Search

The problematic of invasive species in an alien environment has aroused the attention of scientists all over the world for quite some time. One of the exotic tree species that has provoked special attention in the tropical drylands is Prosopis juliflora. Originating in South America, prosopis (hereafter referred to as prosopis) has been introduced in the hot and semi-arid zones of the world particularly to provide fuelwood, to stabilize sand dunes and to combat desertification. The tree has become an essential source for fuelwood and a provider of several other products and services in areas where it has become established. However, despite the numerous benefits the tree provides to rural people, in several regions prosopis has become a noxious weed with a negative impact on the environment and to the economy of farmers and landowners. In India, prosopis was introduced in Andhra Pradesh in 1877. The tree was then proclaimed as the precious child of the plant world by scientists and local people alike. The purpose of this study was to investigate the overall impact of prosopis on local rural livelihoods in the drylands of South India. Of particular interest was the examination of the different usages of the tree, especially as fuelwood, and people s perceptions of it. Furthermore, the study examined the negative impacts of the uncontrolled invasion of prosopis on croplands, and its occupation of the banks of irrigation canals and other water sources. As another central theme, this study analysed the Hindu classification system for nature and for trees in particular. In India, several tree species are regarded as sacred. This study examined the position of the exotic prosopis among sacred trees, such as the bodhi, banyan and neem trees. The principle method for collecting the field data was by using individual and thematic group interviews. These interviews were semi-structured with open ended questions. Moreover, unstructured interviews as well as general observations provided complementary information. The data were gathered during two fieldwork periods in the states of Andhra Pradesh and Tamil Nadu, in South India. The results confirmed that prosopis both provides benefits and causes hazards to different stakeholders. Farmers and agriculturalists suffer economic losses in areas where prosopis has invaded crop fields and competes with other plants for water and nutrients. On the other hand, for a significant number of poor rural people, prosopis has become an important source of livelihood benefits. This tree, which grows on government wastelands, is commonly a free resource for all and has thus become a major local source of fuelwood. It also provides several other goods and services and cash income that contributes to improve livelihoods in rural communities. Prosopis ranked lowest in the tree classificatioin system of the Hindus of South India. Although it is appreciated for many benefits it provides for poor people, it has remained an outsider compared with the indigenous tree species. On the other hand, the most sacred trees, such as the bodhi or the banyan, are completely excluded from extraction and it is seen as a sacrilege to even cut branches from any of these trees. An unexpected finding was that, in a few cases, prosopis had also been elevated to the status of a sacred tree. Goods and services from prosopis are not utilized in the most beneficial way. Silvicultural management practices are suggested that would provide additional income and employment opportunities. Interventions are recommended to control further invasion of the tree that might cause serious negative effects in the future. For Hindus, the sacred always ranks highest, even above economic gain. The conservation of sacred groves and sacred trees is a tradition that has its roots in ancient history. These socio-religious practices need to be respected and continued. Successful management of tree and forest resources depends on the willingness of the local people to manage their natural resources, and this willingness exists and has always existed in South India. Keywords: South India, drylands, livelihood, fuelwood, invasive, resource, silviculture. Prosopis, vieras puulaji Etelä-Intian pyhissä metsissä Jo melko kauan on kiinnitetty huomiota haitallisiin, uusia ympäristöjä valtaaviin vieraisiin eliölajeihin. Trooppisilla kuivilla alueilla yksi tällainen on Prosopis juliflora puulaji. Tätä trooppisesta Amerikasta kotoisin olevaa lajia on tuotu uusille kuumille ja kuiville alueille polttopuun saannin turvaamiseksi, hiekkadyynien sitomiseksi ja yleisemminkin aavikoitumisen torjumiseksi. Kyseinen laji onkin muodostunut tärkeäksi polttopuun sekä monien muiden tuotteiden ja hyötyjen lähteeksi siellä minne se on kotiutunut. Huolimatta siitä, että tällä puulla on monia hyviä maaseudun asukkaita hyödyttäviä ominaisuuksia, se on myös monin paikoin muodostunut ongelmalliseksi rikkakasviksi, jolla on haitallinen vaikutus ympäristöön sekä viljelijöiden ja maanomistajien toimeentuloon. Intiassa prosopis tuotiin Andhra Pradeshiin v. 1877, jolloin sekä tutkijat että paikalliset asukkaat kutsuivat sitä kasvimaailman harvinaiseksi aarteeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia prosopiksen yleisiä vaikutuksia maaseudun asukkaiden toimeentuloon Etelä-Intian kuivilla alueilla. Erityisesti selvitettiin tämän puun erilaisia käyttömuotoja, varsinkin polttopuun ja puuhiilen lähteenä, sekä maaseudun asukkaiden käsityksiä tästä lajista. Lisäksi tutkittiin prosopiksen hallitsemattoman leviämisen vaikutuksia viljelymaalla sekä kastelukanavien ja muiden vesiväylien rannoilla. Toisena keskeisenä teemana tämä tutkimus selvitti hindulaista luonnon luokitusjärjestelmää ja siinä erityisesti puiden merkitystä. Intiassa moneen puulajiin liittyy pyhyyden käsite, ja tässä työssä syvennyttiin vierasperäisen prosopis-puun asemaan kyseisessä järjestelmässä, johon kuuluvat sellaiset alkuperäiset puulajit kuin bodhi (Ficus religiosa), banyan (Ficus benghalensis) ja neem (Azadirachta indica). Kenttäaineisto keruun pääasiallisena menetelminä olivat henkilökohtaiset sekä toisaalta temaattiset ryhmittäiset haastattelut. Haastattelut olivat osittain ennalta suunniteltuja, mutta niihin liittyi myös lisäkysymyksiä. Lisäksi tietoja kerättiin vapaamuotoisten haastattelujen ja havaintojen avulla. Kenttäaineisto kerättiin kahden tutkimusjakson aikana Andhra Pradeshin ja Tamil Nadun osavaltioissa Etelä-Intiassa. Tulokset vahvistivat sen jo kirjallisuuden perusteella tunnetun tuloksen, että prosopis-puu tuottaa sekä hyötyjä että haittoja maaseudun väestölle. Viljelijät ja maanomistajat kärsivät taloudellista vahinkoa siitä, että prosopis valtaa peltomaata ja kilpailee satokasvien kanssa vedestä ja ravinteista. Toisaalta huomattavalle osalle maaseudun asukkaista prosopiksesta on tullut tärkeä toimeentulon lähde. Tämä puu, joka yleisimmin esiintyy valtion omistamilla joutomailla, on useimmiten kenen tahansa hyödynnettävissä, mistä johtuen siitä on tullut erityisen tärkeä polttopuun ja puuhiilen lähde. Se tuottaa myös monia muita hyödykkeitä ja antaa rahatuloja, jotka kaikki parantavat maaseudun asukkaiden toimeentuloa. Hindulaisuuden puuluokituksessa prosopis oli Etelä-Intiassa alimmaksi arvioitu. Vaikka sitä arvostetaan sen varsinkin köyhimmille ihmisille tuottamien monien hyötyjen vuoksi, se on edelleen muukalainen paikallisiin alkuperäisiin puulajeihin verrattuna. On huomattava, että kaikkein pyhimmät puut, kuten bodhi tai banyan, ovat kokonaan hakkuulta suojeltuja ja jopa oksien katkominen niistä katsotaan pyhyyden loukkaukseksi. Yllättävä havainto oli kuitenkin, että joissakin tapauksissa prosopis oli paikallisesti ylennetty pyhien puiden joukkoon. Prosopiksen tuottamia hyödykkeitä tai palveluja ei tutkimuksen mukaan käytetä hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla. Työssä ehdotetaan metsänhoidollisia toimenpiteitä, joiden avulla tämä puu antaisi vielä enemmän myynti- ja työtuloja. Myös torjuntatoimia tarvitaan, puun leviämisen pysäyttämiseksi ja sen mahdollisesti aiheuttamien tulevien, vielä suurempien haittojen estämiseksi. Hindulaisuudessa pyhä ylittää kaiken muun, jopa taloudellisen hyödyn. Pyhien metsien ja pyhien puiden suojelulla on syvät historialliset juurensa Intiassa. Yhteiskunnan uskonnollisia perinteitä on siellä kunnioitettava ja niiden on annettava jatkua. Tuloksellinen puu- ja metsävarojen hoito riippuu paljon paikallisten asukkaiden halusta olla mukana tässä toiminnassa. Tämän halun olemassa olo on ja on aina ollut selvä Etelä-Intiassa.