Search

Non

Background: Worldwide, the leading cause of morbidity and mortality is heart failure. It is most often caused by coronary artery disease (CAD) and myocardial infarction (MI), which causes death of myocardial tissue. Although coronary interventions such as coronary bypass graft surgery (CABG) can restore blood flow to ischemic areas, and established pharmacotherapy for heart failure exists, no treatment available in the clinics can regenerate the dead cardiomyocytes. For surgical treatment, patients with heart failure represent a challenge, as they are prone to surgical complications, and suitable preoperative imaging modalities to assess possible benefit from surgery are few. Aims: Cell therapies have recently emerged as a possible alternative for treating heart failure. We wanted to explore the capacity of autologous bone marrow mononuclear cells to regenerate myocardial tissue as an adjunct to CABG. The aim was to assess the therapy s safety and detect the cells possible effects on cardiac function and viability. In addition, we investigated whether it would be possible to predict benefit from CABG in these heart-failure patients with 3-vessel CAD with the aid of combined nuclear imaging data. For this, we used 18F-fluorodeoxyglucose positron emission tomography (FDG-PET) to measure cardiac viability, and 99m-technetium-tetrofosmin single-photon emission computed tomography (99mTc-SPECT) to measure cardiac perfusion. Methods: Between 2006 and 2010, we enrolled 104 patients scheduled for CABG who suffered from CAD and ischemic heart failure. Preoperatively, pharmacotherapy was optimized, after which 39 patients still had left ventricular ejection fraction (LVEF) ≤45%. These patients received injections of bone marrow mononuclear cells (BMMCs) (N=20) or vehicle (N=19) intraoperatively into the myocardial infarction border area in a randomized and double-blind manner. During surgery and at the intensive care unit (ICU), the patients hemodynamics, arterial blood gases, systemic venous oxygen level, blood glucose, acid-base balance, lactate, hemoglobin, body temperature, and diuresis as well as medications needed were monitored and recorded every four hours throughout the first postoperative 24 hours. BMMC effects on the heart were evaluated by use of pre- and 1-year postoperative cardiac magnetic resonance imaging (MRI), FDG-PET, and 99mTc-SPECT and by measuring pro-B-type amino-terminal natriuretic peptide (proBNP) levels. As we later decided to extend the follow-up, these same variables, except for nuclear imaging data, as well as current quality of life were measured at a late follow-up visit in 2013. For this, we could contact 36 of the 39 patients recruited for the original study, of which 30 participated in the extended follow-up. Preoperatively, we also analyzed FDG-PET and 99mTc-SPECT data by using three quantitative techniques with a software tool to measure defects with hypoperfused but viable and non-viable myocardium in 15 control patients. One method used solely PET, two others combined PET and SPECT at different thresholds. As a reference, we used change in LV function and volume by MRI. Results: During the first-year follow-up, improvement was similar in both groups in LVEF, the predefined primary end-point measure (P=0.59), and similar improvement also occurred in local wall thickening (WT) (P=0.68) in the injected segments. Neither changes in viability by PET and SPECT and levels of proBNP differed between these groups. Myocardial scar size by MRI in injected segments rose by a median of 5.1% in the control group (interquartile range, IQR -3.3 to 10.8) but fell by 13.1% in the BMMC group (IQR -21.4 to -6.5) (P=0.0002). During surgery and ICU stay, hemodynamics, arterial blood gases, systemic venous oxygen level, blood glucose, acid-base balance, lactate, hemoglobin, body temperature, and diuresis and levels of medications administered were similar between the study groups. For the extended follow-up, the median period was 60.7 months (IQR 45.1 to 72.6). No statistically significant difference was observable in change in proBNP values or in quality of life between groups. LVEF in both groups remained similarly improved (P=0.647), as also did WT (P=0.434). For controls, scar size in injected segments increased with a median of 2% (IQR -7 to 19); for BMMC patients it remained reduced with a median change of -17% (IQR -30 to -6) (P=0.011). When assessing the benefit-predictive capacity of the two techniques combining FDG-PET and 99mTc-SPECT with different thresholds and one technique using FDG-PET data only, no correlation appeared with preoperative PET- or PET-SPECT-derived viable or non-viable tissue, when compared with global functional outcome (change in LVEF) or local change in WT. Conclusions: In patients with 3-vessel disease and heart failure, the three techniques using SPECT perfusion and PET viability imaging data failed to predict the functional benefit received from CABG. Thus, these imaging modalities may provide no additional advantage to preoperative patient selection, which should be considered when planning treatment for this patient group in the clinics. In the treatment of chronic ischemic heart failure, during surgery and perioperatively in the ICU, both intramyocardial BMMC and placebo injections appear safe. Although failing to affect cardiac function, combining intramyocardial BMMC therapy with CABG can sustainably reduce scar size. Sydämen vajaatoiminta on maailman yleisimpiä kuolinsyitä. Sen tärkein aiheuttaja on sepelvaltimotauti ja sen seurauksena sairastettu sydäninfarkti. Sydäninfarktissa, sepelvaltimon tukkeuduttua äkillisesti, hapenpuute aiheuttaa osaan sydänlihaskudoksesta kuolion, ja kuolleen kudoksen korvaa arpi. Infarktiarpi on pysyvä: sydämen solut eivät pysty korvaamaan kuolleita uusilla. Modernein lääkehoidoin ja interventioin, kuten sepelvaltimo-ohitusleikkauksella, voidaan helpottaa sepelvaltimotaudin aiheuttaman sydämen vajaatoiminnan oireita, mutta vajaatoiminnasta kärsivät potilaat ovat alttiita leikkauskomplikaatioille eikä hyöty leikkauksesta ole taattu. Sen vuoksi on tärkeää valita leikkaukseen soveltuvat potilaat tarkasti. Viime vuosien aikana sydämen kantasoluterapiat ovat herättäneet kiinnostusta keinona stimuloida sydänlihassolujen uudismuodostusta. Tässä väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin luuydinperäisten soluhoitojen turvallisuutta ja tehokkuutta sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Soluterapia yhdistettiin ohitusleikkaukseen ja solut eristettiin potilaan omasta luuytimestä leikkauksen alussa. Tutkimuksessa oli kaksi potilasryhmää: 20 potilasta sai solusiirteen ja 19 potilasta sai pelkästään soluelatusnestettä toimien kontrolliryhmänä. Solusiirre tai kontrolliliuos ruiskutettiin sydämeen, infarktiarven ympärille ohitusleikkauksen lopussa. Tutkimuksemme on ensimmäinen satunnaistettu, kaksoissokkoutettu soluterapiatutkimus, jossa luuydinperäinen kantasolusiirre on ruiskutettu avosydänleikkauksessa suoraan sydänlihakseen. Potilaat sietivät soluruiskutuksen hyvin, ja tekniikka vaikutti turvalliselta. Sekä ennen leikkausta että vuoden seurannan jälkeen tehtiin sydämen magneettitutkimus sekä positroniemissiotomografia (PET) ja yksifotoniemissiotomografia (SPECT). Havaitsimme, että magneettitutkimuksessa mitatun sydämen vasemman kammion pumppaustehon eli ejektiofraktion muutos ei eronnut ryhmien välillä vuoden seurannassa. Myöskään paikallinen kammioseinämäliike sekä PET- ja SPECT-tutkimuksilla mitattu sydänlihaskudoksen elinkykyisyys eivät poikenneet ryhmien välillä. Sen sijaan alueilla, jonne luuydinperäisiä soluja oli ruiskutettu, infarktiarven koko selkeästi pienentyi vuoden seurannassa verrattuna kontrolliliuosta saaneisiin. Pidennettyämme seuranta-aikaa keskimäärin 5 vuoteen säilyi tämä ero arven määrässä. Koska sydänlihaksen arven koko vaikuttaa infarktin sairastaneiden potilaiden ennusteeseen, on luuydinperäinen soluhoito kiinnostava uusi lisä sydämen vajaatoiminnan kokeellisiin hoitomenetelmiin. Väitöskirjaprojektissa selvitettiin myös PET- ja SPECT-tutkimusten käyttökelpoisuutta arvioimaan, ketkä sydämen vajaatoimintapotilaat hyötyisivät ohitusleikkauksesta. PET mittaa erityisesti sydämen aineenvaihduntaa ja SPECT taas verenkiertoa. Aiemman kirjallisuuden perusteella hypoteesina oli, että yhdistämällä PET ja SPECT voitaisiin paremmin löytää ohitusleikkausta harkittaessa ne potilaat, joilla on sydämessä sellaisia heikentyneen verenkierron alueita, jotka ovat vielä aineenvaihdunnaltaan elinkykyisiä ja siksi oiva kohde ohitusleikkauksen hyödylle, parantuneelle verenkierrolle. Yhdistimme nämä kaksi eri kuvantamistutkimusta ja mittasimme sydänkudoksen elinkykyisyyttä kolmella eri tekniikalla. Tuloksia verrattiin magneettikuvauksella mitattuun sydämen funktion muutokseen vuoden seurannan aikana. Näillä kuvantamismenetelmillä ei kuitenkaan voitu havaita merkittävää korrelaatiota funktion muutokseen ja ohitusleikkauksesta saatuun hyötyyn. Näin ollen tälle potilasryhmälle menetelmät eivät tuone lisäselvyyttä harkittaessa ohitusleikkausta.

Lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkintaprosessin laadukas suorittaminen on erittäin tärkeää, sillä lapsi on ainutlaatuinen asianomistaja. Lapsi on rikoksen uhrina usein täysin viranomaisten toiminnan armoilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kehittää poliisin esitutkintaa kyseisten rikosten osalta prosessihallinnan kautta. Tutkimus on ajankohtainen, sillä useat esitutkintaan vaikuttavat lakimuutokset tulivat voimaan vuoden alussa. Myös uudet poliisilaitokset aloittivat toimintansa vuoden alussa, kun poliisin hallintorakenneuudistuksen myötä poliisilaitoksia yhdistettiin. Prosessien tarkastelulle ja resurssien oikealle kohdentamiselle on tilaus. Tutkimus on toiminnallinen kehittävä työntutkimus, jossa kerättiin kvalitatiivista tietoa lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkintaprosessista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää erilaisilla haastatteluilla Lapin poliisilaitoksen Rovaniemen vaativan tutkintaryhmän lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkinnan prosessikuvauksen nykytila. Kuvattua esitutkintaprosessia analysoitiin SWOT -analyysilla yhdessä prosessin työntekijöiden kanssa. Analyysissä esille tulleille kehittämiskohteille haettiin ideoita benchmarking -menetelmällä Sisä-Suomen poliisilaitoksen vastaavan ryhmän tutkinnanjohtajalta Jyväskylästä. Vaikka tutkimus tehtiin Lapin poliisilaitokselle, löydettiin sillä kehittämisehdotuksia lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkintaan myös valtakunnallisella tasolla. Tutkimuskysymys oli: Mitkä ovat lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen esitutkintaprosessin vaiheet ja kehittämishaasteet? Tutkimuksessa löydettiin useita kehittämiskohteita. Tutkimustuloksen mukaan lapseen kohdistuvan väkivalta- ja seksuaalirikoksen laadukas esitutkinta edellyttää kontrolloitua esitutkinnan aloitusta, suunnitelmallisuutta, viranomaisyhteistyötä, laadukasta lapsen kuulustelua, tutkinnanjohtajan suorittamaa johtamista, osaamista sekä seurantaa. Esitutkinta edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa, sillä samanaikaisesti on usein menossa myös lastensuojelullinen prosessi. Lopputuloksen kannalta on erittäin tärkeää, että eri viranomaiset toimivat sovitun aikataulun mukaisesti, jotta esitutkinta ei vaarannu. Kaiken toiminnan kirkkaimpana ajatuksena tulee olla lapsen etu.