Search

Let $G$ be a simple algebraic group over an algebraically closed field $K$ with Lie algebra $\mathfrak{g}$. For unipotent elements $u \in G$ and nilpotent elements $e \in \mathfrak{g}$, the Jordan block sizes of $\operatorname{Ad}(u)$ and $\operatorname{ad}(e)$ are known in most cases. In the cases that remain, the group $G$ is of classical type in bad characteristic, so $\operatorname{char} K = 2$ and $G$ is of type $B_{\ell}$, $C_{\ell}$, or $D_{\ell}$. In this paper, we consider the case where $G$ is of type $C_{\ell}$ and $\operatorname{char} K = 2$. As our main result, we determine the Jordan block sizes of $\operatorname{Ad}(u)$ and $\operatorname{ad}(e)$ for all unipotent $u \in G$ and nilpotent $e \in \mathfrak{g}$. In the case where $G$ is of adjoint type, we will also describe the Jordan block sizes on $[\mathfrak{g}, \mathfrak{g}]$., 39 pages

Highlights • Subjective cognitive complaints predict sickness absence. • Age and prior absence also predict sickness absence in an additive fashion. • Maintenance of resources is important in knowledge-intensive occupations., Knowledge-intensive work requires capabilities like monitoring multiple sources of information, prioritizing between competing tasks, switching between tasks, and resisting distraction from the primary task(s). We assessed whether subjective cognitive complaints (SCC), presenting as self-rated problems with difficulties of concentration, memory, clear thinking and decision making predict sickness absence (SA) in knowledge-intensive occupations. We combined SCC questionnaire results with reliable registry data on SA of 7743 professional/managerial employees (47% female). We excluded employees who were not active in working life, on long-term SA, and those on a work disability benefit at baseline. The exposure variable was the presence of SCC. Age and SA before the questionnaire as a proxy measure of general health were treated as confounders and the analyses were conducted by gender. The outcome measure was the accumulated SA days during a 12-month follow-up. We used a hurdle model to analyse the SA data. SCC predicted the number of SA days during the 12-month follow-up. The ratio of the means of SA days was higher than 2.8 as compared to the reference group, irrespective of gender, with the lowest limit of 95% confidence interval 2.2. In the Hurdle model, SCC, SA days prior to the questionnaire, and age were additive predictors of the likelihood of SA and accumulated SA days, if any. Subjective cognitive complaints predict sickness absence in knowledge-intensive occupations, irrespective of gender, age, or general health. This finding has implications for supporting work ability (productivity) among employees with cognitively demanding tasks.

Objectives To study whether self-reported health problems predict sickness absence (SA) from work in employees from different industries. Methods The results of a health risk appraisal (HRA) were combined with archival data of SA of 21 608 employees (59% female, 56% clerical). Exposure variables were self-reported health problems, labelled as ' work disability (WD) risk factors' in the HRA, presence of problems with occupational well-being and obesity. Age, socioeconomic grading and the number of SA days 12 months before the survey were treated as confounders. The outcome measure was accumulated SA days during 12-month follow-up. Data were analysed separately for males and females. A Hurdle model with negative binomial response was used to analyse zero-inflated count data of SA. Results The HRA results predicted the number of accumulated SA days during the 12-month follow-up, regardless of occupational group and gender. The ratio of means of SA days varied between 2.7 and 4.0 among those with ' WD risk factors' and the reference category with no findings, depending on gender and occupational group. The lower limit of the 95% CI was at the lowest 2.0. In the Hurdle model, ' WD risk factors', SA days prior to the HRA and obesity were additive predictors for SA and/or the accumulated SA days in all occupational groups. Conclusion Self-reported health problems and obesity predict a higher total count of SA days in an additive fashion. These findings have implications for both management and the healthcare system in the prevention of WD. © Author(s) (or their employer(s)) 2019. Re-use permitted under CC BY-NC. No commercial re-use. See rights and permissions. Published by BMJ.

Let $G$ be a simple linear algebraic group over an algebraically closed field $K$ of characteristic $p \geq 0$. In this thesis, we investigate closed connected reductive subgroups $X < G$ that contain a given distinguished unipotent element $u$ of $G$. Our main result is the classification of all such $X$ that are maximal among the closed connected subgroups of $G$. When $G$ is simple of exceptional type, the result is easily read from the tables computed by Lawther (J. Algebra, 2009). Our focus is then on the case where $G$ is simple of classical type, say $G = \operatorname{SL}(V)$, $G = \operatorname{Sp}(V)$, or $G = \operatorname{SO}(V)$. We begin by considering the maximal closed connected subgroups $X$ of $G$ which belong to one of the families of the so-called \emph{geometric subgroups}. Here the only difficult case is the one where $X$ is the stabilizer of a tensor decomposition of $V$. For $p = 2$ and $X = \operatorname{Sp}(V_1) \otimes \operatorname{Sp}(V_2)$, we solve the problem with explicit calculations; for the other tensor product subgroups we apply a result of Barry (Comm. Algebra, 2015). After the geometric subgroups, the maximal closed connected subgroups that remain are the $X < G$ such that $X$ is simple and $V$ is an irreducible and tensor indecomposable $X$-module. The bulk of this thesis is concerned with this case. We determine all triples $(X, u, \varphi)$ where $X$ is a simple algebraic group, $u \in X$ is a unipotent element, and $\varphi: X \rightarrow G$ is a rational irreducible representation such that $\varphi(u)$ is a distinguished unipotent element of $G$. When $p = 0$, this was done in previous work by Liebeck, Seitz and Testerman (Pac. J. Math, 2015). In the final chapter of the thesis, we consider the more general problem of finding all connected reductive subgroups $X$ of $G$ that contain a distinguished unipotent element $u$ of $G$. This leads us to consider connected reductive overgroups $X$ of $u$ which are contained in some proper parabolic subgroup of $G$. Testerman and Zalesski (Proc. Am. Math. Soc, 2013) have shown that when $u$ is a regular unipotent element of $G$, no such $X$ exists. We give several examples which show that their result does not generalize to distinguished unipotent elements. As an extension of the Testerman-Zalesski result, we show that except for two known examples which occur in the case where $(G, p) = (C_2, 2)$, a connected reductive overgroup of a distinguished unipotent element of order $p$ cannot be contained in a proper parabolic subgroup of $G$.

Tutkielmassa tarkastellaan puuttuvaa tietoa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tutkimuksessa, joka käsittelee nuorten mielenterveyteen liittyviä ominaisuuksia. Analysoitavana aineistona on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin teettämät kyselyt tamperelaisille ja vantaalaisille nuorille vuosina 2002, 2004 ja 2010. Tutkimus on kolmiosainen, ja siihen vastaaminen on vapaaehtoista. Kyselyn vastausprosentti oli 2004 63,1 % ja 2010 39,2 %. Tutkielmassa tavoitteena on löytää millaiset ominaisuudet riippuvat siitä, jättivätkö haastateltavat myöhemmin vastaamatta yhteen tai useampaan kyselyyn. Tällöin käytetään analyysissä haastateltavan aiempia vastauksia. Vastaajat jakautuvat kolmeen ryhmään sen mukaan, jättivätkö he vastaamatta yhteen tai useampaan kyselyyn. Aineiston analysointi aloitettiin tarkastelemalla kaikkia kolmea vastaajaryhmää yhtäaikaisesti. Tällöin käytettiin ainoastaan ensimmäisen kyselyn vastauksia, kun tutkittiin erosavatko ryhmien vastaukset toisistaan. Kruskal-Wallisin testillä havaittiin useiden muuttujien jakaumien eroavan ryhmien välillä tilastollisesti merkittävän paljon. Merkitseviin muuttujiin kuuluivat muun muassa päihteiden käyttöä kuvaavat muuttujat humalahakuinen juominen ja hasiksen käyttö, sekä nuoren terveyden tilaa kuvaavat rikekäyttäytyminen ja sosiaalinen tuki. Testaamisen lisäksi tarkasteltiin tilastollisia tunnuslukuja, joiden perusteella vaikutti, että useissa ryhmien välillä eroavissa muuttujissa oli trendiä, kun ohitettujen kyselyiden määrä kasvoi. Analysoinnin toisessa osassa tutkittiin vastaajaryhmän riippuvuutta haastateltavien vastausten kanssa, kun vertailtiin lopettaneiden vastaajaryhmiä erikseen kaikkiin vastanneiden ryhmän kanssa. Tässä käytettiin etenevää valintaa lineaariselle ja neliölliselle luokitteluanalyysille sekä ristiinvalidointia. Tulosten tarkastelussa hyödynnettiin merkkitestiä, jolla selvitettiin, voitiinko aineiston muuttujia pitää tilastollisesti merkitsevästi parempina kuin generoitua satunnaismuuttujaa. Tällöin tutkittiin, sijoittuiko muuttuja generoitua muuttujaa paremmin etenevissä valinnoissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten hyvin malleilla voitiin ennustaa haastateltavan vastaajaryhmä. Tarkasteltaessa ensimmäisen vaiheen jälkeen lopettaneita kaikkiin vastanneiden kanssa havaittiin useiden muuttujien olevan satunnaisuutta parempia. Vähintään toisessa luokitteluanalyysissä tärkeitä muuttujia olivat muun muassa humalahakuinen juominen, huumausaineiden käyttö viimeisen kuukauden aikana ja sosiaalinen tuki. Lisäksi mallien ennustustarkkuutta tarkastellessa ryhmiteltiin mallit sen mukaan, montako selittäjää niissä oli. Tällöin havaittiin mallien ennustavan satunnaisuutta paremmin kaikilla muuttujien lukumäärillä, kun tutkittiin ryhmien keskimääräisiä prosentteja. Lineaarisen ja neliöllisen luokitteluanalyysin mallien välillä ei pääasiassa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikka lineaarinen luokitteluanalyysi antoikin otoksessa hieman korkeamman prosentin. Tutkittaessa toisessa vaiheessa lopettaneita kaikkiin vastanneiden kanssa havaittiin jossain määrin vastaavia riippuvuuksia kuin edellisessä analyysissä. Merkittäviä muuttujia olivat muun muassa humalahakuinen juominen, aggressiivinen käytös, huumausaineiden käyttö viimeisen kuukauden aikana ja toimettomuus. Ensimmäinen muuttuja oli merkittävä sekä ensimmäisessä että toisessa kyse- lyssä, ja muut mainitut olivat toisesta kyselystä. Tässäkin tarkastelussa mallit antoivat keskimäärin satunnaisuutta parempia ennusteita. Lineaarisen ja neliöllisen luokitinten ennustustarkkuudet eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Analyysin lopulla tarkasteltiin haastateltavien vastausten vaihtelua pääkomponenttianalyysillä ja Sammon kartalla. Tällöin tutkittiin ensin ensimmäisen kyselyn vastauksia ja sitten toisen. Kummassakaan tarkastelussa ei havaittu vastaajaryhmien välillä selvää erottuvuutta. Sen sijaan humalahakuinen juominen jakautui molempien kyselyiden kaksiulotteisessa Sammon kartassa kahdeksi ryhmäksi.

Nurmen lannoituskokeita on pitkään tehty suomalaisen lannoitevalmistajan (nyk. Kemira GrowHow Oyj) toimesta viljelijöiden pelloilla eri puolilla Suomea. Normaaleissa viljelyolosuhteissa toteutetuissa kokeissa on tutkittu lannoitustason vaikutusta säilörehunurmen (pääasiassa timotei-nurminataseoksia) 1. ja 2. sadon määrään ja laatuun (rehuarvo, kivennäis- ja hivenainepitoisuudet). Kokeet ovat olleet samalla lohkolla kolmen vuoden ajan ja niissä on käytetty tavanomaisia viljelymenetelmiä ja NPK-lannoitteita. Kokeissa on selvitetty myös maan kasvukunto viljavuusanalyyseillä. Tässä tutkimuksessa analysoitiin tilastollisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana (1995 – 2004, 32 tilaa, 336 havaintoa) tehtyjen nurmikokeiden tulokset SAS MIXED -proseduurilla siten, että yksittäisen kokeen (tila*vuosi) vaikutus saatiin huomioitua. Lineaarisella regressioanalyysillä tarkasteltiin satovastetta, kun lannoitus-ta muutettiin. Satovasteiden lisäksi aineistosta selvitettiin lannoituksen vaikutus rehun koostumukseen ja sulavuuteen erikseen 1. ja 2. sadon osalta sekä yhdistettynä.Maanäytteiden perusteella koelohkot olivat keskimäärin luokassa tyydyttävä useimpien mitattu-jen parametrien osalta, mutta vaihtelu oli suurta. Käytetyt lannoitemäärät hehtaaria kohti olivat keski-määrin ensimmäiselle sadolle 85 kg N (0-144), 12.5 kg P (0-33) ja 25 kg K (0-83) sekä toiselle sadolle 69 kg N (0-130), 8 kg P (0-19.5) ja 23 kg K (0-92) hehtaaria kohti. Keskimääräinen kuiva-aineen (KA) sato yhteensä molemmissa sadoissa oli 6588 kg (1150-13749), josta 1. sadon osuus oli 52 %. Sadon keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus oli 152 g/kg KA (66-233, 1. sato 158 2. sato 148) ja D-arvo 664 g/kg KA (582-729, 1. sato 680 ja 2. sato 649). Kun typpilannoitusta lisättiin 1 kg/ha, koko kesän nurmen kuiva-ainesato kasvoi 20.8 kg/ha. Ensimmäisessä sadossa satovaste typpikiloa kohti oli 17.5 ja 2. sadossa 23.8 kg KA/ha. Sadon lisäksi typpilannoituksen lisääminen lisäsi pääsääntöisesti rehun kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia. Aineisto luokiteltiin maalajin ja pH:n mukaan eri luokkiin. Karkeilla kivennäismailla typpikilol-la saatiin 25.8 kg KA/ha (vakio 3244 kg/ha) kun vasteet savimailla ja eloperäisillä mailla olivat 20.4 kg KA/ha ja 18.5 kg KA/ha (vakiot 3731 ja 4845 kg/ha). Maan happamuuden osalta suurin ero sato-vasteessa ja vakion arvossa oli pH:n noustessa yli 6.5:n (luokat < 6, 6-6.5 ja >6,5). Vaihtelu ruohonäytteiden kivennäis- ja hivenainepitoisuuksissa oli suurta, joten niiden analy-sointi ruokinnansuunnittelun pohjaksi on usein perusteltua. Lannoituskoeaineiston analysointi koko-naisuutena osoittautui hyödylliseksi tavaksi saada laskettua käyttökelpoisia lannoitusvasteita käytän-nön suositusten ja neuvonnan pohjaksi. Haasteena on mallintaa nurmen kasvu siten, että voitaisiin yhdistää D-arvo, lannoitus ja satotaso, jotta nurmituotantoa voitaisiin optimoida suhteessa ruokintaan ja pellon käyttöön.

Tutkimus tarkastelee Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) jäsenen Mauri Ryömän puoluesuh-detta vuosina 1944-­1958. Kommunistisen puolueen toiminta suomalaisessa yhteiskunnassa käsitetään ideologian ja reaalipolitiikan jännitteiseksi suhteeksi. Ideologisesti puolue oli työväenluokan järjestäytynyt etujoukko, jonka teoria määritteli sille johtavan roolin sosialismiin pyrittäessä. Puolueen sisällä etujoukkoajattelu näkyi esimerkiksi jäsenistön valvonnassa ja kommunisteina olemiseen liitetyissä uskomuksissa. Reaalipolitiikka merkitsi toimintaa moniarvoisessa yhteiskunnassa, joka synnytti omia virikkeitään ja vaikutti etujoukkona toimimisen mahdollisuuksiin. SKP:n toimintaan vaikuttivat myös kommunistisen liikkeen johtokeskuksen Neuvostoliiton asettamat ehdot ja vaatimukset. Tällainen toimintaympäristö on tausta, kun tutkitaan Mauri Ryömän suhdetta kommunistiseen puolueeseen. Puoluesuhde määritellään Ryömän toiminnaksi, ajatteluksi ja henkilösuhteiden kokonaisuudeksi etujoukkopuolueessa. Ryömän puoluesuhde kertoo yksilön ja kollektiivin suhteesta ja sen ongelmallisuudesta. Mauri Ryömä (1911-­1958) aloitti poliittisen uransa Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa (SDP) 1930-luvulla. Ryömän lähipiirissä oli SDP:n vasemmistoradikaaleja ja vasemmistolaista kulttuuriväkeä. Joukon tunnetumpia olivat muun muassa Ryömän vaimo, kirjailija Elvi Sinervo, toimittaja-kirjailija Jarno Pennanen sekä politiikan ja kulttuurin yhdistänyt Raoul Palmgren. Toisen maailmansodan jälkeen joukosta tuli SKP:n ja kansandemokraattisen liikkeen pieni sivistyneistöryhmä. 1950-luvulla ryhmä riitaantui SKP:n johdon kanssa ja ajautui eroon puolueesta. Yksilön ja kollektiivin ongelmaa rajataan ja tarkennetaan liittämällä teema osaksi sivistyneistön ja poliittisen liikkeen ongelmaa, jota Ryömä lähipiireineen ilmentää. Tutkimuksen yhtenä osana on tarkastella, miten Ryömä ymmärsi sivistyneistön paikan työväenpuolueessa. Tutkimuksen teoriakehyksenä käytetään sosiologi Alvin W. Gouldnerin ajatuksia sivistyneistön ja etujoukkopuolueen suhteesta. Historiantutkija Kimmo Rentolan vasemmistolaisten sukupolvien jaottelu on yksi konteksti, johon Ryömää suhteuttamalla luodaan kuva hänen toiminnastaan 1930-luvulla ja ymmärretään paremmin myöhempää puoluesuhdetta. Vaikka Ryömä läheni toiminnassa ja ajattelussa kommunismia ja kiellettyä SKP:tä 1930-luvulla, hän siirtyi uusiin olosuhteisiin tultuaan SKP:n jäseneksi toisen maailmansodan jälkeen. Ryömä yleni sivistyneistöryhmästä korkeimmalle puolueen johdossa. Siellä hän kohtasi täysin eritaustaiset henkilöt ja erilaisen ajattelu- ja toimintatavan. Ryömä joutui koko ajan kehittyvän ristiriidan eteen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten hän sen ratkaisi. Mitä Ryömän oli tehtävä? Mauri Ryömä oli ristiriitoja herättänyt ja edelleen niitä herättävä henkilö. Ryömän perustama Suomen­Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura leimasi hänet maanpetturiksi jatkosodan aikana. Vasemmistoseuran aktiiveja haukuttiin julkisuudessa perustajansa nimen mukaan ryömäläisiksi. Sodan jälkeen Ryömä henkilöi ääriradikaaleja, vallankumouksellisia pyrkimyksiä, joita esiintyi yleisesti SKP:n kentällä. Ryömä leimautui vuoden 1948 vallankaappaushuhuissa niin kutsuttujen barrikadikommunistien keulahahmoksi. Ryömä oli toisaalta SKP:n huippujohdosta ainoa, joka ryhtyi kritisoimaan SKP:n toimintaa vuonna 1956, kun Stalinin henkilöpalvonnan kritiikki ja rikosten paljastaminen kuohuttivat kommunistista liikettä. SKP:n reformiliike käynnistyi vasta 1960-luvulla. Sen toimijat ovat arvostaneet myöhemmin Ryömän vuosien 1956­-1958 pyrintöjä. Kritiikkivaihetta käsitellään tutkielmassa sekä puolue- että itsekritiikkinä, johon aikaisempi toiminta vaikutti. Siitä tarkastellaan, tuliko puoluesuhteeseen muutoksia. Tutkielmassa otetaan etäisyyttä aatteellisiin määrittelyihin ja leimoihin. Ajatuksena on, että ne eivät selitä sellaisinaan yksilön toimintaa, sillä esimerkiksi kommunistisuuteen voidaan liittää erilaisia uskomuksia ja määritteitä. Puoluekannan toimintaa ja ajattelua motivoivaa vaikutusta ei kiistetä, mutta se suhteutetaan yksilöön. Leimojen ollessa myös aikalaiskäsitteitä ne on otettava tutkimuksen lähtökohdaksi ja lähemmin tarkasteltaviksi. Tutkimuksessa pohditaan hieman, mitä Ryömän väitetty stalinismi oli, vaikka se ei ole päätehtävä. Tutkielma tarkastelee ensin Ryömän puoluesuhteeseen vaikuttaneita taustoja 1930-luvulla. Sen jälkeen kuljetaan kronologisesti ja osin temaattisesti läpi aika jatkosodan päättymisestä 1944 vuoteen 1958, jolloin Ryömä menehtyi tapaturmaisesti liikenneonnettomuudessa. Tutkimuksen tärkein tulos on hahmotella Ryömälle kaksoisrooli. Gouldnerin ajatuksiin pohjaten Ryömä esitetään sekä puoluehenkilönä että intellektuellina näiden roolien ominaisuuksineen. Ryömän oli tasapainoiltava roolien välillä. Puoluehenkilönä Ryömä yritti sosiaalistaa uudelleen lähipiiriään oikeiksi kommunisteiksi. Samalla hänellä säilyi sivistyneistöedustajan ominaisuuksia, mikä näkyi suhtautumisessa SKP:n johdon määrittelemiin toimintatapoihin, sääntöihin ja uskomuksiin. Kritiikkivaiheessa Ryömä katui toimintaansa ja luopui esimerkiksi ajatuksesta, että kaikkien olisi muututtava kommunistisiksi poliitikoiksi. Tuolloin myös hänen muista johtajista eroavat ominaisuutensa tulivat yhä selvemmin esiin. Ryömästä ei ole kirjoitettu elämäkertaa. Tässä tutkimuksessa kootaan yhteen ja arvioidaan hajanaista tietoa puoluesuhteen selvittämiseksi. Arkistolähteinä on käytetty Kansan Arkistossa Helsingissä säilytettävää aineistoa. SKP:n puolue-elinten pöytäkirjat muodostavat pohjan, ja sisäpiirin toimintaan tutustutaan Hertta ja O. W. Kuusisen kirjeenvaihdon avulla. Mauri Ryömän ja Elvi Sinervon henkilöarkistot avaavat puolueen ulkopuolista maailmaa. Tutkielma alkaa yksilön ja kollektiivin ongelmasta ja päätyy huomioon eräänlaisesta yksilöllisestä kollektiivisuudesta. Tutkielma luo pohjaa jatkotutkimukselle puhetavan ja kielenkäytön merkityksestä suomalaisessa kommunismissa. Erityisen kiintoisaa se on laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa, sen muutoksissa ja etujoukkopuolueen muutoksissa. Ryömän tapaus auttaa huomioimaan erilaiset kielenkäytön tavat julkisen ja sisäisen puheen välillä, mutta se osoittaa myös puolueen sisäisen puheen erot ja merkityksen. Asiasanat: henkilöhistoria, kommunismi, sivistyneistö, Suomen Kommunistinen Puolue

Let $ G$ be a classical group with natural module $ V$ over an algebraically closed field of good characteristic. For every unipotent element $ u$ of $ G$, we describe the Jordan block sizes of $ u$ on the irreducible $ G$-modules which occur as composition factors of $ V \otimes V^*$, $ \wedge ^2(V)$, and $ S^2(V)$. Our description is given in terms of the Jordan block sizes of the tensor square, exterior square, and the symmetric square of $ u$, for which recursive formulae are known.

Background: Antipsychotics are associated with adverse events and mortality among older adults with dementia. The objective of this study was to evaluate the risk of death associated with antipsychotic use among community-dwelling older adults with a range of comorbidities.Methods: This was a population-based cohort study of all 2,224 residents of Leppävirta, Finland, aged ≥65 years on 1 January 2000. Records of all reimbursed drug purchases were extracted from the Finnish National Prescription Register and diagnostic data were obtained from the Special Reimbursement Register. All-cause mortality was evaluated over a nine-year follow-up period. Time-dependent Cox proportional hazard models were used to compute unadjusted and adjusted hazard ratios (HRs) and 95% confidence intervals (CIs) of mortality of antipsychotic use compared to non-use.Results: In total, 332 residents used antipsychotics between 2000 and 2008. The unadjusted HR for risk of death associated with antipsychotic use was 2.71 (95% CI = 2.3–3.2). After adjusting for baseline age, sex, antidepressant use, and diagnostic confounders, the HR was 2.07 (95% CI = 1.73–2.47). The adjusted HR was the highest among antipsychotic users with baseline respiratory disease (HR = 2.21, 95% CI = 1.30–3.76).Conclusions: The increased risk of death associated with antipsychotic use was similar across diagnostic categories, the highest being among those with baseline respiratory disease. However, the results should be interpreted with caution, as the overall sample size of antipsychotic users was small. As in other observational studies, residual confounding may account for the higher mortality observed among antipsychotic users. Further research is needed to confirm these findings.

Objective: To investigate the association between the use of benzodiazepines (BDZs) and BDZ-related drugs and mortality among community-dwelling people aged 65 years and older in Finland. Method: This was a population-based retrospective cohort study. Records of all reimbursed drugs purchased by all 2224 residents of Leppävirta, Finland, aged 65 years and older in 2000 were extracted from the Finnish National Prescription Register. Diagnostic data were extracted from the Special Reimbursement Register. All-cause mortality was assessed after 9 years using national registers. Cox proportional hazards models were used to compute unadjusted and adjusted hazard ratios (HRs) and 95% confidence intervals for mortality among prevalent users of BDZs and BDZ-related drugs in 2000 ( n = 325), compared with nonusers of BDZs and BDZ-related drugs between 2000 and 2008 ( n = 1520). Results: BDZs and BDZ-related drugs were used by 325 out of the 2224 residents (14.6%) in 2000. The 9-year mortality was 50.2% among BDZ and BDZ-related drug users in 2000 and 36.3% among BDZ and BDZ-related drug nonusers between 2000 and 2008 (HR 1.53; 95% CI 1.28 to 1.82). After adjusting for baseline age, sex, antipsychotic drug use, and diagnostic confounders, the HR was 1.01 (95% CI 0.84 to 1.21). Conclusions: Use of BDZs and BDZ-related drugs was associated with an increased mortality hazard in unadjusted analyses. However, after adjusting for age, sex, antipsychotic drug use, and diagnostic confounders, the use of BDZs and BDZ-related drugs was not associated with excess mortality.