Search

nonPeerReviewed

Although currently mainstream concept of multiliteracy refers to both reading and writing, writing research has been overshadowed by reading research. However, digitalization has shaped the ways of writing significantly and the concept of writing might need a new definition. In this article, we focus on Finnish adults’ beliefs on writing. The data comes from a questionnaire we posted on social media channels (FB) and relevant e-mailing lists to a wide range of recipients. We received 90 responses mostly from adults who write frequently. We analyzed the responses using the content analysis and descriptive statistics. The analysis shows, that participating in the digitalized society requires writing literacy, and even though writing in general has been democratized, the differences in writing literacy can also cause inequality. Respondents recognized the need to develop their writing together with others on different platforms. However, more research is needed on the beliefs of less active adult writers., Although currently mainstream concept of multiliteracy refers to both reading and writing, writing research has been overshadowed by reading research. However, digitalization has shaped the ways of writing significantly and the concept of writing might need a new definition. In this article, we focus on frequently writing Finnish adults’ beliefs on writing. The data comes from a questionnaire we posted on social media channels (FB) to a wide range of recipients. We received 90 responses which we analyzed using the content analysis and descriptive statistics. The analysis shows, that participating in the digitalized society requires writing literacy, and even though it in general has been democratized, the differences in writing literacy can also cause inequality. The frequently writing respondents also need to develop their writing together with others on different platforms. However, more research is needed on the beliefs of less active adult writers.

Suomen kielen käyttö tieteellisessä julkaisemisessa on ajankohtainen aihe. Julkaisukulttuurissa on kuluneen kymmenen vuoden aikana tapahtunut selvä muutos. Julkaisutahti on nopeutunut ja julkaiseminen pirstaloitunut. Tutkijoille julkaisukanavaan ja raportointikieleen liittyvien vaihtoehtojen pohtimisesta on tullut tärkeä osa arkea, ja samalla julkaiseminen on voimakkaasti, melko nopeasti ja vähin äänin englanninkielistynyt. Muutosten taustalla eivät kuitenkaan ole yksittäisten tutkijoiden itsenäiset valinnat vaan laajempi tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan sekä kansainvälisiin virtauksiin kytkeytyvä ilmiö, jonka kaikkia vaikuttimia ja varsinkaan kaikkia seurauksia ei vielä tunneta. nonPeerReviewed

Kirjoittaminen on 2000-luvun aikana muuttunut voimakkaasti eritoten digitalisaation myötä. Samalla on syntynyt tarve arvioida uudelleen sitä, millaista kirjoitustaitoa Suomessa asuva aikuinen tarvitsee ja miten kirjoitustaitoa tulisi mitata erilaisissa arvioitavan yksilön kannalta merkityksellisissä arviointitilanteissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme muutostarpeita kielitaidon arvioinnin tutkimuspohjaisen kehittämisen näkökulmasta ja keskitymme kirjoitustaidon testiarviointiin. Esittelemme artikkelissa Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa vuosina 2020–2021 toteutetun digitaalisen kirjoittamisen pilottitestin taustaa, toteutusta ja ensituloksia. nonPeerReviewed

Non

Luku- ja kirjoitustaitoa (literacy) on jo pitkään pidetty keskeisinä taitoina niin yksilön kehittymisen, työllistymisen, osallisuuden, aktiivisen kansalaisuuden kuin jatkuvan oppimisen näkökulmista (Euroopan neuvosto 2018; OECD 2019). Digitaalisen teknologian yleistymisen myötä luku- ja kirjoitustaitoihin liittyvät käytänteet eli käytössä olevat tavat tai menettelyt sekä vaatimukset ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkuvasti. Lukeminen ja kirjoittaminen digitaalisessa ympäristössä haastaa totuttuja lukemisen ja kirjoittamisen käytänteitä ja rohkaisee uusien, tilanteisten ja yksilöllistenkin käytänteiden hyödyntämiseen. (Leu ym. 2013; VVM 2020.) Digitalisaation yhteydessä muuttuneiden ja monimuotoistuneiden tekstikäytänteiden vuoksi myös käsitys kirjoitustaidosta ja kirjoittamisesta on laajentunut. Tätä kuvataan nykyisin käsitteiden monilukutaito ja uudet lukutaidot avulla. (Leu ym. 2013; Coiro ym. 2014; Kallionpää 2014.) Käsitteitä voi pitää pitkälti samamerkityksisinä (Tarnanen 2019), ja kiinnitymme tässä aikuisten kirjoittamista käsittelevässä tutkimuksessa näiden käsitteiden kuvaamaan laajaan kirjoittamis- ja tekstikäsitykseen (Anstey & Bull 2018). Tutkimuksemme keskiössä on sen selvittäminen, millaisina – esimerkiksi kuinka laveina, vaativina tai vaihtelevina – Suomessa asuvien aikuisten kirjoittamistarpeet ja -käytänteet hahmottuvat, kun asiaa kysytään aikuisilta itseltään. Kirjoittamisella tarkoitamme tässä yhteydessä kirjallisen tai monimodaalisen tekstin tuottamista manuaalisesti tai digitaalisesti (ks. uudesta kirjoittamisesta esim. Kallionpää 2014 sekä kirjoittamisen määrittelemisen haasteellisuudesta Nieminen 2018). Artikkeli perustuu kyselytutkimuksen tuloksiin, ja se on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta ”Kirjoittaminen ja osallisuus digitalisoituvassa Suomessa” (JYU 2020–2024), joka käsittelee Suomessa asuvien aikuisten kirjoittamista, kirjoitustaitoa ja kirjoitustaidon arviointia eri näkökulmista. Although currently mainstream concept of multiliteracy refers to both reading and writing, writing research has been overshadowed by reading research. However, digitalization has shaped the ways of writing significantly and the concept of writing might need a new definition. In this article, we focus on Finnish adults’ beliefs on writing. The data comes from a questionnaire we posted on social media channels (FB) and relevant e-mailing lists to a wide range of recipients. We received 90 responses mostly from adults who write frequently. We analyzed the responses using the content analysis and descriptive statistics. The analysis shows, that participating in the digitalized society requires writing literacy, and even though writing in general has been democratized, the differences in writing literacy can also cause inequality. Respondents recognized the need to develop their writing together with others on different platforms. However, more research is needed on the beliefs of less active adult writers. peerReviewed

Non

Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä kieliä varhaiskasvatuksessa on nostettu kielitietoisuuden lisäämisen kohteeksi ja millaisia ovat varhaiskasvattajien ja kotien väliset keskustelut, jotka koskevat monikielisten lasten omien äidinkielten käyttöä. Kyselymme perusteella varhaiskasvatuksessa korostetaan suomen kielen asemaa; vahva asema on myös englannilla. Äidinkielten tukeminen sen sijaan saattaa jäädä satunnaiseksi. Perheiden kielivalinnat eivät ole vapaita, vaan ympäristön arvostus – ja esimerkiksi varhaiskasvattajien asenteet ja tietoisuus – vaikuttavat osaltaan siihen, miten kieliä valitaan käyttää ja kehittää. Kielivalintoihin liittyvää keskustelua onkin syytä edelleen syventää niin asiantuntijoiden kesken kuin varhaiskasvatuksen ja perheiden välillä. nonPeerReviewed

Lukutaitoa on tutkittu pitkään monista eri näkökulmista, ja säännöllisesti saamme lukea mediassa laajojen lukutaitotutkimusten tuloksista. PIRLS- ja PISA-tutkimukset kertovat suomalaislasten ja -nuorten lukutaidosta kansainvälisessä vertailussa (Mullis, Martin, Foy & Hooper 2017; OECD 2019a), ja PIAAC-tutkimus antaa tietoa työikäisten aikuisten luku- ja digitaidoista (OECD 2019b). Kirjoittaminen on tutkimuksissa jäänyt lukutaitoa vähäisemmälle huomiolle (Kauppinen, Pentikäinen, Hankala, Kulju, Harjunen & Routarinne 2015), eikä edes lasten ja nuorten kirjoitustaitoa ja kirjoittamista ole tutkittu siinä määrin kuin lukutaitoa. Aikuisten kirjoittaminen on jäänyt tekstitaitotutkimuksen marginaaliin. Aikuisten kirjoittamiseen kohdistuvasta tutkimuksesta ei myöskään ole tehty systemaattista katsausta. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti aikuisten kirjoittamiseen ja muuttuviin kirjoitustaitotarpeisiin Suomessa. Tuomme esiin, miten käsitys kirjoittamisesta on muuttunut ja miten moninainen rooli kirjoittamisella on aikuisten arjessa. Lopuksi tarjoamme lukijoille mahdollisuuden osallistua tutkimukseen, jossa tarkastellaan aikuisten kirjoittamista ja kirjoitustaitotarpeita digitalisoituvassa Suomessa. nonPeerReviewed

Varhaiskasvatuksen monikielisyyttä on Suomessa tutkittu tähän saakka lähinnä erilaisten paikallisten, yhteen tai muutamaan kieleen keskittyvien kielipainotusohjelmien näkökulmasta. Sen sijaan vielä melko tutkimattomia alueita ovat kielenoppiminen sekä monikielisyyden ja monikielisyyttä tukevien toimintatapojen toteutuminen niissä varhaiskasvatusyksiköissä, joissa ryhmien kielellinen moninaisuus ei ole varhaiskasvatuksen järjestäjien tietoinen valinta. Siksi tarvitaan tutkimuspohjaista tietoa erilaisista varhaiskasvatusympäristöistä sekä niiden tavoista yhtäältä huomioida perheiden monikielisyys ja toisaalta tukea kaikkien oman varhaiskasvatusyksikön lasten kasvua kielitietoisiksi. Tarkastelemme tässä artikkelissa monikielisyyttä, kielitietoisia toimintatapoja sekä niihin suhtautumista varhaiskasvatuksen henkilöstön kokeman arjen näkökulmasta. Artikkeli perustuu keväällä 2017 kerättyyn verkkokyselyyn, joka kohdistettiin niille päivähoidon tai esiopetuksen työntekijöille, joiden ryhmässä on monikielisisä lapsia. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimus osoittaa, että lasten monikielisyys ja kielitietoiset toimintatavat voivat olla luonteva osa varhaiskasvatuksen arkea. Sekä varhaiskasvatusyksiköiden että yksittäisten toimijoiden välillä on kuitenkin suuria eroja siinä, miten ne otetaan osaksi toimintaa. Varhaiskasvatuksen tueksi tarvitaankin lisää tietoa kielitietoisuuden merkityksestä sekä keinoja kielitietoisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. In Finland, multilingualism in the context of early childhood education has been studied mainly form the viewpoint of various local, language-weighted programmes concentrating on one or two languages. Instead, a rather uninvestigated area is how language learning and multilingualism are promoted in those early childhood education units where multilingualism is not a conscious choice of the education providers. In this article, we study multilingual, language aware practices, and attitudes towards them from the standpoint of the personnel’s lived experiences. The article is built on a web-based questionnaire that was aimed at those educators (workers in early childhood and per-school education) who had multilingual children in their groups in spring 2017. The data were analysed using qualitative content analysis. The results suggest that children’s multilingualism can be a natural part of everyday activities in early childhood education. However, there are need more support as regards the significance and implementations of language awareness. peerReviewed

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa opettajien sekä opettajaksi suuntautuvien yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä kielestä ja kielitietoisuudesta, jotka ovat voimassa olevien opetussuunnitelmien (ESIOPS, POPS, LOPS) keskiössä. Aineisto on kerätty nykyisten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden voimaan astumisen jälkeen vuosina 2017–2019, ja se koostuu kahden kielitietoista koulutusta käsittelevän koulutuskokonaisuuden ennakkotehtävistä sekä yliopistoopiskelijoille suunnatusta kyselystä. Tässä yhteydessä keskitymme tehtäviin, joissa osallistujia pyydettiin määrittelemään kieltä ja kielitietoisuutta. Aineisto osoittaa, että niin koulutuksen kentällä vallitsevat kuin yksilöllisetkin käsitykset kielitietoisuudesta ovat vaihtelevia, moniulotteisia ja muuntuvia, eikä niitä voida olettaa yhteneviksi edes valveutuneessa ja valikoituneessa asiantuntijajoukossa. Käsityksiä jakamalla ja niistä keskustelemalla voidaan kuitenkin päästä lähemmäksi kollegiaalista yhteisymmärrystä ja opetuksen valtakunnallisia tavoitteita. nonPeerReviewed

Artikkelissa tarkastellaan tutkivan opettajan kenttäpäiväkirjojen (n=19) heijastamia kieli- ja kielenoppimiskäsityksiä. Päiväkirjamerkintöjä tarkastellaan sekä itsenäisesti että suhteessa niissä kuvattuun keskusteluvuorovaikutukseen. Lisäksi havainnoidaan päiväkirjamerkintöjen diskursiivisuutta ja sitä, miten kieli(taito)käsitykset suhteutuvat siihen sosiokulttuuriseen kontekstiin, jossa aineisto on tuotettu. Tutkimus on laadullinen, ja keskeisimpänä analysointimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Havainnot osoittavat, että päiväkirjassa risteilee useita, osin ristiriitaisiakin käsityksiä kielestä ja kielitaidosta. Formalistinen, monologinen näkemys kielestä on voimakas, ja päähuomio kohdentuu oppilaiden kielitaidon kuvailuun yksittäisten osa-alueiden kautta. Myös kielen vuorovaikutuksellinen funktio nousee esille, mutta kieli näyttäytyy silti ennen kaikkea yksilön tuottamana koodina, ei vuorovaikutuksessa muotoutuvana. Kielitaidon vertailukohdaksi hahmottuu sekä eksplisiittisesti nimettynä että implisiittisesti kielitaidon kuvauksen kautta natiivi-ideaali, jota kohti kielenoppija taivaltaa. Tekstilajina tutkivan opettajan päiväkirja on monikerroksinen. Vaikka sen ainoa ilmeinen kirjoittaja ja oletuslukija on kirjoittaja itse, siihen rakentuu moniäänisyyttä, jonka kautta kirjoittajan sosiaaliset ja kulttuuriset sidokset tulevat näkyviin., This article focuses on a young teacher-researcher’s beliefs about language and language skills. The research is motivated by findings of former studies according with which teachers’ beliefs are often relatively permanent and have a strong effect on their teaching and evaluation practices. The data consists of a teacher-researcher’s diary notes from storytelling events (n=19) in which storycrafting has been used with young primary school pupils. The study was carried out by a theory-driven content analysis in order to reveal and to be able to assess teacher-researcher’s beliefs that are only implicitly present in the data: diary markings were analyzed by comparing them to widely used dichotomies which represent language beliefs (structural – communicative, formalistic – functional, atomistic–holistic, normative – descriptive, monological – dialogical). The results show that formalistic, atomistic and structure-centered orientation toward language and language skills dominate the diary notes of the young teacher-researcher. According to content analysis, language is mostly seen as a monological concept produced and received as a linguistic code. The more independently a child is able to use the language when creating a story, the more authentic that language is considered to be. Nativelikeness seems to be regarded as the goal of learning a language. However, diary markings are multi-voiced in a sense that they also represent a communicative, functional and dynamic view of language and an appreciative attitude to language learners’ growing linguistic repertoire.

Artikkelissa tarkastellaan leksikaalisen diversiteetin eli tekstin sanastollisen monimuotoisuuden rakentumista. Tavoitteena on esitellä leksikaalisen diversiteetin tutkimuksen metodiikkaa ja osoittaa sen potentiaali kielitaidon arvioinnin välineenä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka yksilöllisiä arvioijien käsitykset tietyn tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat, missä määrin arvioijien käsityksiä voidaan selittää tekstien sanastollisilla piirteillä ja mitkä näistä piirteistä ovat käsitysten selittäjinä tärkeimpiä. Artikkelissa leksikaalista diversiteettiä tutkitaan tekstejä ja niiden tulkintaa vertailemalla. Aineisto koostuu koululaisten kirjoittamista kertomusteksteistä ja aikuisten lukijoiden teksteille antamista sanastollisen monimuotoisuuden arvioista. Kunkin tekstin (yht. 60) arvioi 23 arvioijaa, joiden vastausten yhdenmukaisuutta tarkasteltiin tilastollisesti. Tämän jälkeen selvitettiin tätä tutkimusta varten rakennetun tilastollisen mallin avulla, millaisiin sanastollisiin piirteisiin inhimilliset arvioijat kiinnittävät huomiota tekstien sanastollista monimuotoisuutta arvioidessaan. Tulokset osoittavat, että arvioijien käsitykset yksittäisten tekstien sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat hyvin yhdenmukaisia (Cronbachin alfa = 0,959). Arviointien luotettavuutta lisää se, että arvioitavien tekstien suuresta määrästä huolimatta kaikki arvioijat suorittivat tehtävän loppuun saakka eikä arviointilinja olennaisesti muuttunut tehtävän aikana. Leksikaalisen diversiteetin määrittelyn kannalta on olennaista, että tekstien yksittäisistä sanastollisista muuttujista neljä riittää selittämään lähes kolme neljäsosaa (n. 73 %) arvioiden vaihtelusta. Tutkitun aineiston perusteella lukijoiden tulkinta tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta tukeutuu vahvasti 1) tekstin eri sanojen määrään (runsaus), 2) tietyn sanan esiintymien välisiin etäisyyksiin tekstissä (sironta), 3) sanojen laatuun (erityisyys) sekä 4) tekstin sanastolliseen tiheyteen (vaihtelevuus), joka perustuu uusien sanojen tasaiseen ilmaantumiseen tekstissä. Readers’ perceptions of lexical diversity: Examining lexical diversity at the interface between quantitative and qualitative research This article examines the construct of lexical diversity while focusing on research methodology and the potential for lexical diversity to be used as an index of language proficiency. The study gives attention to questions of inter-rater reliability, the effects of texts’ lexical characteristics on raters’ lexical diversity ratings, and which set of features best accounts for raters’ perceptions of lexical diversity. The present study focuses on lexical diversity in Finnish, and it does this by comparing the lexical characteristics of texts with how they are perceived. The data consists of narrative texts written by school children, as well as lexical diversity ratings assigned to the same texts by adult raters. Each text (n = 60) was rated by 23 raters, whose ratings were tested statistically for inter-rater reliability. A regression model was then used to investigate which lexical features the raters relied on while assessing the texts’ levels of lexical diversity. The results show that the raters’ lexical diversity ratings were highly consistent with one another (Cronbach’s alpha = 0.959). Despite the large number of texts they were asked to rate, all raters rated each of the 60 texts, and their intra-rater consistency remained high from the beginning to the end of the rating task. The results have important implications for the construct definition of lexical diversity: of all the lexical features examined in the present study, four alone suffice to account for nearly three quarters (roughly 73%) of the variance in the ratings. The results suggest that raters’ perceptions of lexical diversity are strongly associated with 1) the number of different words in a text (abundance), 2) the intervals between occurrences of the same word (dispersion), 3) the semantic quality of individual words in the text (specialness) and 4) the overall degree of repetitiveness in the text (variety).

Artikkelissa tarkastellaan leksikaalisen diversiteetin eli tekstin sanastollisen monimuotoisuuden rakentumista. Tavoitteena on esitellä leksikaalisen diversiteetin tutkimuksen metodiikkaa ja osoittaa sen potentiaali kielitaidon arvioinnin välineenä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka yksilöllisiä arvioijien käsitykset tietyn tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat, missä määrin arvioijien käsityksiä voidaan selittää tekstien sanastollisilla piirteillä ja mitkä näistä piirteistä ovat käsitysten selittäjinä tärkeimpiä. Artikkelissa leksikaalista diversiteettiä tutkitaan tekstejä ja niiden tulkintaa vertailemalla. Aineisto koostuu koululaisten kirjoittamista kertomusteksteistä ja aikuisten lukijoiden teksteille antamista sanastollisen monimuotoisuuden arvioista. Kunkin tekstin (yht. 60) arvioi 23 arvioijaa, joiden vastausten yhdenmukaisuutta tarkasteltiin tilastollisesti. Tämän jälkeen selvitettiin tätä tutkimusta varten rakennetun tilastollisen mallin avulla, millaisiin sanastollisiin piirteisiin inhimilliset arvioijat kiinnittävät huomiota tekstien sanastollista monimuotoisuutta arvioidessaan. Tulokset osoittavat, että arvioijien käsitykset yksittäisten tekstien sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat hyvin yhdenmukaisia (Cronbachin alfa = 0,959). Arviointien luotettavuutta lisää se, että arvioitavien tekstien suuresta määrästä huolimatta kaikki arvioijat suorittivat tehtävän loppuun saakka eikä arviointilinja olennaisesti muuttunut tehtävän aikana. Leksikaalisen diversiteetin määrittelyn kannalta on olennaista, että tekstien yksittäisistä sanastollisista muuttujista neljä riittää selittämään lähes kolme neljäsosaa (n. 73 %) arvioiden vaihtelusta. Tutkitun aineiston perusteella lukijoiden tulkinta tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta tukeutuu vahvasti 1) tekstin eri sanojen määrään (runsaus), 2) tietyn sanan esiintymien välisiin etäisyyksiin tekstissä (sironta), 3) sanojen laatuun (erityisyys) sekä 4) tekstin sanastolliseen tiheyteen (vaihtelevuus), joka perustuu uusien sanojen tasaiseen ilmaantumiseen tekstissä. peerReviewed

Uusi toimittaja Mari Honko esittäytyy

Millainen on minun arkeni kielimaisema? Miten kieleni tukevat toisiaan? Entä miten niiden käyttöä tuetaan? Onko oppilaan/hoitolapsen/työkaverin maisema samanlainen vai erilainen kuin omani? Tässä artikkelissa käsittelemme koulun kielikirjoa kielten näkyväksi tekemisen ja vertailun näkökulmasta. Keskitymme siihen, miten kielten havainnointi, maistelu ja analysointi herättelevät huomaamaan ympärillä puhuttuja kieliä, lisäävät kielitietoisuutta ja rohkaisevat käyttämään vähäistäkin kielitaitoa. nonPeerReviewed

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme monikielistä pedagogiikkaa ja kielitietoista koulua oman äidinkielen opetuksen ja muiden oppiaineiden välisen yhteistyön näkökulmasta. Tuomme esiin oman äidinkielen opettajien kokemuksia siitä, miten äidinkielten näkyvyyden lisääminen voi tukea monikielisten oppilaiden identiteettityötä ja osallisuutta sekä kielellisten taitojen ja eri aineiden oppisisältöjen tehokasta karttumista. Kokemukset osoittavat, että jaettu asiantuntijuus ei ole itsestäänselvyys. Parhaimmillaan se kuitenkin synnyttää uusia, kaikkien oppilaiden oppimista tukevia käytänteitä ja lisää koko koulun ymmärrystä lähiympäristön kielellisestä moninaisuudesta. Kirjoitus perustuu kuuteen tätä kirjoitusta varten tekemäämme haastatteluun sekä aikaisemmin julkaistuihin lähteisiin, Vertailusta voimaa -hankkeessamme käytyihin keskusteluihin (Koneen säätiö 2016–2017) ja omiin kokemuksiimme suomen kielen opettajina ja opettajankouluttajina. nonPeerReviewed

peerReviewed

BACKGROUND: Physicians immigrating to Finland from countries outside the EU/EEA must pass a language test and three medical licensure examinations (MLE) in Finnish. Failing rates are high and remarkably variable. MATERIAL AND METHODS: MLE examination papers were analyzed with linguistic criteria: writing skills and word frequency. Results of the linguistic analyses were compared with the MLE scores. RESULTS: Better results in writing skills analysis correlate with higher scores in MLE. Also a higher portion of rare words correlates with higher scores in MLE. CONCLUSIONS: The mandatory language test does not serve as a valid measurement tool for immigrant physicians.

Volume 34 of the series "Studies in European Language Diversity" consists of selected papers from two conferences organised by the EU-FP7 research project ELDIA

nonPeerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

peerReviewed