Search

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen tutkimukseen vastanneiden korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumuksen tila oli, oliko opiskelu-uupumuksessa eroja sukupuolten tai eri vuosikursseilla opiskelevien opiskelijoiden välillä ja selittivätkö persoonallisuuden piirteet korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumusta, kun taustamuuttujien (sukupuoli, vuosikurssi, missä opiskelee, etäopinnot, työssäkäynti, lapset, vanhempien koulutus ja vapaa-aika) vaikutus oli kontrolloitu. Viiden suuren piirteen mallin mukaiset persoonallisuuden piirteet ovat neuroottisuus, ekstroversio, avoimuus, sovinnollisuus ja tunnollisuus. Opiskelu-uupumuksella tarkoitetaan pitkittynyttä stressioireyhtymää, joka koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä opintoja kohtaan ja riittämättömyyden tunteista. Tutkimuksen aineisto (N = 298) koostui Tampereen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vastauksista ja se kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Vastaajien persoonallisuuden piirteitä mitattiin Short Five (S5) -persoonallisuusmittarilla ja opiskelu-uupumusta opiskelu-uupumusmittari SBI-9:llä. Tutkimusmenetelminä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Kohonneessa uupumusriskissä kokonaisuupumuksen osalta oli vastaajaryhmästä riippuen 40–55 % vastaajista. T-testi osoitti naisten kokevan miehiä enemmän uupumusasteista väsymystä. Varianssianalyysit osoittivat tilastollisesti merkitsevät erot eri vuosikursseilla opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden välillä kokonaisopiskelu-uupumuksessa, kyynisyydessä ja riittämättömyydessä. Post hoc -testien mukaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokivat vähemmän opiskelu-uupumusta tai jotain sen osa-aluetta kuin kolmannen, viidennen tai kuudennen tai sitä korkeamman vuosikurssin opiskelijat. Regressioanalyysien mukaan korkeampi neuroottisuus selitti korkeampaa opiskelu-uupumusta. Korkeampi sovinnollisuus selitti matalampaa kokonaisopiskelu uupumusta, kyynisyyttä ja riittämättömyyttä. Korkeampi tunnollisuus selitti puolestaan korkeampaa riittämättömyyttä. Persoonallisuus, opiskelu-uupumus ja niiden välinen yhteys voitaisiin huomioida paremmin korkeakouluopiskelussa ja -opetuksessa sekä opiskelijoiden hyvinvointipalveluissa. Käsitys persoonallisuuden piirteiden ja opiskelu-uupumuksen ilmiöistä ja niiden välisestä yhteydestä voisi lisätä ymmärrystä siitä, millaista tukea korkeakouluopiskelijat tarvitsevat. Tutkimustuloksia voitaisiin hyödyntää lisäämään korkeakouluopiskelijoiden tietoisuutta persoonallisuuden piirteistä ja opiskelu-uupumuksesta. Korkeakouluopiskelijoiden itsetuntemuksen lisääntyessä heidän voisi olla mahdollista ennaltaehkäistä opiskelu-uupumusta paremmin. The aim of this master’s thesis was to discover the state of study-related burnout among university and university of applied sciences students, differences in study-related burnout between women and men and students from different study years, and if personality traits predicted the studyrelated burnout of university and university of applied sciences students when background variables (gender, study year, where studies, distance learning, work, children, parents’ education, spare time) were controlled. The Big Five personality traits are neuroticism, extraversion, openness, agreeableness and conscientiousness. Study-related burnout refers to a prolonged stress syndrome that consists of exhaustion, cynicism toward studies and inadequacy. The research data (N = 298) consisted of the answers of Tampere university and Tampere university of applied sciences students. The data were collected via an electronic survey. The personality traits of the respondents were measured using the Short Five (S5) questionnaire and the study-related burnout of the respondents was measured using the SBI-9 questionnaire. The research methods of this study were independent samples t-test, one-way analysis of variance, and linear regression analysis. Depending on the respondent group 40–55% of the respondents had an elevated risk of burnout. The t-test indicated that women experienced more exhaustion than men. The one-way analyses of variance displayed statistically significant differences between students from different study years in overall study-related burnout, cynicism and inadequacy. According to the post hoctests first-year students experienced less study-related burnout than students from third, fifth or sixth or upper study years. The regression analyses indicated that higher neuroticism predicted higher study-related burnout. Higher agreeableness predicted lower overall study-related burnout, cynicism, and inadequacy. Higher conscientiousness predicted higher inadequacy. Personality and study-related burnout could be better acknowledged in higher education and students’ welfare services. A conception of different phenomena regarding personality traits and study-related burnout and their connections could increase the understanding of what kind of support students require. The study results could be utilized to increase the awareness of personality traits and study-related burnout among students. As students’ self-knowledge increases, they may be able to better prevent study-related burnout.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia opiskeluhyvinvoinnin taso- ja muutosryhmiä korkeakouluopiskelijoilla on löydettävissä koronapandemian aiheuttaman etäopiskelujakson aikana huhtikuun ja lokakuun 2020 väliseltä ajalta ja miten löydetyt ryhmät eroavat opiskeluhyvinvointia selittävien persoonallisuuden ja sosiaalisten voimavarojen suhteen. Tutkimuksessa hyödynnettiin henkilösuuntautunutta tutkimusotetta ja siinä oletettiin aiemman tutkimustiedon perusteella löytyvän kolme erilaista opiskeluhyvinvointiryhmää. Tutkimuksessa opiskeluhyvinvointia tarkasteltiin opiskelun imun ja opiskelu-uupumuksen käsitteiden kautta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin pystyvyysuskon ja perheeseen, ystäväpiiriin sekä opiskeluyhteisöön kohdistuvien yhteenkuuluvuuden kokemusten yhteyksiä opiskeluhyvinvoinnin tasoihin ja kehitykseen. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu työn vaatimusten ja voimavarojen malliin (Bakker & Demerouti, 2007, 2017) sekä voimavarojen säilyttämisen teoriaan (Hobfoll, 1989, 2001, 2002), joiden valossa pystyvyysuskon ja yhteenkuuluvuuden kokemusten oletettiin olevan yhteydessä myönteisiin opiskeluhyvinvoinnin kokemuksiin ja kehityskulkuihin. Tutkimuksessa hyödynnettiin vuonna 2020 huhti-, kesä- ja lokakuussa kerättyä kuuden kuukauden seuranta-aineistoa, joka koostuu Tampereen korkeakouluyhteisön yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoista (n = 612). Ensimmäisen kyselyn (T1) vastausprosentti oli 11 %, ja pitkittäistutkimuksen (T1–T3) vastausprosentti oli 71 %. Vastaajista 76 % oli naisia. Aineistosta etsittiin opiskeluhyvinvoinnin taso- ja muutosryhmiä kaksiaskelisen ryhmittelyanalyysin avulla. Löydettyjen opiskeluhyvinvointiryhmien eroja opiskeluhyvinvoinnin kuvaajien tasoissa ja muutoksissa tarkasteltiin tilastollisesti monen muuttujan varianssianalyysin sekä toistomittausten varianssianalyysin avulla. Taustamuuttujien ja opiskeluhyvinvointiryhmien välisiä yhteyksiä tutkittiin khiin neliö -riippumattomuustestillä, ja pystyvyysuskon sekä yhteenkuuluvuuden kokemusten vaihtelua opiskeluhyvinvointiryhmittäin tarkasteltiin monen muuttujan kovarianssianalyysin avulla. Tutkimus osoitti, että aineistosta oli löydettävissä kolme hypoteesin mukaista opiskeluhyvinvointiryhmää: opiskelun imuiset (38 %), imua ja uupumusta kokevat (36 %) sekä opiskelu-uupuneet (26 %) opiskelijat. Kaikissa ryhmissä opiskelun imun kokemukset lisääntyivät huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta laskivat lähtötasolleen koronapandemian toisen aallon alkaessa lokakuussa. Opiskelu-uupumuksen kokemukset puolestaan pysyivät samoina huhti- ja kesäkuun välisenä aikana, mutta lisääntyivät kesäkuun ja lokakuun välillä. Pystyvyysuskon kokemusten havaittiin eroavan hypoteesin mukaisesti eri ryhmissä siten, että pystyvyysuskon taso oli korkein opiskelun imuisten ryhmässä ja matalin opiskelu-uupuneiden ryhmässä. Myös yhteenkuuluvuuden kokemukset niin perhettä, ystäväpiiriä kuin opiskeluyhteisöäkin kohtaan olivat hypoteesin mukaisesti korkeimpia opiskelun imuisten ryhmässä ja matalimpia opiskelu-uupuneiden ryhmässä. Tutkimus tuotti uutta ja ainutlaatuista tietoa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin kehityskuluista koronapandemian aiheuttaman etäopiskelutilanteen aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että opiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin kokemukset eriytyvät, vaikkakin imun ja uupumuksen ajalliset trendit olivat kaikissa ryhmissä samansuuntaisia. Opiskelijoiden eriytyvät kokemukset etäopiskelusta sekä erilaiset hyvinvoinnin kokemukset tulee jatkossa huomioida niin korkeakouluopetuksen järjestämisessä kuin ohjaus- ja tukipalveluiden riittävässä resursoinnissa ja kohdentamisessa. Tämän tutkimuksen valossa myös opiskelijoiden yksilöpsykologisten ja sosiaalisten voimavaratekijöiden vahvistamisella voi olla tärkeä rooli opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa ja pahoinvoinnin lievittämisessä. Koronapandemian ja etäopiskelusuositusten jatkuessa aihetta on tärkeää tutkia lisää pidemmällä aikavälillä hyödyntäen monipuolisia tutkimusmenetelmiä, joiden avulla koronapandemian pitkäaikaiset vaikutukset ja yksilölliset kehityskulut on mahdollista selvittää.

Opiskelutuunaus on toimintaa, jolla opiskelija muokkaa oma-aloitteisesti opiskeluaan itselleen sopivammaksi. Opiskelutuunaus saattaa olla työn tuunauksen tavoin hyvinvointia tukevaa ja edistävää toimintaa, ja siksi ilmiötä on tärkeää tutkia korkeakouluopiskelijoilla, joiden keskuudessa hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisiä. Tässä tutkimuksessa opiskelutuunauksen rakennetta tutkittiin Laakson ja Itäsen opiskelutuunauksen kyselylomakkeella, ja ilmiön yhteyksiä kartoitettiin opiskelun imuun ja opiskelu-uupumukseen. Hyvinvointiyhteyksiä tutkittaessa kontrolloitiin myös stressinhallintakeinot, jotka ovat tuunauksen tavoin hyvinvointiin vaikuttavia yksilön hyödyntämiä strategioita. Tutkimuksen aineisto (n = 313-339) kerättiin Tampereen yliopiston opiskelijoista keväällä 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneet edustivat tyypillisesti naissukupuolta ja opiskelivat keskimäärin kolmatta vuottaan (kh = 1.8). Lisäksi yhteiskuntatieteiden, informaatioteknologian ja viestinnän sekä lääketieteen ja terveysteknologian opiskelijat olivat yliedustettuina vastaajien joukossa. Opiskelutuunaus jakautui faktorianalyysin perusteella kuuteen eri strategiaan, jotka olivat relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, vaatimusten vähentäminen, opiskelun suunnittelu, hyvinvoinnin priorisoiminen ja tehtävien tuunaus. Regressioanalyysin tulokset osoittivat, että opiskelutuunausstrategioista relationaalinen tuunaus, kognitiivinen tuunaus, opiskelun suunnittelu ja tehtävien tuunaus olivat yhteydessä korkeampaan opiskelun imuun, kun taas opiskelu-uupumukseen oli yhteydessä vain kaksi strategiaa: vaatimusten vähentäminen myönteisesti ja relationaalinen tuunaus kielteisesti. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake jakautui tulkinnallisesti mielekkäisiin faktoreihin, jotka erosivat toisistaan laadullisesti olennaisin tavoin, ja jotka olivat myös sisäisesti johdonmukaisia. Strategiat selittivät hyvin erityisesti opiskelun imua, minkä lisäksi yhteyksiä opiskelu-uupumukseen ilmeni myös. Opiskelutuunaus vaikuttaa tämän tutkimuksen perusteella olevan yhteydessä etenkin opiskeluhyvinvoinnin myönteiseen puoleen stressinhallintakeinojen selittäessä paremmin pahoinvointia. Opiskelutuunauksen kyselylomaketta on kuitenkin syytä kehittää vielä käytännöllisempään suuntaan, minkä lisäksi jatkotutkimuksissa on syytä pyrkiä laajempaan otokseen luotettavampien johtopäätöksien tekemiseksi. Mikäli tutkimuksen havainnot opiskelutuunauksen hyödyllisyydestä saavat tukea tulevista tutkimuksista, opiskelutuunausta voidaan hyödyntää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä esimerkiksi opiskelijoiden neuvonnassa ja ohjauksessa sekä mahdollisesti myös erilaisissa interventioissa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opiskelutuunauksen ja opiskeluhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä muuttuja- ja henkilösuuntautuneella tutkimusotteella. Aiemman tuunaus- ja hyvinvointikirjallisuuden perusteella laajentavan eli voimavaroja lisäävän opiskelutuunauksen oletettiin olevan myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta kielteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Välttelevän eli vaatimuksia vähentävän opiskelutuunauksen oletettiin sen sijaan olevan päinvastaisesti yhteydessä opiskeluhyvinvoinnin kuvaajiin. Tutkimuksen henkilösuuntautuneessa osuudessa aineistosta oletettiin löytyvän ainakin kolme erilaista opiskeluhyvinvoinnin ryhmää, joista hyvinvoivien ryhmässä laajentavien opiskelutuunauskeinojen oletettiin olevan tyypillisesti käytettyjä. Päinvastoin välttelevän opiskelutuunauksen oletettiin olevan tyypillisintä ryhmässä, jossa koetaan runsaasti pahoinvoinnin oireita. Tutkimuksen aineisto perustuu Tampereen yliopistossa kolmen tiedekunnan opiskelijoilla toteutettuun tutkimukseen, jonka tavoitteena oli uuden opiskelutuunauskyselymenetelmän kehittäminen. Kyselykutsu lähetettiin sähköisesti alkuvuodesta 2019 yhteensä 6310 opiskelijalle, joista kyselyyn vastasi 354 opiskelijaa. Vastaajista enemmistö oli naisia (85 %) ja ensimmäisten vuosien opiskelijoita, sillä 48 % opiskeli ensimmäistä tai toista vuotta yliopistossa. Tutkimuksen muuttujakeskeisessä osuudessa tutkimusongelmiin vastattiin hierarkkisella regressioanalyysilla ja henkilösuuntautuneessa osuudessa käytettiin k-keskiarvon klusterianalyysia sekä monimuuttujaista kovarianssianalyysia (MANCOVA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaikki muut laajentavat opiskelutuunauskeinot paitsi relationaalinen tuunaus olivat myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun. Sen sijaan opiskelu-uupumukseen oli kielteisesti yhteydessä laajentavista keinoista ainoastaan elämäntilanteen mukainen opiskelu, joka oli kielteisesti yhteydessä myös opiskeluun tylsistymiseen tuen ja palautteen hakemisen ohella. Lisäksi välttelevä opiskelutuunaus oli kielteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta myönteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Näin ollen osa laajentavista keinoista selitti parempaa opiskeluhyvinvointia, kun taas pahoinvoinnin taustalla oli opiskeluvaatimusten vähentämistä. Henkilösuuntautuneessa osuudessa aineistosta löydettiin kolme opiskeluhyvinvoinnin ryhmää: Keskinkertaiset (n = 156), Hyvinvoivat (n = 132) ja Pahoinvoivat (n = 53). Hyvinvoivien ja Keskinkertaisten ryhmien välillä ei ilmennyt eroja laajentavien opiskelutuunauskeinojen käytön suhteen. Hyvinvoivien ryhmä kuitenkin poikkesi Pahoinvoivista kaikkien opiskelutuunauskeinojen käytön asteessa. Tämän lisäksi Keskinkertaisten ryhmä poikkesi Pahoinvoivista kaikkien muiden opiskelutuunauskeinojen käytössä paitsi elämäntilanteen mukaisessa opiskelussa. Välttelevä opiskelutuunaus oli tyypillisintä Pahoinvoivien ryhmässä. Tutkimus tuotti uutta tietoa opiskelutuunauksesta, opiskelijoiden hyvinvoinnin tilasta ja niiden välisistä yhteyksistä. Yhteenvetona voidaan todeta, että etenkin opiskelutuunauksen laajentavat keinot ovat yhteydessä opiskeluhyvinvointiin. Opiskeluvaatimusten vähentäminen on puolestaan yhteydessä pahoinvoinnin ilmiöihin: uupumukseen ja tylsistymiseen. Lisäksi erityisesti elämäntilanteen mukainen opiskelu osoittautui tärkeäksi opiskelutuunauskeinoksi sen ollessa myönteisesti yhteydessä opiskelun imuun, mutta kielteisesti opiskelu-uupumukseen ja opiskeluun tylsistymiseen. Jatkossa aihetta olisi hyvä tutkia lisää pitkittäistutkimuksena syy-seuraussuhteiden määrittämiseksi. Jatkotutkimuksista saadun tutkimustiedon perusteella, olisi mahdollista varmistua siitä, onko opiskelutuunaus sellaista, mihin yliopisto-opiskelijoita tulisi kannustaa hyvinvoinnin edistämiseksi ja pahoinvoinnin ehkäisemiseksi.

Nykypäivän kiireisessä elämänrytmissä hyvinvointia alentavia stressioireita esiintyy yhä nuoremmilla eikä loppuun palaminen ole enää vain työikäisten ongelma. Työikäisillä fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä työuupumukseen sekä jonkin verran työintoon. Opiskelu-uupumuksella tarkoitetaan opiskeluun liittyvää pitkittynyttä stressioireyhtymää. Tämän ulottuvuuksia ovat ekshaustio, kyynisyys ja riittämättömyyden tunteet. Nuorten hyvinvointia tarkastellaan myös opiskeluinnon kautta, mikä koostuu energisyydestä, omistautumisesta ja uppoutumisesta. Lukioon siirryttäessä opiskelu-uupumus lisääntyy ja -into vähenee. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden sekä opiskelu-uupumuksen ja -innon yhteyksiä lukiolaisilla. Aineisto kerättiin vuosina 2017−2018 Keski-Suomessa ja se on osa LIKES:n ”Opiskelijan fyysinen aktiivisuus, toimintakyky ja hyvinvointi”-tutkimusta. Tutkimusjoukko (N=163; 94 tyttöä, 69 poikaa) koostui 16−21-vuotiaista (M=17,6) lukiolaisista. Opiskelu-uupumusta ja -intoa selvitettiin Study Burnout Inventory (SBI-9) ja Energy, Dedication and Absorption (EDA) -kyselyillä. Fyysisen aktiivisuuden mittareina käytettiin verkkokyselyn kysymyksiä ja vähintään kolmen päivän askelkeskiarvoa ActiGraph-kiihtyvyysmittarista. Analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä uupumukseen siten, että urheiluseuraharrastuksen lopettaneet olivat uupuneempia (1-suunt. varianssianalyysi, p=0,048) ja heillä oli enemmän ekshaustiota (Kruskal-Wallis, p=0,024) kuin niillä, jotka eivät koskaan olleet liikkuneet urheiluseurassa. Sukupuolittain eroteltuna vastaava ilmiö havaittiin pojilla, muttei tytöillä. Lisäksi pojilla 0−4 päivänä liikkuvien ryhmissä oli eniten uupuneita (χ2, p=0,035) ja ekshaustoituneita (χ2, p=0,006). Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä intoon siten, että χ2-testin mukaan energisimpiä olivat yli 10 000 askelta päivässä ottavat (p=0,009) sekä liikuntaa urheiluseurassa harrastamattomat (p=0,016). Pojilla askelmäärä (χ2, p=0,011; Spearman’s Rho=0,31, p=0,013) oli yhteydessä energisyyteen. Vähiten liikkuvat pojat olivat uppoutuneempia opiskeluun kuin 3−4 päivänä liikkuvat (χ2, p=0,042; Kruskal-Wallis, p=0,005). Tytöillä eniten ja vähiten askeleita ottavien joukossa oli eniten innokkaita (χ2, p=0,024). Uupumukseen vahvimmin oli yhteydessä liikunnan harrastaminen urheiluseurassa ja intoon askelmäärä sekä liikunta urheiluseurassa. Fyysisen aktiivisuuden yhteys uupumukseen ja intoon oli selvempi pojilla kuin tytöillä. Yksiselitteistä yhteyttä opiskelu-uupumukseen ja -intoon ei saatu tällä aineistolla, mutta fyysinen aktiivisuus saattaa olla näihin yhteydessä ainakin välillisesti. Joka tapauksessa fyysinen aktiivisuus on monien terveyshyötyjensä ansiosta tärkeää lukiolaisen arjessa. Hyvinvoinnin tukeminen lukiolaisilla on ensiarvoisen tärkeää, sillä tässä elämänvaiheessa nuoret tekevät monia tulevaisuuttaan koskevia valintoja ja asettavat perustan aikuisuuden elintavoille. Burnout is no longer only adults’ problem: already adolescents suffer from stress due to the hectic and competitive nature of today’s society. Earlier research suggests that physical activity (PA) is associated with job burnout and in some level with job engagement. Study burnout is a chronic stress syndrome consisting of exhaustion, cynicism, and feelings of inadequacy. The well-being of adolescents can also be examined through study engagement, which is a combination of energy, dedication, and absorption. During the transition from comprehensive school to upper secondary school, study burnout tends to increase while study engagement decreases. The aim of this study was to examine the associations between PA and study burnout and engagement in upper secondary schools. The research material was part of “Students physical activity, functional ability and well-being” study, conducted by LIKES in 2017−2018 in Central Finland. The sample consisted of 163 (94 girls, 69 boys) upper secondary school students (aged 16−21; M=17,6). Burnout and engagement were tested with Study Burnout Inventory (SBI-9) and Energy, Dedication and Absorption (EDA) questionnaires. PA level was defined with self-report questions and average step count (min. 3 days) collected with ActiGraph accelerometer. Analyses were executed with the IBM SPSS Statistics 24 program. PA was associated with burnout so that the students who had quit exercising in a sports club suffered from higher burnout (p=0,048) and exhaustion (p=0,024) than their peers, who had never participated in sports club activities. Divided by sexes, this was observed with boys but not with girls. In addition, in the groups of boys who were physically active 0−4 days per week there were most adolescents suffering from burnout (p=0,035) and exhaustion (p=0,006). PA was associated with study engagement so that students who took more than 10 000 steps per day (p=0,009) and who had never participated in sports club activities (p=0,016) were more energetic. In boys, the step count (χ2, p=0,011; Spearman’s Rho=0,31, p=0,013) was associated with energy. The least physically active boys were more absorbed in their studies than the boys who were physically active 3−4 days per week (χ2, p=0,042; Kruskal-Wallis, p=0,005). Girls who took the most and the least steps per day were most often engaged (p=0,024). Most clearly associated with burnout and engagement was exercising in a sports club and with study engagement also the daily step count. The association of PA to study burnout and engagement was stronger in boys than girls. Unequivocal result of the associations could not be observed in this sample, but PA may be indirectly associated with study burnout and engagement. In any case, PA is important for adolescents due to its many other health benefits. Supporting the well-being in upper secondary schools is essential because in this phase of life, adolescents make important decisions of their future and set the base to adulthood’s lifestyle.

Tutkimuksessa selvitettiin kadettien opiskelu-uupumuksen yleisyyttä sekä opiskelu-ympäristöä ja henkilökohtaista tavoitemotivaatiota koskevien käsitysten yhteyttä koettuun opiskelukykyyn ja opiskelu-uupumukseen. Tyytyväisyyttä opiskeluympäristötekijöihin ja henkilökohtaista tavoitemotivaatiota tarkasteltiin myös suhteessa opiskelu-uupumuksen eri tasoihin. Opiskelutyytyväisyyttä ja hyvinvointia kartoittavaan kyselyyn vastasi 97 toisen vuosikurssin kadettia loppukesästä 2009. Tulokset osoittivat, että uupumus käy rinta rinnan tyytymättömyyden ja heikentyneen motivaation kanssa. Kadetit olivat sitä tyytymättömämpiä opiskeluympäristötekijöihin, mitä uupuneempia he olivat. Myös henkilökohtainen tavoitemotivaatio heikkeni uupumuksen myötä. Ilmiöiden välisestä syy-seuraus -suhteesta ei voi tehdä johtopäätöksiä tämän tutkimuksen perusteella, mutta tulokset osoittavat jatkotutkimuksen tarpeellisuuden. Aikaisemmat tutkimukset ovat paljastaneet, että opiskeluympäristökokemusten suora yhteys uupumiseen on vähäinen. Sen sijaan opiskeluympäristökokemukset ovat yhteydessä opiskelijoiden tavoitemotivaatioon ja sitä kautta edelleen uupumiseen. Tulokset ovat hyödynnettävissä Maanpuolustuskorkeakoulun opetuksen kehittämisessä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumusta, opiskeluintoa ja kuormituksesta palautumista. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista ja paneutua tuoreeseen tutkimusaiheeseen, josta toistaiseksi on olemassa vain vähän aiempaa tutkimustietoa. Tutkimus toteutettiin internet-kyselynä, johon vastasi 582 ensimmäisen ja kolmannen vuoden ammattikorkeakouluopiskelijaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelu-uupumuksen ja -innon kokeminen oli varsin yleistä ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Erityisesti naiset, opiskelun loppuvaihe sekä kokemus opintojen odotettua huonommasta etenemisestä kytkeytyivät runsaaseen uupumuksen kokemiseen, kun taas opiskeluintoa eniten kokivat kulttuurialojen opiskelijat, opinnoissaan alkuvaiheessa olevat opiskelijat sekä 30 vuotta täyttäneet opiskelijat. Lisäksi havaittiin, että opiskelu-uupumus ja opiskeluinto sekä niiden dimensiot olivat käänteisesti yhteydessä toisiinsa. Rentoutuminen ja vapaa-ajan kontrolli olivat eniten raportoidut kuormituksesta palautumisen mekanismit opiskelijoiden keskuudessa. Lisäksi tulokset paljastivat, että henkilösuuntautunutta tutkimusotetta soveltaen oli mahdollista löytää ryhmittelyanalyysin avulla neljä alaryhmää opiskelu-uupumuksen ja opiskeluinnon suhteen: uupumusriskissä, imussa, imussa ja uupumusriskissä olevat sekä laissez-faire -ryhmä. Havainto uupumuksen ja innon samanaikaisesta korkeasta tai matalasta tasosta kahdessa alaryhmässä oli merkittävä, ja osoitti lisätutkimuksen tarpeen opiskelu-uupumuksen ja innon suhteen. Tulokset osoittavatkin, että opiskelijoiden hyvinvointiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Erityisesti tietoa palautumisen merkityksestä hyvinvoinnille tulee painottaa jo opiskeluaikana. Myös työhyvinvoinnin tutkimuksessa käytettyjen teorioiden entistä rohkeampi soveltaminen opiskelijoiden tutkimiseen tulevaisuudessa olisi mielekästä.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin 1) minkälaisia perfektionismiprofiileja voidaan tunnistaa lukiolaisilla (N = 434) ja 2) miten ne ennustavat opiskeluintoa ja -uupumusta. Tutkimuksen keskeinen oletus oli, että perfektionismin ulottuvuudet – perfektionistiset pyrkimykset ja huolet – painottuvat lukiolaisilla eri tavoin, ja että nämä painotukset eli profiilit ovat eri tavoin yhteydessä opiskelijoiden hyvinvointiin. Latentin profiilianalyysin avulla tunnistettiin neljä erilaista perfektionismiprofiilia: huolestuneet (suhteellisen matalat pyrkimykset ja paljon huolia; 37%), kunnianhimoiset (korkeat pyrkimykset ja vähän huolia; 28%), ei-perfektionistit (matalat pyrkimykset ja vähän huolia; 24%) ja perfektionistit (korkeat pyrkimykset ja paljon huolia; 12%). Sekä perfektionistit että kunnianhimoiset olivat innostuneita opiskelusta, mutta perfektionistit kokivat enemmän väsymystä ja riittämättömyyden tunteita opiskelijana, kun taas kunnianhimoisten opiskelu-uupumus oli vähäistä huolimatta heidän korkeasta tavoitetasostaan. Huolestuneet asennoituivat opintoihinsa kyynisemmin kuin muut opiskelijat ja kokivat yhtä paljon väsymystä ja riittämättömyyttä kuin perfektionistit. Tuloksemme osoittavat, että huoli omista suorituksista ja tyytymättömyys niihin linkittyy opiskelu-uupumukseen – silloinkin, kun huolet yhdistyvät sinänsä suotuisaan korkeiden tavoitteiden asettamiseen. This study investigated 1) what kinds of perfectionistic profiles can be identified among general upper secondary school students (N = 434), and 2) how such profiles predict academic well-being (school engagement and burnout). Employing a person-oriented (group-based) approach and latent profile analysis, the students were classified based on their patterns of perfectionistic strivings and concerns. Four distinct profiles were identified: concerned (relatively low strivings and high concerns; 37%), ambitious (high strivings and low concerns; 28%), non-perfectionists (low strivings and concerns; 24%), and perfectionists (high strivings and concerns; 12%). Perfectionists and ambitious were most engaged in their studies, but they differed in their level of burnout: perfectionists displayed higher exhaustion and inadequacy, while ambitious reported low burnout despite their high standards. Concerned exhibited relatively high levels of all burnout symptoms. Our findings indicate that perfectionistic concerns are linked with burnout – even when coupled with high strivings.

The overall aim of the doctoral dissertation was to examine the interaction between students’ experiences of self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. The first aim was to examine the interaction between self- and co-regulation of learning at the early stages of university studies. Furthermore, the aim was to investigate what kind of individual combinations can be identified among students based on their experiences of self- and co-regulation of learning. The second aim was to examine students’ experiences of study-related exhaustion and the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion at the early stages of their studies. Third, the aim was to investigate the stability and change in students’ experiences of self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies and how these were related to each other during studies. The dissertation consists of three original studies. The dissertation applied a mixed-methods approach combining qualitative and quantitative methods, a variable- and a person-oriented approach as well as cross-sectional and longitudinal data. Studies I and II examined students’ experiences of self- and co-regulation of learning at the early phases of studies. In addition, Study II explored the differences among the profiles in terms of self-reported study-related exhaustion. Study III investigated students’ experiences of the stability and change in self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. In Study I, applying a person-oriented approach, three different profiles related to self- and co-regulation of learning were identified through qualitative methods: 1) self-regulated students not using co-regulation; 2) actively co-regulating students with average self-regulation skills and 3) students with self-regulation problems relying on co-regulation. To achieve a more comprehensive picture of different combinations of self- and co-regulation of learning, Study II explored the individual combinations related to self- and co-regulation of learning through quantitative methods. In Study II, four different profiles were identified: 1) self-regulated students with a low level of peer learning and low perceived value of peer support; 2) self-regulated students with a high level of peer learning and high perceived value of peer support; 3) students with self-regulation problems, a high level of peer learning and high perceived value of peer support and 4) students with self-regulation problems, a low level of peer learning and average perceived value of peer support. Studies I and II showed similarities among the profiles. Study II further indicated that the profiles differed in terms of self-reported study-related exhaustion. Self-regulated students with a low level of peer learning and low perceived value of peer support reported the lowest levels of study-related exhaustion. Students with self-regulation problems, a high level of peer learning and high perceived value of peer support reported the highest levels of study-related exhaustion. The results showed that problems in self-regulation explained self-reported study-related exhaustion. Study III showed that experienced study-related exhaustion increased during studies. However, the results also showed a large individual variation in study-related exhaustion. The students whose exhaustion decreased described that they had been able to develop their self-regulation skills through other students’ support. Students whose study-related exhaustion remained low evaluated their self-regulation skills as good. They experienced that they did not need other students’ support in the regulation of learning. The students whose study-related exhaustion remained average, high or increased described more problems in self-regulation. Most students emphasised that other students' support had an important role in their studying because of problems in self-regulation. However, not all students took an advantage of other students’ support in the regulation of learning despite of problems in self-regulation. In conclusion, this doctoral dissertation provides new knowledge on the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. The dissertation showed individual differences in self- and co-regulation of learning by identifying different student profiles related to self- and co-regulation of learning. The study showed that the profiles differed in terms of experienced study-related exhaustion. The dissertation demonstrated that regulation skills have an important role in experienced study-related exhaustion during university studies. The dissertation showed the importance of using a mixed-methods approach in order to achieve a more comprehensive picture of the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during studies. Keywords: self-regulation of learning, co-regulation of learning, study-related exhaustion, higher education Tämä väitöstutkimus tarkasteli oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välistä yhteyttä yliopisto-opintojen aikana. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella oppimisen itse- ja yhteissäätelyn välistä yhteyttä yliopisto-opintojen alkuvaiheessa ja tunnistaa erilaisia opiskelijaprofiileja oppimisen itse- ja yhteissäätelyyn liittyen. Toinen tavoite oli tutkia opiskelijoiden kokemuksia opiskelu-uupumuksesta sekä oppimisen itse- ja yhteissäätelyn ja opiskelu-uupumuksen välistä yhteyttä opintojen alkuvaiheessa. Kolmantena tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyyn sekä opiskelu-uupumukseen liittyvien kokemusten pysyvyyttä ja muutosta yliopisto-opintojen aikana. Väitöstutkimus perustuu kolmeen osatutkimukseen, joissa yhdistettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä, muuttuja- ja henkilösuuntautunutta lähestymistapaa sekä poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimusasetelmaa. Osatutkimukset I ja II tutkivat opiskelijoiden kokemuksia oppimisen itse- ja yhteissäätelystä opintojen alkuvaiheessa. Lisäksi osatutkimus II tarkasteli profiilien välisiä eroja koetun opiskelu-uupumuksen suhteen. Osatutkimus III tutki oppimisen itse- ja yhteissäätelyn ja koetun opiskelu-uupumuksen pysyvyyttä ja muutosta opintojen aikana. Osatutkimuksessa I tunnistettiin henkilösuuntautuneen lähestymistavan ja kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla kolme erilaista profiilia opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyn perusteella: 1) hyviä itsesäätelytaitoja kuvaavat opiskelijat, jotka eivät korostaneet oppimisen yhteissäätelyä; 2) aktiivisesti oppimisen yhteissäätelyä hyödyntävät opiskelijat, jotka kuvasivat suhteellisen hyviä itsesäätelytaitoja ja 3) itsesäätelyn ongelmia kuvaavat opiskelijat, jotka tukeutuivat oppimisen yhteissäätelyyn. Osatutkimuksessa II tunnistettiin neljä erilaista profiilia oppimisen itse- ja yhteissäätelyn perusteella kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla: 1) hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa ja eivät kokeneet muiden opiskelijoiden tukea tärkeäksi opiskelussa; 2) hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat opiskelu muiden opiskelijoiden kanssa ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa; 3) itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat muiden opiskelijoiden kanssa opiskelu ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa ja 4) itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa mutta korostivat muiden opiskelijoiden tuen tärkeyttä opiskelussa. Osatutkimuksissa I ja II tunnistettiin samankaltaisia opiskelijaprofiileja. Osatutkimus II osoitti, että profiilien välillä oli eroja koetun opiskelu-uupumuksen suhteen. Hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa ja eivät kokeneet muiden opiskelijoiden tukea tärkeäksi opiskelussa, kokivat vähiten opiskelu-uupumusta. Eniten opiskelu-uupumusta kokivat oppimisen itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat muiden opiskelijoiden kanssa opiskelu ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa. Tulokset osoittivat, että ongelmat oppimisen itsesäätelyssä olivat yhteydessä koettuun opiskelu-uupumukseen. Osatutkimus III osoitti, että koettu opiskelu-uupumus lisääntyi opintojen aikana. Tulokset osoittivat kuitenkin suurta yksilöllistä vaihtelua opiskelu-uupumuksen suhteen. Opiskelijat, joiden uupumus väheni opintojen aikana, kuvasivat pystyneensä kehittämään itsesäätelytaitoja muiden opiskelijoiden tuen avulla. Opiskelijat, joiden uupumus pysyi vähäisenä, kuvasivat hyviä itsesäätelytaitoja. He kokivat, että he eivät tarvinneet muiden opiskelijoiden tukea oppimisen säätelyssä. Opiskelijat, joiden uupumus pysyi suhteellisen korkeana, korkeana tai lisääntyi opintojen aikana, kuvasivat enemmän ongelmia oppimisen itsesäätelyssä. Suurin osa heistä kuvasi tarvitsevansa muiden opiskelijoiden tukea opiskelussa oppimisen säätelyn ongelmien vuoksi. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan hyödyntäneet muiden opiskelijoiden tukea oppimisen säätelyssä itsesäätelyn ongelmista huolimatta. Tämä väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välisestä yhteydestä yliopisto-opintojen aikana. Väitöstutkimus osoitti yksilöllisiä eroja opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyssä tunnistamalla erilaisia opiskelijaprofiileja. Tutkimus osoitti, että profiilien välillä oli eroja koetussa opiskelu-uupumuksessa. Väitöstutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että oppimisen säätelytaidoilla on tärkeä merkitys opiskelu-uupumuksen kannalta. Tutkimus osoitti, että monimenetelmällisen lähestymistavan avulla oli mahdollista saada syvällisempi käsitys oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välisestä yhteydestä opintojen aikana. Avainsanat: Oppimisen itsesäätely, oppimisen yhteissäätely, opiskelu-uupumus, yliopisto-opinnot