Search

This dissertation examined co-teaching as part of teacher collaboration and the development of a more inclusive school in Finland, including the benefits and challenges of co-teaching and the rationale for its implementation. Co-teaching—when teachers plan, implement, and evaluate teaching together—was examined via Tuomela’s (2007) theory of social activity. The dissertation consists of three sub-studies, and the material was collected by the Ministry of Education and Culture Supported Together! project in 2018. This study used both quantitative and qualitative research methods. Quantitative data were analyzed using descriptive statistics, cross-tabulation, principal component analysis and variance and regression analysis. Qualitative data were analyzed using grounded theory. The results show that teachers’ perceptions of co-teaching differ. Although most teachers are positive about co-teaching and find it useful, its implementation rates are quite low. Challenges to co-teaching implementation include a lack of joint planning time and obstacles to smooth collaboration. The benefits include sharing responsibilities and professional skills and opportunities to differentiate teaching. The results also show that teachers’ arguments for the implementation of co-teaching are contradictory, reflecting their attitudes towards inclusion. Co-teaching was justified for its benefits regarding collaboration and the implementation of pedagogical support. Teachers’ perceptions differed from those of teaching students in need of support in general education groups. This dissertation produces new information on co-teaching in Finnish schools, highlights opportunities that can be achieved through its implementation and provides perspectives on the benefits and challenges of co-teaching as a social activity. Tiivistelmä Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin yhteisopettajuutta osana opettajien yhteistyötä ja inklusiivisemman koulun kehittämistä Suomessa. Tutkimuksessa selvitettiin yhteisopettajuuden hyötyjä ja haasteista sekä perusteluja yhteisopettajuuden toteuttamiseen. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan, että opettajat suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat opetusta yhdessä. Yhteisopettajuutta tarkasteltiin Tuomelan (2007) sosiaalisen toiminnan teorian valossa. Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joiden aineisto on kerätty opetus- ja kulttuuriministeriön Tuetaan yhdessä! -kärkihankkeessa vuonna 2018. Väitöskirja on monimenetelmällinen tutkimus, jossa käytettiin määrällisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Määrälliset aineistot analysoitiin kuvailevien tilastojen, ristiintaulukoinnin, pääkomponenttianalyysin sekä varianssi- ja regressioanalyysin keinoin. Laadullinen aineisto analysoitiin soveltaen aineistolähtöistä teoriaa (grounded theory). Tulokset osoittavat, että opettajien käsitykset yhteisopettajuudesta eroavat toisistaan. Vaikka suurin osa opettajista suhtautuu yhteisopettajuuteen myönteisesti ja pitää sitä hyödyllisenä, yhteisopettajuuden toteuttamismäärät ovat varsin vähäiset. Haasteita yhteisopettajuuden toteuttamiseen tuovat yhteisen suunnitteluajan puute ja yhteistyön sujuvuutta estävät tekijät. Hyötyjä ovat vastuun ja ammattitaidon jakaminen sekä mahdollisuudet opetuksen eriyttämiseen. Tutkimustulokset osoittavat, että opettajien perustelut yhteisopetuksen toteuttamisesta ovat ristiriitaisia, heijastaen opettajien asennoitumista inkluusiota kohtaan. Yhteisopettajuutta perusteltiin yhteistyön kautta saavutettavien hyötyjen ja pedagogisen tuen toteuttamisen valossa. Opettajien käsitykset erosivat tukea tarvitsevien oppilaiden opettamisesta yleisopetuksen ryhmissä. Väitöskirja tuottaa tuoretta tietoa yhteisopettajuudesta suomalaiskouluissa. Tutkimus tuo esiin yhdessä opettamisen kautta avautuvia mahdollisuuksia tukea opettajan työtä ja järjestää pedagogista tukea inklusiivisesti. Erityisesti tutkimus avaa näkökulmia yhteisopettajuuden hyödyistä ja haasteista sosiaalisena toimintana. Tutkimus osoittaa, että yhteisopettajuuden diskurssi opettajien kesken on eriävä, mikä näkyy opettajien suhtautumisessa inkluusioon.

Since the 1990s, the Finnish education policy has been committed to promoting inclusion and inclusive values. Inclusive education aims to promote the presence, learning and participation of all pupils in educational settings. One inclusive education method is co-teaching, where teachers plan, teach and evaluate students together. Collaboration between teachers requires professional agency, which in this dissertation summary section is understood as an ability that prepares employees for new learning, as well as a process that manifests when employees make choices about their work under different workplace conditions. This article dissertation examines inclusive education through three sub-studies to answer two research questions: 1) What does a teacher’s professional agency look like in co-teaching practices?; and 2) How can teachers support the realization of inclusion? The data for sub-studies I and II were collected using an electronic questionnaire and analyzed via qualitative content analysis. Sub-study III, meanwhile, consisted of photographs taken by students and discussions alongside them, which were analyzed using a phenomenological approach. The research results showed that the definition of inclusion is unclear for teachers, even when their workplace has used an element of inclusive education. Furthermore, some pedagogical methods even featured practices that categorize and exclude students. In their work, several teachers implemented co-teaching in a way that deviated from the traditional definition of co-teaching, broadening its definition. The teachers also described that co-teaching had increased learning at work. Co-teaching, in which professional development, interactions between teachers, trust in one another and a similar perception of teaching are realized, can be described as a situation where co-teachers have reached a level of collective agency. At that point, teachers have a common vision of their work and its purpose, and a desire to reflect on their work together. Tiivistelmä Suomalainen koulutuspolitiikka on 1990-luvulta saakka sitoutunut edistämään inkluusiota ja sen arvoja. Inklusiivisella kasvatuksella pyritään edistämään kaikkien oppilaiden läsnäoloa, oppimista ja osallisuutta kasvatusympäristöissä. Yksi inklusiivisen opetuksen keino on yhteisopettajuus, jolla tarkoitetaan useamman opettajan toteuttamaa yhteistä opetuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Opettajien välinen yhteistyö edellyttää opettajilta ammatillista toimijuutta, joka käsitetään tämän väitöstutkimuksen yhteenveto-osassa kyvyksi, joka valmistaa työntekijöitä uuden oppimiseen sekä prosessiksi, joka ilmenee työntekijöiden tehdessä työtään koskevia valintoja työpaikan erilaisissa olosuhteissa. Tässä artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan seuraavia tutkimuskysymyksiä kolmen osatutkimuksen kautta: 1) Millaiselta näyttää opettajan ammatillinen toimijuus yhteisopetuksen käytänteissä? ja 2) Kuinka opettajat voivat tukea inkluusion toteutumista? Osatutkimusten I ja II aineisto on koottu sähköisellä kyselylomakkeella ja aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Osatutkimus III koostuu oppilaiden ottamista valokuvista ja keskusteluista niiden äärellä ja analyysissa on käytetty fenomenologista lähestymistapaa. Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että inkluusio määritelmänä oli vielä epäselvä, vaikka työssä toteutettiin inklusiivisen opetuksen elementtejä. Joissakin pedagogisissa menetelmissä oli kuitenkin havaittavissa oppilaita kategorisoivia ja poissulkevia toimintatapoja. Useat opettajat olivat työssään toteuttaneet yhteisopetusta perinteisestä yhteisopetuksen määritelmästä poikkeavalla tavalla laajentaen yhteisopetuksen määritelmää. Opettajat kuvasivat yhteisopettajuuden lisänneen työssä oppimista. Yhteisopettajuutta, jossa toteutuivat ammatillinen kehittyminen, opettajien välinen vuorovaikutus, luottamus toiseen sekä samanlainen käsitys opettajuudesta, voidaan kuvata tilanteeksi, jossa yhteisopettajat ovat saavuttaneet kollektiivisen toimijuuden tason. Kollektiivisen toimijuuden tasolla opettajilla on yhteinen näkemys työstä ja sen tarkoituksesta sekä halua yhteiseen työn reflektointiin.

Perinteinen opettajuuden malli on pitkälti perustunut opettajien autonomian kunnioitukseen ja samalla luonut kouluihin yksintekemisen kulttuuria. 2000-luvulla opettajan tehtäväkuvat ovat olleet murroksessa ja ammattiin kohdistuvat odotukset ristiriitaisia. Siirtyminen oppimisen kolmiportaiseen tukeen vuonna 2010 velvoitti kaikki opettajat tarjoamaan tukea sitä tarvitseville oppilaille. Myös vuonna 2016 käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa perusopetusta on sitouduttu kehittämään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Inkluusio voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on sujuva inkluusio ja toisessa päässä totaalinen ekskluusio. Toimivan inkluusion saavuttaminen heterogeenisissä ryhmissä voi olla haasteellista. Yksi keino vastata oppilaiden tuen tarpeisiin sekä kehittää opetusta inklusiivisempaan suuntaan on yhteisopettajuus. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan useamman opettajan yhdessä suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa opetusta. Yhteisopettajuudesta on paljon hyötyä, mutta sen toteuttamisessa on usein myös haasteita. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan opettajien onnistuneita yhteisopetuskokemuksia ala- ja yläkoulussa. Onnistuneista yhteisopetuskokemuksista on sisällönanalyysin keinoin tiivistetty kolme ydinkertomusta, jotka kuvaavat erilaisia tapoja toteuttaa yhteisopettajuutta. Nämä yhteisopetuksen toteutustavat sijoittuvat eri kohtiin inkluusion jatkumolla. Yhteisopettajuus näyttäytyy kehittyvänä, mutta selkeästi inkluusiota tukevana opetuksen tapana., The traditional model of teachership has primarily been based on respect for the teacher's autonomy and at the same time created a culture of working alone. In the 21st century, the teacher's work descriptions have been in change, and the expectations of the profession are contradictory. Three-step support, which started in 2010 in Finnish comprehensive schools, obliged all teachers to offer support to pupils who need it. The National Curriculum, which was taken into use in 2016, is committed to develop teaching according to inclusive principles. Inclusion can be seen as a continuum from exclusion to inclusion. However, it is not easy to make inclusion work in heterogeneous classes. One way to support pupils and promote inclusion can be co-teaching. It means that several teachers plan, execute and evaluate instruction together. There are several benefits as well as challenges in co-teaching as a method. This study focuses on teachers’ successful experiences of co-teaching in primary and secondary school. Using content analysis, these successful experiences are compressed to three core narratives, which describe different ways to use co-teaching. These ways are located in different places in the continuum of inclusion. Co-teaching seems to be a developing way of teaching and a way to support inclusion.

The aim of this ethnographic and autoethnographic research was to explore what kind of a learning culture existed in an 8th grade English class in a Finnish basic education school in the 2011-2012 academic year. The class was taught jointly by a subject teacher and a special education teacher. A teaching experiment was implemented with the support of co-teaching during which teachers aimed to strengthen students' learning autonomy: to support their active learning and help them act as responsible learners. The research data included participant observation notes, interviews of a subject teacher and students, and different kinds of documents produced by teachers and students during the implementation of the teaching experiment. Students also wrote their comments about the teaching experiment in the autumn of 2012. During the lessons students were given guidance in setting their own goals and offered chances to make personal choices. Elements of inquiry-based learning were added to the teaching and the instruction was developed by talking more about learning. The aim was to build students’ learning autonomy but also to develop co-operation between the subject teacher and special education teacher and improve their skills to work as reflective professionals so that they could more easily meet both current and future challenges of teaching. The research suggests that the strengthening of students’ autonomy as a separate element was not meaningful. There were issues of competence and relatedness which were also experienced as important elements. The teachers had to learn how to give students real power to influence their learning: a shift in the structure of classroom power was practiced. The teachers' positive perceptions and expectations of every student’s achievement were relevant. The research revealed that the increased possibilities for choices were fairly easy to organize compared to how relevant they were in developing an expanded culture of learning. The researcher encountered for herself the differences between espoused theory and theory-in-use. Co-teaching was a valuable tool for improving both students’ learning and teachers' acting as reflective practitioners. The development of teaching and learning brought some elements of care and humanity into renewing teacherhood and evolving school culture.

Tutkimuksessa tarkasteltiin eräässä päiväkodissa opettajaparityöskentelynä toteutettua uudenlaista kaksikielistä toimintaa, josta tutkimuspäiväkodissa käytettiin nimitystä kie- lipajatoiminta. Tutkimuskysymyksinä oli miten kyseistä kielipajatoimintaa suunnitel- laan ja toteutetaan sekä millaisia näkemyksiä opettajapareilla on kielipajatoiminnasta. Tutkimuskysymyksiä tarkennettiin ja rajattiin alakysymysten avulla. Esimerkiksi opet- tajaparien näkemyksiä tarkasteltaessa keskityttiin selvittämään varhaiskasvattajien nä- kemyksiä toiminnan hyödyistä ja haitoista sekä toiminnassa tärkeistä asioista. Aineisto kerättiin äänittämällä opettajaparien suunnittelutapaamisia, havainnoimalla kielipaja- tuokioita sekä haastattelemalla opettajapareja. Havainnoinnit toteutettiin ulkopuolisen havainnoijan roolissa ja haastattelut parihaastatteluina teemahaastattelun periaatteita hyödyntäen. Aineisto analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksessa havaittiin, että opettajaparit suunnittelivat kielipajatoimintaa monipuoli- sesti. Opettajaparit suunnittelivat muun muassa toiminnan sisältöjä, rakennetta, kielten käyttöä, työnjakoa ja pedagogisia periaatteita ja tavoitteita. Kielipajatoiminnan toteutuk- sessa opettajaparit hyödynsivät useita erilaisia toiminta- ja yhteistyötapoja yhden tuoki- on aikana. Eri opettajaparit myös toteuttivat toimintaa eri tavoin. Parien välillä oli eroja esimerkiksi työnjaossa sekä kielellisten roolien jakamisessa. Opettajaparit itse pitivät toimintaa monin tavoin hyödyllisenä. Opettajaparit toivat esiin parityöskentelyyn, toi- minnan kaksikielisyyteen ja muihin asioihin liittyviä hyötyjä. Haittoja toiminnalla koet- tiin olevan hyvin vähän. Opettajaparit pitivät toiminnan onnistumisen kannalta tärkeänä muun muassa opettajaparin yhteistyön sujumista ja hyvää vuorovaikutusta, riittävää suunnittelu- ja valmisteluaikaa, sopivaa pienryhmän kokoa ja rakennetta sekä sopivan kokoista ja rauhallista tilaa. Lisäksi tärkeänä pidetyt asiat näkyvät myös tavoitteissa, jotka kielipajatoiminnassa liittyivät kieleen tutustumiseen ja sen oppimiseen, yhteisölli- syyden rakentamiseen ja toisiin tutustumiseen sekä sisältökohtaisiin ja pedagogisiin tavoitteisiin. Tutkimus toimii tapausesimerkkinä siitä, millä tavalla opettajaparityöskentelyä voidaan suunnitella ja toteuttaa kaksikielisessä opetuksessa varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutki- mus tuo esiin varhaiskasvattajien omaa näkökulmaa toimintaan. Vaikka tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä toisiin konteksteihin, niistä voi olla hyötyä kaksikielisen toi- minnan tai opettajaparityöskentelyn aloittamista harkitseville päiväkodeille. Jatkossa tarvitaan laajempaa tutkimusta sekä opettajaparityöskentelystä että kaksikielisestä ope- tuksesta varhaiskasvatuksessa.