Search

Hankkeen tavoitteena oli edistää ruokohelven laajamittakaavaisia käyttömahdollisuuksia Keski-Suomessa. Hankkeen osatehtäviä olivat helven tuotannon potentiaalikartoitus, korjuuteknologian kehittäminen, varastoinnin ja kuljetusten logistiikan kehittäminen, energiasisällön mittaus ja markkinointi. Varsinkin rehuviljatilat ovat halukkaita viljelemään helpeä. Kiinnostus ei kuitenkaan ole niin suurta, että ainakaan lähitulevaisuudessa voitaisiin tuottaa määriä, joita keskisuomalaiset voimalaitokset voisivat optimitilanteessa käyttää. Työvaiheita yhdistämällä, esimerkiksi niiton ja paalauksen yhdistämisellä, voidaan korjuun kapasiteettia lisätä. Samoin on olemassa itsekerääviä paalivaunuja, joilla paalien keräilyä pellolta voidaan tehostaa. Paalikasojen peittämisellä ja pohjustamisella voidaan paalien kostumista ehkäistä. Kosteus on usein keskittynyt paalin pintakerroksiin, mutta pintakerroksen vaikutus pyöröpaalin keskikosteuteen on suurempi kuin sisempien kerrosten vaikutus. Kasoja peitettäessä tulisi niissä aina olla harjapaali, joka estää vesipussien muodostumisen muovin päälle. Tutkituilla sähköisillä kosteusmääritysmenetelmillä, kuten NMR- ja mikroaaltomenetelmät, voitiin helven kosteus määrittää keskimäärin suhteellisen tarkasti. Menetelmät soveltuvat kuitenkin käytettäväksi vain laboratorio-oloissa ja toimivat vain sulalla helvellä. Kosteusnäytteiden otto paaleista on haastavaa, koska päältä päin ei voida nähdä, kuinka syvälle kosteus on edennyt paaliin. Pyöröpaaleille määritettiin mittausaineiston avulla oikea kairaussyvyys, jolla näyte antaa paalin keskikosteuden.

Hankkeen tavoitteena oli edistää ruokohelven laajamittakaavaisia käyttömahdollisuuksia Keski-Suomessa. Hankkeen osatehtäviä olivat helven tuotannon potentiaalikartoitus, korjuuteknologian kehittäminen, varastoinnin ja kuljetusten logistiikan kehittäminen, energiasisällön mittaus ja markkinointi. Varsinkin rehuviljatilat ovat halukkaita viljelemään helpeä. Kiinnostus ei kuitenkaan ole niin suurta, että ainakaan lähitulevaisuudessa voitaisiin tuottaa määriä, joita keskisuomalaiset voimalaitokset voisivat optimitilanteessa käyttää. Työvaiheita yhdistämällä, esimerkiksi niiton ja paalauksen yhdistämisellä, voidaan korjuun kapasiteettia lisätä. Samoin on olemassa itsekerääviä paalivaunuja, joilla paalien keräilyä pellolta voidaan tehostaa. Paalikasojen peittämisellä ja pohjustamisella voidaan paalien kostumista ehkäistä. Kosteus on usein keskittynyt paalin pintakerroksiin, mutta pintakerroksen vaikutus pyöröpaalin keskikosteuteen on suurempi kuin sisempien kerrosten vaikutus. Kasoja peitettäessä tulisi niissä aina olla harjapaali, joka estää vesipussien muodostumisen muovin päälle. Tutkituilla sähköisillä kosteusmääritysmenetelmillä, kuten NMR- ja mikroaaltomenetelmät, voitiin helven kosteus määrittää keskimäärin suhteellisen tarkasti. Menetelmät soveltuvat kuitenkin käytettäväksi vain laboratorio-oloissa ja toimivat vain sulalla helvellä. Kosteusnäytteiden otto paaleista on haastavaa, koska päältä päin ei voida nähdä, kuinka syvälle kosteus on edennyt paaliin. Pyöröpaaleille määritettiin mittausaineiston avulla oikea kairaussyvyys, jolla näyte antaa paalin keskikosteuden.

Ruokohelven viljelyala on viime vuosina lisääntynyt nopeasti. Vuonna 2008 sen arvioidaan olevan lähes 21 000 ha. Lyhyestä kokemuksesta johtuen korjuu-, toimitus- ja käyttöketjussa on vielä puutteita. Korjuu- ja toimitusketjussa puutteet rajoittavat helven käyttöä sekä teknisessä että taloudellisessa mielessä. Projektin tavoitteena on ollut tehostaa ruokohelven polttoaineketjujen kilpailukykyä voimalaitospolttoaineena. Tutkimus- ja kehittämiskohteina ovat mm. ruokohelven korjuu, kaukokuljetustekniikat, murskaus ja sekoitus, voimalaitosten kokemukset helven käytöstä, helven poltto ja käytön tehostaminen mm. pneumaattisella syötöllä sekä ruokohelven korjuu- ja toimitusketjujen kustannukset ja liiketoimintakonseptien kehittäminen. Helven korjuutappioita voidaan pienentää käyttämällä niittoon parhaiten soveltuvia koneita. Kaukokuljetuksen kustannuksia voidaan pienentää lisäämällä paalien tiheyttä paalaimen oikeilla säädöillä ja ajotavalla, tekemällä suurkanttipaaleja sekä käyttämällä kuljetuksiin isompia olemassa olevia autoja. Laitoksille, jotka käyttävät riittävän suuria määriä helpeä, voi oman syöttölinjan rakentaminen paaleina toimitettavalle helvelle olla järkevää, jolloin helven käsittelyn ongelmat poistuvat. Yksi tulevaisuuden tavoite on kehittää voimalaitosten tekniikkaa siten, että se mahdollistaa paalien suorat toimitukset laitokselle. Polttokoetulosten perusteella helven seospoltto pienellä 1-2 %:n osuudella ei lisännyt kattilan pysyviä likakerrostumia tai kuumakorroosiota. Myöskään tuhkan ominaisuudet eivät merkittävästi muuttuneet helpeä poltettaessa.

Simuloinnin ja suunnittelun uudet sovellustavat ja liiketoiminta (SISU) on Tekesin Mallinnus- ja simulointitutkimusohjelman (MASI) projekti, jonka tutkimusosapuolet ovat EVTEK, Stadia ja VTT, joka vastaa myös projektin koordinoinnista. Teollisuusosapuolia hankkeessa on yhteensä kymmenen. Simulointia pidetään tärkeänä osaamisalueena tulevaisuuden yhteiskunnassa ja sen käyttöä halutaan edistää etenkin pk-teollisuudessa. SISU on eräs niistä hankkeista, joilla simuloinnin käyttöä pyritään lisäämään. Samaan tavoitteeseen on pyritty jo pitkään ja monilla keinoilla, mutta aivan haluttuun tulokseen ei ole vielä päästy, joten uusien hankkeiden käynnistämistä on pidetty edelleen tarpeellisena. SISUn tavoitteet voi tiivistää uusien menetelmien kehittämiseen etenkin pk-yrityksille; selkeän suunnitelma laatimiseen uusien menetelmien hankkimisesta teollisuuden käyttöön; uusien liiketoimintamahdollisuuksien arvioimiseen sekä edellytysten luomiseen uuden liiketoiminnan syntymiselle. Tältä pohjalta toivotaan syntyvän uusia simulointi-palveluja tuottavia yrityksiä. SISU toteutetaan matriisityyppisenä hankkeena, jossa pystysuunnassa tehdään simulointia kunkin osallistuvan yrityksen tarpeisiin esimerkkitapauksissa, joiden sisältö on osin luottamuksellinen. Vaakasuunnassa tehdään SISUn varsinaiseen tavoitteeseen liittyviä simloinnin soveltamiseen liittyviä asioita, jotka on ovat täysin julkisia. SISUn päätuloksena tähän asti voidaan pitää laajamittaisen keskustelun avaamista simuloinnin soveltamisen hyödyistä, haitoista, mahdollisuuksista ja esteistä, sekä tämän keskustelun systemaattista kirjaamista nyt julkaistavaan raporttiin. Tärkein yksittäinen esiin tullut kehityskohde on simulointitoiminnan konseptointi sellaiseksi, että osallistuvat osapuolet ymmärtävät riittävän hyvin simuloinnin lähtödatan tuottamisen tärkeyden (mukaan lukien tehdyn työn merkityksen ja tarkoituksen tilaavan yrityksen liiketoiminnassa) ja simuloinnin tulosten esittämisen tilaavan yrityksen ja sen johdon kannalta mielekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Simuloinnin ja suunnittelun uudet sovellustavat ja liiketoiminta (SISU) on Tekesin Mallinnus- ja simulointitutkimusohjelman (MASI) projekti, jonka tutkimusosapuolet ovat EVTEK, Stadia ja VTT, joka vastaa myös projektin koordinoinnista. Teollisuusosapuolia hankkeessa on yhteensä kymmenen. Simulointia pidetään tärkeänä osaamisalueena tulevaisuuden yhteiskunnassa ja sen käyttöä halutaan edistää etenkin pk-teollisuudessa. SISU on eräs niistä hankkeista, joilla simuloinnin käyttöä pyritään lisäämään. Samaan tavoitteeseen on pyritty jo pitkään ja monilla keinoilla, mutta aivan haluttuun tulokseen ei ole vielä päästy, joten uusien hankkeiden käynnistämistä on pidetty edelleen tarpeellisena. SISUn tavoitteet voi tiivistää uusien menetelmien kehittämiseen etenkin pk-yrityksille; selkeän suunnitelma laatimiseen uusien menetelmien hankkimisesta teollisuuden käyttöön; uusien liiketoimintamahdollisuuksien arvioimiseen sekä edellytysten luomiseen uuden liiketoiminnan syntymiselle. Tältä pohjalta toivotaan syntyvän uusia simulointi-palveluja tuottavia yrityksiä. SISU toteutetaan matriisityyppisenä hankkeena, jossa pystysuunnassa tehdään simulointia kunkin osallistuvan yrityksen tarpeisiin esimerkkitapauksissa, joiden sisältö on osin luottamuksellinen. Vaakasuunnassa tehdään SISUn varsinaiseen tavoitteeseen liittyviä simloinnin soveltamiseen liittyviä asioita, jotka on ovat täysin julkisia. SISUn päätuloksena tähän asti voidaan pitää laajamittaisen keskustelun avaamista simuloinnin soveltamisen hyödyistä, haitoista, mahdollisuuksista ja esteistä, sekä tämän keskustelun systemaattista kirjaamista nyt julkaistavaan raporttiin. Tärkein yksittäinen esiin tullut kehityskohde on simulointitoiminnan konseptointi sellaiseksi, että osallistuvat osapuolet ymmärtävät riittävän hyvin simuloinnin lähtödatan tuottamisen tärkeyden (mukaan lukien tehdyn työn merkityksen ja tarkoituksen tilaavan yrityksen liiketoiminnassa) ja simuloinnin tulosten esittämisen tilaavan yrityksen ja sen johdon kannalta mielekkäässä ja ymmärrettävässä muodossa.

In the SISU-project over 10 case studies are carried out in many different fields and applications. Results and experience of developing simulation applications have started to accumulate. One of the most important results this far is that there are many common features in both good and bad between our test cases. Simulation is a fast and reliable, and often a low risk method to study different systems and processes. On the other hand many applications need very expensive licences, plenty of parametric data and highly specialised knowledge in order to produce really valuable results. Industrial partners are acting like real customers in the case studies. We hope that this methodology will help us to answer our main question: How to create value chain from model development via model application to end users? The best thing to happen will be if partners learn to apply simulation productively. Other scientists and companies will follow, and new value chains will be mushrooming. Most case studies have just started and many really new results are not yet available, but the preliminary results are very promising.