. Idea on taidesynteesi, totaali taide, Richard Wagnerin teoksessaan Das Kunstwerk der Zukunft (1850) esittämä kokonais- tai yhteistaideteoksen ajatus (Gesamtkunstwerk). Sen nykyaikainen vastine voidaan nähdä ekologisessa ajattelussa: on puhuttu ekosysteemeistä taideteoksina (Meeker) ja koko maailmasta globaalina teoksena. Yhtenäisyys (unity), monimuotoisuus (complexity) ja kestävyys (integrity) on katsottu terveen ekosysteemin ominaisuuksiksi (Leopold) - hyvin samanlaisia kuin Monroe C. Beardsleyn esittämät, hyvin yleisesti hyväksytyt hyvän taideteoksen kriteerit yhtenäisyys (unity) monitasoisuus (complexity) ja voimakkuus (intensity).

Tutkimuksen tavoitteena on peilata arkkitehtuurikirjoitusten asemaa arkktehtuurin kentässä ja kartoittaa suomalaisten arkkitehtien arkkitehtuuriajattelua toisen maailmansodan jälkeen (1940 - 1989) sellaisena kuin se välittyy alan ammattilehdestä Arkkitehti. Aineisto edustaa suomalaista ja Suomessa esitettyä ulkomaista arkkitehtuuriajattelua. Artikkeleiden valintaperusta on ollut arkkitehtuurin deskriptiivinen tai normatiivinen määrittely. Arkkitehtuuria ohjelmallisesti määrittelevät tekstit ovat lujasti historialliseen tilanteeseen sidottuja, ne rakentuvat olemassa oleville arkkitehtuurikäsityksille ja polemisoivat niitä vastaan. Kirjoitukset ovat yksi tapa ilmaista arkkitehtuuriajattelua, muita ilmaisumuotoja ovat piirustukset ja fyysiset rakennukset. Kirjoitukset ilmaisevat ajattelua valikoiden, toimivat arkkitehtuurin välitysmekanismeina ja välittävät impulsseja muilta kulttuurin aloilta. Niiden tehtävä on ensisijaisesti operatiivinen: ne suuntaavat arkkitehtuuria käytäntöön, eivät sen tieteelliseen määrittelyyn. Tutkimuksen toinen luku pohtii arkkitehtuurikirjoitusten asemaa sekä käsiteltyjen kirjoitusten taustoja funktionalismissa ja modernismissa. Kolmas luku tulkitsee tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa ja jäsentää sen kolmeen ryhmään: absoluuttiseen arkkitehtuuriin, toiminnallisuuden arkkitehtuuriin ja merkitykselliseen arkkitehtuuriin. Dominanssin vaihtelu eri ryhmien välillä piirtää kuvan suomalaisen arkkitehtuuriajattelun historiasta. Neljännessä luvussa tulkinta viedään yleisemmälle tasolle. Siinä käsitellään niitä metaforisia malleja, joiden kautta arkkitehtuuria on lähestytty. Näiden voi perustellusti väittää kuvastavan aikakaudelle tyypillistä ajattelutapaa laajemmin. Tutkimuksen viimeinen luku käsittelee vuoden 1991 tarjoamia lähtökohtia rakentamiselle. Tutkimuksen primaariaineiston muodostavat Arkkitehti-lehden artikkelit. Ne on lueteltu tutkimuksen liitteessä ryhmiteltyinä vuosikymmenittäin ja temaattisen tulkinnan mukaisesti.

Esteettinen kauneus on yksi kauneuden päälajeista; muita ovat esimerkiksi moraalinen, tiedollinen ja toiminnallinen kauneus. Koska taideteokset on tehty nimenomaan esteettiseen käyttöön, on taide nähty perustellusti tämän kauneuden lajin esiintymisalueena. Kuitenkin esteettistä kauneutta esiintyy myös luonnon- ja kulttuuriympäristössä. Erityisesti ympäristöyhteyksissä korostuu riippuvuus muista arvoista (kauneuksista). Synteettisen kauneuden hakemista voi nähdä viimeaikaisissa taiteen kentän rajojen ylityksissä ja ulkorajan rikkomisessa, jolloin taiteen ja ympäristön rajat ovat katoamassa. On pyritty eri lajien yhdistelyyn. Idea on taidesynteesi, totaali taide, Richard Wagnerin teoksessaan Das Kunstwerk der Zukunft (1850) esittämä kokonais- tai yhteistaideteoksen ajatus (Gesamtkunstwerk). Sen nykyaikainen vastine voidaan nähdä ekologisessa ajattelussa: on puhuttu ekosysteemeistä taideteoksina (Meeker) ja koko maailmasta globaalina teoksena. Yhtenäisyys (unity), monimuotoisuus (complexity) ja kestävyys (integrity) on katsottu terveen ekosysteemin ominaisuuksiksi (Leopold) - hyvin samanlaisia kuin Monroe C. Beardsleyn esittämät, hyvin yleisesti hyväksytyt hyvän taideteoksen kriteerit yhtenäisyys (unity) monitasoisuus (complexity) ja voimakkuus (intensity).

Esitetty käyttöiän arviointimenetelmä perustuu lujuusluokaltaan 30-100 MPa:n betonien pintakerroksen vaurioitumiseen ajan myötä eri rasitusluokissa. Vaikka eri sementeistä tai seossementeistä vahvistetuilla betoneilla on varsinkin alkuvuosina säilyvyyseroja, ei näitä eroja ole tässä julkaisussa otettu huomioon. Alempien lujuusluokkien betonin käyttö on katsottu vanhanaikaiseksi tähdättäessä pitkäikäiseen betoniin. Yleensä betonien kesto- tai käyttöikä on yhdestä vuodesta miljoonaan vuoteen riippuen ympäristöstä, betonin lujuudesta ja betonin sallitusta vaurioitumisasteesta. Arkeologisten ja nykyaikaisten tietojen analyysi sekä vaurioitumisimallien soveltaminen ovat mahdollistaneet betonin pitkäaikaissäilyvyyden järkevän arvioinnin. Betonin suuri tiivistyminen useita suuruusluokkia betonin lujuuden kasvaessa aiheuttaa betonin käyttöiän suuren kasvun. Huono suunnittelu, huono betoni ja epärealistiset tai asettamattomat käyttötavoitteet sekä vaurioseurannan ja huollon puute voivat johtaa ennakoitua merkittävästi lyhyempiin käyttöikiin, kun betoniin kohdistuu voimakkaita ympäristörasituksia. Toisin sanoen syynä epäonnistumisiin on ollut välinpitämättömyys rakennuttajan, omistajan ja käyttäjän pitkäjänteisistä eduista. Tämä tutkielma on myös esimerkki ilmiöiden selittämiseen liittyvästä mallin, tässä erityisesti betonin säilyvyysmallin, rakentamisesta. Niin kuin monet mallit, esitetty malli on yksi kehitysvaiheen malleista, jotka pyrkivät saamaan järjestystä ja loogisuutta monen muuttujan ilmiömaailmaan.

Esitetty käyttöiän arviointimenetelmä perustuu lujuusluokaltaan 30-100 MPa:n betonien pintakerroksen vaurioitumiseen ajan myötä eri rasitusluokissa. Vaikka eri sementeistä tai seossementeistä vahvistetuilla betoneilla on varsinkin alkuvuosina säilyvyyseroja, ei näitä eroja ole tässä julkaisussa otettu huomioon. Alempien lujuusluokkien betonin käyttö on katsottu vanhanaikaiseksi tähdättäessä pitkäikäiseen betoniin. Yleensä betonien kesto- tai käyttöikä on yhdestä vuodesta miljoonaan vuoteen riippuen ympäristöstä, betonin lujuudesta ja betonin sallitusta vaurioitumisasteesta. Arkeologisten ja nykyaikaisten tietojen analyysi sekä vaurioitumisimallien soveltaminen ovat mahdollistaneet betonin pitkäaikaissäilyvyyden järkevän arvioinnin. Betonin suuri tiivistyminen useita suuruusluokkia betonin lujuuden kasvaessa aiheuttaa betonin käyttöiän suuren kasvun. Huono suunnittelu, huono betoni ja epärealistiset tai asettamattomat käyttötavoitteet sekä vaurioseurannan ja huollon puute voivat johtaa ennakoitua merkittävästi lyhyempiin käyttöikiin, kun betoniin kohdistuu voimakkaita ympäristörasituksia. Toisin sanoen syynä epäonnistumisiin on ollut välinpitämättömyys rakennuttajan, omistajan ja käyttäjän pitkäjänteisistä eduista. Tämä tutkielma on myös esimerkki ilmiöiden selittämiseen liittyvästä mallin, tässä erityisesti betonin säilyvyysmallin, rakentamisesta. Niin kuin monet mallit, esitetty malli on yksi kehitysvaiheen malleista, jotka pyrkivät saamaan järjestystä ja loogisuutta monen muuttujan ilmiömaailmaan.

By interviews of the marketing personnel in the industry,a marketing scientist and representatives of the building industry we clarified in which direction the environment was developing and the consequent requirements imposed on mechanical forest industry. The emphasis of construction industry shifts from erection of new buildings to repairs of old ones. In addition components are used to a large extent. The role of the builder is now a leader of assembly. As a result the use of basic products is reduced. The producers are expected to provide system products as well as service activities needed in their use. The mechanical forest industry should rapidly meet these expectations as the competitive industry has already done, by developing strongly the building component industry to a link between basic industry and construction industry. The main individual wishes from builders include sound structural applications, suitable goods sortiments, information of the products' technical properties and applicability as well as product responsibility of the manufacturer. Finally the builder expects new products, product solutions and applications. The companies in mechanical forest industry have several alternatives in meeting the expectations of the society. Even specialisation in bulk production is possible. Then only the most profitable products are effectively produced for large customers. Other alternatives include specialisation in sales and service, production of system-products, customer oriented production and finally development and production of innovation products requiring very large product development input. The measures and prospects of product development depend on the company strategy selected, and so the top management in the company is in key position. Without strong measures, we can expect permanent reduction in the demand of the products of the Finnish mechanical forest industry.

Tutkimuksessa selvitettiin Pohjois-Suomen viherrakentamisessa käytettävien puiden ja pensaiden määrä, alkuperä, saatavuus ja tarve nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi kartoitettiin taimitarhojen toimintaa, alan koulutustarvetta ja kehittämismahdollisuuksia. Saatavilla olevat pohjoissuomalaiset puuvartisten koristekasvien kannat kartoitettiin ja tehtiin esitys niiden kehittämiseksi viherrakentamisen käyttökasveiksi. Tutkimus perustuu taimituottajien ja alan asiantuntijoiden haastatteluihin, tilastotietoihin ja kirjallisuuteen. Viherrakentaminen on vasta viime vuosina alettu nähdä osana ympäristönhoitoa ja elinympäristön laatuun vaikuttavana tekijänä myös Pohjois-Suomessa. Taimitarhatuotanto Oulun ja Lapin lääneissä on melko uutta ja taimitarhat ovat pieniä perheyrityksiä. Taimitarhatuotannon kehittymistä Pohjois-Suomessa vaikeuttaa ilmastoon sopeutuneiden puuvartisten koristekasvien puuttuminen. Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä tehty keräys antaa hyvän pohjan omalle kehitystoiminnalle. Pohjois-Norjassa ja PohjoisRuotsissa käynnistyneet kansalliset viherrakentamisen parantamishankkeet ja niistä saadut tulokset osoittavat pohjoiseen soveltuvien kasvien kehitystyön tarpeellisuuden. Taimien tarve Oulun ja Lapin lääneissä oli vuonna 1987 arviolta 120 000 puuta ja 1,2 milj. pensasta. Suurimpia kasvien käyttäjäryhmiä olivat rakennusliikkeet ja kunnat, joiden osuus yksityisiin henkilöihin verrattuna oli yli viisinkertainen. Koko alueella käytetään puuvartisiin koristekasveihin vuosittain arviolta 45 milj. mk. Kunnat käyttivät oman ilmoituksensa mukaan vuosina 1984 - 1985 viherrakentamiseen keskimäärin 32,5 milj. mk/vuosi. Tästä summasta kasvien osuus oli arviolta 3,8 milj. mk/vuosi. Esitetyt käyttökasvien tarvearviot osoittavat potentiaalista markkinavolyymia. Käytännössä huomattava osa taimitarpeesta tyydytetään luonnonkasveilla. Esitettyjen lukuarvioiden mukaan taimitarhat tyydyttävät tällä hetkellä vain 7 - 8 % nykyisestä pensaiden ja puiden tarpeesta. Kunnallisen viherrakentamisen tarvitsemista taimista yli puolet tuodaan tällä hetkellä Oulun läänin eteläpuolella sijaitsevilta taimitarhoilta. Viherrakentajat ovat osoittaneet selvän kiinnostuksen omaan kestävään materiaaliin, jos sitä olisi saatavilla riittävästi. Olosuhteiden pakosta muutamat kaupungit ovat aloittaneet oman taimituotannon. Tutkimusta Pohjois-Suomen taimituotannosta tarvitaan ilmastoon sopeutuneen kasvimateriaalin kehittämiseksi sekä viherrakentamiseen soveltuvien luonnonkasvien lisäys- ja viljelytekniikan selvittämiseksi. Taimitarhojen yhteistyötä, markkinointia ja tuottajien erikoistumista tulisi kehittää, samoin taimisto- ja viherrakennusalan koulutusta olisi lisättävä ja kehitettävä.

Tutkimuksessa selvitettiin Pohjois-Suomen viherrakentamisessa käytettävien puiden ja pensaiden määrä, alkuperä, saatavuus ja tarve nyt ja tulevaisuudessa. Lisäksi kartoitettiin taimitarhojen toimintaa, alan koulutustarvetta ja kehittämismahdollisuuksia. Saatavilla olevat pohjoissuomalaiset puuvartisten koristekasvien kannat kartoitettiin ja tehtiin esitys niiden kehittämiseksi viherrakentamisen käyttökasveiksi. Tutkimus perustuu taimituottajien ja alan asiantuntijoiden haastatteluihin, tilastotietoihin ja kirjallisuuteen. Viherrakentaminen on vasta viime vuosina alettu nähdä osana ympäristönhoitoa ja elinympäristön laatuun vaikuttavana tekijänä myös Pohjois-Suomessa. Taimitarhatuotanto Oulun ja Lapin lääneissä on melko uutta ja taimitarhat ovat pieniä perheyrityksiä. Taimitarhatuotannon kehittymistä Pohjois-Suomessa vaikeuttaa ilmastoon sopeutuneiden puuvartisten koristekasvien puuttuminen. Pohjoiskalotti-projektin yhteydessä tehty keräys antaa hyvän pohjan omalle kehitystoiminnalle. Pohjois-Norjassa ja PohjoisRuotsissa käynnistyneet kansalliset viherrakentamisen parantamishankkeet ja niistä saadut tulokset osoittavat pohjoiseen soveltuvien kasvien kehitystyön tarpeellisuuden. Taimien tarve Oulun ja Lapin lääneissä oli vuonna 1987 arviolta 120 000 puuta ja 1,2 milj. pensasta. Suurimpia kasvien käyttäjäryhmiä olivat rakennusliikkeet ja kunnat, joiden osuus yksityisiin henkilöihin verrattuna oli yli viisinkertainen. Koko alueella käytetään puuvartisiin koristekasveihin vuosittain arviolta 45 milj. mk. Kunnat käyttivät oman ilmoituksensa mukaan vuosina 1984 - 1985 viherrakentamiseen keskimäärin 32,5 milj. mk/vuosi. Tästä summasta kasvien osuus oli arviolta 3,8 milj. mk/vuosi. Esitetyt käyttökasvien tarvearviot osoittavat potentiaalista markkinavolyymia. Käytännössä huomattava osa taimitarpeesta tyydytetään luonnonkasveilla. Esitettyjen lukuarvioiden mukaan taimitarhat tyydyttävät tällä hetkellä vain 7 - 8 % nykyisestä pensaiden ja puiden tarpeesta. Kunnallisen viherrakentamisen tarvitsemista taimista yli puolet tuodaan tällä hetkellä Oulun läänin eteläpuolella sijaitsevilta taimitarhoilta. Viherrakentajat ovat osoittaneet selvän kiinnostuksen omaan kestävään materiaaliin, jos sitä olisi saatavilla riittävästi. Olosuhteiden pakosta muutamat kaupungit ovat aloittaneet oman taimituotannon. Tutkimusta Pohjois-Suomen taimituotannosta tarvitaan ilmastoon sopeutuneen kasvimateriaalin kehittämiseksi sekä viherrakentamiseen soveltuvien luonnonkasvien lisäys- ja viljelytekniikan selvittämiseksi. Taimitarhojen yhteistyötä, markkinointia ja tuottajien erikoistumista tulisi kehittää, samoin taimisto- ja viherrakennusalan koulutusta olisi lisättävä ja kehitettävä.

Kuumien työpaikkojen lämpöolosuhteita voidaan periaatteessa parantaa mm. paikallista säteilylämpötilaa alentamalla. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti työntekijän lähelle sijoitettavien kylmien jäähdytyspaneelien käyttöä tähän tarkoitukseen. Paneelien mitoitusta varten on esitetty laskukaavoja, taulukoita ja käyrästöjä, joilla voidaan määrittää saavutettu säteilylämpötilan muutos ja sen vaikutus työilmaston viihtyisyyteen tai lämpörasitukseen. Lämpösäteilyä läpäisevien kalvojen käyttöä paneelin kondenssisuojana on tutkittu teoreettisesti ja kokeellisesti. Sovellutuksina on laskettu esimerkkitapauksia, joista käy ilmi mm. suojakalvon vaikutus paneelin säteilyominaisuuksiin ja lämpöhäviöihin. Kahdella kuumalla työpaikalla tehty suppea kenttäkoe osoitti, että säteilyjäähdytys aistitaan yleensä miellyttävänä viileyden tunteena, mutta paneelien sijoitusongelmat ja tilantarve rajoittavat menetelmän käyttömahdollisuuksia.

By interviews of the marketing personnel in the industry,a marketing scientist and representatives of the building industry we clarified in which direction the environment was developing and the consequent requirements imposed on mechanical forest industry. The emphasis of construction industry shifts from erection of new buildings to repairs of old ones. In addition components are used to a large extent. The role of the builder is now a leader of assembly. As a result the use of basic products is reduced. The producers are expected to provide system products as well as service activities needed in their use. The mechanical forest industry should rapidly meet these expectations as the competitive industry has already done, by developing strongly the building component industry to a link between basic industry and construction industry. The main individual wishes from builders include sound structural applications, suitable goods sortiments, information of the products' technical properties and applicability as well as product responsibility of the manufacturer. Finally the builder expects new products, product solutions and applications. The companies in mechanical forest industry have several alternatives in meeting the expectations of the society. Even specialisation in bulk production is possible. Then only the most profitable products are effectively produced for large customers. Other alternatives include specialisation in sales and service, production of system-products, customer oriented production and finally development and production of innovation products requiring very large product development input. The measures and prospects of product development depend on the company strategy selected, and so the top management in the company is in key position. Without strong measures, we can expect permanent reduction in the demand of the products of the Finnish mechanical forest industry.

Tutkimus on osa Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen korjausrakentamisen tutkimusohjelmaa. Siinä käsitellään asuinympäristön laatua asukasnäkökulmasta psykososiaaliselta kannalta. Laadun problematisoinnissa on havainnollistamismielessä käytetty hyväksi lähiöitä. Tutkimus on luonteeltaan synteesinomainen, olemassaolevaa tietoutta yhteenkytkevä. Tiedotteessa analysoidaan paljolti asuinympäristön näkymättömiä, vaikeasti mitattavia ja laiminlyötyjä laatu-ulottavuuksia. Niitä ovat olleet: ympäristön sekä sen suunnittelun ja ylläpidon kontrolloitavuus, ympäristön hoidon taso ja muokattavuus, monimuotoisuus, merkitsevyys, esteettisyys ja valinnaisuus. Sen lisäksi problematisoidaan ympäristön laatua alakulttuurien ja asukasryhmien kautta täydennyksenä yleiseen hyvään tähtäävälle normatiiviselle suunnittelulle. Asukasnäkökulmaa on havainnollistettu vertaamalla sitä suunnittelijanäkökulmaan. Asukkaat painottavat asuinympäristössä osin eri asioita kuin esimerkiksi arkkitehdit. Myös heidän pätevyysalueensa ja toimintakykynsä poikkeavat suunnittelijoiden kompetenssista. Kommunikatiivisen suunnittelun avulla asukkaiden ja suunnittelijoiden käsityksiä ympäristön laadusta samoin kuin heidän kompetenssejaan voidaan yhdistää. Tutkimus on tarkoitettu ensisijaisesti suunnittelijoiden taustatiedoksi asukasnäkökulmaa pohdittaessa. Asia on monisyisempi kuin millaisena suunnittelijat sen yleensä näkevät. Tulevaisuudessa esimerkiksi asukkaiden tarpeita on syytä tarkastella yllykepohjaisesti. Suunnittelun tavoitteita ja arvopäämääriä voidaan ratkoa yhtäältä intressien yleistettävyyden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta rationaalisin perustein, toisaalta kontekstuaalisti, ihmisten elämäntapaan kytkeytyvien arvojen ja arvostusten kautta. Jatkossa olisi selvitettävä nimenomaan lähiöissä syntyneiden ihmisten arvoja ja arvostuksia.