Search

Tässä laadullisessa seurantatutkimuksessa tarkastellaan nuorten yksinäisyyden kokemuksia ajallisesta näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 22 peruskoulua käyvän nuoren haastatteluaineistosta, joka on kerätty nuorten ollessa 12–13-vuotiaita. Haastatteluissa nuoret tarkastelevat kolme vuotta aiemmin kuvaamiaan yksinäisyyden kokemuksia. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin yksinäisyystutkijoiden Burgess ym. (1999), Goossens & Marcoen (1999) ja Hymel ym. (1999) näkökulmia ajan kulkuun liittyvistä muutoksista lasten ja nuorten kokemassa yksinäisyydessä. Aineiston analyysiä ohjasi retrospektiivinen tutkimusote (Neale 2012), joka mahdollisti tutkimusaineiston vertailun aikahorisontissa. Kokemukset yksinäisyydestä ryhmiteltiin aineiston perusteella kolmen pääteeman alle. Ajan vaikutus kokemuksiin -teemassa näkyi sosiaalisen ympäristön muutoksen vaikutus yksinäisyyden kokemiseen. Suhde vertaisiin -teema toi esiin nuorten tarpeen tulla huomioiduksi ja hyväksytyksi. Yksinäisyyden kokemusten käsittely -teema valotti yksinäisyyden käsittelyä kasvamisen, sinnikkyyden ja sopeutumisen näkökulmista. Haastatellut nuoret kertoivat kokevansa yksinäisyyttä vähemmän kuin kolme vuotta aiemmin, mutta kokemukset olivat moniulotteisempia. Yksinäisyys koetteli erityisesti niitä murrosikäisiä nuoria, joiden kertomuksissa heijastui negatiivinen minäkuva tai puutteelliset taidot kohdata vertaisia. Tulosten perusteella nuorilla oli kuitenkin halu selviytyä ja rakentaa pysyviä suhteita ikätovereihin. Koulun vertaisten tarjoama tuki nouseekin varteenotettavaksi tekijäksi, kun pohditaan keinoja nuorten kokeman yksinäisyyden vähentämiseen.