Search

Tutkimme Keski-Suomessa pitkään jatkunutta turvekiistaa selvittämällä kyselyllä ja haastatteluilla kansalaisten käsityksiä turvetuotannosta ja sen vesistövaikutuksista. Tutkimuksemme osoittaa, että poliittis-hallinnollinen järjestelmä ei ole kyennyt täyttämään ympäristönsuojelulain tavoitetta turvata kansalaisille terveellinen ja viihtyisä ympäristö ja parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Lailla ei ole edellytyksiä säännellä kaikkia niitä luontoa hyödyntäviä toimintoja, joiden kansalaiset kokevat saastuttavan vesiympäristöään. Tämä puute näkyy esimerkiksi turpeennoston kaltaisissa toiminnoissa, jotka aiheuttavat vesistöjen hajakuormitusta eri paikoista ja eri tavoin. Maaseudun asukkaat pitävät epäoikeudenmukaisena sitä, että heidän vesiympäristöään saastutetaan, jotta kaupunkeihin saadaan halpaa lämpöenergiaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne johtuu seuraavista tekijöistä: (1) Viranomaiset perustavat vesien tilan arvioinnin tieteelliseen ja tekniseen tietoon ja sulkevat pois ristiriitaiset tiedot ja kansalaisten kokemukset. (2) Vesien pilaantumisesta kärsiviä ihmisiä ei tunnusteta turpeenottoa koskevan sääntelykehyksen osallistujiksi. (3) Kansalaisiin vaikuttaa viranomaisten ja poliitikkojen välinpitämättömyys vesien tilasta kärsivien ihmisten huolia kohtaan. (4) Ihmisten välittömään ympäristöön liitettyjä kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja ei pidetä merkityksellisinä turpeenottoa koskevassa sääntelykehyksessä. Turvekiistan analyysi paljastaa tarpeen parantaa deliberatiivisen demokratian toimintaa ympäristöhallinnossa., We investigated the long-standing peat dispute in Central Finland by conducting a survey and interviews to determine citizens' perceptions of peat extraction and its impact on water bodies. The analysis reveals that the political-administrative system has not been able to safeguard the purpose of the Environmental Protection Act to ensure a healthy and pleasant environment for citizens and to improve the opportunities of citizens to affect decision-making concerning the environment. This shortcoming is reflected in activities such as peat extraction, which causes diffuse pollution of water bodies. The sense of injustice arises from the following factors: (1) The authorities base the assessment of the status of waters on scientific and technical information and exclude conflicting information and public experience. (2) People affected by water pollution are not recognized as participants in the regulatory framework for peat extraction. (3) Citizens are affected by indifference on the part of public authorities and politicians towards people concerned about the state of waters. (4) The cultural and social values people attach to their environment are not considered relevant in the regulatory framework for peat extraction. The analysis of the peat dispute reveals the need to improve the functioning of deliberative democracy in environmental governance.

Pölyttäjähyönteisten katoaminen on osallistanut ihmisiä lajien suojeluun. Vihertalouden myötä on muotoutunut myös mielikuvia pölyttäjähyönteisten optimaalisista elinympäristöistä sekä pölyttäjäkasveista. Suomessa tieteelliset pölyttäjähyönteisten pitkäkestoiset elinympäristötutkimukset ovat rahoituksen puuttuessa tuottaneet vain niukasti tietoa pölyttäjäkeskusteluun. Tämä monivuotinen ja useampaan metodiin pohjautuva tutkimus tarkastelee kimalaisten vuorovaikutussuhdetta erilaisiin ihmisen muokkaamiin ympäristöihin ja niiden kasveihin. Vahvan kestävyysajattelun tavoitteiden mukaisesti tutkimus hyödyntää tutkimusasetelmissaan eri tieteenalojen lähestymiskulmia: taidetta ja taidekasvatusta elämäsidonnaisemman tutkimusaluerakenteen muodostamisessa, maantiedettä mittausmenetelmissä ja alueellisissa tarkasteluissa, kasvi- ja eläinbiologiaa lajistovuorovaikutusseurannoissa ja filosofiaa pohdintojen kokoajana. Tutkimus tarttuu eettisiin kysymyksiin paitsi pölyttäjähyönteisten elinympäristöjen myös tutkimusmenetelmien ja tutkijan itsensä osalta., The disappearance of pollinating insects has increased people’s interest in protecting them. Ideas of green economy have informed images of optimal habitats for plant-pollinator interactions. In Finland, long-term scientific habitat researches of pollinating insects have only produced little information for the pollinator discussion. This long-term, multi-method research observes the interaction of bumblebees with various man-made environments and their plants. The article reports the results of field studies conducted in 2019 and 2020 and also raises ethical issues concerning the methods of insect research from the perspective of strong sustainability thinking.

Risteyksessä on Versuksen ja Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran (AYS) teemajulkaisusarja.

Ekologiset kompensaatiot ovat keino, jonka avulla voidaan estää kokonaisheikennyksen syntymistä luonnolle. Kompensaation tarve luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi on tunnistettu kansainvälisesti ja sittemmin myös Suomessa luonnon-suojelulain toimivuusarvioinnissa (kts. hallituksen esityksen luonnos, Valtioneuvosto 2021). Alue ja Ympäristö -lehdessä julkaistu tutkimuksemme ”Ekologisten haittojen hyvittäminen suojelualueita ennallistamalla” (Mustajärvi ym. 2019) tarkasteli jo aiemmin suojeltujen, mutta ihmistoiminnan heikentämien alueiden soveltumista kompensaatiossa tarvittavien luontohyötyjen tuottamiseen. Sen keskeisenä tavoitteena oli selvittää, voidaanko jo aiemmin suojellulla alueella toteutetun ennallistamisen tuottamia luontohyötyjä pitää aidosti lisäisinä, eli sellaisina, joita ei olisi syntynyt muutenkin. Toisin sanoen selvitettävänä oli, tehtäisiinkö ennallistamis-toimet suojelualueille joka tapauksessa jo olemassa olevien velvoitteiden seurauksena. Tutkimuskysymys liitettiin käytäntöön suoluontoon kohdistetun tapaustutkimuksen avulla, ja tuotetun lisäisen hyvityksen määrää arvioitiin elinympäristöjen tilan edistämistyöryhmän kehittämään niin sanottuun ELITE-malliin pohjautuen (Kotiaho ym. 2015).

Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa ja ns. ekohyvinvointivaltiota rakennettaessa tulee kohdistaa huomiota myös valtion ulkopuolelle kytkeytyviin toimitusketjuihin. Toimitusketjuissa voi ilmetä haastavia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Esimerkiksi pakkotyöhön, lapsityöhön ja epäinhimillisiin työskentelyolosuhteisiin on puututtava. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi ja globaalin luontokadon torjumiseksi on tärkeä säännellä myös toimitusketjuja, ei vain omassa maassa tapahtuvaa tuotantoa. Valtioiden tulee asettaa tuontituotteille kestävyyskriteerit ja vaatia yrityksiltään vastuullista toimitusketjujen johtamista. Minimissään yritysten tulee noudattaa pakottavaa sääntelyä. Edelläkävijäyrityksille jää tilaa proaktiivisesti kehittää toimitusketjuja vielä paremmiksi kunkin yrityksen arvojen mukaan. Kontribuutiomme on tuoda valtion kauppaa ja toimitusketjuja koskevan sääntelyn sekä yritysten vastuullisen toimitusketjujen hallinnan näkökulmat ekohyvinvaltiokeskusteluun., When building an environmentally and socially sustainable society and the so-called eco-welfare state, we must also pay attention to business supply chains where challenging human rights and environmental problems may exist. We need to address the problems of forced labor, child labor and unhuman working conditions. To combat the climate crisis and global biodiversity loss, attention is needed in regulating activities in supply chains, not only in production taking place in the own country. Countries must set sustainability criteria for products and demand sustainable supply chain management from companies operating within their jurisdiction. At a minimum, businesses must comply with mandatory regulation. However, frontrunner companies can proactively develop even more sustainable and responsible supply chains aligned with company values. The contribution of this paper is to bring the government regulation and sustainable supply chain management perspectives into the eco-welfare state discussion.