Search

In 2000, EU regulations for organic animal production set new guidelines for organic pig feeding requiring that this be based on mainly home-grown organic feedstuffs. Doubts were however raised whether these feeding regimes can maintain good growth performance and carcass quality of pigs. Three experiments were carried out to study different organic feeding regimes in weaned piglets and fattening pigs. In Experiment 1, we evaluated the use of peas and faba beans (0, 120, or 240 g kg-1) in diets for weaned piglets. Piglets fed pea diets performed as well as those fed the control diet, whereas the highest faba bean level resulted in reduced feed intake and growth performance. In Experiment 2, we studied the replacement (0, 33, or 67%) of rapeseed cake with blue lupins in fattening pig diets. The dietary lupin level had a quadratic effect on the weight gain of growing pigs, the best performance being observed at the 33% replacement level. However, dietary lupin level did not influence weight gain during the finishing period and total fattening. Back fat became softer with increasing dietary lupin levels. In Experiment 3, different protein supplements were compared in organic diets from weaning to slaughter. In two-phase feeding, the best performance was observed when whey protein was used as the protein supplement, followed by soya bean cake + whey protein and rapeseed cake + fish meal. The effects of a one-phase organic feeding regime with cold-pressed rapeseed cake + whey protein did not differ from those of the two-phase organic feeding regimes. Fattening pigs fed organic diets required from two to seven days longer to reach slaughter weight than those fed conventional diets. Pigs fed organic diets had fatter carcasses, but the eating quality of organic pork did not differ from that of pork from pigs fed conventional diets. Feed costs and the circulation rate of pigs, weaners in particular, were greater and carcass prices lower in the organic feeding regimes than in the conventional ones., Vuonna 2000 voimaan tulleet EU:n luonnonmukaisen kotieläintuotannon säädökset muuttivat luonnonmukaisestituotettavien sikojen ruokintaa. Sikojen ruokinnan tuli perustua pääasiassa tilalla luonnonmukaisesti tuotettuihin rehuihin, tavanomaisesti tuotettujen rehujen käyttöä rajoitettiin ja puhtaiden aminohappojen käyttö kiellettiin. Uudet säädökset herättivät epäilyjä siitä, säilyvätkö luomusikojen hyvä kasvu ja ruhon laatu myös uusien säädösten mukaisilla ruokinnoilla. Kolmessa kokeessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon säädösten mukaisten ruokintavaihtoehtojen vaikutuksia porsaiden ja lihasikojen tuotantotuloksiin sekä sianlihan syöntilaatuun. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin herneen ja härkäpavun käyttömäärän (0, 120 tai 240 g/kg rehua) vaikutusta vieroitettujen porsaiden kasvuun ja rehun hyväksikäyttöön. Herneruokinnoilla olleet porsaat kasvoivat yhtä hyvin kuin kontrolliryhmän porsaat. Sen sijaan suurin härkäpapumäärä pienensi rehun kulutusta ja hidasti kasvua. Myös kasvun hajonta oli herne- ja papuruokinnoilla suurempi kuin kontrolliryhmässä. Toisessa lihasikojen kasvatuskokeessa korvattiin luomuruokintojen rypsipuristeesta 0, 33 tai 67 % sinilupiinilla. Alkukasvatuksessa sikojen kasvu oli luomuruokinnoilla paras, kun kolmannes rypsistä oli korvattu tutkimuskeskuslupiinilla, mutta suurempi määrä lupiinia hidasti kasvua. Loppukasvatuksen ja koko kokeen aikaiseen kasvuun lupiinin osuus ei vaikuttanut. Lupiinin osuuden suuretessa sikojen selkäsilava pehmeni. Kolmannessa kasvatuskokeessa tutkittiin erilaisten valkuaistäydennysten vaikutusta sikojen kasvuun ja rehuhyötysuhteeseen sekä ruhon ja lihan laatuun luomuruokinnoilla vieroituksesta teurastukseen. Kaksivaiheisilla luomuruokinnoilla sikojen kasvu oli paras, kun kotoisia rehuja täydennettiin heravalkuaisella, seuraavaksi paras, kun valkuaistäydennyksenä olivat soijapuriste ja heravalkuaisjauhe, ja huonoin, kun valkuaistäydennyksenä olivat rypsipuriste ja kalajauho. Kylmäpuristettua rypsiä ja heravalkuaisjauhetta sisältäneellä yksivaiheruokinnalla olleiden sikojen kasvu ei eronnut muista kaksivaiheisista luomuruokinnoista. Luomuruokinnoilla olleiden lihasikojen kasvatusaika oli kahdesta seitsemään päivään pidempi tavanomaiseen ruokintaan verrattuna. Luomuruokinnoilla olleiden sikojen ruhot olivat rasvaisempia kuin tavanomaisella ruokinnalla, mutta sianlihan syöntilaadussa ei ollut eroja. Luomuruokinnoilla rehukustannus ja sikojen kiertonopeus olivat suurempia ja ruhon arvo pienempi kuin tavanomaisella ruokinnalla.

Two experiments were carried out to study the effects of using the new faba bean (Vicia faba L.) cultivar Kontu as a domestic protein source for growing-finishing pigs.In Experiment 1,120 pigs were used with a body weight (BW)of 25–110 kg to study the effects of replacing 0, 25, 50, 75,and 100%of rapeseed meal with faba beans in barley +rapeseed meal based diets. Restrictedly fed grower and finisher diets contained 137–317 and 114–260 g kg–1 faba beans, respectively. A barley +soya bean meal based diet was included as a control. The replacement of rapeseed meal with faba beans exerted a quadratic effect on daily weight gain and on the feed conversion ratio of pigs in the growing period and during total fattening (P, Härkäpapu (Vicia faba L.) on palkokasvi,joka on siementen melko suuren valkuaispitoisuuden (raakavalkuaista 300 g kg–1 kuiva-ainetta)vuoksi potentiaalinen soijaa korvaava kotimainen valkuaisrehu. Kahdessa kasvatuskokeessa selvitettiin uuden Kontu härkä papulajikkeen sopivuutta lihasikojen valkuaisrehuksi ja härkä papuruokintojen vaikutusta lihan laatuun.Ensimmäisessä kasvatuskokeessa verrattiin ohra-soijarouhe- ja ohra-rypsirouhepohjaisia ruokintoja ohra-rypsirouhe-härkä papuruokintoihin, joissa rypsirouheesta 25, 50, 75 tai 100 % korvattiin härkäpavulla. Alkukasvatusrehuissa oli 137–317 ja loppukasvatusrehuissa 114–260 g/kg papua. Kokeessa oli 120 lihasikaa, jotka kasvatettiin pareittain 25 kg alkupainosta 110 kg loppupainoon. Korvattaessa 75–100 % rypsirouhetta härkä pavulla sikojen päivä kasvu ja rehuhyötysuhde huononivat alkukasvatuksessa verrattuna ohra-soijarouhe- ja hra-rypsirouhepohjaisiin ruokintoihin. Rehun syönti pieneni, kun rypsi korvattiin kokonaan härkä pavulla. Loppukasvatuksessa sikojen päivä kasvussa ja rehuhyötysuhteessa ei ollut eroja erilaisten ruokintojen välillä. Koko kasvatusajan päiväkasvu ja rehuhyötysuhde oli paras, kun 50 % rypsirouheesta korvattiin härkä pavulla. Tällä ruokinnalla siat kasvoivat paremmin kuin ohra-rypsirouheruokinnalla, ja rehuhyötysuhde oli parempi kuin ohra-rypsirouhe- tai ohra-soijarouheruokinnalla. Rypsirouheen asteittainen korvaaminen härkä pavulla ei vaikuttanut sikojen teuraslaatuun tai lihan aistinvaraiseen laatuun, mutta tummensi selkä lihaksen väriä. Toisessa kasvatuskokeessa selvitettiin härkä papuruokinnan vaikutusta lihan väriin ja pH:hon. Kokeessa oli 20 lihasikaa, joille syötettiin ohra-soijarouhe- tai ohra-härkäpapupohjaista rehua 25–107 kiloisina. Selkä lihaksen pH oli 24 h teurastuksesta korkeampi ohra-härkä papu- kuin ohra-soijarouheruokinnoilla, mutta lihan värissä ei havaittu eroja. Tulosten perusteella härkä papua suositellaan lihasikojen alkukasvatusrehuun korkeintaan 200 g/kg, sillä suuremmat määrät voivat huonontaa kasvua. Loppukasvatuksessa härkäpavun käytölle ei ole rajoitteita. Härkäpapu saattaa tummentaa lihan väriä, mutta tämä ilmiö vaatii lisätutkimusta.

Both digestibility and performance experiments were carried out to evaluate the nutritive value of triticale for growing-finishing pigs.In experiment 1,the apparent ileal and faecal digestibility of nutrients in barley (Hordeum vulgare cv.Viivi)and two triticale (Tritico secale cultivars, Moreno and Ulrika, were measured using six cannulated barrows with a body weight (BW)of 82-107 kg.In experiment 2,132 pigs were used over 25-100 kg BW to study the effects of replacing barley in a barley-soyabean meal-based diet with graded amounts of triticale cv.Moreno (25,50,75,or 100%) and cv.Ulrika (50 or 100%).The apparent ileal and faecal digestibilities of dry matter and organic matter were higher for both triticale cultivars than for barley (P 0.05).The apparent ileal digestibility of lysine averaged 65.6, 70.8, and 70.5% for barley and triticale cv.Moreno and Ulrika,respectively.The net energy content of triticales (11.5 MJ kg-1 DM)was 0.4 MJ kg -1 DM higher than that of barley.The replacement of barley with the triticale cultivars Moreno and Ulrika exerted a positive quadratic effect on daily weight gain and the feed conversion ratio of pigs from 50 to 100 kg and from 25 to 100 kg BW (P, Ruisvehnä lajikkeiden Ulrika ja Moreno sekä ohralajikkeen Viivi ravintoaineiden ohutsuoli-ja kokonaissulavuudet selvitettiin kuudella ohutsuolikanyloidulla leikkosialla 82-107 kg elopainoisina. Lisäksi kasvatuskokeessa 25,50,75 tai 100% ohrasta korvattiin Morenolla tai 50 tai 100% Ulrikalla.Kasvatuskokeessa oli 132 lihasikaa,joiden aloituspaino oli 25 kg. Ruisvehnien kuiva-aineen ja orgaanisen aineen näennäiset ohutsuoli-ja kokonaissulavuudet olivatparempia kuin ohran. Ohran ja ruisvehnien valkuaisen ja aminohappojen sulavuuksissa ei sen sijaan ollut eroja.Ruisvehnien kuiva-aineen nettoenergia-arvo oli 0,4 MJ/kg suurempi kuin ohran, mutta aminohappopitoisuuden suhde energiapitoisuuteen pienempi kuin ohran. Sikojen päiväkasvu ja rehuhyötysuhde paranivat loppukasvatuskaudella korvattaessa ohraa ruisvehnällä. Korvattaessa ohraa yli 75 % Morenolla tai yli 50 %Ulrikalla, kasvu ja rehuhyö tysuhde alkoivat kuitenkin huonontua.Ruhon lihaprosentti laski korvattaessa ohraa Morenolla ja Ulrikalla.Tämän vuoksi ruisvehnää voidaan käyttää 50-75 % lihasikojen rehun ohrasta.

Nutrient digestibility and protein utilization responses in pigs to the expanding process of wheat bran were evaluated. The digestibility and nitrogen balance study was conducted with nine finishing barrows (live weight of 75-93 kg) using a two-period reversal design with a 2 x 2 factorial arrangement of treatments. Wheat bran, untreated or expanded with a Kahl expander at a temperature of 105- 110°C, was included at two levels of 150 or 300 g kg-1 in barley-based diet supplemented with minerals and vitamins and fortified with lysine. The level of wheat bran in the diet had a diminishing effect on organic matter (OM), neutral detergent fibre (NDF), and hemicellulose (HC) digestibilities of the diet and tended to decrease those of crude protein (CP) and ash. Expanding of the wheat bran affected a non-significant improvement on ether extract (EE), NDF, acid detergent fibre (ADF) and HC digestibilities of the diet. Nutrient digestibilities of wheat bran and expanded wheat bran computed by regression were 0.64, 0.67 for OM; 0.70, 0,70 for CP; 0.47, 0.63 for EE; 0.35, 0.40 for NDF and 0.01, 0,16 for ADF, respectively. Feed values of untreated and expanded wheat bran were 11.45 and 12,08 MJ ME kg 1 DM, 7.84 and 8.02 MJ NE kg-1 DM and digestible crude protein 1 13 and 1 10g kg-1 DM respectively. The expanding process had no effect on nitrogen retention or protein utilization parameters measured. Processing of wheat bran with an expander had only a slight improving effect on the nutritive value of bran in pig diets., Tutkimuksessa selvitettiin ekspanderkäsittelyn vaikutusta lihasioille syötettävän vehnänleseen ravintoaineiden sulavuuteen ja valkuaisen hyväksikäyttöön. Tutkimus tehtiin 2x2 faktorikokeena 75-93 kg elopainoisilla lihasioilla. Vehnänlese käsiteltiin Kahlekspanderilla, jolloin tuotteen lämpötila nousi 105-110°C:een. Ohrapohjaiseen rehuseokseen lisättiin 150 tai 300 g kg-1 joko ekspandoitua tai käsittelemätöntä vehnänlesettä. Prosessointi ei vaikuttanut leseen kemialliseen koostumukseen. Vehnänleseen lisäystaso vaikutti dieetin ravintoaineiden, varsinkin kuitujakeiden, sulavuuksia alentavasti. Ekspander-käsittely puolestaan paransi lievästi dieetin ravintoaineiden sulavuutta. Prosessoidun vehnänleseen raakarasvan (0,63 vs. 0,47) ja happodetergenttikuidun (0,01 vs 0,16) sulavuudet olivat korkeampia kuin käsittelemättömän leseen. Ekspandoidun vehnänleseen rehuyksikköarvoksi saatiin 0,862 kg-1 kuiva-ainetta ja vastaavasti käsittelemättömälle0,843 ry kg-1 kuiva-ainetta, Ekspanderkäsittely ei vaikuttanut valkuaisen hyväksikäyttöön typpitaseparametrien perusteella arvioituna. Tutkimuksen perusteella ekspanderprosessointi parantaa vain hyvin vähän vehnänleseen rehuarvoa, mikä tukee aikaisempia tutkimustuloksia muiden rehuraaka-aineiden ekspandoinnista.

A 2 × 4 factorial experiment was conducted with 80 growing-finishing pigs to evaluate effects of barley storage (stored barley harvested the previous year or freshly harvested barley) and supplemental vitamin E (0, 40, 80 or 160 mg/kg as all-rac-a-tocopheryl acetate) on pig performance and the storage stability and eating quality of frozen pork. Pigs were fed isoenergetic barley-soybean meal diets and vitamin E was rationed on the top of feed, a 2-d dose at a time. Stored and freshly harvested barley contained 33.5 and 31.2 mg/kg of vitamin E in the beginning and 33.0 and 38.7 mg/kg at the end of the study, respectively. Supplemental vitamin E had a quadratic effect on pig growth (P < 0.05), the greatest weight gains being observed with 40 mg/kg of supplemental vitamin E in both barley diets. Vitamin E supplementation increased linearly serum (P < 0.001) and quadratically back fat a-tocopherol (P < 0.01). Plasma gluthathione peroxidase activity increased as pigs grew older (P < 0.001), and at slaughter it decreased linearly with supplemental vitamin E (P < 0.05). Dietary vitamin E supplementation did not affect the content of thiobarbituric acid reactive substances (TBARS) or the organoleptic quality of pork stored frozen (-18°C) for 16 weeks. The TBARS content of pork increased with time (0 to 8 d) thawed meat was displayed under fluorescent light at 8°C (P < 0.001) which was detected as a poorer taste. In conclusion, supplemental dietary vitamin E above 40 mg/kg feed does not improve pig performance nor the storage stability or eating quality of frozen pork when freshly harvested or stored barley from good harvest conditions is fed to growing-finishing pigs., Kasvatuskokeessa selvitettiin E-vitamiinilisäyksen (all-rac-a-tokoferyyliasetaattina) tarvetta ruokittaessa lihasikoja vastapuidulla, kuivatulla ohralla. Lisäksi selvitettiin, voidaanko tavanomaiseen rehuun lisätyllärunsaalla E-vitamiinimäärällä parantaa sianlihan pakastussäilyvyyttä ja syöntilaatua. Vastapuitu ja edelliskesänä puitu ohra olivat samaa Pohto-lajiketta, joita korjattaessa olosuhteet olivat hyvät. Koe aloitettiin kuukauden kuluttua ohran puinnista. Vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuus oli kokeen alussa 2,3 mg/kg pienempi ja lopussa 5,7 mg/kg suurempi kuin varastoidun ohran. Koe oli 2 × 4 faktoriaalinen. Kummastakin ohrasta tehtyihin seoksiin lisättiin E-vitamiinia 0, 40, 80 ja 160 mg/kg. Yhteensä 80 sikaa, joiden alkupaino oli keskimäärin 26,6 kg, jaettiin kahdeksaan ruokintaryhmään yksilöruokinnalle. Siat saivat rehua 1,2-2,8 ry/pv 15 viikon ajan. Jokaisen ryhmän viidestä siasta otettiin verinäytteet ennen kokeen alkua, 30 päivän kuluttua kokeen alkamisesta ja teurastuksen yhteydessä E-vitamiinin ja glutationiperoksidaasientsyymin aktiivisuuden määritystä varten. Samojen sikojen ruhoista otettiin kyljysnäytteet silavan E-vitamiinimääritystä varten ja jokaisen E-vitamiinitason 5 eläimestä kyljysnäytteet lihan pakastusvarastoinnin kestävyysmääritystä varten. Viimeksi mainitut näytteet olivat pakastettuina vakuumipakkauksissa (-18°C) 16 viikon ajan. Sulatuksen jälkeen ne siirrettiin päivänvalolampun alle (+8°C). Näytteistä määritettiin tiobarbituurihappoon reagoivat yhdisteet (TBARS) eli rasvan hapettumista kuvaava TBARS-luku päivänvaloon siirtopäivänä ja 3. ja 8. päivänä siirron jälkeen. Lisätty E-vitamiini paransi sikojen kasvua vain 40 mg/kg lisäystasolla. Eri ohrilla ruokittujen sikojen kasvu oli samanlainen. E-vitamiinilisäys lisäsi veren seerumin a-tokoferolipitoisuutta. Silavan a-tokoferolipitoisuus suureni myös rehuun lisätyn E-vitamiinin myötä. Vastapuidulla ohralla ruokittaessa silavan a-tokoferolipitoisuus oli hieman suurempi kuin varastoidulla ohralla ruokittaessa, johtuen ilmeisesti vastapuidun ohran E-vitamiinipitoisuuden kohoamisesta kokeen aikana. Sikojen plasman glutationiperoksidaasiaktiivisuus kohosi iän myötä, mutta väheni E-vitamiinipitoisuuden lisääntyessä rehussa teurastuksen yhteydessä otetussa näytteessä. Ilmeisesti lisääntynyt E-vitamiini yhdessä seleenin kanssa suojasi solukalvoja kuljetuksen ja teurastuksen aikana. Rehuun lisätyllä E-vitamiinilla ei ollut vaikutusta lihan pakastussäilyvyyteen, makuun, mureuteen eikä mehukkuuteen. Ruokittaessa sikoja vastapuidulla, hyvissä olosuhteissa korjatulla kuivatulla ohralla, riittää E-vitamiinilisäykseksi 40 mg/ry. Suuremmat lisäykset eivät parantaneet lihan pakastusvarastointikestävyyttä eivätkä syöntilaatua.

The growth-promoting effects of two dietary acidifiers based on formic acid were studied with 320 fattening pigs from ca 21 kg to ca 105 kg of body weight. The sorbate-coated formic acid contained formic acid and ammonium formate which were absorbed in diatomaceous earth and coated with potassium sorbate. The investigated liquid blend contained formic and lactic acids as the major components. These acidifiers were added to grower and finisher diets at levels of 3, 6, and 12 g kg-1 of feed. The grower and finisher diets in the negative control treatment contained no growth promoters, but the grower diet in the positive control treatment was supplemented with avilamycin (40 mg kg-1). The investigated acidifiers did not influence the performance of growing pigs (P > 0.05). In finishing pigs, all additions of the sorbate-coated formic acid improved daily weight gain compared to the negative control (P < 0.05), whereas the feed conversion ratio was improved by additions of 3 and 12 g kg-of the acidifier. During the total fattening period, 6 and g kg-of the sorbate-coated formic acid improved daily weight gain compared to the situation in the negative control (P < 0.05), and g kg-improved the feed conversion ratio (P < 0.05). The addition of 3 g kg-of the blend of formic and lactic acids improved the daily weight gain of the finishing pigs and during the total fattening period, whereas the feed conversion ratio was improved by all the addition levels (P < 0.05). The growth promoting effect of the two acidifiers did not differ significantly, and no significant linear or quadratic trends were found in the pigs’ performance results between the addition levels from 3 to 12 g kg-1. The sorbcarcass quality of the pigs was not influenced by the acidifiers (P > 0.05). The frequency of severe gastric alterations tended to be smaller when the diets contained 12 g kg-of the sorbate-coated formic acid (P = 0.07), but the results of the other acidifier treatments did not differ significantly from those in the negative control. In conclusion, both the sorbate-coated formic acid and the blend of formic and lactic acids have a growth-promoting effect in fattening pigs already in small dosages, but they do not influence carcass quality or cause gastric alterations., Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden muurahaishappopohjaisenhappovalmisteen tehoa pieninä pitoisuuksina lihasikojen kasvun edistäjänä. Sorbaatilla päällystetty muurahaishappo sisälsi piimaahan imeytettyä muurahaishappoa ja ammoniumformiaattia, joka oli päällystetty kaliumsorbaatilla. Tässä kiinteässä happovalmisteessa oli noin 50 % piimaata, ja sorbiini- ja muurahaishapon suhde oli siinä 5,2:100 100-prosenttisina happoina. Muurahais-maitohapposeos sisälsi pääasiassa muurahais- ja maitohappoa, ja tässä nestemäisessä happovalmisteessa maito- ja muurahaishapon suhde oli 28:prosenttisina happoina. Tutkimuksessa oli 320 lihasikaa, jotka kasvatettiin noin 21 kg painosta noin 105 kg painoon. Molempia happovalmisteita lisättiin lihasikojen alku- ja loppukasvatusrehuihin 3, 6 tai g/kg. Negatiivisena kontrollina oli lisäaineeton ruokinta ja positiivisena kontrollina ruokinta, jossa alkukasvatusrehuun lisättiin avilamysiini-antibioottia 40 mg/kg. Kumpikaan happovalmiste ja avilamysiini eivät vaikuttaneet merkitsevästi sikojen kasvuun, eikä rehuhyötysuhteeseen alkukasvatuksen aikana. Loppukasvatuksessa sikojen kasvu parani, kun sorbaatilla päällystettytyä muurahaishappoa lisättiin rehuun 3–12 g kg-1. Rehuhyötysuhde parani, kun tätä valmistetta lisättiin 3 tai g kg-Koko kasvatusajan kasvu oli kahdella suurimmalla lisäystasolla parempi kuin negatiivisessa kontrolliryhmässä, ja suurin lisäys paransi rehuhyötysuhdetta. Pienin muurahais-maitohapposeoksen lisäys paransi sikojen kasvua loppukasvatuksessa ja koko kokeen aikana, ja kaikki lisäystasot paransivat rehuhyötysuhdetta negatiiviseen kontrolliryhmään verrattuna. Happovalmisteet eivät vaikuttaneet ruhojen teuraslaatuun. Negatiiviseen kontrolliryhmään verrattuna vakavia mahahaavaan viittaavia muutoksia havaittiin hieman vähemmän, kun rehuun lisättiin 12 g kg-1 sorbaatilla päällystettyä muurahaishappoa. Muissa happolisäysryhmissä havaittujen mahalaukun muutosten määrä ei eronnut negatiivisesta kontrolliryhmästä. Tulosten perusteella kiinteä, kantaja-aineeseen imeytetty ja sorbaatilla päällystetty muurahaishappo ja muurahais-maitohapposeos edistävät lihasikojen kasvua ja parantavat rehuhyötysuhdetta jo pieninä lisäysmäärinä, mutta nämä happovalmisteet eivät vaikuta ruhon teuraslaatuun, eivätkä aiheuta mahahaavaan johtavia muutoksia sian mahalaukussa.

The present study was carried out to determine the effect of two microbial phytases, Aspergillus niger (FINASEâ FP-500, 291 PU (phytase units)/g) and Trichoderma reesei phytase (FINASEâ P, 5880 PU/g) on phosphorus (P) and calcium (Ca) utilisation and ileal P and Ca digestibility in broiler chickens fed diets based on maize and soybean meal. A total of 96 Ross broiler chickens housed four birds to a cage were used. Four dietary treatments consisted of a positive control supplemented with dicalcium phosphate (17 g/kg), a negative control without inorganic P, basal diet without inorganic P supplemented with Aspergillus niger phytase (2.6 g/kg) and basal diet without inorganic P supplemented with Trichoderma reesei phytase (0.13 g/kg). Both phytases provided 750 PU/kg feed. P retention per unit intake was lowest and P excretion highest in birds fed the positive control diet with inorganic P (P, Sulavuus- ja tasekokeessa selvitettiin kahden erilaisen fytaasientsyymilisäyksen vaikutuksiamaissi-soijarouherehuseosta saaneiden broilereiden fosforin hyväksikäyttöön ja eritykseen. Tutkittavat fytaasientsyymivalmisteet, FINASEâ FP-500 ja FINASEâ P, oli tuotettu kahdella erilaisella mikrobikannalla, Aspergillus nigerillä tai Trichoderma reeseillä. Kokeessa oli 96 broilerpoikasta, joiden ikä kokeen alussa oli 21 ja lopussa 37 vuorokautta. Broilereita pidettiin kolmikerroksisessa häkkipatterissa neljän eläimen häkeissä. Rakeistetun koerehun pääasiallisina raaka-aineina olivat maissi ja soijarouhe. Koekäsittelyjä oli neljä: positiivinen vertailu, jossa dikalsiumfosfaattitäydennys, negatiivinen vertailu ilman epäorgaanista fosforitäydennystä sekä kaksi rehua ilman epäorgaanista fosforia, joihin oli lisätty joko Aspergillus tai Trichoderma pohjaista fytaasientsyymiä. Molemmat fytaasientsyymilisäykset paransivat selvästi maissi-soijarouhe-rehun fosforin käyttökelpoisuutta ja vähensivät ulosteissa erittyvän fosforin määrää. Kasvifosforin hyväksikäyttö parani 38,5 %:sta 51,1%:iin verrattuna rehuun, joka ei sisältänyt epäorgaanista fosforia tai fytaasientsyymiä. Myös fosforin ohutsuolisulavuus parantui fytaasientsyymin vaikutuksesta. Sekä Aspergillus että Trichoderma fytaasin vaikutukset fosforin hyväksikäyttöön olivat samanlaiset. Fytaasientsyymi paransi myös rehun kalsiumin hyväksikäyttöä, mutta vaikutukset muiden ravintoaineiden hyväksikäyttöön tai sulavuuteen olivat vähäisiä.

An in vitro gas production technique was used to screen different organic acids (formic, propionic, lactic, citric, and fumaric acid), organic salts (calcium formate, potassium sorbate, and sodium benzoate), and inorganic phosphoric acid for their ability to modulate microbial fermentation in the digestive tract of piglets. For the incubation, 40 ml of culture medium (53% buffer, 45% frozen ileal digesta, and 2% fresh faeces) was dispensed in vessels containing 5 ml of buffer, 0.5 g of feed, and 20 ìl of liquid or 20 mg of solid acidifiers. Gas production was measured every 15 min during the 24 h incubation at 39°C, and a Gompertz bacterial growth model was applied to the gas production data. Formic acid was the only acid that reduced the maximum rate of gas production (ìm) compared to that in the control treatment (P < 0.05). The ìm was slower in vessels with formic acid than in those with calcium formate, citric acid, and potassium sorbate (P < 0.05) Calcium formate increased the ìm compared to the control treatment (P < 0.05). The maximum volume of gas produced and the lag time did not differ between different acidifiers (P > 0.05). When investigating formic-acid-based mixtures that contained 1–5% of potassium sorbate and/or sodium benzoate, the estimated parameters for the Gompertz growth model did not differ from those for treatments with plain formic acid (P > 0.05). However, concentrations of total volatile fatty acids, acetic acid, propionic acid, and n-butyric acid were reduced by all the mixtures (P < 0.05), but not by plain formic acid (P > 0.05). In conclusion, organic acids and salts were found to differ in their ability to modulate microbial fermentation in the digestive tract of piglets. Mixing formic acid with potassium sorbate or sodium benzoate changed fermentation patterns, and the possibility to use them to enhance the antimicrobial effect of formic acid should be investigated further in vivo., In vitro -kaasuntuotantomenetelmalla selvitettiin erilaistenorgaanisten happojen (muurahais-, propioni-. maito-, sitruuna ja fumaarihappo) ja suolojen (kalsiumformiaatti, kaliumsorbaatti ja natriumbentsoaatti) seka epaorgaanisen fosforihapon mahdollisuutta muokata mikrobifermentaatiota porsaan ruoansulatuskanavassa. Lasipulloihin laitettiin inkubaatiota varten 40 ml seosta, jossa oli 53 % puskuria, 45 % ohutsuolen ruokasulaa ja 2 % sontaa, seka 5 ml puskuria, 0,5 g rehua ja 20 ƒÊl nestemaisia tai 20 mg kiinteita happoja ja suoloja. Kaasuntuotanto mitattiin automaattisesti 15 minuutin valein seuraavan 24 h ajan. Muurahaishappo oli ainoa, joka hidasti maksimaalista kaasun muodostumisnopeutta kontrolliin verrattua. Muurahaishappoa sisaltaneissa pulloissa kaasua muodostui hitaammin kuin kalsiumformiaattia, sitruunahappoa ja kaliumsorbaattia sisaltaneissa pulloissa. Kalsiumformiaatti nopeutti kaasun muodostumista kontrolliin verrattuna. Muodostuneen kaasun kokonaismäärässä ei ollut merkitseviä eroja happojen ja suolojen välillä. Kun tutkimme muurahaishappopohjaisia seoksia, joissa oli 1–5 % natriumbentsoaattia ja/tai kaliumsorbaatia, kaasun muodostumista kuvaavat parametrit eivät eronneet puhtaan muurahaishapon vaikutuksesta. Kaikki muurahaishappopohjaiset seokset pienensivät haihtuvien rasvahappojen, etikkahapon, propionihapon ja n-voihapon pitoisuutta fermentaationesteessä, mutta ei pelkkä muurahaishappo. Johtopäätöksenä on, että orgaanisilla hapoilla ja niiden suoloilla on erilainen kyky muokata mikrobifermentaatiota porsaan ruuansulatuskanavassa. Lisäämällä natriumbentsoaattia tai kaliumsorbaattia muurahaishappoon voidaan muuttaa fermentaation tyyppiä.

Kasvatuskokeessa selvitettiin, miten soijarouheen korvaaminen tuhkapitoisuudeltaan erilaisilla lihaluujauhoilla vaikuttaa sikojen tuotantotuloksiin ja teuraslaatuun, kun rehuseokset optimoitiin kayttokelpoisen lysiinin perusteella. Lysiinin kayttokelpoisuus maaritettiin kemiallisesti 1-fluoro-2,4-dinitrobentseeni (FDNB) -menetelmalla.Tutkittavissa lihaluujauhoissa oli 205 ja 349 g tuhkaa/kg ja ne valmistettiin kuivasulatusmenetelmalla. Kokeessa oli mukana 50 sikaa, jotka jaettiin viiteen yhta suureen ryhmaan ja kasvatettiin yksilokarsinoissa 25 kilon alkupainosta noin 100 kilon loppupainoon. Kontrollina olleen ohra-soijarouheseoksen soijarouheen sulavasta raakavalkuaisesta korvattiin 33 tai 67% tuhkapitoisuudeltaan erilaisilla lihaluujauhoilla. Rehuseoksissa oli 7 g FDNB-reaktiivista lysiinia/rehuyksikko (ry). Rehuseosten kokonaissulavuudet maaritettiin merkkiainemenetelmalla 3., 6., 9. ja 12. koeviikolla, jolloin siat painoivat 30, 44, 65 ja 85 kg elopainoa. Teurastuksen yhteydessa kyljysselasta otettiin naytteet silavan rasvahappokoostumuksen ja lihan aistinvaraisen laadun maarittamista varten. Sikojen paivakasvu ja rehun hyvaksikaytto oli ohra-soijarouheruokinnalla parempi kuin lihaluujauhoruokinnoilla. Paivakasvu hidastui suoraviivaisesti, kun lihaluujauhon osuus rehuseoksessa kasvoi. Siat kasvoivat matalatuhkaista lihaluujauhoa sisaltaneilla ruokinnoilla hitaammin kuin runsastuhkaista lihaluujauhoa sisaltavilla ruokinnoilla. Heikentyneiden tuotantotulosten perusteella FDNB-reaktiivinen lysiini yliarvioi lihaluujauhojen kayttokelpoisen lysiinin maaraa soijarouheeseen verrattuna, mika todennakoisesti johtui raaka-aineiden valisista eroista reaktiivisen lysiinin imeytymisessa. Rehun kokonaissulavuus parani sikojen elopainon kasvaessa muutoksen ollessa suurin elopainovalilla 44-65 kg. Lihaluujauho muutti selkasilavan rasvahappokoostumusta siten, etta oljyhapon osuus rasvahapoista kasvoi selvasti. Muutos havaittiin myos silavan pehmenemisena. Lihaluujauhoruokinnat eivat vaikuttaneet haitallisesti lihan syontilaatuun.

The experiment was conducted to study whether wheat bran (WB) phytase could improve the availability of intrinsic phosphorus (P) in commercial barley-soybean meal diets enough to replace the added inorganic P partly or completely in the diets of growing-finishing pigs (30-100 kg). Performance as well as certain chemical and physical parameters of the tibia and fibula bones were used as criteria for the WB phytase effect. The experiment was conducted using a 2x3 factorial arrangement. The factors were wheat bran (WB) level - either 0 (WB-) or 100 g/kg (WB+), and phosphorus level - high (HP), medium (MP) and low (LP) corresponding to 4.33 g, 2.99 g and 1.64 g digestible P per a feed unit (FU = 0.7 kg starch equivalent), respectively. The measured digestible P contents of the diets were 4.2, 4.2, 2.7, 2.5, 1.4 and 1.8 g/kg DM, respectively. A content of 2.5-2.7 g of digestible P/kg DM in the diet proved to be sufficient for the whole growing period, but the lowest phosphorus levels led to an impaired growth rate, feed consumption and feed conversion ratio. However, after reaching 60 kg live weight, the pigs on LPWB- and LPWB+ diets were able to grow and utilize feed as effectively as the other pigs. WB at a level of 100 g/kg had no significant effect on the performance, feed conversion ratio or carcass quality criteria of the pigs on any diet. WB phytase showed a positive effect on bone breaking strength on the LP diet.