Search

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin teodikeaa ja pahan ongelmaa Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogian romaaneissa Aika ja uni (1993), Marian rakkaus (1994) ja Faustus (1996). Teodikea terminä on vahvasti kristillinen ja alkujaan luterilaisfilosofi Gottfried Wilhelm Leibnizin (1646–1716) aikaansaannosta. Yksinkertaiseksi kiteytettynä se merkitsee keskustelua siitä, onko pahan olemassaolo ristiriidassa hyvän ja oikeudenmukaisen jumaluuden kanssa. Pahan ongelma taasen on sekä moraali- että uskontofilosofinen kysymys: kun teodikean luonne on jumaluutta puolusteleva, pahan ongelma taas pyrkii todistamaan, ettei esimerkiksi kristinuskon Jumalan kaltaista täydellisen hyvää ja kaikkivoipaa jumaluutta ole olemassa. Tarkastelen tutkielmassani millaisena ja millä tavoin Paavo Rintala kuvaa pahaa ja sen ongelmallista luonnetta suhteessa Jumalaan ja ihmiseen trilogian aikana. Tutkin myös Rintalan hyödyntämää näkökulmakerrontaa Mihail Bahtinin dialogisuuden ja polyfonian teorian kautta sekä sen vaikutusta trilogian pahan kuvaan. Koko trilogia valikoitui tutkimuskohteekseni siksi, että ne muodostavat keskenään temaattisen jatkumon — eräänlaisen Rintalan oman dantemaisen vaelluksen maanpäällisessä helvetissä. Rintalan tuotanto on otollista tutkimukselle myös siksi, että se arvostuksestaan huolimatta on edelleen kovin vähän tutkittua. Tärkeimmät tutkimuslähteeni ovat Pirkko Alhoniemen Rintalan myöhäistuotannon tutkielma Minuuden liitupiiri (2007) sekä romaanikohtaisesti Mihail Bahtinin Dostojevskin poetiikan ongelmia (1963), Dietrich Bonhoefferin kirjallinen tuotanto (Nachfolge, 1937; Brautbriefe Zelle 92, 1951; Ethik, 1949) kuin myös vanhaa saksalaista Faust -myyttiä jatkavat teokset, esimerkiksi J.W. Goethen Faust (1808, 1832). Lisäksi oleellisia lähteitä ovat monet teodikeaa ja kristinuskoa käsittelevät teologit ja filosofit, kuten Augustinus, G.W. Leibniz ja Thomas Hobbes. Myös Raamatulla on tärkeä osansa tutkimuksessani. Tutkimuksessani päädyin seuraavanlaisiin tuloksiin: Rintalan trilogian paha on syntynyt Jumalasta, kuten kaikki muukin kristillisen katsomuksen mukaisesti. Ihminen, Jumalan kuvaksi luotu, on muuttunut 1900–luvulla maailmansotien ja joukkomurhien myötä pahan ruumiillistumaksi. Ihmiskunta on ajautunut yhdenlaiseen luonnontilaan, jossa itsekkyys ja immoralismi vallitsevat. Rintalan romaaneissa Jumala on hiljainen, voimaton tämän kaiken pahan alla. Ihminen on korottanut itsensä hänen paikalleen ja vapautunut sekä Jumalasta, Saatanasta että hyvästä ja pahasta. Paha elää Rintalan trilogian mukaan vain ja ainoastaan ihmisaivoissa: edes tekstissä esiintyvät paholaishahmot eivät ole fyysisesti todellisia, vaan ihmismielen tuotoksia. Trilogian kerronta ei ole täysin bahtinilaisittain polyfonista, vaan ainoastaan jaksoittain. Näkökulmakerronta on keino, jolla kertoja-Rintala pyrkii itsereflektoimaan erilaisia ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä. Siitä syntyvät äänet ovat nähdäkseni polyfonisia, mutta kuitenkin kertoja-Rintalan ehdoilla. On hyvinkin mahdollista, että kaikki trilogiassa esiintyvät henkilöhahmot ovat vain kertoja-Rintalan minuuden osia, vaikka tätä korostetaan vain näkökulmiin valittujen henkilöiden kohdalla.

© 2017, Springer-Verlag GmbH Germany, part of Springer Nature. There is an urgent need for identifying nondemented individuals at the highest risk of progressing to Alzheimer’s disease (AD) dementia. Here, we evaluated whether a recently validated polygenic hazard score (PHS) can be integrated with known in vivo cerebrospinal fluid (CSF) or positron emission tomography (PET) biomarkers of amyloid, and CSF tau pathology to prospectively predict cognitive and clinical decline in 347 cognitive normal (CN; baseline age range = 59.7–90.1, 98.85% white) and 599 mild cognitively impaired (MCI; baseline age range = 54.4–91.4, 98.83% white) individuals from the Alzheimer’s Disease Neuroimaging Initiative 1, GO, and 2. We further investigated the association of PHS with post-mortem amyloid load and neurofibrillary tangles in the Religious Orders Study and Memory and Aging Project (ROSMAP) cohort (N = 485, age at death range = 71.3–108.3). In CN and MCI individuals, we found that amyloid and total tau positivity systematically varies as a function of PHS. For individuals in greater than the 50th percentile PHS, the positive predictive value for amyloid approached 100%; for individuals in less than the 25th percentile PHS, the negative predictive value for total tau approached 85%. High PHS individuals with amyloid and tau pathology showed the steepest longitudinal cognitive and clinical decline, even among APOE ε4 noncarriers. Among the CN subgroup, we similarly found that PHS was strongly associated with amyloid positivity and the combination of PHS and biomarker status significantly predicted longitudinal clinical progression. In the ROSMAP cohort, higher PHS was associated with higher post-mortem amyloid load and neurofibrillary tangles, even in APOE ε4 noncarriers. Together, our results show that even after accounting for APOE ε4 effects, PHS may be useful in MCI and preclinical AD therapeutic trials to enrich for biomarker-positive individuals at highest risk for short-term clinical progression.

Purpose – Firms are increasingly held accountable for the welfare of workers across entire supply chains and so it is surprising that standard forms of governance for socially sustainable supply chain management have not yet emerged. Assessment initiatives have begun to develop as a proxy measure of social sustainable supply chain management. This research aims to examine how social sustainability assessment initiatives instigate and use institutional pressures to drive third-party accreditation as the legitimate means of demonstrating social sustainability in a global supply chain. Design/methodology/approach – Ten assessment initiatives focused on assuring social sustainability across supply chains are examined. Data are collected through interviews with senior managers and publicly available secondary material. Findings – The findings show how the social sustainability assessment initiatives act by instigating institutional pressures indirectly rather than directly. Coercive pressures are the most prevalent and are exerted through consumer and compliance requirements. The notion of pressures operating as a chain is proposed, and the recognition that actors within and outside of a supply chain are crucial to the institutionalization of social sustainability is discussed. Originality/value – Studies on sustainable supply chain management often focus on how companies sense and act upon institutional pressures. To add to the extant body of knowledge, this study focuses on the sources of the pressures and demonstrates how assessment initiatives use coercive, normative and mimetic pressures to drive the adoption of social sustainability assessment in supply chains.

Finnish Foundation for Economic Education

Purpose – This paper aims to use organisational theories to frame research questions examining how to embed social sustainability in supply chain management (SCM) by focusing on fair trade. \ud Design/methodology/approach – Drawing on previous organisational theory review papers in SCM, institutional theory and the extended resource-based view have been used as theoretical lenses to develop research questions for further studies. \ud Findings – The authors developed seven research questions that enable and encourage the further examination of the factors impacting fair trade supply chains, as well as identify approaches to improve social sustainability in SCM practice. \ud Social implications – As the aim of fair trade is to rebalance inequities inherent in North–South trading relationships, further work in this area has the potential for positive economic, environmental and social impact. \ud Originality/value – The paper discusses two key themes: whether fair trade is changing SCM practices, and whether fair trade is a source of competitive advantage in supply chains. Using established theory to develop research questions encourages further examination of this important topic.