Search

Pohjoismainen sähkön markkinatasapainohinta riippuu vahvasti kysynnästä, ja myös vesivuosien vaihtelun sekä tarjontatason vaikutukset on mitattu tässä selvityksessä. Pohjoismaiset markkinat ovat herkempiä edellä mainituille tekijöille kuin polttoainehinnoille. Keski-Euroopan haasteet ovat tulevaisuudessa suuremmat kuin Pohjoismaiden. Keskeinen kysymys on, miten poistuva ydinvoima korvataan ja miten uusiutuvaa tuotantoa pystytään lisäämään. Sähkön hintataso nousee tulevaisuudessa tuntuvasti, kun se Pohjoismaissa olisi kehittymässä selvästi maltillisemmin tai jopa laskemassa, mutta yhdentyvät sähkömarkkinat vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan. Pohjoismaita ongelmallisemmassa tilanteessa ovat Baltian maat, joista poistuu vanhaa tuotantokapasiteettia mutta syntyy niukasti uutta, korvaavaa kapasiteettia. Sähköä viedään Pohjoismaista Baltiaan tulevaisuudessa. Sähkön siirtoverkoston tulee kehittyä samassa tahdissa yleisen sähkömarkkinakehityksen kanssa. Alueellisen tuotannon tulee olla riittävää, ja aluerajat ylittävän verkon tulee mahdollistaa entistä yhtenäisemmät hinnat EU:n alueella sekä sähkön saannin luotettavuus. Historiallisista syistä kansalliset alueet ovat lähtökohtana sähkömarkkinoiden kehitykselle. Myös Venäjän hintatason voidaan olettaa nousevan, lähinnä tuotanto- ja siirtokapasiteettivajeen täyttämisen vuoksi. Venäjän sähkömarkkinat liittyvät Suomen ja Baltian kautta EU-sähkömarkkinoihin.

Julkaisu on yhteenveto Tekesin ClimBus -ohjelman hankkeen "Suomalaisen energiateollisuuden kilpailukyky ilmastopolitiikan muuttuessa - SEKKI" tuloksista. Hanke toteutettiin VTT:n, MTT:n ja BOFITin yhteishankkeena, ja sen koordinaattorina toimi VTT. SEKKI-hankkeen tavoitteena oli arvioida suomalaisen energiateollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä ja toimintaympäristön muutoksia, kun tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä. Hankkeessa keskityttiin tulevaisuuden energiajärjestelmien, energiamarkkinoiden, energian saatavuuden ja energian kysynnän kehityksen arviointiin vuoteen 2050 asti. VTT:n työn keskeinen sisältö oli arvioida kriittisesti fossiilisten polttoaineiden riittävyyttä ja uusiutuvien energialähteiden teknistä potentiaalia tulevaisuudessa. Pääpaino tarkasteluissa oli maakaasun saatavuuden arvioinnissa Euroopan näkökulmasta. Maakaasutarkastelut tehtiin yhteistyössä BOFITin kanssa, joka arvioi Venäjän kaasun riittävyyttä ja vientiä Venäjältä Eurooppaan tulevaisuudessa. Bioenergian käytön voimakas lisääminen edellyttäisi erityisesti peltoalan hyödyntämistä energiakasvien tuotannossa. MTT:n työ painottui peltobioenergiapotentiaalien arviointiin alueellisesti ja globaalisti. Arvioissa huomioitiin riittävä ruoan tuotanto maailman kasvavalle väestölle. VTT:n hankkeessa arvioitiin myös sähkömarkkinoiden ja sähkön hinnan kehitystä Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Lisäksi koottiin arvioita sähkön kysynnän kehityksestä Pohjoismaissa sekä arvioitiin lisääntyvien lämpöpumppujen ja sähköautojen vaikutuksia sähköjärjestelmään ja -kysyntään. Eri osatehtävien tuloksia käytettiin lähtötietoina skenaariotarkasteluissa, joissa tarkasteltiin tulevaisuuden ilmastopolitiikan vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin sekä energiajärjestelmien kehitykseen ja investointeihin. Tarkastelujen painopisteet olivat Euroopan ja Aasian kehittyvien talouksien skenaariot sekä globaali energia- ja ilmastotulevaisuus.

Pohjoismainen sähkön markkinatasapainohinta riippuu vahvasti kysynnästä, ja myös vesivuosien vaihtelun sekä tarjontatason vaikutukset on mitattu tässä selvityksessä. Pohjoismaiset markkinat ovat herkempiä edellä mainituille tekijöille kuin polttoainehinnoille. Keski-Euroopan haasteet ovat tulevaisuudessa suuremmat kuin Pohjoismaiden. Keskeinen kysymys on, miten poistuva ydinvoima korvataan ja miten uusiutuvaa tuotantoa pystytään lisäämään. Sähkön hintataso nousee tulevaisuudessa tuntuvasti, kun se Pohjoismaissa olisi kehittymässä selvästi maltillisemmin tai jopa laskemassa, mutta yhdentyvät sähkömarkkinat vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan. Pohjoismaita ongelmallisemmassa tilanteessa ovat Baltian maat, joista poistuu vanhaa tuotantokapasiteettia mutta syntyy niukasti uutta, korvaavaa kapasiteettia. Sähköä viedään Pohjoismaista Baltiaan tulevaisuudessa. Sähkön siirtoverkoston tulee kehittyä samassa tahdissa yleisen sähkömarkkinakehityksen kanssa. Alueellisen tuotannon tulee olla riittävää, ja aluerajat ylittävän verkon tulee mahdollistaa entistä yhtenäisemmät hinnat EU:n alueella sekä sähkön saannin luotettavuus. Historiallisista syistä kansalliset alueet ovat lähtökohtana sähkömarkkinoiden kehitykselle. Myös Venäjän hintatason voidaan olettaa nousevan, lähinnä tuotanto- ja siirtokapasiteettivajeen täyttämisen vuoksi. Venäjän sähkömarkkinat liittyvät Suomen ja Baltian kautta EU-sähkömarkkinoihin.

Julkaisu on yhteenveto Tekesin ClimBus -ohjelman hankkeen "Suomalaisen energiateollisuuden kilpailukyky ilmastopolitiikan muuttuessa - SEKKI" tuloksista. Hanke toteutettiin VTT:n, MTT:n ja BOFITin yhteishankkeena, ja sen koordinaattorina toimi VTT. SEKKI-hankkeen tavoitteena oli arvioida suomalaisen energiateollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä ja toimintaympäristön muutoksia, kun tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä. Hankkeessa keskityttiin tulevaisuuden energiajärjestelmien, energiamarkkinoiden, energian saatavuuden ja energian kysynnän kehityksen arviointiin vuoteen 2050 asti. VTT:n työn keskeinen sisältö oli arvioida kriittisesti fossiilisten polttoaineiden riittävyyttä ja uusiutuvien energialähteiden teknistä potentiaalia tulevaisuudessa. Pääpaino tarkasteluissa oli maakaasun saatavuuden arvioinnissa Euroopan näkökulmasta. Maakaasutarkastelut tehtiin yhteistyössä BOFITin kanssa, joka arvioi Venäjän kaasun riittävyyttä ja vientiä Venäjältä Eurooppaan tulevaisuudessa. Bioenergian käytön voimakas lisääminen edellyttäisi erityisesti peltoalan hyödyntämistä energiakasvien tuotannossa. MTT:n työ painottui peltobioenergiapotentiaalien arviointiin alueellisesti ja globaalisti. Arvioissa huomioitiin riittävä ruoan tuotanto maailman kasvavalle väestölle. VTT:n hankkeessa arvioitiin myös sähkömarkkinoiden ja sähkön hinnan kehitystä Pohjoismaissa, Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Lisäksi koottiin arvioita sähkön kysynnän kehityksestä Pohjoismaissa sekä arvioitiin lisääntyvien lämpöpumppujen ja sähköautojen vaikutuksia sähköjärjestelmään ja -kysyntään. Eri osatehtävien tuloksia käytettiin lähtötietoina skenaariotarkasteluissa, joissa tarkasteltiin tulevaisuuden ilmastopolitiikan vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin sekä energiajärjestelmien kehitykseen ja investointeihin. Tarkastelujen painopisteet olivat Euroopan ja Aasian kehittyvien talouksien skenaariot sekä globaali energia- ja ilmastotulevaisuus.

Tiivistelmä Hintajousto on välttämätöntä, jotta sähkömarkkinat toimivat ja kykenevät omalta osaltaan ratkaisemaan sähköjärjestelmä tehotasapainon. Kysynnän jousto voi olla edullinen vaihtoehto nopeasti ohjattavalle sähkön tuotannolle, jonka käyttöaika on yleensä lyhyt ja investoinnit huomattavat. Säädettävää vesivoimaa on rajallisesti ja kaasuturbiinien hyötysuhde säätökäytössä on huono. Teollisuuden suurten kuormien ohjauspotentiaalista pääosa on jo käytössä, sillä osa siitä on hintajouston piirissä ja järjestelmävastaava on sopinut osan käytöstä häiriötilanteita varten. Mahdollisuuksia nopean kysynnän jouston lisäämiseen on etupäässä pienemmissä kohteissa, erityisesti sähkölämmityskohteissa. Tutkittiin koekohteiden avulla niitä mahdollisuuksia ja esteitä joita kohdataan, kun pienasiakkaiden ohjattavat kuormat pyritään saamaan reagoimaan sähkön spot-markkina-hintojen nopeisiin vaihteluihin. Sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle ja siihen liittyvä toimintojen eriyttäminen sekä vertikaalisen integraation purku ovat ainakin toistaiseksi vaikeuttaneet pienasiakkaiden ohjattavien resurssien, kuten ohjattavien kuormien, kytkemistä sähkömarkkinoihin. Tässä raportissa kerrotaan projektin lähtökohdat, havaitut hintajouston esteet ja mahdollisuudet sekä projektissa saavutetut tulokset. Niihin kuuluu myös menetelmiä automaattisen hintajouston toteamiseksi ja hyötyjen arvioimiseksi simuloinnein. Sähkön pienasiakkaiden hintajouston esteiden poistamiseen tähtääviä parannuksia ehdotetaan. Varaava sähkölämmitys sisältää huomattavasti nopeaa ohjauskapasiteettia, jota nykyisin hyödynnetään lähinnä vain kiinteäaikaisilla kaksi- tai kolmiaikatariffeilla. Sähkömarkkinoilla tarvittaisiin nyt kuitenkin nopeasti tilanteen mukaan ohjattavia resursseja. Tärkeimmiksi pienkohteiden hintaohjauksen esteiksi on havaittu lainsäädäntö, sähkönjakeluverkkoyhtiön toteuttamien kulutusmittausten ja niiden rakennusautomaatioliitännän kustannukset asiakkaalle sekä pienkohteiden rakennusautomaation ja lämpötilansäätöjen puutteet.

Selvityksessä on laskettu Kernovo-Kotka 1000 MW merikaapelin vaikutuksia Suomen ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoihin. Laskenta on tehty VTT:n kehittämällä MH-sähkömarkkinamallilla. Selvityksessä on vertailtu pohjoismaisia sähkömarkkinoita ilman Kernovo - Kotka 1000 MW merikaapelia ja sen kanssa ja vertailtu sähköenergian hintoja sekä eri tuotantoluokkien tuotantomuutoksia. Kernovo - Kotka 1000 MW merikaapeli aiheuttaa huomattavan muutoksen pohjoismaisten sähkömarkkinoiden tasapainotilassa. Sen vaikutuksesta sähkön tuonti Venäjältä Suomeen sekä Suomen kautta muihin Pohjoismaihin lisääntyy. Sähköenergian hinta laskee keskimäärin 2,3 /MWh (6 %) pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Sähkön tuonti korvaa sähkön yhteistuotantoa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tuotannon väheneminen ja sähköenergian hinnan lasku huonontavat kaikkien voimalaitosten ja etenkin lauhdevoimalaitosten kannattavuutta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Kaikki nämä vaikutukset ovat tyypillisiä sähkömarkkinoille.

Tiivistelmä Hintajousto on välttämätöntä, jotta sähkömarkkinat toimivat ja kykenevät omalta osaltaan ratkaisemaan sähköjärjestelmä tehotasapainon. Kysynnän jousto voi olla edullinen vaihtoehto nopeasti ohjattavalle sähkön tuotannolle, jonka käyttöaika on yleensä lyhyt ja investoinnit huomattavat. Säädettävää vesivoimaa on rajallisesti ja kaasuturbiinien hyötysuhde säätökäytössä on huono. Teollisuuden suurten kuormien ohjauspotentiaalista pääosa on jo käytössä, sillä osa siitä on hintajouston piirissä ja järjestelmävastaava on sopinut osan käytöstä häiriötilanteita varten. Mahdollisuuksia nopean kysynnän jouston lisäämiseen on etupäässä pienemmissä kohteissa, erityisesti sähkölämmityskohteissa. Tutkittiin koekohteiden avulla niitä mahdollisuuksia ja esteitä joita kohdataan, kun pienasiakkaiden ohjattavat kuormat pyritään saamaan reagoimaan sähkön spot-markkina-hintojen nopeisiin vaihteluihin. Sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle ja siihen liittyvä toimintojen eriyttäminen sekä vertikaalisen integraation purku ovat ainakin toistaiseksi vaikeuttaneet pienasiakkaiden ohjattavien resurssien, kuten ohjattavien kuormien, kytkemistä sähkömarkkinoihin. Tässä raportissa kerrotaan projektin lähtökohdat, havaitut hintajouston esteet ja mahdollisuudet sekä projektissa saavutetut tulokset. Niihin kuuluu myös menetelmiä automaattisen hintajouston toteamiseksi ja hyötyjen arvioimiseksi simuloinnein. Sähkön pienasiakkaiden hintajouston esteiden poistamiseen tähtääviä parannuksia ehdotetaan. Varaava sähkölämmitys sisältää huomattavasti nopeaa ohjauskapasiteettia, jota nykyisin hyödynnetään lähinnä vain kiinteäaikaisilla kaksi- tai kolmiaikatariffeilla. Sähkömarkkinoilla tarvittaisiin nyt kuitenkin nopeasti tilanteen mukaan ohjattavia resursseja. Tärkeimmiksi pienkohteiden hintaohjauksen esteiksi on havaittu lainsäädäntö, sähkönjakeluverkkoyhtiön toteuttamien kulutusmittausten ja niiden rakennusautomaatioliitännän kustannukset asiakkaalle sekä pienkohteiden rakennusautomaation ja lämpötilansäätöjen puutteet.

Selvityksessä on laskettu Kernovo-Kotka 1000 MW merikaapelin vaikutuksia Suomen ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoihin. Laskenta on tehty VTT:n kehittämällä MH-sähkömarkkinamallilla. Selvityksessä on vertailtu pohjoismaisia sähkömarkkinoita ilman Kernovo - Kotka 1000 MW merikaapelia ja sen kanssa ja vertailtu sähköenergian hintoja sekä eri tuotantoluokkien tuotantomuutoksia. Kernovo - Kotka 1000 MW merikaapeli aiheuttaa huomattavan muutoksen pohjoismaisten sähkömarkkinoiden tasapainotilassa. Sen vaikutuksesta sähkön tuonti Venäjältä Suomeen sekä Suomen kautta muihin Pohjoismaihin lisääntyy. Sähköenergian hinta laskee keskimäärin 2,3 /MWh (6 %) pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Sähkön tuonti korvaa sähkön yhteistuotantoa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tuotannon väheneminen ja sähköenergian hinnan lasku huonontavat kaikkien voimalaitosten ja etenkin lauhdevoimalaitosten kannattavuutta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Kaikki nämä vaikutukset ovat tyypillisiä sähkömarkkinoille.

Selvityksessä on laskettu sähkön tuonti- ja vientimahdollisuuksia Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä vuosina 2005-2030. Laskenta on tehty VTT:n sähkömarkkinamallilla, joka ajoittaa vesivoiman tuotannon optimaalisesti muun sähköntuotannon kanssa ns. vesiarvomenetelmällä. Keskeisimmät lähtöoletukset perustuvat eri Pohjoismaiden viranomaisarvioihin. Tulosten mukaan Suomen sähkötase muuttuu yhä enemmän vientipainotteiseksi, joskin tasapaino on erittäin herkkä erilaisten taustatekijöiden vaikutukselle. Tärkein vaikuttava tekijä on luonnollinen vesitilannevaihtelu, pitkään jatkuva kuivuus on todellinen riski pohjoismaiselle sähköjärjestelmälle. Runsasvetisessä tilanteessa Suomi tuo sähköä Pohjoismaista. Sähkön siirtoyhteyksien vahvistaminen Venäjälle lisäisi sähkön vientiä Suomesta Pohjoismaihin. Saksan hintatasolla on suuri merkitys pohjoismaiselle sähkön hinnalle ja myös Suomen sähkön tuontiin ja vientiin.

EU:n sisäinen hiilidioksidin päästökauppajärjestelmä on käynnistymässä vuoden 2005 alussa. Järjestelmän ensimmäisessä vaiheessa, 2005-2007, ovat mukana yli 20 MW:n voimalaitokset, metalliteollisuus, massan ja paperin valmistus sekä mineraaliteollisuus ja öljynjalostamot. Päästökaupalla odotetaan olevan merkittäviä vaikutuksia sähkön hintaan, investointipäätöksiin ja eri toimijoiden kilpailukykyyn. Tässä selvityksessä tarkasteltiin EU:n päästökauppajärjestelmän todennäköisiä vaikutuksia pohjoismaisiin sähkömarkkinoihin ja sen osapuoliin. EU:n päästökauppa on merkittävä uusi energia-alan mekanismi, jolla tulee ajan mittaan olemaan hyvin laaja-alaisia ja merkittäviä vaikutuksia. Päästökaupan yleisenä tavoitteena on ohjata päästöjä rajoittavat toimet edullisimpiin kohteisiin. Suomi on taloudeltaan painottunut energiaintensiiviseen vientiteollisuuteen ja on kotimarkkinoiltaan pieni, jossa sisäiset jouston mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Lisäksi energiankäyttö Suomessa on kansainvälisessä vertailussa hyvin tehokasta. Näistä syistä johtuen EU:n päästökauppa on Suomelle erityisen merkittävä. Näköpiirissä on, että EU:n päästökaupan merkitys kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisessa tulee jatkossa kasvamaan samalla, kun päästöjen rajoittamisvaatimukset tiukkenevat. EU:n päästökaupan ensimmäinen jakso 2005-2007 ei tule vielä paljonkaan muuttamaan toimintaympäristöä. Päästökaupan hintataso pysyy oletettavasti melko alhaisella tasolla (alle 10 /tonni CO2) ja kaupan volyymit pieninä. Kioton ensimmäisellä velvoitekaudella 2008-2012 vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan tuntuvasti voimakkaampia, kun päästökaupan hintataso on 10-20 /tonni CO2. Päästökauppa tulee aiheuttamaan ns. Windfall-voittojen mahdollisuuden sähköntuottajille. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla suurimpia lisävoittojen saajia ovat norjalaiset ja ruotsalaiset vesivoiman omistajat sekä ruotsalaisen ydinvoiman omistajat. Suurimpia suhteellisia häviäjiä suomalaisista toimijoista tulevat olemaan pieni ja keskisuuri teollisuus, pienkuluttajat ja palvelusektori sekä ne energiaintensiivisen teollisuuden edustajat, joilla ei ole omaa tai osakkuustuotantoa. Kuluttajien aktiivisuudella kilpailuttaa sähköyhtiöitä sekä tehokkaalla ja asiantuntevalla viranomaisvalvonnalla voidaan jossain määrin vaikuttaa sähkön hinnoitteluun. Päästökaupan kustannuksia nostavia vaikutuksia Suomessa voidaan lieventää myös lisäämällä pienipäästöistä energiantuotantokapasiteettia. EU:n päästökaupan myötä sähkön tuonnin lisääntyminen Pohjoismaihin muun muassa Virosta ja Venäjältä on todennäköistä. Jotta nettopäästöjen väheneminen varmistetaan, tulisi EU:n päästökaupan jatkossa perustua nykyistä enemmän parhaan käytettävissä olevan tekniikan periaatteelle. Tässä selvitystyössä ehdotetaan Suomelle aktiivista energia-alan strategiaa päästöjen vähentämiseksi ja päästökaupan tuleviin jaksoihin varautumiseksi sekä sähkömarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Strategian tulee sisältää mm. markkinoiden toimintaa edistäviä toimenpiteitä, vähäpäästöisen kapasiteetin lisäämistä, teknologian kehittämistä ja käyttöönoton edistämistä sekä tutkimuksen ja päätöksenteon valmistelun resurssien parantamista. Esimerkkeinä tällaisista toimenpiteistä ovat mm. hajautetun sähköntuotannon verkkoon liittymisen edellytysten parantaminen tuotannon tariffeja kehittämällä, lämmitysöljyn verotuksen nostaminen puupolttoaineiden käytön lisäämiseksi sekä ydinvoiman lisääminen, joka on ylivoimaisesti edullisin keino vähentää tehokkaasti hiilidioksidipäästöjä Suomen oloissa.

Selvityksessä on laskettu sähkön tuonti- ja vientimahdollisuuksia Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä vuosina 2005-2030. Laskenta on tehty VTT:n sähkömarkkinamallilla, joka ajoittaa vesivoiman tuotannon optimaalisesti muun sähköntuotannon kanssa ns. vesiarvomenetelmällä. Keskeisimmät lähtöoletukset perustuvat eri Pohjoismaiden viranomaisarvioihin. Tulosten mukaan Suomen sähkötase muuttuu yhä enemmän vientipainotteiseksi, joskin tasapaino on erittäin herkkä erilaisten taustatekijöiden vaikutukselle. Tärkein vaikuttava tekijä on luonnollinen vesitilannevaihtelu, pitkään jatkuva kuivuus on todellinen riski pohjoismaiselle sähköjärjestelmälle. Runsasvetisessä tilanteessa Suomi tuo sähköä Pohjoismaista. Sähkön siirtoyhteyksien vahvistaminen Venäjälle lisäisi sähkön vientiä Suomesta Pohjoismaihin. Saksan hintatasolla on suuri merkitys pohjoismaiselle sähkön hinnalle ja myös Suomen sähkön tuontiin ja vientiin.

Sähkömarkkinoiden osittainen avautuminen kilpailulle on merkinnyt alan toimintaympäristön perusteellista muutosta. Muutos Euroopassa alkoi 1990-luvun alussa kun Englanti ja Norja vapauttivat sähkön myynnin ja tuotannon kilpailulle. EU:n sisällä sähkömarkkinoiden uudistusta ohjaa 19.2.1997 voimaan tullut sähkömarkkinadirektiivi, joka vapauttaa Euroopan sähkömarkkinat asteittain. Viimeisin välivaihe saavutettiin helmikuussa 2003, jolloin kolmasosa EU markkinoista tuli kilpailun piiriin. Tässä raportissa tarkastellaan vapautuneiden sähkömarkkinoiden toimintaa lähinnä Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden valossa. Raportissa kuvataan pohjoismaiden sähkömarkkinoiden rakennetta, sähkön hinnan määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja analysoidaan markkinavoiman merkitystä sähkömarkkinoilla. Lisäksi tarkastelemme joitakin keskeisiä energiapoliittisia teemoja jotka vaikuttavat sähkömarkkinoiden toimintaan. – Sähkömarkkinat ; kilpailu ; markkinavoiman käyttö The partial deregulation of electricity markets have meant a fundamental change to the previously regulated market. In Europe the driving force in the electricity market reform is the electricity directive which introduces competition to production and sales of electricity in phases. The last phase was in February 2003, by which about third of the EU electricity supply was competitive. In this report we review the main aspects of electricity supply industry, analyse which factors affect to the price behaviour of electricity and consider whether the use of market power is a problem in deregulated electricity markets.

Tiivistelmä Energiamarkkinoiden avautuminen on lisännyt tarvetta energiantuotantoketjun tietopohjan laajentamiseen, ympäristölaadun läpinäkyvään selvittämiseen sekä sen uskottavaan viestintään. Energian hankinnan, tuotannon ja myynnin valmiuksia tukea asiakkaiden energiavalintoja ja vastata eri sidosryhmien tiedontarpeisiin voidaan vahvistaa. Energiatuotteiden ympäristövaikutuksista on muodostumassa yksi merkittävä kilpailukyvyn ulottuvuus. Tämä avaa mahdollisuuksia myös markkinavetoisen ympäristönsuojelun edistämiselle ja koko energiantuotantojärjestelmän laajuisten kannustinten rakentamiselle. Tietämystä eri energiatuotteiden ympäristövaikutuksista voidaan lisätä monin toisiansa täydentävin keinoin kuten ympäristöselosteilla, ympäristömerkinnöillä ja tuotteiden elinkaariarvioinneilla. Elinkaariarviointi muodostaa systemaattisen tietoperustan, joka tukee erilaisille sidosryhmille suunnattua ympäristöviestintää. Tässä tutkimuksessa vertailtiin julkisia energiantuotannon elinkaariarviointeja, kartoitettiin vihreän energian kriteeristöjä sekä arvioitiin niiden kehitysnäkymiä. Näiden lisäksi työssä hahmoteltiin elinkaariarviointiin perustuvien suhteellisten ympäristöindikaattoreiden avulla muodostettavan läpinäkyviä vertailuja tukevan järjestelmän kehittämistä. Eri energiamuodoista tehtyjen julkisten elinkaaritutkimusten metodologisten erojen kartoitus osoitti, että eroja on mm. allokointiperiaatteissa, tarkastellun ketjun rajauksissa sekä lähtötietojen iässä ja monissa muissa yksityiskohdissa. Nämä tutkimusten väliset eroavuudet tulisi tuntea, koska ne vaikuttavat myös lopputuloksiin. Tästä johtuen saatavilla olevien tutkimusten elinkaaritiedon käyttäminen vertailuväitteiden muodostamiseen voi olla ongelmallista. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa paikallisten luonnonsuojeluliittojen toimesta käyttöönotetussa Ekoenergian kriteeristössä hyväksynnän ehtona on energianlähteen uusiutuvuus. Tällä pyritään mm. parantamaan uusiutuvien energiamuotojen kilpailuasemaa. Niiden käytön lisääminen nähdään oleellisena keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Energiamarkkinoiden avautuminen mahdollistaa energiatuotteiden ympäristölaatua parantavien kannustinjärjestelmien vahvistamisen ja laajentamisen sekä uusiutuvan että uusiutumattoman tuotannon osuudelle. Tämä edellyttää kaikkiin energiatuotteisiin laajennettavan mahdollisimman vertailukelpoisen, läpinäkyvän, modulaarisen ja päivitettävissä olevan tiedon tuottamista, mikä tukisi tehokkaasti energiantuottajien ja asiakkaiden sekä muiden intressiryhmien välistä viestintää ja edistäisi siten myös päätöksiin ja valintoihin liittyvän ympäristövastuun jakautumista tasaisemmin eri osapuolille.

Tiivistelmä Energiamarkkinoiden avautuminen on lisännyt tarvetta energiantuotantoketjun tietopohjan laajentamiseen, ympäristölaadun läpinäkyvään selvittämiseen sekä sen uskottavaan viestintään. Energian hankinnan, tuotannon ja myynnin valmiuksia tukea asiakkaiden energiavalintoja ja vastata eri sidosryhmien tiedontarpeisiin voidaan vahvistaa. Energiatuotteiden ympäristövaikutuksista on muodostumassa yksi merkittävä kilpailukyvyn ulottuvuus. Tämä avaa mahdollisuuksia myös markkinavetoisen ympäristönsuojelun edistämiselle ja koko energiantuotantojärjestelmän laajuisten kannustinten rakentamiselle. Tietämystä eri energiatuotteiden ympäristövaikutuksista voidaan lisätä monin toisiansa täydentävin keinoin kuten ympäristöselosteilla, ympäristömerkinnöillä ja tuotteiden elinkaariarvioinneilla. Elinkaariarviointi muodostaa systemaattisen tietoperustan, joka tukee erilaisille sidosryhmille suunnattua ympäristöviestintää. Tässä tutkimuksessa vertailtiin julkisia energiantuotannon elinkaariarviointeja, kartoitettiin vihreän energian kriteeristöjä sekä arvioitiin niiden kehitysnäkymiä. Näiden lisäksi työssä hahmoteltiin elinkaariarviointiin perustuvien suhteellisten ympäristöindikaattoreiden avulla muodostettavan läpinäkyviä vertailuja tukevan järjestelmän kehittämistä. Eri energiamuodoista tehtyjen julkisten elinkaaritutkimusten metodologisten erojen kartoitus osoitti, että eroja on mm. allokointiperiaatteissa, tarkastellun ketjun rajauksissa sekä lähtötietojen iässä ja monissa muissa yksityiskohdissa. Nämä tutkimusten väliset eroavuudet tulisi tuntea, koska ne vaikuttavat myös lopputuloksiin. Tästä johtuen saatavilla olevien tutkimusten elinkaaritiedon käyttäminen vertailuväitteiden muodostamiseen voi olla ongelmallista. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa paikallisten luonnonsuojeluliittojen toimesta käyttöönotetussa Ekoenergian kriteeristössä hyväksynnän ehtona on energianlähteen uusiutuvuus. Tällä pyritään mm. parantamaan uusiutuvien energiamuotojen kilpailuasemaa. Niiden käytön lisääminen nähdään oleellisena keinona kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Energiamarkkinoiden avautuminen mahdollistaa energiatuotteiden ympäristölaatua parantavien kannustinjärjestelmien vahvistamisen ja laajentamisen sekä uusiutuvan että uusiutumattoman tuotannon osuudelle. Tämä edellyttää kaikkiin energiatuotteisiin laajennettavan mahdollisimman vertailukelpoisen, läpinäkyvän, modulaarisen ja päivitettävissä olevan tiedon tuottamista, mikä tukisi tehokkaasti energiantuottajien ja asiakkaiden sekä muiden intressiryhmien välistä viestintää ja edistäisi siten myös päätöksiin ja valintoihin liittyvän ympäristövastuun jakautumista tasaisemmin eri osapuolille.

Avautuneet sähkömarkkinat ovat kasvattaneet sähköyhtiöiden riskienhallinnan tarvetta. Erityisesti markkinariskin huomioon ottaminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Tässä julkaisussa esitellään sähköyhtiön kannalta oleellisimmat riskit sekä riskienhallinnan käsitteitä ja keinoja keskittyen markkinariskiin. Oleellisen osan markkinariskin hallintaa muodostavat sähköjohdannaisten ja -pörssien tuomat mahdollisuudet. Julkaisussa selvitetään näitä mahdollisuuksia sekä valotetaan niiden käyttöä esimerkkien avulla. Julkaisussa esitellään myös riskien mittaamistapoja sekä käydään läpi yhtiön riskienhallintaprosessin eri vaiheet.

Avautuneet sähkömarkkinat ovat kasvattaneet sähköyhtiöiden riskienhallinnan tarvetta. Erityisesti markkinariskin huomioon ottaminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Tässä julkaisussa esitellään sähköyhtiön kannalta oleellisimmat riskit sekä riskienhallinnan käsitteitä ja keinoja keskittyen markkinariskiin. Oleellisen osan markkinariskin hallintaa muodostavat sähköjohdannaisten ja -pörssien tuomat mahdollisuudet. Julkaisussa selvitetään näitä mahdollisuuksia sekä valotetaan niiden käyttöä esimerkkien avulla. Julkaisussa esitellään myös riskien mittaamistapoja sekä käydään läpi yhtiön riskienhallintaprosessin eri vaiheet.