Search

Huumorilla on monia positiivisia vaikutuksia sekä yksilöön että yhteisöön. Yhteisöön kuuluminen on ihmisen keskeisiä tarpeita, ja huumori voi sekä yhdistää että erottaa yhteisön jäseniä. Tämä tutkimus kuvaa paljon huumoria tuottavien lasten eli hupailijoiden huumoria. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata paljon huumoria käyttävien lasten toimintaa varhaiskasvatusryhmän erilaisissa tilanteissa sekä sitä, miten huumori rakentuu ryhmässä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tutkimus on luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksen aineisto koostuu 30 videotallenteesta, jotka on kuvattu viidessä eri lapsiryhmässä ja joissa yhdeksän hupailijaa tuottaa erilaisia huumoritilanteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hupailijat ovat huumorin tuottajina erilaisia ja parhaimmillaan hupailija synnyttää positiivista ilmapiiriä yhteisöön, toimii huumorin käytön mallina muille sekä tukee muita lapsia huumorikokeiluissa. Huumorille on tilaa, kun aikuiset tunnistavat pedagogisesti huumoritilanteet, ymmärtävät huumorin vastavuoroisen luonteen ja antavat hupailijan tuottamalle huumorille mahdollisuuden.

Huumorilla on monia positiivisia vaikutuksia sekä yksilöön että yhteisöön. Yhteisöön kuuluminen on ihmisen keskeisiä tarpeita, ja huumori voi sekä yhdistää että erottaa yhteisön jäseniä. Tämä tutkimus kuvaa paljon huumoria tuottavien lasten eli hupailijoiden huumoria. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata paljon huumoria käyttävien lasten toimintaa varhaiskasvatusryhmän erilaisissa tilanteissa sekä sitä, miten huumori rakentuu ryhmässä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tutkimus on luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksen aineisto koostuu 30 videotallenteesta, jotka on kuvattu viidessä eri lapsiryhmässä ja joissa yhdeksän hupailijaa tuottaa erilaisia huumoritilanteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hupailijat ovat huumorin tuottajina erilaisia ja parhaimmillaan hupailija synnyttää positiivista ilmapiiriä yhteisöön, toimii huumorin käytön mallina muille sekä tukee muita lapsia huumorikokeiluissa. Huumorille on tilaa, kun aikuiset tunnistavat pedagogisesti huumoritilanteet, ymmärtävät huumorin vastavuoroisen luonteen ja antavat hupailijan tuottamalle huumorille mahdollisuuden., Humor has many positive effects on both the individual and the community. Belonging to a community is a basic human need, and humor can either unite or separate members from it. This study illustrates the humor of those children who use a lot of humor. The aim of the study is to illustrate these children in different situations and investigate how humorous situations develop with other children and adults in early childhood education. This study represents ethnographic research. The study’s data consists of 30 video recordings, which come from five kindergarten groups and nine children. The study results show differences in the humor children produce; at best, the children who produce a lot of humor create a positive atmosphere in the group, model different ways of using humor, and support other children in their attempts to produce humor. There is room for humor when the adults pedagogically recognize humorous situations, understand the reciprocal nature of humor, and give a chance to humor the children produce.

Lastenkirjallisuus ja lukeminen ovat lapsille tärkeitä. Parhaimmillaan ne ovat sekä tiedonlähteitä että tukevat kaikkea kasvua ja oppimista. Kirjallisuuden parissa viihtyminen tuottaa iloa ja hyvinvointia monin tavoin: iloa tuottaa eläytyminen kirjan maailmaan niin, että kaikki muu unohtuu; uuden oppiminen; kirjan tarjoamat yllätykset ja tunteet sekä kirjan parissa yhdessä läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika. Lastenkirjallisuus avaa portin lukijaksi kasvamiseen ja hyvään lukutaitoon. Positiiviset lukemiseen liittyvät tunteet ja muistot auttavat nauttimaan lukuhetkistä ja saavat kiinnostumaan kirjoista sekä lukemisesta koko elämän ajan. Kaikilla lapsilla ei ole positiivisia kokemuksia lukemisesta varhaislapsuudessa, ja he tarvitsevat enemmän tukea lukemisen ilon tavoittamisessa. Lukuhetkien elävöittämisen ja lukuhetkien sekä leikin yhdistämisen rinnalla monimuotoinen lastenkirjallisuus voi tukea lukemiseen kasvamisessa. Tässä tekstissä kuvaamme digitaalisen lastenkirjallisuuden positiivisia merkityksiä osana monimuotoisia ja toiminnallisia kirjoja.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten koulujen kirjavalikoimien monikielisyyttä sekä opettajien kokemuksia koulujensa luokka- ja koulukirjastojen laadusta. Kyselyyn vastasi ala- ja yläkoulujen opettajia ympäri Suomea (N = 83). Opettajat olivat koulukirjastoihin enemmän tyytyväisiä kuin luokkakirjastoihin: puolet alakoulun opettajista ja yli puolet yläkoulun opettajista oli tyytyväisiä koulukirjastoonsa. Opettajat, jotka pitivät koulu- tai luokkakirjastoaan hyvinä, kokivat, että heidän koulussaan arvostettiin kirjallisuutta ja lukemista. Ero oli tilastollisesti merkittävä opettajiin, jotka olivat tyytymättömiä koulunsa kirjavalikoimiin. Opettajat mainitsivat luokka- ja koulukirjastojen puutteiksi kirjojen vähyyden ja niiden vanhan iän, sekä sen, ettei koululla ole resursseja ylläpitää koulukirjastoa. Lisäksi havaittiin, että koulujen kirjavalikoimissa on tarjolla vähän monikielistä kirjallisuutta. Hieman alle puolet opettajista vastasi koulukirjastostaan löytyvän kirjallisuutta vain yhdellä kielellä. Yleisimmät kielet suomen lisäksi olivat englanti ja ruotsi, joiden jälkeen venäjä, ranska ja arabia. Noin viidesosa alakoulun opettajista mainitsi koulustaan löytyvän kirjallisuutta oppilaidensa kotikielillä. Book selections in schools as part of language awareness in literature education Abstract In this study we investigated multilingualism in the book selections of school libraries in Finland and teachers’ experiences of the quality of their classroom and school libraries. Our research survey was participated by teachers around Finland in basic education (N = 83), including teachers both in the primary and lower secondary levels. Teachers were more satisfied with their school libraries than individual classroom libraries: half of the primary school teachers and over half of the lower secondary school teachers were satisfied with their school libraries. Those teachers who found their school and classroom libraries satisfactory thought that literature and reading were valued in their schools. There was a statistically significant difference compared to the teachers who were dissatisfied with the book selection in their schools. Teachers mentioned as demerits of classroom and school libraries the shortage of books in general and the lack of recently published books. Also, the lack of resources to maintain a school library was mentioned as a defect. Teachers noted that book selections in their schools offered very little multilingual literature. A little less than half of the teachers said that their school library housed literature written in one language only. In addition to the literature in Finnish, school libraries most commonly offered books in English and Swedish. In addition, books in Russian, French, and Arabic were found in some libraries. Approximately 20 per cent of the primary school teachers mentioned that their school library offered literature in the first language of their students. Keywords: reading, multilingualism, school libraries, linguistic and cultural awareness in libraries

Miten puheääni ja aksentit syntyvät? Mitä on puhuttu kieli, ja mikä on äänteiden rooli puheen oppimisessa? Miksi jotkin englannin kielen sanat ovat suomea ensikielenään puhuville niin vaikeita lausua? Fonetiikka tarjoaa vastauksia esimerkiksi edellä esitettyihin kysymyksiin erilaisista äännejärjestelmistä ja äänteiden oppimisesta erilaisissa kieliympäristöissä. Foneettista tietämystä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän myös varhaiskasvatuksessa, jossa lapset ovat kielellisesti yhä moninaisempia ja kielitietoisesti vastuullinen pedagoginen toiminta on yhä tärkeämpää. Artikkelissa esitellään Turun yliopiston KiVe – Kielten vertailu kielitietoisen pedagogiikan tukena varhaiskasvatuksessa -hankkeessa kehitettyä Kielivertailu-työvälinettä, jonka tavoitteena on lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisten ymmärrystä eri kielten foneettisista järjestelmistä sekä kehittää heidän kykyään tukea lasten suomen kielen oppimista. nonPeerReviewed

Sanojen sinfoniaa Lounais-Suomessa oli Opetushallituksen rahoittama ja Lukuliikkeen Lukeva kunta -verkostoon kuuluva hanke. Tavoitteena oli konseptoida ja markkinoida alueen kunnissa lukemista edistäviä palveluita, toteuttaa Lukeva kunta -kokeiluja, kehittää kirjastohenkilökunnan osaamista sekä vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta. Mukaan ilmoittautui 20 kuntaa Lounais-Suomen alueelta. Sanojen sinfoniaa Lounais-Suomessa -hankkeeseen liitetyssä tutkimushankkeessa, joka sai Opetushallitukselta erillisen lisärahoituksen, haluttiin keskittyä vinkkaustoiminnan tarkasteluun erilaisista näkökulmista sekä saada välineitä kirjavinkkaustoiminnan kehittämiseen. Tutkimuksen toteuttivat tutkijat Juli-Anna Aerila Turun yliopistosta, Merja Kauppinen Jyväskylän yliopistosta sekä Anu Ojaranta vapaana tutkijana. Tutkimusaineiston keruussa avusti Sanojen sinfoniaa Lounais-Suomessa –hankkeen koordinaattori Suvi Sario. Tutkimusaineiston keruuseen ja analyysiin osallistui myös projektitutkija Mari Siipola Turun yliopistosta. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Kirjoitus tarkastelee varhaiskasvatusikäisten huumoria arkipäivän esimerkkien, aikaisemman tutkimuksen ja kirjoittajien omien kokemusten valossa. Lapsille huumori on toimintaa, joka auttaa heitä selviämään erilaisista tilanteista ja rakentamaan yhteyttä toisiin. Erite- tai pieruhuumori on oma huumorinlajinsa, ja aivan pienetkin lapset nauttivat pieruäänistä, pierutyynyistä ja kainalopieruista. Aikuiset nauttivat lasten huumorista eniten silloin, kun se syntyy aikuisten ehdoilla. Näin myös erite- tai pieruhuumori halutaan toisinaan kieltää, toisinaan sen käyttöön kannustetaan. Aikuisten kieltävä suhtautuminen lasten erite- tai pieruhuumoriin on yllättävää, sillä erite- tai pieruhuumori näkyy vahvasti esimerkiksi aikuisten populaarikulttuurissa ja aikuisten lapsille kirjoittamassa lastenkirjallisuudessa. Tämän kirjoituksen tavoitteena on saada huomaamaan, kuinka viatonta ja tärkeää lasten oma huumori on ja kuinka tärkeää on kannustaa lapsia huumorin käyttöön. Lasten huumori rakentaa aikuisen ja lapsen välille hyvänolon yhteyden, joka on merkityksellinen sekä lapselle että aikuiselle. Aikuisen ei tarvitse olla humoristi löytääkseen tämän yhteyden lapsen kanssa. Riittää, kun antaa lapselle tilaa eikä suhtaudu pieruiluun liian vakavasti., This article examines the humor of small children in the light of everyday examples, previous research, and authors ’own experiences. For children, humor is an activity that helps them to cope with different situations and build connections with others. Excretion or fart humor is its’ own kind of humor, and even very young children enjoy fart sounds, fart pillows, and armpit piercings. Adults enjoy children’s humor the most when it arises on adult terms. Therefore, also the use of excretion or fart humor is sometimes banned and sometimes encouraged. Adults’ negative attitudes towards children’s secretory or fart humor is surprising as secretory or fart humor is a widely used theme in the popular culture of adults and in children’s literature written by adults for children. The aim of this article is to make illustrate how innocent and important children’s own humor is and how important it is to encourage children to use humor. Children’s humor builds a relationship of good feelings between an adult and a child. This realationship is relevant to both the child and the adult. An adult does not have to be a humorist to find this connection. It is enough to give the child space and not take farting too seriously.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Iltasatukirjahylly-toiminta on yhteisöllisen lukemisen käytänne, joka johdattaa sekä lapsia että aikuisia perhelukemisen pariin. Lisäksi koulun ja kodin lukemisen kulttuuri linkittyvät sen avulla toisiinsa. Kokeilussa valtaosa perheistä on kokenut iltasatukirjahylly-toiminnan myönteiseksi ja katsonut sen vaikuttaneen sekä lapsen lukijuuden että perheen lukukulttuurin kehittymiseen positiivisesti. Etenkin niissä perheissä, joissa ei ollut ennestään vahvaa lukukulttuuria, iltasatukirja toi perheen arkeen lukuhetken. Yhteinen kirja teki lukemisen näkyväksi ja lapsen oma kirjavalinta lukemisesta lapsilähtöistä; lukeminen perustui toisin sanoen lapsen haluun lukea tietty kirja ja ikään kuin johtaa lukutapahtumaa. Lisäksi iltasadun lukemiseen liittyi perheissä jaettua mielihyvää: lukemisesta muodostui läheinen, odotettu iltahetki, ja iltasatu yhdisti perheenjäseniä toisiinsa vuorovaikutuksen kautta. Yhdessä luettu kirja kirvoitti ajatuksenvaihtoa ja pohdintaa, ja koko perheelle uudet kirjat motivoivat kaikkia perheenjäseniä. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Esittelemme artikkelissamme fiktiivisten tekstien mahdollisuuksia kielitietoisessa kirjallisuuskasvatuksessa. Kokeilumme pohjautuvat IKI-TARU-hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää kirjallisuuslähtöistä kielenopetusta fiktion ominaisluonnetta kunnioittaen. Hankkeessa kehitetään ja kokeillaan menetelmiä, jotka yhdistävät fiktiivisten tekstien yksilöllisen merkityksenmuodostuksen, taidelähtöisen toiminnan ja lukukokemusten sekä sanataiteen tuottaman mielihyvän ja nautinnon. Nämä ovat myös perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuvatun monilukutaidon (L4) kivijalkoja. Opetuskokeilujen tavoitteena on väistellä konventionaalisia tekstien tulkintoja ja opetusratkaisuja sekä antaa tilaa oppilaille lukijoina. nonPeerReviewed

In this study the development of literacy skills is connected to outdoor learning, visual arts, and the thinking skills method. The study represents design research where the teachers and the researchers actively work together pursuing for more child-centered and motivating pedagogical approaches for learning literacy. The teaching experiment described in this article consists of playing with the shapes of alphabets, creating the forms of alphabets, and trying to find those alphabets in the outdoor environment, and empathizing with imaginary characters living in the immediate surroundings of the school. The methods used in the experiment brought child-centeredness and playfulness to learning. The holistic approach encouraged children to be active and supported their achieving a range of learning goals simultaneously and effectively.

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

This chapter examines the possibilities of applying children’s storybooks in supporting the development of critical literacy as well as intercultural understanding. Valuing and supporting children’s reading is known to provide understanding and empathy towards other human beings. The chapter focuses on theoretical notions related to promoting critical literacies through children’s storybooks, but also includes practical examples of utilizing multicultural children’s stories. The chapter introduces different strategies that parents and teachers can use to support the development of critical literacy, including critical thinking and understanding multiple perspectives. Focus is especially on young children, because they already are capable of moving beyond what is in front of them on the page. Since children’s storybooks offer possibilities for readers to question implicit assumptions about self and others, books can support readers in becoming more culturally aware and sensitive. Consequently, reading storybooks can affect children’s intercultural understanding, and the role of storybooks in children’s moral development – both shaping and changing attitudes – should be seen as transformative.

”Ytimessä – Kirja kaiken oppimisen keskiöön” on teos, jonka kirjoittamiseen on osallistunut useita pitkään opetusalalla toimineita opettajia, kasvatusalan tutkijoita, koulukirjastonhoitajia ja muita lasten lukemisesta kiinnostuneita toimijoita. Teoksen materiaali on syntynyt 2018 – 2019 Opetushallituksen rahoituksen mahdollistamana. Kirjassa esitellään sekä erilaisia lukemisen projekteja että yksittäisiä työtapoja lukemiseen innostamiseen. Kirjoittajat ovat kokeilleet käytännössä erilaisia lukemisen menetelmiä, erilaisia lukuympäristöjä ja lukemisen yhdistämistä ja integroimista muihin oppiaineisiin ja muuhun opetukseen. Tuloksena on kokonaisvaltaista oppimista ja kokemusta, jossa tiedot, taidot, tunteet ja esteettiset sekä eettiset näkökulmat kietoutuvat yhteen. Tärkeänä lähtökohtana on ollut kokonaisvaltaisen oppimiselämyksen luominen oppilaissa lukemisen avulla. Kirja on tarkoitettu kaikille niille, joita lukeminen ja sen opettaminen kiinnostavat. Portti lukemisen maailmaan voi aueta draaman, seikkailun, roolimallin, lukusiestan, kirjamaistiaisten tai vaikka pakohuoneen avulla! Tervetuloa lukemisen ytimeen! nonPeerReviewed

In this chapter, we describe the Action Telling method and how it supports young children in exploring their ideas for how to react in challenging social situations. Action Telling is an active storytelling method that focuses on children’s conceptions of their initiatives, interactions, decision-making, and the dilemmas they face in Early Childhood settings as it promotes children’s agency and meaningful problem-solving. In the Action Telling method, teachers facilitate children’s participation to bring out their ideas and describe their personal ways of solving issues in everyday social activity with peers and teachers. In this chapter, the Action Telling method practices are introduced for teachers who are interested in understanding children’s ideas and perspectives and supporting children’s participation and agency. The ways in which children’s participation enhances social and cognitive development are explored as well as children’s development of reasoning skills, logic, and reflection, which are essential for creating innovative ideas and knowledge, and in the end, new interaction.